Törmäsin Ikean sivuilla tähän boklok-asumismuotoon. Äkkiseltään, kivitaloihin mieltyneenä, arkkitehtuuri näytti kivalta, mutta...Onkohan nuo ihan yks yhteen toteutettavissa Suomen oloissa, varsinkin täällä vyötärön kohdalla?
Ei juuri räystäitä näy, saati perustuskin jää kovin matalalle ja ikkunoiden päällä ei ole "lautaa" suojaamassa sateelta ja kuistin oven kynnyskin on kovin matala...
http://www.boklok.com/
Ei juuri räystäitä näy, saati perustuskin jää kovin matalalle ja ikkunoiden päällä ei ole "lautaa" suojaamassa sateelta ja kuistin oven kynnyskin on kovin matala...
http://www.boklok.com/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tulee muuten taloihin, tuntuu että ainoastaan suomessa ei puu kestä erillaisia ja vaihtelevia sääolosuhteita. Niin, suojaahan sellainen 450-600 mm räystäs 2-krs. talossa ... seinälaudoitusta .... paljonko ? Miksi suomalainen puu ei kestä sitä, ruotsalaisten kun kestää. Olisiko jotain tekemistä sen laudoituksen alle suomessa kyhättävässä tuulitunnelissa. Räystäättömässä talossa on kiinnitettävä vain huomiota (kuten kaikissa pitäisi) maapohjan oikeaan sala-ojittamiseen ja muotoiluun.
Kaikilla on kamala huoli räystäistä ja sokkeleista. kyllä ne räystäät saa tehdä 4m pitkiksi jos meinaa sokkelitkin suojata.
Kesäauringolta!
Viistosateelta se ei tietnkään kovin korkeassa rakennuksessa suojaa, mutta eihän sade välttämättä ole se mikä laudoituksen pilaa. Auringon UV-säteily se puuta hajoittaa.
Mitä tulee laudoituksen alla olevaan "tuulitunneliin", niin aivan samanlainen se on nykyään ruotsalaistaloissakin käytössä. Pakkohan se on olla. Talven aikana eristeisiin vuotaa aina väkisin jonkin verran kosteutta ja jos laudoitus on aivan kiinni tuulensuojalevyssä, niin se kosteus ei ehkä kerkiä haihtumaan ennenkuin lämpötilat nousee yli 5C ja homesienet herää henkiin. Jos laudoitus sen vuoksi happanee ennenaikojaan, niin antaa hapantua. Parempi uusia sitä laudoitusta vaikka määrävälein kuin että joutuu kokonaisen homehtuneen seinän kanssa tekemisiin!
Sitäpaitsi noihin ulkovuorausongelmiin löytyy kyllä lääkkeitä. Jos olisitte arkkitehdit vähän olleet tekemisissä tavallisen (timpuri)kansan kanssa, niin ette ihmettelisi tämmöisiä juttuja.
Timpurit ja vanha kansa ovat viisaita näissä asioita.
Ulkovuoraus happanee Suomessa siksi koska:
- käytetään ala-arvoista lautatavaraa, väärin sahattua, liian nopeasti kasvanutta puuta joka lisäksi lätkitään seinään usein väärin (sydänpuu ei tule ulospäin), lisäksi lautatavara on usein liian ohutta pärettä!
- ei anneta vuorauksen akklimatisoitua 1 vuoden ajan ennen maalausta
- maalataan latekseilla, jotka eivät kiinnity kunnolla ja ovat muutenkin epäsopivia ulkomaalaukseen, öljymaali on ainoa oikea ulkovuorimaali!
