"Ventovieraiden kanssa ei käydä juttusille kuin harvoissa ääritilanteissa, ja jonottaessa muihin pidetään kohtelias hajurako. Apuakin pyydetään muilta vain silloin, kun ollaan pahasti pinteessä.
Moni asia on suomalaisille sanomattakin selvä. Siitä on kiittäminen lukuisia kansakuntamme ytimeen iskostuneita kirjoittamattomia sääntöjä, joita moni noudattaa jopa vaistonvaraisesti, asiaa sen kummemmin tiedostamatta.
Voisi jopa sanoa, että tietynlainen nöyryys, vaatimattomuus ja sisäänpäinkääntyneisyys kulkee verenperintönä sukupolvelta toiselle.
Vai ovatko nämä sittenkin vain myyttejä, joita vahvistamme puheessamme vuosikymmenestä toiseen?
Kuinka tiukasti suomalainen tapakulttuuri on iskostunut sinun selkärankaasi? Noudatatko sinäkin kuuliaisesti julkilausumattomia sääntöjä ?
(Me naiset-lehti artikkeli)
Moni asia on suomalaisille sanomattakin selvä. Siitä on kiittäminen lukuisia kansakuntamme ytimeen iskostuneita kirjoittamattomia sääntöjä, joita moni noudattaa jopa vaistonvaraisesti, asiaa sen kummemmin tiedostamatta.
Voisi jopa sanoa, että tietynlainen nöyryys, vaatimattomuus ja sisäänpäinkääntyneisyys kulkee verenperintönä sukupolvelta toiselle.
Vai ovatko nämä sittenkin vain myyttejä, joita vahvistamme puheessamme vuosikymmenestä toiseen?
Kuinka tiukasti suomalainen tapakulttuuri on iskostunut sinun selkärankaasi? Noudatatko sinäkin kuuliaisesti julkilausumattomia sääntöjä ?
(Me naiset-lehti artikkeli)
Vastaukset 50
Vanhimmat
Perinteitä on jäänyt, tuosta puuttuu yksi. Älä sekaannu toisten asioihin. Se on aika lujassa. Apua kyllä pyydän, ei mitenkään muuten pärjää. Ja apua annan, se on totta että kaikki eivät ota vastaan, mieluummin valittavat. Olen siitä aina yhtä hämmästynyt.
Vieraille puhun, kaupan hyllyjen välissä otan kantaa tavaroihin, kun asiaa on.. Toiset tarttuvat juttuun mukaan, toiset mulkaisevat ja kääntyvät pois.
Olen seudulta jossa naapuri pamautti toiselle pitkästä aikaa nähdessään; kyllä oot lihonu. Eikä se toinen loukkaantunut. Mutta kun naapurin rouva oli laihtunut, äiti sanoi meille kotona, En viitsinyt sille sanoa, onkohan sillä joku murhe. Eli tässä tapauksessa ei sekaannuttu.
Se on valitettavaa, että jos kertoo itsestään jotain hyvää, se on ennen otettu leuhkimisena. Nykyisin siitä on päästy. Eli on hyväksyttävämpää hyväksyä itsensä ja löytää itsestään hyvää kuin masentuneena kertoa surullisia asioita. Mutta on sitä vanhaa jäänyt, valikoin, mitä hyvää itsestäni kerron ja mistä vaikenen.
Eivät tokikaan kaikki ole siitä tavasta vielä päässeet joitakin vielä on olemassa vanhassa polvessa joille on hyvin vaikeaa jos joku toinen sanoo vaikka ihan tavallista asiaa että on tehnyt eaim jotain ruokaa, ja jos ei kaikki edes tiedä mitä se ruoka on , niin aletaan haukkumaan että leuhkii, vaikka asian omainen ei turhista leuhki. Sama asia myös vaatteista ei saisinitse edes tykätä vaatteistaan joita ostaa , ja jos vaikka sanoon että osti kivan mekon niin sekin katsotaan leuhkimiseksi jotenkin, ei kai kukaan luule että joku ostaa ruman mekon että saa kertoa että oli ostanut oikein ruman mekon.
