Tällä palstalla on ollut keskustelua velallisten ns. edunvalvontajärjestön perustamisesta. Itse olen kannattanut tuota ajatusta. Tähän yhteyteen heitän myös ehdotuksen, kuinka järjestö voisi rahoittaa toimintaansa pidemmän päälle. Ota kantaa, onko ehdotus mielestäsi järkevä / toimiva.
Normaalistihan perintätoimistot ostavat itselleen velallisten velkoja hyvin minimaalisella summalla - muutamalla prosentilla velan ja yleensä vielä pääoman määrästä. Velalliset joutuvat kuitenkin maksamaan noita uudelle omistajalle siirtyneitä velkoja normaalisti. Osalle kertyy jopa 100 %:n suoritus, osalle ei välttämättä mitään. Ja vaikka uusi velkoja antaisi velasta merkittävän osan anteeksi, silti maksettavaa velallisella riittää. Ja uusi velkoja tekee toiminnalla kuitenkin huomattavat voitot.
Tämä velallisjärjestö voisi lähteä kilpailemaan noista ostettavista saatavista. Vanha velkoja yleensä myy saatavat tarjouksien perusteella. Jos järjestö saisi ostettua kyseisiä saatavia, se voisi periä niitä takaisin velallisilta huomattavasti pienemmällä "voitolla", sillä järjestönhän ei ole tarkoitus tuottaa voittoa - kattaa vain toiminnasta aiheutuvat kulut.
Velalliset ehkä maksaisivat velkojaan myös mieluummin takaisin, kun velkojana on velallisten oma edunvalvontajärjestö. Lisäksi jos maksettava osuus olisi esim. enimmillään vain 30 prosenttia velan määrästä, tällöin maksettava osuus olisi kohtuullinen myös velalliselle itselleen. Ja jokainen maksettu euro olisi ns. avustusta myös tälle järjestölle.
Tietysti saatavien ostaminen vaatii rahaa, mutta sitä varten on yhteiskunta, pankki, RAY, kirkko ja avustusjärjestöt. Lisäksi pitäisi vanhan velkojan saada ehkä myös jotain muutakin etua kuin korkeampi kauppasumma, jotta se kokisi tekevänsä tuolla myynnillä myös jonkin asteisen yhteiskunnallisen hyvän teon.
Yhteenveto:
- vanha velkoja hyötyisi, kun saisi saataville paremman kauppahinnan hyvän teon tunnustus
- velallisten edunvalvontajärjestö hyötyisi, kun saisi tällä tavoin rahoitettua toimintaansa
- velalliset hyötyisivät, koska velkaa ei tarvitsisi maksaa samoin ehdoin takaisin kuin perintätoimistolle. Samalla velallinen tukisi omaa järjestöänsä. Näiden johdosta maksuhalukkuus varmasti parantuisi.
Normaalistihan perintätoimistot ostavat itselleen velallisten velkoja hyvin minimaalisella summalla - muutamalla prosentilla velan ja yleensä vielä pääoman määrästä. Velalliset joutuvat kuitenkin maksamaan noita uudelle omistajalle siirtyneitä velkoja normaalisti. Osalle kertyy jopa 100 %:n suoritus, osalle ei välttämättä mitään. Ja vaikka uusi velkoja antaisi velasta merkittävän osan anteeksi, silti maksettavaa velallisella riittää. Ja uusi velkoja tekee toiminnalla kuitenkin huomattavat voitot.
Tämä velallisjärjestö voisi lähteä kilpailemaan noista ostettavista saatavista. Vanha velkoja yleensä myy saatavat tarjouksien perusteella. Jos järjestö saisi ostettua kyseisiä saatavia, se voisi periä niitä takaisin velallisilta huomattavasti pienemmällä "voitolla", sillä järjestönhän ei ole tarkoitus tuottaa voittoa - kattaa vain toiminnasta aiheutuvat kulut.
Velalliset ehkä maksaisivat velkojaan myös mieluummin takaisin, kun velkojana on velallisten oma edunvalvontajärjestö. Lisäksi jos maksettava osuus olisi esim. enimmillään vain 30 prosenttia velan määrästä, tällöin maksettava osuus olisi kohtuullinen myös velalliselle itselleen. Ja jokainen maksettu euro olisi ns. avustusta myös tälle järjestölle.
Tietysti saatavien ostaminen vaatii rahaa, mutta sitä varten on yhteiskunta, pankki, RAY, kirkko ja avustusjärjestöt. Lisäksi pitäisi vanhan velkojan saada ehkä myös jotain muutakin etua kuin korkeampi kauppasumma, jotta se kokisi tekevänsä tuolla myynnillä myös jonkin asteisen yhteiskunnallisen hyvän teon.
