Lavatanssitunnelmista kertokaa!

Tosi harrastajat keskustelee täällä:
http://www.tanssi.net

Kantsii laittaa toi kysymyksesi myös sinne.

Olemme 37-vuotias pariskunta (kirjoittaja aviomies) ja lavatansseissa ei olla käyty vielä kovinkaan paljoa. Joskus nuorempana, n. 20-25 vuotiaana käytiin jonkun verran tansseissa ja tämä liittyi lähinnä hyvään musiikkiin ja esiintyjien näkemiseen paikan päällä. Elämäntilanteista johtuen ei käyty tansseissa sittemmin yli 10 vuoteen, mutta nyt on ollut jonkun aikaa hirveä innostus taas...

Oman ikäpolven edustajia on lavoilla verrattain vähän, mutta riippuen lavoista/esiintyjistä sentään jonkin verran. Parasta lavatansseissa on tunnelma joka tulee hyvän orkesterin esiintyessä ja jos vielä on mieliartisti, niin sitä parempi!
Kumminkin tanssiminen alkaa olla yhä tärkeämpää meille koska nautimme suunnattomasti tanssimisesta hyvän musiikin tahdissa. Useimmiten tanssimme koko illan n. 21-02 pitäen vain ihan pieniä juomataukoja muutaman välillä. Alkoholia emme juurikaan juo; vain sen verran mitä nyt tulee parissa oluessa ja saatamme mennä paikalle omalla autolla ja tulla sillä poiskin jolloin juodaan pelkkää limsaa.

Kesälavat ovat ihan parasta, koska ravintoloihin verrattuna niissä on siisti meno (ei liikaa humalaisia) ja porukka menee sinne tanssimaan eikä juomaan(örveltämään. Kesälavat ovat lisäksi kauniita ja tunnelmallisia jo itsessään, usein järvien rannoilla tms. Ei mikään ole hienompi tunnelma kuin ajaa auto kesälavan parkkipaikalle jossa ihmisiä virtaa sisään ja ulos ja sisältä kuuluu jo orkesterin soitto ja ihmiset juhlavaatteissa... mitä enempi nuoria sen parempi! Siinä jo alkaa mahtava fiilis!

Mikäpä olis mukavempaa kuin mukaansatempaavaa musiikkia kuullessa korvien täydeltä saa mennä ja liikkua oikein sydämen pohjasta tuon musiikin tahdissa ja antaa koko kropan elää sen mukaan! -Jäädä pöytiin istumaan ja juoda pää sekaisin? => Ehei!! Sillä tavalla ilta menee kokonaan pialalle ja pää on seuraavana aamuna kipeä. Ei mikään ole tympeämpää kuin jauhaa paskaa humalaisten sössöttäjien kanssa! Sen voi tehdä jossain paskahuussissakin yhtä hyvin ei siihen tanssipaikkaa tarvitse! ;-)

Diskoista sen verran että pidetään niissäkin käymisestä ja joskus satunnaisesti käydään mutta ihan tanssitaan sielläkin mahdollisimman paljon. Diskotanssi on vain kauhean yksitoikkoista verrattuna valsseihin yms. joissa saa vaihtelua ja kuviot on monipuolisempia. Tietenkin diskotanssiakin voisi opetella oikein jossain kurssilla monipuolisemmin ja saatetaan se joskus tehdäkin, mutta kyllä lavoilla vaan on ihan eri tunnelma! Diskot ovat yleensä ravintoloissa ja ravintolat tanssinhaluisille ei-niin hyviä paikkoja syystä että latiiat eivät ole hyvät ja tilavat ja niissä juuri tuo juopottelukulttuuri on pääasia monesti eikä esim. kunnon musiikkiin satsata ja diskon lattia saattaa olla niin täynnä ettei siinä mahdu tanssimaankaan mitenkään vaan ainoastaan paikalla seisomaan/hytkymään. Lisäksi diskoissa 37-vuotias alkaa jo tuntea itsensä liian vanhaksi kun ympärillä monesti parikymppistä porukkaa ensi ravintolakeikkojansa kokeilemassa.

Luulisin että monet ikäisemme ovat välivaiheessa etteivät oikein tiedä mihin menisivät: diskoon liian vanha mutta lavalle vielä liian nuori (?)