Tälläisiä juttuja olen kyllä huomannut että vieläkin syytetään ihmisiä leuhkimisesta vaikka ihminen puhuisi vaan ihan tavallisesta asiasta. Mutta onneksi ei enää nuoremmat väärin tulkitse he ovat joustavia ja ovat mielissään esim jos työkaverille on tapahtunut jotain kivaa siis jaettu ilo on ihana ilo.
Nuoret naiset usein tukevat toisiaan. Matkustelevat yhdessä ja harrastavat toistensa kanssa asioita , ei olis käyny sekään ennenvanhaan sillä naisilla oli alemmuuden tunteita joita
ilkeilyllä korostivat . Yhteiskunta on todella muuttunut vuosien varrella
Työkaveri voitti pari miljoonaa lotossa kerran me oltiin kaikki naiset onnellisia hänen tuuristaan ei olisintullut edes mieleenkään kadehtia . Jaettiin se ilo
20:44
On ihmisiä jotka leuhkivat ja ihmisiä, jotka ei.
Huvittavinta on, jos ko. jutut eivät ollenkaan kiinnosta, niin hukkaanhan se mesoaminen menee. Ja sitten ei kuitenkaan olla kiinnostuneita tärkeistä asioista.
Joillekin ostaminen ja tekeminen on tärkeitä asioita.
Joku suunnittelee yhden kirja lukemista. Mutta se vuosi meni jo.
Ja menepä sanomaan jossain tilanteessa, että olen kateellinen sulle jostain teosta.
Niin eikös tällainen riehaannu rehvastelemaan kaikesta ja se on todella kiusallista.
Ja se kateusjuttu jää käsittelemättä. Kun se vain meni niin, että itse ei pysty toimimaan tilanteessa niin kuin toinen. Siis kateus koski erilaisuutta.
Beng
Onko vaatimus, että pitää olla nöyrä ja vaatimaton eikä itseään saa mitenkään
tuoda esille tehnyt vanhemmista ikäluokista jopa pieni-itsetuntoisia ?
Pitää suorastaan "mitätöidä" itseään, vaikka väärää "nöyryyttäkin" siinä on, tekovaatimattomuutta, jolla on itse asiassa tarkoitus korostaa itseään.
Itseään mitätöivä ihminenhän haluaa kehuja ja tunnustusta.
Ihan totta sitä teatteria on kyllä nähty tarpeeksi . Itse en nöyristele ketään olen aina juuri se ihminen mikä olen enkä pyydä anteeksi olemassa oloani , sillä kun on oma itsensä niin saa ystävän juuri niillä ominaisuuksilla kun on mutta jos teeskentelee Jos ystävyys jatkuu sellaisena niin se uusi ystävä pitää siitä teeskentelevästä sinusta ei siin siitä aidosta siksi on aina tärkeä asia uskaltaa olla juuri se oma itsensä.
18:14
Vaatimattomuus pukee paremmin.
Ja.
Minusta teot puhuvat.
Kehujen kerjääminen on noloa. Vielä nolompaa on itsensä kehuminen.
Aika paljon. Olen enemmänkin sosiaalinen suupaltti, joka tutustuu helposti
ihmisiin enkä pode itsetuntokomplekseja.
Kyllä minäkin jään suustani kiinni aina silloin sun tällöin jonkun miellyttävän ihmisen kansa , kivahan se on avainta mielipiteitä,
Korona-aikana menin testiin terveyskeskukseen. Naamallani oli vain huivi. Oli 30 astetta pakkasta. Olin ensimmäinen asiakas, ketään ei maillaeikä halmeilla. Vastassa oli kaksi hoitajaa joista toinen sai raivokohtauksen ja hän huusi minulle kun ei ollut maskia.
Toinen hoitaja ojensi minulle maskin kun istuin tuoliin. Kun maski oli paikalla, hän käski poistaa sen jotta voi ottaa näytteen.
Kohtaus 2:
Olin aikeissa mennä kotiin mutta ulko-ovella oli esteenä kaksi kiintiöpakolaista.
Viittoilin kädelläni heitä siirtymään. Eivät siirtyneet senttiäkään. Sanoin että _korona_
Ei vaikutusta.
Toinen kysyi missä sinun maski.
Eli kotiin mennessäkin maski jotta vieras saa kukkoilla oven edessä. Kumpikaan ei siirtynyt ja jouduin koskemaan toista sisään päästäkseni.
