Kohtaavatko ihmissuhdeteorianne ja taitonne

Mä saatan puhua kokemuksesta, mutta se ei päde tähän hetkeen, enkä haluisi määritellä sitä liikaa, tai analysoida johonkin ja samalla muita. Puhun kuitenkin mitä ajattelen. Haluisin enemmänkin pysyä hetkessä mukana, oli se mitä sitten onkaan. Mutta en koe taikovani mitään, mitä ei olisi minua oikeasti, tai määrittelisi suhteita, tai tunteitani jotenkin sekamelskaisiksi, vaikka sinne sisältyisikin paljon laidasta laitaan. Kyse on enemmänkin sen hyväksymisestä, mitä nyt on, ja vaikeus voi tulla, jos ei siihen jostain syystä tunnu aidosti venyvän, mutta tavallaan samalla on kyse todellisuudesta, ei niinkään ihmisistä, tai suhteista. Mulle henkilökohtaisesti on helpompaa olla tässä hetkessä ja tuntea mitä ikinä se onkaan, ja olla rehellisenä asioiden sen hetkisestä tilasta, kuin olla olematta juuri siinä, tai tipahtaa jonnekin, jossa ei ole tasalla, tavallaan. Silloin olen liian väsynyt yleensä. Toisaalta kyse on myös valinnasta, omasta halusta, temperamentista, ja en koe, että edes tarvitsisin tulla aina juuri oikein vastaanotetuksi, tai ymmärretyksi, tai mieti liikaa, miten joku muu asiani ottaa. Tärkeys järjestys on silloin eri, mutta seison sen takana. Että toisaalta on mahdoton tähän yksiselitteisesti vastata. Sen, minkä olen huomannut käytännössä, on se, että ihmisillä on kuitenkin joku tolkku joskus tolkuttomuudestanikin, ja saavat siitä olennaisen kiinni niin, että voivat kokea olonsa turvallisiksi. Näin, niiden kohdalla, jotka minut tuntevat, tai ainakin voisivat niin väittää pidemmällä kokemuksella. Toisaalta, aina saa joka hetki valita uudelleen ja uudelleen, miten juuri nyt asioita katsoo. Tämän vapauden soisin kaikille.

Kyllä ne kohtaavat siinä määrin kuin taitoni ja muut rajoitteeni (esim. aikataulu) sallivat.

Pelkkä taito ilman sen käyttämistä on ok, jos kyseessä on vähäpätöinen asia. Niin tärkeässä asiassa kuin ihmissuhteissa täytyy konkretian olla kunnossa, muuten menee elämä hukkaan.

🦄

itsxeäni oikeasti pelottasikin opettaa jotain mielenhallintajuttuja tytöille, entä jos sitten tytöt alkaisivat näkemään jotain kammottavia pasinajsaisunisa noitas käyttäen...

Itsellekin tulisi tosi paha mieli jos opettanut tuollaisia juttuja ja aina tulee pahoja unia sitten...

tuollainen pelottaa itseäni että jos jollekin tytölle tulee paha mieli.

jooh... hyvä koulutusz ollut parempi kuin Markollsa... mutta niin jos itse pystyy vähän hanninnoimaan uniaankin, jotain karatekoja oli jooh...

poppe ei kohtaa ikinä vaginaa

haluaisinkin kertoa juttuja kun ehkä monillakin tytöilläkin voi olla masennusta ja nukkumisjuttuhäiriötä.... kun oikeasti pelkään kertoa koska niin vaarallisia juttuja jotka voivat sitten aiheuttaa jotain..

Teemu, Mikko ja inkeri kohtaavat.

Väittäisin että ainakin jollain käytännön tasolla ne toimivat. Olen aina ollut enemmän tekojen ja toiminnan mies kuin teoreetikko ja puhuja.

Väitettäni perustelen käytännön toteumalla. Kohta parikymmentä vuotta muori on minua kestänyt ja sama toisin päin.

-keinovaginamies-

Mä en ihmissuhteista mitään tiedä, mutta toisaalta sirkka-liisakin (nimi muutettu) ihmissuhde asiaa, vaikka ei kenkään kanssa toimeen tullu. Tiedoista ja taidoista puheen ollen. Niin miks koulutodistuksessa lukee aina tiedot ja taidot, vaikka koulu nyt on pelkkää tietoo, paitsi kässä, mutta sitäkään ei kaikilla oo kun seiskalle asti. Voi olla kurjaa pelkästään lukee kösi raamatulla perukoulun kaksi viimestä vuotta.

Olen itse aika pitkälti juuri sitä mitä mahdolliselta kumppaniltakin odottaisin. Mitään varsinaista "ihmissuhdeteoriaa" mulla ei ole olemassakaan ja ihmissuhdetaitoni ovat ihan ok tasolla. Täydellisyyttä en odota toiseltakaan osapuolelta.

Teoria on aina utopiaa.

niin teoria on aina utopia eli mielikuvitus..

Viinamiehen neuvot toimivat niin teoriassa kuin käytännössäkin.

t. viinamies

Esitä tuo kysymyksesi sosiopastti psykisatrillesi, mitä yhän vbssdtaa

Molemminpuoliset tunteet siinä ratkaisee, eikä mitkään teoriat ja idealisoinnit.

Tjaa, en pahemmin teoretisoi, kyllä se on käytäntö mikä vallitsee ihmissuhdejutuissa. Sitä olen joskus hiukan ihmetellyt miksi jauhaa tunteista kun niitä voi toteuttaa ihan käytännössäkin, yksi teko puhuu enemmän kuin miljoona teoriaa

"Kohtaavatko ihmissuhdeteoriaanne ja taitonne oikeasti sen konkretian kanssa mitä te elätte todeksi?"

- Miten tuonkin nyt ottaa?🤔 Toisessa suhteessani olin kyllä jo huomattavan paljon kehittyneempi parisuhdeteoreetikko kuin ensimmäisessä pitkässä parisuhteessani lasteni isän kanssa. - Tunnistin paremmin joitakin tilanteita, missä minun täytyy toimia järki edellä, ei tunne ja silloin sain myös hyvän vastineen toimintaani. - Ohitimme toisen mieheni kanssa selvästi muutamia kohtia smoothimmin, mitkä olisivat voineet muodostua suhteen kompastuskiviksi. - Lähinnä kyseessä oli toisen kuunteleminen; mitä hän oikeasti sanoi, ja suoraan kysyminen ja asioiden selvittäminen, ennen kuin väärinkäsitys pääsi liian pitkälle. - Näin ollen olen sitä mieltä, että ensimmäinen suhde kasvatti minua ihmisenä. - Tottakai silläkin on merkitystä, että kyseessä oli eri ihmissuhteet.

Merkitystä on myös sillä, että nyt ymmärrän välttää joitakin mahdollisella uudella kumppanilla olevia ominaisuuksia, minkä tiedän jossakin kohtaa tulevan rasittamaan suhdetta liikaa.

Siis kyllä, tavallaan teoriani kohtasi todellisuuden, mutta käytännössä sillä ei ole juuri tässä elämäntilanteessa enää merkitystä..

Kohtaa. Elän kuten opetan. En opeta, jos en ole elänyt todeten oppieni toimivuutta.

No uskoisin, että teoriani on tullut helpommiksi toteuttaa. Olen päässäni konkretisoinut monta asiaa selvemmiksi itselle ja mahdolliselle kumppanille.

Mutta historiassa ei löydy mainittavaa menestystä, koska olen yhä sinkku. :oD

Tosin ei ole huonoa muistettavaakaan, kuin ehkä ensimmäinen parisuhde lasten äitin kanssa.