- nykyisten maalien homesuojaus on huonontunut, mutta tietyt merkit ovat toisia parempia, Ruotsista löytyy tutkittua tietoa tästä, mitkä maalit kestävät
Ulkovuoraus tulee varmasti kuntoon ja miehen iän kestäväksi jos tehdään kuten ennen:
- käytetään hitaasti kasvanutta, suuren sydänosuuden sisältävää puuta (tärkeää varsinkin jos käytetään mäntyä)
- käytetään järeää ulkovuorilautaa (min 1tuuman paksuista), tämän joutuu todennäköisesti rahtisahauttamaan pienellä sahalla erikseen, mutta samalla hoituu lautojen kääntely ennen höylää niin että sydänpuu on aina ylöspäin)
- seinää ei maalata heti vaan se saa akklimatisoitua noin vuoden päivät, talven yli - sen voi mielestäni tosin homesuojata nk. perussuojalla, joka on lähinnä lakkabensiiniä ja homeensuojaainetta, mutta oikein pieteetikot eivät tätäkään hyväksy...
- seinä maalataan ÖLJYmaalilla ihanteellissa olosuhteissa (pilvipouta, seinä ei saa olla märkä sateen jäljiltä)
- puulajeina voi käyttää aihkimännyn lisäksi hyvälaatuista kuusta tai miksei vaikkapa haapaa, joka on aivan erinomaisen kestävää ulkoseinässä ilman maaliakin! Suomen vanhimmat rankimmin säärasitetut puurakennusosaset ovat muuten haavasta (kirkkojen haapapaanut)
- kotomaisten puulajien lisäksi voi myös harkita esim. red cedaria - kyllähän se maailmankaupan toimivuuden pitää jossain näkyä rakennustekniikassakin :-)
arkkitehtihan se nykyisin puut istuttaa ja kasvattaa hellien pikku puuntaimia, juu. ja
sitten aikanaan arkkitehtisetä menee ja ostaa rautakaupan sedältä tätä puutavaraa ja vie sen
mennessään rakennustyömaalle ja ihan piruuttaan
laittaa sen just väärinpäin seinään.
jos tavalliset tallukat ette olisi sellaisia
'puusilmiä' niin olisitte asian jo tajunnut,
mutta kerronpa sen tässä vielä kerran:
arkkitehdit saavat määritellä miten paljon vain hienoja asioita suunnitelmiinsa, kyllä se rakennuttaja (-konsultti) tai viimeistään rakennusliikkeen hankintapäällikkö on se, joka
viimekädessä päättää mitä tavaraa hankitaan.
ja viimekädessä sen suomalainen työmies (tai yhä useammin nykyisin virolainen tai venäläinen)talon rakentaa.
älkää nyt enää syyttäkö arkkitehtia siitä, mitä
työmaalla tehdään. ei arkkitehti aikatauluta työmaata (kiire, kuivumisajat, suunniteltujen rakennustarvikkeiden vaihto halvempaan ja nopeammin saatavaan jne.. hoh,hoi en jaksa enää kirjoittaa.
pitäis ammattimiehenä osata tämmöiset niksit neuvoa jos kerran rakennuttajan edustaja on?
Vaan on tainnu pojilla ammattitaito kutistua pelkkään jiicädillä piirtelyyn ja rakentamisen monitaitaja Panu Kailoja on vähän maassamme.
Ennenvanhaan arkkitehdit vielä osasivatkin jotakin ja olivat myös päälliköitä projekteissaan. Voihan sitä piirustuksiin laittaa notta: "Ulkovuoraus: min. 25 millinen kuusilauta, hienosahattu, ei höylätty, naulaus sinkityin nauloin, sydänpuu ulospäin, maalataan 2. vuonna"
Olishan toi pikkasen niinkuin vakuuttavaa kynänjälkeä.
aina ole räytäitä, menkää maamme vanhoihin kaupunkeihin katsomaan.
Ja Tukholman Vanhassa kaupungissa, ikkunat on vedetty ihan julkisivu pintaan, että sisäpuolelle on saatu paksu ikkunalauta (tarkoituksella).
Älkää uskoko kaikkea mitä kuulette ja luette, vaan menkää katsomaan mitä se perinnerakentaminen on paikan päälle.
-esa