Useat ikäisemme hyppäävät sitten kaikenlaisissa konserteissa jotain nostalgisia bändejä katsomassa kuten YÖ-yhtyettä yms. Pikkuhiljaa alkaa myös öavat kiinnostamaan mutta useat eivät osaa tanssia mikä nostaa kynnystä. Luulen, ettei 40-v polvesta enää niin usea tule lavoille kuin esim. edellisistä sukupolvista vaan lavakulttuuri rupeaa pikkuhiljaa kuihtumaan jossei ruveta jotenkin erityisemmin kiinnittämään huomiota tähän ikäpolveen ja saada innostumaan lavoille esim. jonkin teemakampanjoitten ja tanssikurssien yms. kanssa. Esiintyjät vaikuttavat myös paljon koska 40:set eivät vielä niin yleisesti kuuntele iskelmiä. Nykyään kyllä suuntaus on menemässä tuohon iskelmä-foksiin päin aika totaalisesti joka kyllä varmaan vetoaa näihin keski-.ikäisiin paremmin, mutta samalla lavahommissa kärsii yksitoikkoisuudesta kun jotkut bändit soittavat koko illan foksia/iskelmää ja esim. vain yksi jenkka-valssi, 2 humppaa 2 sambaa kaikki muu foksia/iskelmää ja koko ajan vaan vähenee. Tämä on ainoa huono puoli lavoilla nykyään. Kaksipiippuinen juttu siis!


Parasta lavoilla on siis TANSSIMINEN! Siinä saa tällainen jäykkä pohjalaismieskin veren lämpenemään niinkuin Anne Mattila laulaa nappiin:

"niin kutsuvasti rummut soivat, ne basson kanssa tunnelmoivat..."


Lavat on best!

Hei Anni

Vastaan sinulle omasta 40 vuotiaan akateemisesti koulutetun ihmisen näkökulmasta. Olen harrastanut seuratanssia, niin kuin vastaukseni otsikoin, nyt kolme vuotta. Neljäs lavakesäni on juuri käynnistynyt.

Mistä sitten sain kipinän seuratanssimiseen ja mitä sillä tarkoitan? Parisuhteeni ja perhe-elämän valitettavasti päätyttyä minulle jäi aikaa aloittaa uusi harrastus. Työkaverini ehdotti minulle tanssiharrastuksen aloittamista. Olin sen verran turhautunut tavalliseen ravintolakulttuuriin, että ajattelin miksipä ei? Aloittelin vähän kilpatanssiseuran seuratanssiharjoituksissa muutaman kerran syksyllä 2001. Se ei järjestelyiltään minulle sopinut. Kipinä onneksi kuitenkin säilyi ja keväällä 2002 aloin käymään paikallisen tanssikoulun kursseilla tiistaisin ja torstaisin. Se on minulle aikataulutettua harrastamista, josta pidän kiinni. Lenkille lähtemisestä sateen sattuessa on paljon helpompi luistaa ja jäädä vain näpelöimään tietokonetta.

Lavakulttuuri miesten ja naisten välisessä kontaktissa on tavattoman rehellistä. On rivi miehiä ja rivi naisia. Kaikki yleensä lähtevät tanssimaan kun kohteliaasti pyytää. Lavalle ihmiset tulevat ensisijaisesti tanssimaan. Toisin on ravintolassa, jonne yleensä lähdetään viihtymään kaveriporukassa ja on toisenlaiset odotukset sukupuolten välisestä vuorovaikutuksesta. Tämän ikäinen mies kun pyytää yökerhossa naista tanssimaan niin yleensä vastaukseksi saa, että: en mää ny kun ei toi kaverikaan tanssi, tai sitten tytöt tanssivat keskenään ja pojat tanssivat keskenään ja yrittävät vilkuilla toisiaan. Tämän lisäksi heidän pitää ottaa viinaa sen verran, että kehtaa siellä stagella notkua :) Minulla ei tuota itsetunto-ongelmaa ole. En vain ole sitä tyyppiä, että haluaisin tanssia itsekseni yökerhon lattialla. Muutenkin disko/yökerhotanssiminen on soolotanssimista tarkoituksena, ainakin jonkin verran, pitää itseä esillä.