Olet varmaan joku hyvin epämiellyttävä ihminen, kun ihmiset suhtautuvat sinuun
sinun omien kertomuksiesi mukaan oudosti.
Typerys. Tuon pointin löysit. Onnittelut älykkyydestäsi!
Se maskihan olisi suojannut niitä muita , ei välttämät sen kantajaa .
Mielikuvitus flunssa. 🤣
Kun tässä pienessä kaupungissa tulee vastaan ihminen, joka tervehtii, niin tiedän että hän ei ole suomalainen, vaan ukrainalainen, joita täällä on paljon.
Suomalaiset sanoo toisilleen hei vain kun kohtaavat toisensa kuntopolulla.
Suomalainen ei välttämättä sano edes "hei". Suomalainen on usein kiinnittävinään
huomionsa muualle, kun joku tulee vastaan.
Ulkomaalaiselta "hein"-sanojalta kysyn joskus jotain kevyttä, mitä kuuluu, miten voit,
yms. tilanteesta riippuen, koska heidän on vaikea saada yhteyttä suomalaisiin,
minkä takia he tuntevat itsensä vielä enemmän ulkopuolisiksi.
He ilahtuvat kovasti, olen antanut puhelinnumeroni muutamille, joiden kanssa
olen jutellut, jos tulee joku asia, että he tarvitsevat apua. Jos en itse pysty auttamaan,
voin kertoa mistä apua saa.
Edellytys on se, että pystyn jonkun verran kommunikoimaan kielien puolesta.
Luettelosta puuttuu yleisin ja haitallisin. Tyypilliselle suomalaiselle on tärkeää mitä hän kuvittelee muiden ajattelevan hänestä!
Varsinkin poliitikkojemme ajattelutapana suhteessa ulkomaihin, tämä on kansallisesti vahingollista.
Kerjätään kiitosta!
Yksilötasolla tuo ajattelu johtaa ostamaan itselle tarpeettomia tavaroita mutta "se naapuri"!
Itse olen puhelias ja saanut lapsuudessani rokotuksen toisten aivoilla ajattelua vastaan.
Jos joku saa migreeniä olemukseni tai olemiseni johdosta niin sehän on hänen asiansa.
Joskus sorrun jopa puolituttujen härnäämiseen.
Empä tiedä.
Siis onko mitään stereotyyppiä suomalaisista edes olemassa. Pitkä maa, paljon eri heimoja, ei net olleet mitenkään homogeenisiä ennenkään, nyt kun ollut maan sisäisiä kansainvaelluksia, kaupungistumista, telkkarikin, kyllä täällä on niin monenlaista sukankuluttajaa, ei tollanen stereoptypioiminen ole kuin sketsikamaa, missä nostetaan jotain joittenkin ihmisten erityispiirteitä korostetusti esiin.
Noh, se pakko myöntää, asiaan kiinnittää erilailla huomiota pöndellä, aika ikäänkuin pysähtyneenpää ja ihmiset useinkin huvittavat omine juurtuneine tapoineen, lisäks elämä vähän pysähtyneen oloista, eikä suuria muutoksia tahdo tapahtua. Mutta tsadissa on niin monenlaista ihmistä ja pakka sekoittuu jatkuvasti, ei täällä ole mitään tyypillistä helsinkiläistä. Joku nököttää, toinen on yltiö sosiaalinen jne.
Oikeestaan asia selkeintä murteista puhuttaessa. Perinteisesti maassa murrerajat, joitten sisällä puhuttu tiukasti jotain murretta. Nykyisin aika harvoin kuulee kenenkään puhuvan mitään tiettyä slangia, kaikkialla ihmiset puhuu sekakieltä, joissa lähinnä paikallisia erityispiirteitään.
Ei ole tyypillistä suomalaisen stereotypiaa, on kyllä suomalaisia, mutta homma polarisoitunut ja suomalaisia on nykyisin jokalähtöön. Noh, lapin saamelaiset ehkä lähinnä omanlaisiaan, mutta enemmistö saamelaisista asuu helsingissä :D
=DW=
Jep.
Pitäisi määritellä 'tyypillinen suomalainen'.
Ehkä se on sellainen yhteinen mielikuvitusolento.
Beng
Perheen sisäisistä asioista ei huudella!
Perua sisällissodasda ajoilta ja lahtarien pelosta!