Yhteenveto:
- vanha velkoja hyötyisi, kun saisi saataville paremman kauppahinnan hyvän teon tunnustus
- velallisten edunvalvontajärjestö hyötyisi, kun saisi tällä tavoin rahoitettua toimintaansa
- velalliset hyötyisivät, koska velkaa ei tarvitsisi maksaa samoin ehdoin takaisin kuin perintätoimistolle. Samalla velallinen tukisi omaa järjestöänsä. Näiden johdosta maksuhalukkuus varmasti parantuisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suurella osalla pitkäaikaisvelallisista lienee sen verran suuri vastenmielisyys omia vuosien saatossa 12-kertaisiksi kasvaneita velkojaan kohtaan, sekä sellaisia juttuja lähetteleviä firmoja kohtaan, että pahaa pelkään että tuo ei kuitenkaan onnistuisi, sillä olisihan vuodilla roikkuva 12-kertainen velka uuden firman kautta kuitenkin 4-kertainen siihen nähden minkäsuuruisena se laman kourissa otettiin. Siinä ystävä siirtyisikin vihollispuolelle, vaikkakin hiukkasen lempeämpänä kuin vanhat arkkiviholliset. En silti kokonaan hautaa sitä ideaa, että joku humanitäärisin periaattein toimiva taho ostaisi vanhoja velkoja. Sillä ainakin vältettäisiin se, ettei velkoja perittäisi moottoripyöräjengin voimin vuoden 2008 jälkeen. Vitsinä heitän että mitäs ois jos vaikka sosiaalitoimisto ostaisi velat. Silloin ei rahaliikennettä tarvittaisi niin paljon kuin nykyään. Nytkin sosiaalivirasto joutuu lihottamaan perintätoimistoja. Ulosotossa oleva asiakas joutuu monasti hakemaan rahaa soskasta ja vouti vie toisesta päästä, eli raha pyörii ensin veronmaksajalta (joihin velallinenkin kuuluu) sosiaalitoimelle. Kun vouti on rahastanut niin soska puolestaan paikkaa toimeentuloa, eli yksinkertaistettuna soska doneeraa fyrkkaa perintätoimistoille.
Summa summarum: En oikeesti olisi valmis hämärtämään rintamalinjoja ylläkuvatulla tavalla, uusien kuvioiden ennustamattomuuden vuoksi. Mutta mielestäni kerho voisi lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta, ihan pikku salaseuroina. Pahin kompastuskivi velallisilla kuitenkin on se, että he eivät voi millään muotoa mennä julkisuuteen syistä jotka ERITTÄIN, ERITTÄIN hyvin ymmärrän. Kyseessä ei ole tunteenomainen häpeileminen vaan realiteetit. Ylivelkaisuus on asia joka on ehdottomasti pidettävä salassa jos aikoo pärjätä. Tätä meidän kaappipolitiikkaa käytetään myös häikäilemättömästi meitä vastaan. Vaikka suurin osa kansanedustajista oli allukirjoittanut Kimmo Kiljusen aloitteen lamanaikaisten velkojen lopullisesta deletoinnista oli allekirjoittanut eduskunnan enemmistö niin kuinkas ollakkaan homma ei mennyt läpi. Tämä johtuu paljolti velallisten järjestäytymättömyydestä. Mutta olisi keksittävä sellaisia järjestäytymisen muotoja, joissa ihmisten ei tarvitsisi pelätä joutuvansa julkisuuteen. En keksi muutakuin ruohonjuuritason salaseurailun ja sen että uudet jädenet otetaan kutsumismenettelyllä. Riittäisi että kerholla on kullakin paikkakunnalla yksi joka uskaltaa olla julkisuudessa. Salaseurailu ei maksa mitään, korkeintaan kahvia ja keksejä vuoroin kunkin luona.
kristiina
ennemminki pitäs olla semmonen paikka mistä velkasaneeraukseen joutuneet sais maksutonta neuvoa että meneekö kaikki varmasti oikein.
meilä ainaski on tullu esiin tämän tästäki semmosia asioita mitä ei yksinkertaisesti ole tietty. Velkaneuvoja varmaan unohtanu kertoa mitä tuleman pitää.
Jatkuvaa velkojien ahdistelua tämä on ollu ja suurimpana ahdistajana on ollut eräs nimeltä mainitsematon pankki jota sanomme p....a pankiksi. Velkasaneerauksessa olevat tietävät varmasti mistä pankista on kyse. Niitten kans ei tahdo päästä mihinkään sopimukseen ja ainoa mitä ne sanoo on että me ei olla normaaleja ihmisiä vaan olemme vaan yhteiskunnan pohjasakkaa. Tämän pankin lakimies sanoi sen velkaneuvojallemme. Uskokaa tai älkää. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kiitos vastauksista.
Tämä pieni kiitos-lisäys aiheuttaa vain tuon punaisen painikkeen tulemisen etusivulle, joten tämänkin keskustelu pysyy "tuoreena".
Ja sitten vain lisää tulemaan...
Hei, todella loistava idea, itse antaisin tuolla toiminnalle ainakin heti rahalahjoituksen ja moni kaverinikin/ sukulaiseni.
Todella hieno idea.
Hyvä idea kun tämän vain saisi toimimaan jollain tavalla. Ihmiset jotka on ylivelkaantuneita ei yksin jaksa taistella niin tämä olisi hyvä lisä missä voisi verkostuitua ja saada asiansa järjestykseen.