Lavatansseissa tapaa kaikenlaisia ihmisiä. On totta, että se on enemmän keski-ikäisemmän kansanosan harrastus. Nuoria naisia tanssii myös yllättävän paljon kun ajattelen heidän osuuttaan tavallisen lavaillan naisten määrästä. Se mitä yleensä puuttuu, ovat nuoret alle 30 vuotiaat miehet. Itsekin aikoinaan nuorena miehenä totesin, että minähän en humppaamaan ala :)

Teknisesti arvioin olevani osaava harrastaja. Laskin vähän aikaa sitten, että osaan viedä naista 16 eri tanssilajissa, joita tavallisesti lavatansseissa soitetaan. Oma kehityskäyräni täysin tanssitaidottomasta nykyiseen osaamiseeni on ollut huikea ja se on tuottanut minulle suurta tyydytystä. Tosin tässä käy niin kuin muussakin oppimisessa. Mitä enemmän opin, sitä enemmän huomaan olevan opittavaa. Taidon kasvaessa lisääntyy kiinnostukseni asiaa kohtaa lisää ja huomaan, että täydelliseksi tanssijaksi en voi koskaan tulla, en edes lähelle sitä. Aina on uutta opittavaa. Kuvioiden määrä ei ole ratkaisevaa tanssinautinnon kannalta, vaan se miten onnistun naista viemään. Itse asiassa nelijakoisessa hitaassa musiikissa voi pelkillä hitailla ja nopeilla askelsarjoilla saada hyvinkin nautinnollista tanssimista aikaiseksi ilman yhtään varsinaista kuviota. Minun tavoitteeni on saada nainen luottamaan vientiini ja antautumaan sille. Se ei tietysti valitettavasti aina onnistu. Silloin kun se onnistuu, niin yleensä kumpikin osapuoli kokee tanssimisen euforisen nautinnolliseksi kokemukseksi.

Sosiaalinen puoli on aivan yhtä tärkeä osa lavakulttuuria kuin tanssitaito. Mielestäni hyvät, tanssitilanteeseen kuuluvat käytöstavat ovat osa tanssitaitoa, sen sosiaalista puolta. Tekniikka on sitten toinen asia. Seuratanssi antaa minulle tilaisuuden tavata toinen ihminen, päästä heti lähelle, joskus todella lähelle, kun ajattelen matalaa tangosyleilyä. Suomalaiset eivät myöskään ensimmäiseksi esittäydy tosilleen ja kerro ketä ovat ja mitä tekevät. Lavakulttuurissa se tapahtuu vähitellen. Niille ihmisille joita lavalla tapaan, tulee vähitellen esittäydyttyä ja keskusteltua kaikenlaista. On itse asiassa erinomainen asia, että voi tutustua eri ihmisiin ensin yhteisen harrastuksen kautta ennen kuin tietää heistä mitään. Koulutus, asema tms… eivät pääse vaikuttamaan ensivaikutelmaan tanssijana. Kun on ensin tutustunut tanssiharrastuksen kautta, voivat ”duunari” ja ”herra” matkustaa samalla kimppakyydillä 200 km päähän tansseihin. Minulle tanssiharrastus on tuonut paljon uusia ystäviä, joihin en olisi varmasti tutustunut muussa normaalissa elämässäni. Heitä ei tunnut myöskään haittaavan erilaisuus ammattien ja koulutuksen takia.

Tekninen osaamiseni on noussut sen verran hyväksi, että vientini lähtee tunteesta eikä enää tietoisesta etukäteen päättämisestä, mitä seuraavaksi teen, niin kuin aloittaessani tämän harrastuksen. Kuluneen vuoden aikana tämä on avannut minulle täysin uuden näkökulman lavatanssikulttuuriin. Tanssimisesta on tullut minulle yhä voimakkaampi tunnekokemus sen myötä, kun minulle on tullut lisää kokemusta ja taitoa. Olen oppinut viemään erilaisia naisia ja sitä kautta olen huomannut miten eritavalla tunnelmaan voi päästä eri naisten kanssa. Osaan viedä naista paremmin ja silloin on mahdollisuus fiilistelyyn. Joidenkin kanssa tunneyhteys syntyy nopeasti ja heidän kanssaan voin flirttailla. Joidenkin toisten kassa taas ei. Joistakin tulee sellainen kokemus, että emme tanssi yhteen ja en mielelläni hae uudelleen tanssimaan sellaista henkilöä. Tosin tanssin kaikkien kanssa jotka haluavat tanssia kanssani. Naisten hakuvuorolla asetun kaikkien haettavaksi ja yritän naisen osaamisesta suhteessa omaan osaamiseeni riippumatta tehdä kokemuksesta miellyttävän kummallekin.

