Onko kukaan käynyt tutkituttamassa itsensä ilman miestä? Minulla on sellainen tilanne, että mies ei 2,5 vuoden yrityksenkään jälkeen suostu spermatestiin. Olen saanut kaksi keskenmenoa,joten jotain on kuitenkin toimintaa ollutkin.
Mistä tutkimuksista kannattaa aloittaa? Olisiko munatorvien aukiolotutkimus mahdollinen?
Asia harmittaa kovasti ja avioerokin on ollut mielessä. Miehellä ilmeisesti vakaumussyyt estävät tutkimuksiin lähdön.
Harmittaa lisäksi sekin, että joudun maksamaan maltaita yksityisellä näistä kokeista, joihin on oikeus julkisellakin.
Mistä tutkimuksista kannattaa aloittaa? Olisiko munatorvien aukiolotutkimus mahdollinen?
Asia harmittaa kovasti ja avioerokin on ollut mielessä. Miehellä ilmeisesti vakaumussyyt estävät tutkimuksiin lähdön.
Harmittaa lisäksi sekin, että joudun maksamaan maltaita yksityisellä näistä kokeista, joihin on oikeus julkisellakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mies ei suostu lähtemään tutkittavaks myöskään.. Luulen että on kova kolaus miehisyydelle jos oliskin jotain vikaa. no, mulla kyllä epäillään PCO:ta ultran perusteella,verikokeisiin meno lähipäivinä. Sitä vaan toivoo, että löytyis nyt sitten itestä sellainen juttu jonka vois korjata. En usko, että saan mieheni päätä käännettyä, yritystä takana 3 vuotta. Kuitenkin molemmat halutaan vauva. Näin meillä.
Mun mielestä toi on kyllä tosi ajattelematonta sun miehen puolelta. Mikä vakaumuksellinen syy voi estää spermanäytteen antamisen? Kun sen nykyään voi tehdä kotonakin...
Tietty jos teillä on jo kaksi alkanutta raskautta takana niin tuntuis että sun miehen simpat on kunnossa, mutta silti. Luulis että jos se projekti saada lapsi on yhteinen niin mieskin osallistuu siihen. Sun ehkä kannattais ottaa selvää mahdollisimman paljon faktaa miesten tutkimuksista, tutkimuksista yleensä ja niistä hyödyistä. Ja sitten sanot ukolle että se on nyt vakavan keskustelun paikka. Esität sille ne faktat ja selität sille ettei niissä tutkimuksissa ole mitään pahaa, pelottavaa tai noloa. Jollet tietty oo jo tota tehnyt...
Mulla oma mies on ollut tosi urheasti mukana ja mulla ainakin toi osallistumattomuus olis merkki siitä että koko homma on yksin mun harteilla. Eikö puolison pitäisi olla tukena niin myötä kuin vastoinkäymisissä?
Voimia sinulle ja jaksamista! Toivottavasti miehesi tulee järkiinsä ja tajuaa että olet tosissasi.
mikä vakaumus estää tutkimukset?
taitaa olla niin että ukkosi pelkää vian olevan hänessä ja se miehisyys on sitten vaarassa. haluaako mies todella lasta kun ei asian eteen halua mitään tehdä? kannattaisiko jutella asiasta vaikka ihan jossain parisuhdeneuvojalla tms asiantuntijalla joka johtaa keskustelua niin siitä ei pääse luistamaan karkuun paitsi jos ei mene sinne..
Ja ei siis kuulemma ole mitään vakaumussyytä sille, että mentäisiin tutkimuksiin ja hoitoihin. Sinnittelee vain ilman hoitoja. Pelkään, että viime keskenmeno aiheutti munatorven tukkeutumisen. Sittenhän niihin hoitoihin on ehkä pakko mennä.
Tällaisia miehiä on, härkäpäinen kuin mikä. Olen uhkaillut avioerolla ja ties millä, ottanut asian puheeksi vakavasti, mutta MIES EI KUUNTELE!
Heti kun sanon puolella sanallakaan spermatestistä, hän lyttää puheenvuoroni ja vaihtaa aihetta.
Mies ei kuuntele mitään faktoja. Ihmettelen, miten olen päätynyt tuollaisen henkilön kanssa naimisiin.Miten selviämme muista vastoinkäymisistä kun mies ei voi olla realistinen tämänkään suhteen?
Olen ihan poikki henkisesti. Yritystä tosiaan jo 2,5 vuotta.
Julkisen puolen tutkimuksiin ei pääse ilman miestä. Uskon syyn olevan minussa. Mies vain tyssää minunkin matkani tutkimuksiin vastahakoisuudellaan.
Kiitos kannustuksesta. Taitaa tulla avioero ennemmin kuin edes parisuhdeneuvojan vastaanotolle meno..
En voi muuta kuin ihmetellä tuota vastahakoisuutta siihen spermatestiin. Tosiasia kuitenkin on että "kaikki" miehet sitä tekevät ja se on ihan luonnollinen ja normaali asia. Häpeääkö hän sitä ja nolostuu kun puhutte koko asiasta?
Ymmärrän turhautumisesi ja olisin varmasti itsekin aivan samanlaisissa tunnelmissa kuin sinä. Mielestäni on väärin että hän on niin ehdoton ja epäreilu sinua kohtaan. Varsinkin kun yhden näytteen antamisen palkkana voisi olla oma lapsi. Toivottavasti et anna hänen härkäpäisyytensä ja ennakkoluulojensa mennä omien haaveidesi ja unelmiesi edelle! Pidä kiinni siitä että sinulla on oikeus tähän. On harmi että joskus joutuu näin puun ja kuoren väliin! Kyse ei ole uudesta sohvasta tai maton väristä vaan lapsesta, harmi että miehesi ei arvosta lopputulosta yhtä paljon kuin sinä :(
Valoisaa tulevaisuutta sinulle ja toivottavasti asiat järjestyvät.
Älä lannistu! Pitkän ajan jälkeen mä menin tutkimuksiin yksityiselle (kun epäilin,että rupeavat kyseleen julkisella puolella miestä spermakokeisiin)ja ekalla kerralla katsoivat ultralla (valitettavasti mulla ehkä PCO) ja määräsivät verikokeet pcon tarkistamiseksi. Nyt syön clomeja ovulaation varmistamiseksi. Ajattelin tutkituttaa itseäni mahdollisuuden rajoissa(kolme vuotta surin asiaa) ja miettiä sitten muuta. Mun mies on sitä mieltä, että ihmisen ei pitäis puuttua luonnon kulkuun ja sen takia ei suostu tutkimuksiinkaan . No, mä oon (kait) hyväksynyt tän jutun ja toivon vaan jotain ihmettä. Onneksi täälläkin palstoilla on ihmisiä, jotka tarinoillaan valavat uskoa meihinkin. So, jos on vaan varaa menne tutkimaan itsesi yksityisellä ja toivottavasti tärppää vielä. Älä masennu ja mieti vielä eroa, joskus asiat vaan hyväksyy... Kamalasti voimia sulle sinne jonnekin!