Syyt, miksi psykiatria ei vain toimi? Laittakaa ehdotuksia, kiitos!

Moni kokee että heitä ei kunnella edes vaan kirjoitetaan heti kättelyssä resepti , ja niinhän se on että jos masentunut potilas hakee apua itse niin silloin on se apu hänelle se viimeinen oljenkorsi , ja jos ei silloinkaan kuunnella niin tuntee ehkä itsensä hyvin pieneksi suuressa maailmassa.ävanwmmat ihmiset jotka ehkä ovat saaneet tietää että heillä on vakava sairaus kokevat sen henkisesti raskaana , ja haluaisivat siitä puhua jonkun alan osaavan kanssa mutta sanovat ettei kukaan kuuntele . Joten ei ole ihme jos parantumisen ottaa aikaa kun kukin yrittää omin voimin kohentaa oloaan ja elää luulossa ettei koskaan enää tule terveeksi . Siis masennuksesta kyllä tavallisesti aina parannetaan, kunhan vaan annettaisiin yhteiskunnan taholta tukea ihmisille ettei tuijotettaisi ihmisen ikään , sillä tunteita on kaiken ikäisillä .
Joten nämä asiat ovat vaikeita , ja usein juuri yhteiskunta tekee ne entistä vaikeimmiksi kylmällä epäempaattisella näkökannalla jossa ei ihmistä nähdä kokonaisuutena ainoastaan diagnoosina . Kaikki sairaalat näille potilaille on vähennetty, kuten osaava henkilökuntakin
Ja moni on pelossaan ajautunut psykoosiin , asiassa joka olisi saatu hoidettua jos heti alussa oltaisiin huomattu ihminen ja hänen tuskansa

Anonyymi kirjoitti:

Moni kokee että heitä ei kunnella edes vaan kirjoitetaan heti kättelyssä resepti , ja niinhän se on että jos masentunut potilas hakee apua itse niin silloin on se apu hänelle se viimeinen oljenkorsi , ja jos ei silloinkaan kuunnella niin tuntee ehkä itsensä hyvin pieneksi suuressa maailmassa.ävanwmmat ihmiset jotka ehkä ovat saaneet tietää että heillä on vakava sairaus kokevat sen henkisesti raskaana , ja haluaisivat siitä puhua jonkun alan osaavan kanssa mutta sanovat ettei kukaan kuuntele . Joten ei ole ihme jos parantumisen ottaa aikaa kun kukin yrittää omin voimin kohentaa oloaan ja elää luulossa ettei koskaan enää tule terveeksi . Siis masennuksesta kyllä tavallisesti aina parannetaan, kunhan vaan annettaisiin yhteiskunnan taholta tukea ihmisille ettei tuijotettaisi ihmisen ikään , sillä tunteita on kaiken ikäisillä .
Joten nämä asiat ovat vaikeita , ja usein juuri yhteiskunta tekee ne entistä vaikeimmiksi kylmällä epäempaattisella näkökannalla jossa ei ihmistä nähdä kokonaisuutena ainoastaan diagnoosina . Kaikki sairaalat näille potilaille on vähennetty, kuten osaava henkilökuntakin
Ja moni on pelossaan ajautunut psykoosiin , asiassa joka olisi saatu hoidettua jos heti alussa oltaisiin huomattu ihminen ja hänen tuskansa

Lue lisää

Kenen pitäisi huomata ja mitä, kun ihminen väittää kivenkovaa olevansa kunnnossa. Muut eivät vaan anna hänen olla oma itsensä.

Diagnoosit ovat tärkeitä mahdollisen hoidon, hoitokorvausten ja etenkin eläkepäätöksen kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

Kenen pitäisi huomata ja mitä, kun ihminen väittää kivenkovaa olevansa kunnnossa. Muut eivät vaan anna hänen olla oma itsensä.

Diagnoosit ovat tärkeitä mahdollisen hoidon, hoitokorvausten ja etenkin eläkepäätöksen kannalta.

Lue lisää

Kunnon määrittäminen on vähän kuin veteen piirretty viiva.
Kuka sen katsoo, ja miten, jos ihminen väittää olevansa kunnossa, koska jotkut eivät oikeasti ole, ja jotkut taas ovat.
Kyllä se vaatii vähän tietotaitoa, että osaa totuuden kaivaa.

Anonyymi kirjoitti:

Moni kokee että heitä ei kunnella edes vaan kirjoitetaan heti kättelyssä resepti , ja niinhän se on että jos masentunut potilas hakee apua itse niin silloin on se apu hänelle se viimeinen oljenkorsi , ja jos ei silloinkaan kuunnella niin tuntee ehkä itsensä hyvin pieneksi suuressa maailmassa.ävanwmmat ihmiset jotka ehkä ovat saaneet tietää että heillä on vakava sairaus kokevat sen henkisesti raskaana , ja haluaisivat siitä puhua jonkun alan osaavan kanssa mutta sanovat ettei kukaan kuuntele . Joten ei ole ihme jos parantumisen ottaa aikaa kun kukin yrittää omin voimin kohentaa oloaan ja elää luulossa ettei koskaan enää tule terveeksi . Siis masennuksesta kyllä tavallisesti aina parannetaan, kunhan vaan annettaisiin yhteiskunnan taholta tukea ihmisille ettei tuijotettaisi ihmisen ikään , sillä tunteita on kaiken ikäisillä .
Joten nämä asiat ovat vaikeita , ja usein juuri yhteiskunta tekee ne entistä vaikeimmiksi kylmällä epäempaattisella näkökannalla jossa ei ihmistä nähdä kokonaisuutena ainoastaan diagnoosina . Kaikki sairaalat näille potilaille on vähennetty, kuten osaava henkilökuntakin
Ja moni on pelossaan ajautunut psykoosiin , asiassa joka olisi saatu hoidettua jos heti alussa oltaisiin huomattu ihminen ja hänen tuskansa