Tunnelman aistii jo ensimmäisistä askeleista lähtien. Se on vuorovaikutustilanne, joka syntyy samoilla mekanismeilla kuin muutkin vuorovaikutustilanteet. Miten nainen ottaa oman tilansa ja tanssiasentonsa, päästääkö nainen lähelle, vai onko hän jollain tavalla hienovaraisen torjuva. Tanssimusiikkia soitetaan yleensä kaksi samaa lajia ja yleensä ensimmäinen kappale aiemmin tuntemattoman ihmisen kanssa menee totutteluun. Testaan vähän ensin miten nainen ymmärtää vientini. Millainen ote on sopiva ja millainen vartalon asento on sopiva, jotta jalat mahtuvat kulkemaan. Toinen kappale parista tuntemattoman kanssa sujuu yleensä aina paremmin. Poikkeuksena ovat naiset, jotka huomaavat ensimmäisen kappaleen aikana, että osaan tanssia ja alkavat jännittämään omaa suoriutumistaan ajatellen ehkä olevansa osaamattomampia. Jännittäjä yrittää ennakoida, eikä malta odottaa vientiä. Se johtaa kompurointiin ja jännittäjän mielestä noloihin tilanteisiin. Näissä tapauksissa huumori ja hymy yleensä auttavat ja oman vientini yksinkertaistaminen. Tanssin myös aina parilleni enkä muille tanssipaikalla oleville. Lavalla on yleensä sen verran massaa edessä, että ei se kovin kauas näy.

Ketä sitten haen? Valssia, foxia ja humppaa voin helposti tanssia kenen kanssa tahansa jolla on joku käsitys siitä miten perusaskel kulkee. Tavallisesti haen tuntemattomia ihmisiä, joiden osaamisesta minulla ei ole käsitystä, juuri näihin lajeihin. Tangoon, hitaaseen valssiin, rumbaan ja cha cha chaan yritän löytää jonkun josta minulla on joko aiempi kokemus tai näköhavainto riittävästä osaamisesta. Samoin jenkkitansseihin ja sambaan etsin mielellään riittävän osaavan parin. Aina ei tietysti ole mahdollista löytää juuri sopivinta paria. Naistenhaulla en voi itse valita, enkä kieltäydy koskaan lähtemästä tanssimaan. Silloinkin yritän parhaani mukaan sovittaa vientini sellaiseksi, että kummallakin on mukava olo tanssiessa. Tuntemattomista, kaiken ikäisistä naisista löytyy välillä todella yllättävän positiivisia kokemuksia vaikka heidän tanssinsa jonkun toisen kanssa ei ole antanut mitenkään erityistä vaikutelmaa.

Välillä löytyy tanssipari, jonka kanssa hyvä tunnelma löytyy heti. Silloin nainen uskaltaa antautua viennilleni ja malttaa odottaa eikä ennakoi. Siitä voi seurata todella intensiivinen tunnelma, joka kuuluu parhaimmillaan tanssin kokonaisuuteen. Silloin kun olemme tunteinemme mukana tanssissa ja tanssi sujuu hyvin, niin intensiivinen tunnelma syntyy tunteista ja lisää sen hetken tanssimisen nautintoa. Silloin tekniikalla ei ole oikeastaan juurikaan väliä, vaan sillä miten siirrän tunnetilani musiikin tulkintana vienniksi. Minulle esimerkiksi tango, rumba ja hidas valssi ovat sellaisia tansseja, joissa voin parhaimmillaan päästä hyvin intensiiviseen tunnelmaan sopivan parin kanssa. Cha cha chaa taas antaa tilaisuuden esitellä hämäläistä latinatemperamenttiani, vaikka minulla ei olekaan mustaa pitkää ponihäntää :) Flirtti liukuvien käsien, vartalokosketuksen, ilmeiden ja viipyvien katseiden muodossa on fiilistelyä parhaimmillaan. Se ei tarkoita mitään sen enempää ja illuusio häviää tanssin päätyttyä kun palautan naisen hakuriviin. Kotiin palatessa tällaista huippuhetkeä voi muistella tunteen hiipuessa hiljaa pois. Totta kai se voi jäädä myös hehkumaan pidemmäksi aikaa ja parisuhteita tanssivien välillä näyttää syntyvän omassakin tanssiystäväpiirissäni.