Ehkä me (vanhempi polvi) ollaan vähän eristäydytty täällä pohjan perukoilla
umpimielisiksi - hehehee .... ?
Tervehdin lenkkeillessäni vastaantulijoita, juttelen bussipysäkillä ja muuallakin niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. En pakoile puolituttuja, etteivät näkisi tai pelkää ylipäätään ihmisiä.
Olen iloinen ja tyytyväinen eläkeläinen ja nautin elämästä ja se näkyy ulospäinkin. Toisista se on ok, toisista ei.
Läntisen ja itäisen Suomen ihmisissä voi olla vähän eroja.
Itäisen Suomen ihmiset on yleensä ottaen välittömämpiä
ja seurallisempia, on pakko myöntää läntisessä Suomessa
syntyneenä.
En välitä siitä, eikä yhtään kiinnosta se, mitä muualla ollaan meistä mieltä.
EU:ssa ollaan sitä mieltä, että Suomi on natsien valtio, jota johtaa natsien kauhukabinettihallitus. Se tuntuu pahalta.
Tarkista todellisuutesi.
Se oli mediasta luettavissa koko kesän.
Ei pidä uskoa ihan kaikkea, jota lukee. Aika vähän on täällä Suomessa mitään natseja. En väitä, etteikö heitä ole, mutta todella vähän.
Vahinko, että ne sattuvat olemaan hallituksessa. Siitä meni tieto Israeliin asti.
" Ei pidä uskoa ihan kaikkea, " MITÄ ...
Tarkista lukutaitosi ja luetun ymmärtämisen kykysi.
Aika nuorena jo huomasin ettei muualla maailmassa olla ” unkkoja” muualla tervehditään jos vaikka menee lääkärin odotushuoneeseen , suomalainen ei sano mitään muuta kun menee istumaan ja monet eivät edes esittele itseään mitenkään kun tulevat uutteen tilanteeseen missä kaikki muut esittelevät itsensä
. Ja sitten se suomalaisen ruoka tyyli kun käyvät muualla niin voi marinaa kun ei ollut tarjolla jostain liha soppaa. Siis tämän olen huomannut niin monet kerrat . Mutta haluan uskoa että nämä tyypit ovat harvemmassa , sillä nykyajan ajan suomalainen on sentään jo osaavaa sosiaalisissa koodeissa . Ja jokaisellahan niitä mokia aina sattuu tämän tästä
Pahin natsiryhmä on juutalaisvastaiset hamas-sdp-altaee-porukat
ongelma niissä on että ne ovat usein valkokaulusdemareita joita
on vaikea saada törkeyksistään tuomiolle
Hörhöt näkvät natseja joka kaapin takana.
20:33
Sepittelijän oksennus. Voi voi.
Stereotyyppinen poliitikko. Luottaisitko hänen kykyynsä hoitaa maan asioita?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ad3d5959-0adb-44d1-9881-b76d39e23bbe
Eli konkurssikypsä puolue.
Ja ehdokas, joka ei kykene vastaamaan edes omista laskuistaan.
Kuinka sitten presidenttinä?
Noissa ei ole yhtäkään asiallista ehdokasta. Huonoista ehdokkaista ehkä lähinnä paras olisi Stubb?
Itse kyllä helposti ryhdyn juttusille vieraiden ihmisten kanssa. Taksissa. Kaupassa, etenkin vanhempien ihmisten kanssa. Puistossa ulkoillessa ja pihamaalla koirien ja hiukan niiden omistajienkin kanssa. Pihamaalla, rappukäytävässä naapurien kanssa.
Olen aika lörppö.
Koirat pitävät minusta. Lapissa kun lomailin ja kävin husky-ajelulla, oli hienoa, kun ajon jälkeen nuo koirat tulivat luokseni: "Vuh! Mitäs tykkäsit?" 🫠💞🐕🐈⬛🐈💞🐶🐕🦺
Oli ihanaa kun kiipesivät penkille viereeni, pari niistä roikkui niskassani, selän takaa kaulallani kurkistelemassa naamaani. En yhtään pelännyt sitä 🐺🐈⬛ "kesyä susi"-laumaa. Niitä oli ainakin 20. Silittelin, juttelin, annoin ja sain suukkoja. Kiersin vielä koko tarhan, joka häkin luona tervehtimässä, laitoin käteni verkkoaidan läpi. Sain nuolaisuja. 🫠
Jotkut netissä ovat epäilleet suomalaisuuttani. Olen nuorena ollut tekemisissä erilaisten idän kulttuurien kanssa ja matkoilla tietysti edelleenkin, joten pidän itseäni tempperamentiltani ulospäin suuntautuvaisempana kuin suomalaiset yleensä. Ja ihan selvin päin.