Nopeat jenkkitanssityyppiset antavat taas minulle tilaisuuden hullutella, jos vain nainen lähtee siihen mukaan ja hänellä on riittävän jämäkät kädet seurata avoimessa otteessa vientinäni. Humppa on myös hauska hulluttelulaji, vaikka yleensä huilaan miltei kaikki humpat miesten hakuvuorolla. Naisten haulla tietysti tanssin mitä tahansa, mitä vain osaan. Toisten humppaa on hauska katsoa. Suomalaisetko eivät muka osaa irroitella selvin päin? Hymyä tietysti toivoisin näkeväni enemmän. Voi tietysti olla, että ankara keskittyminen ei anna tilaa liialle hymyilylle. Tyyliä on yhtä monta kuin on viejääkin. Ei ole oikeaa ja väärää vaan ainoastaan yhteensopivuutta. On ihan sama miten tanssitaan, jos se vain tuntuu miellyttävältä kummastakin.

Omassa viennissäni hitaissa suljetun otteen tansseissa laulajalla on tunnelman kannalta ratkaiseva merkitys. Yritän omalla viennilläni tulkita laulajan esitystä. Laulaja, joka kykenee suuren dynamiikan vaihteluun antaa viennillisesti paljon tilaa tanssimiseen. Kiihdytän kun laulaja nostaa omaa tasoaan ja taasen hiljaisissa kohdissa vien rauhallisemmin. Todella osaavat laulajat parhaimmillaan ovat mahtavia tulkittavia viennillisesti. Samalla tavalla heikko laulaja tai laulajan huono fiilis voivat pilata myös minun tanssifiilikseni. Nopeissa kappaleissa taas bändin soitto on ratkaisevaa. Jos bändi soittaa hyvin rullaten nopeampaa nelijakoista kuten rokkia tai hyvää iskelmää, niin sitä on mahtava tanssia fuskuna, jivenä tai buggina. Bändeillä on myös hyviä ja huonoja päiviä. Ammattitaitoisimmilla ryhmillä ero ei ole suuri. Joillakin tuntemattomammilla bändeillä, jotka soittavat tunnettujen kakkosbändeinä ero hyvän ja huono päivän välillä voi olla suuri.

Lopuksi taidan kommentoida lavatanssien yleisiä piirteitä ja järjestelyjä. Tämän lyhyen lavatanssiurani aikana omasta mielestäni ainakin täällä kaakkoissuomessa lavakulttuuri on ollut mielestäni koko ajan nousussa. Lavoihin investoidaan. Oheispalvelut lisääntyvät. Tosin itse en juuri juo kuin vettä tai yhden oluen. Humalaisia on nykyään lavoilla aika vähän. Vanhempien ihmisten juttujen perusteella se oli ennen tapana ottaa pullo mukaan tansseihin. Nykyään se on harvinaista.

Tanssijoiden vaatimustaso on noussut ja se on merkinnyt samalla vaikeuksia pienemmille lavoille. Pienillä lavoilla ei ole mahdollisuuksia saada joka kerta huippuesiintyjää, joka vetää lavan täyteen. Toisaalta tarjontaa tuntuu olevan enemmän kuin pitkään aikaan. Todella hyviä tanssiorkestereita tuntuu riittävän. Hyvä tanssiorkesteri soittaa monipuolista tanssimusiikkia ja heidän kakkosbändinsä tai levyltä tuleva väliaikamusiikki on valittu siten, että tanssimaan pääsee myös sellaista mitä ykkösbändi ei juuri soita. Iskelmätähdet voivat vetää lavalle paljon kuuntelijoita, mutta musiikki voi olla enimmäkseen foxina tanssittavaa nopeampaa ja hitaampaa muutamalla valssilla ja humpalla höystettynä. Enimmäkseen pelkän vaihtoaskelfoxin tanssiminen on tylsää.