Itämaisemmalta. Venäjällä käydessäni olen kuin "kotonani", otan kevyttä kontaktia "kadun kansaan". Myös esim. lähi-itäisten kanssa on helppo keskustella, silloin kun tällainen kohtaaminen tapahtuu.
Mielestäni suomalaiset tuppisuut ja hiljaa tuijottelijat ovat aika omituisia. Monien suomalaisten mielestä taas minä olen omituinen.
Kukin tavallaan.
Olen kuin yö ja päivä jos normisuomalaieen verrataan: En esim. katso juuri ollenkaan telkkaria eikä sitä minulla edes ole. Jos kotona Yle Areenasta jotain katson, maksustakaan en voisi katsoa noita tuhansia biisiohjelmia ja tanssia tuhtien kanssa ja mitä kaikkea niitä onkaan, suutaan luonnottomasti aukovaa Kiärijääkin pidän lähinnä vastenmielisenä hahmona (olen pari välähdystä uutisten yhteydessä nähnyt!).
Kaiken em. hömpän korvaan lukemalla paljon, yhä kuluu kirjallisuutta 20- 30000 sivullista vuodessa mutta enemmänkin on mennyt, lähinnä historiaa ja muuta faktaa, ei juurikaan romaaneja ja vielä vähemmän dekkareja.
Olen yrittänyt jonossa keskustelua. On katsottu,kuin kaistapäistä hölmöä!
Anna katsoa. He olivat tyhmiä, et sinä.
Eivät kaikki halua sosiaalisia kontakteja muiden kanssa. Jos joku ei juttele, niin sitten ei juttele.
8:55
Ovatko h e niitä omanarvontuntoisia.
Tämän kun kirjoitin, rupesi naurattamaan.
Miks?
Beng
Joku ei osaa small talkia edes kohteliaisuuden vuoksi. Huonoa käytöstä.
Ei kukaan odota elämäkertaa, "kaunis ilma tänään" riittää.
Ihmettelin outoa avausta, mutta sulkeissa oleva selittikin kaiken.
Vävymies kotoisin vihreältä, sateiselta Irlannin saarelta. Menneenä kesänä juttu luisti terassilla pitsalounaalla. Köörimme söi, nauroi pikku taapero piti omaa shoutaan. Ihmetystä herättää suomalaisten tuppisuisuus taas kerran. Päivä mitä hehkein keskikesän koreudessa, mutta meikäsuomalaiset mulkoilevat hiljaa kuiskaillen tai vain mulkoilevat turvat rullilla. Mitähän ne meistä ajattelevat, paras pysyä mykkänä 😑
Ei kait enää ole ihmisiä, jotka puhuvat, kun annetaan lupa puhua.
Alistettuja.
Onko niin, että ihmiset pelkäävät puhua ääneen tyhmiä, siksi supinaa.
Älä yleistä ja jos yleistät, niin olet itsekin sitten suomalainen tuppisuu. Mistä edes tiesit, että muut olivat suomalaisia? Kuuntelitko ja kyttäsitkö syömisen ja nauramisen ohessa.
Jos joku on ärsyttävää niin tuo toisten puolesta ihmettely; olisko tämä sitten meidän suomalaisten ominaisuus sillä johtopäätösten tekeminen esim,. hiljaisuudesta tai puhumattomuudesta kuuluu niille, jotka luulevat tietävänsä.
En tunne olevani poikkeava, suomalaisia arvostetaan maailmalla.
Olen supi-suomalainen vaalea kuten suomi neidot ja mummot ovat,
oikea juureva esi-äiti tuleville jäkipolville,,,,
Ja minä taasen tummatukkainen ja ruskeasilmäinen, kuitenin supi-suomalainen Pohjois-Suomesta syntyisin.
Mistä tuo supi on suomalaisen eteen tullut?
Beng