Tanssijat ovat nykyään myös huomattavan paljon taitavampia kuin koskaan ennen. Tanssikoulujen ja kurssien suosio näyttää jatkavan kasvuaan. Monella lavalla on nykyään yleistä järjestää tunnin kurssi ennen tansseja. Kysyntää tuntuu siis olevan. Lavoilla on kaiken ikäisiä tanssijoita ja sopivasti erilaiset ryhmät näyttävät löytävän tosiensa aina jotenkin. Paljon puhutusta sisäpiiriläisyydestä tai kastijaosta tavallisiin tallaajiin ja harrastajiin en ole tehnyt itse juuri mitään huomioita. Suurin osa tanssijoista kesälavoilla on ehkä enemmän harvemmin tanssivaa eivätkä juuri käy talvella tanssimassa tai kursseilla.

Muutamat tanssilajit aiheuttavat ehkä hieman hämmennystä ahtaudessa. Humppaa mennään nykyään usein harrastajien toimesta ja muidenkin toimesta kävelyhumppana lavaa kiertäen. Siihen kuuluvat kädenalitukset, pysähdykset ja nopeat suunnan vaihdot. Sama ilmiö on svengaavassa etenevässä bugissa kun suurempi osa väestä kiertää lavaa foxaten. Tavan humppaajia tai foxaajia saatavat pelottaa nämä vauhdikkaasti massan seassa etenevät parit kun on ahdasta. Yleensäkin ahtaus on tunnelman tappaja. Kun ei mahdu, niin ei voi juuri viedäkään. Se on vähän turhauttavaa. Samoin ahtaudessa pyritään yleensä etenemään nopeammin kuin on tilaa ja taitoa. Se aiheuttaa törmäilyä etenkin näin kesälavakauden alkaessa, kun harvemmin tanssivat taasen totuttelevat lavatanssimiseen. Törmäillessäkin katse ja hymy yleensä auttavat riippumatta siitä kenen syy se on. Syyllistä on yleensä turha etsiä. Kannattaa yleensä etsiä sopivaa tilaa ja sovittaa oma vauhti sopivaksi muiden kanssa.

Tästä tuli aika pitkä selostus tajunnanvirtana. Tietysti tämä on vain oma mielipiteeni. Ehkä muista vastauksista voi löytää tukea näille ajatuksille. Kehotan sinua lähtemään lavalle katsomaan. Ota oppaaksi joku kokenut nainen tai pari, joka osaa erottaa sinulle erilaisia asioita illan mittaan ihmeteltäväksi. Kunnon opinnäytteeseen kuuluu myös kokeellinen osa :) Motivaatiota opinnäytteen tekemiseen. Tanssiminen auttaa päästämään höyryjä ulos. Kokeile, niin jäät koukkuun niin kuin minäkin olen jäänyt.

Hei!

Nuorena, parikymppisenä tanssijana ajattelin kirjoitella muutaman lauseen :)

Mikä lavatansseissa kiehtoo?
-Mukava musiikki, joka saa jalat liikehtimään tavalla jota joskus myös tanssiksi kutsutaan...
Tanssista löytää koko ajan uusia asioita joissa voi kehittyä. Kiva liikuntamuoto.

Miksi menet lavalle?
-Tanssimaan, tapaamaan ihmisiä, katselemaan hyviä esiintyjiä...

Baareissa tms en viihdy vaikka ikäni puolesta minut voisi niihin kuvitellakin. Inhoan tupakan savua ja kännisiä ihmisiä. Tanssilavalla voi tavata ihmisiä selvinpäin :)

Minkälaiset ihmiset käyvät lavantansseissa?
-Lavoilla käy kaikenlaisia ihmisiä. Ei iällä tai koulutustaustalla tms ole merkitystä. Itse tanssin harvemmin oman ikäiseni tanssijan kanssa. Tietysti ikä hieman vaikuttaa mutta ei se ole se isoin juttu tässä.

Missä opit tanssimaan? Mitä tansseja osaat?
-Tanssimalla, kokeilemalla. Lavoilla. Talkikautena jonkin verran harjoituksia.

Mitä mieltä olet naisten hausta?
-Naistenhaku on hyvä asia. Tosin joskus toivoisi olevansa hieman nopeampijalkainen mutta eiköhän sekin treenaamalla korjaannu... ;)

kiitos teille kaikille mukaville ihmisille jotka vastasitte pyyntööni niin tällä palstalla kuin yksityiseen sähköpostiini.
Sain monia tosi hienoja vastauksia, selventäviä ja syventäviä tarinoita tanssimisesta ja lavatanssiyhteisöistä. Näillä avuin pääsen varmasti hienosti eteenpäin.
Antoisaa ja hauskaa tanssikesää,
Anni.