Lue lisää

Moni kokee asiat juuri kirjoittamallasi. tavalla . Aikaa on laitettu 15 minuuttia jansiinä ei oikein ehdi sanomaan mitään.
Sitten kirjoitetaaan lääkkeet ja sanotaan että jos jotain ilmenee niin tule uudestaan .Potilas tuntee olonsa pettyneeksi , koska tilatessaan aikaa vastaanotolle l oli elänyt toivossa että
Muutosta saisi vointinsa .
Moni kokee näin. Kellään ei ole aikaa hänelle .

Anonyymi kirjoitti:

Moni kokee asiat juuri kirjoittamallasi. tavalla . Aikaa on laitettu 15 minuuttia jansiinä ei oikein ehdi sanomaan mitään.
Sitten kirjoitetaaan lääkkeet ja sanotaan että jos jotain ilmenee niin tule uudestaan .Potilas tuntee olonsa pettyneeksi , koska tilatessaan aikaa vastaanotolle l oli elänyt toivossa että
Muutosta saisi vointinsa .
Moni kokee näin. Kellään ei ole aikaa hänelle .

Lue lisää

Jos haluaa jutella, voi kai kutsua vaikka naapurin kotiin kahville ja jutella kaikki juttunsa tälle. Ei tule lääkereseptiä.

Aika moni haluaa juuri sen reseptin, mieluiten sanomatta sanaakaan. Silloin tarvitaan lääkäri. Itsekin sain reseptin viiden minuutin keskustelun päätteeksi. Ostin lääkkeen ja söin pillerit ohjeen mukaan. Parin kuukauden kuluttua olin taas terve. Siitä on parikymmentä vuotta, ei ole masennus palannut sen koommin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa jutella, voi kai kutsua vaikka naapurin kotiin kahville ja jutella kaikki juttunsa tälle. Ei tule lääkereseptiä.

Aika moni haluaa juuri sen reseptin, mieluiten sanomatta sanaakaan. Silloin tarvitaan lääkäri. Itsekin sain reseptin viiden minuutin keskustelun päätteeksi. Ostin lääkkeen ja söin pillerit ohjeen mukaan. Parin kuukauden kuluttua olin taas terve. Siitä on parikymmentä vuotta, ei ole masennus palannut sen koommin.

Lue lisää

Joidenkin voi olla tosi vaikeaa puhua omista murheistaan kenellekään, vaikkapa edes sille naapurille.
Joskus voi olla helpompaa puhua ventovieraalle kuin tutulle.
Jos joku haluaa puhua, täytyisi ammattilaisilla olla aikaa kuunnella. Kaikkien ongelmat eivät poistu pillereillä.

Anonyymi kirjoitti:

Moni kokee että heitä ei kunnella edes vaan kirjoitetaan heti kättelyssä resepti , ja niinhän se on että jos masentunut potilas hakee apua itse niin silloin on se apu hänelle se viimeinen oljenkorsi , ja jos ei silloinkaan kuunnella niin tuntee ehkä itsensä hyvin pieneksi suuressa maailmassa.ävanwmmat ihmiset jotka ehkä ovat saaneet tietää että heillä on vakava sairaus kokevat sen henkisesti raskaana , ja haluaisivat siitä puhua jonkun alan osaavan kanssa mutta sanovat ettei kukaan kuuntele . Joten ei ole ihme jos parantumisen ottaa aikaa kun kukin yrittää omin voimin kohentaa oloaan ja elää luulossa ettei koskaan enää tule terveeksi . Siis masennuksesta kyllä tavallisesti aina parannetaan, kunhan vaan annettaisiin yhteiskunnan taholta tukea ihmisille ettei tuijotettaisi ihmisen ikään , sillä tunteita on kaiken ikäisillä .
Joten nämä asiat ovat vaikeita , ja usein juuri yhteiskunta tekee ne entistä vaikeimmiksi kylmällä epäempaattisella näkökannalla jossa ei ihmistä nähdä kokonaisuutena ainoastaan diagnoosina . Kaikki sairaalat näille potilaille on vähennetty, kuten osaava henkilökuntakin
Ja moni on pelossaan ajautunut psykoosiin , asiassa joka olisi saatu hoidettua jos heti alussa oltaisiin huomattu ihminen ja hänen tuskansa

Lue lisää

Ja hoito yleensä koostuu pelkästä lääkityksestä, vaikka pitäisi saada elämäntaparemontti heti kun siihen pystyy ja muutenkin tarvitaan niitä positiivisia muutoksia koko elämään jotta masennuksesta tai muusta paranee.

Ja kun lääkärit päättävät sitä lääkitystä, varsin usein he eivät kohtele potilasta yksilönä, vaan he ottavat listalta yhden lääkkeen ja tietyn annostuksen. Tälle ei ole tieteellistä perustaa, koska mitään ei mitata (vertaa: jos on diabetes, joutuu mittaamaan kokoajan verensokereita ja säätämään lääkkeen. Tai jos on korkea verenpaine, niin sitä verenpainetta aletaan seuraamaan ja mittaamaan usein. jne. jne.).
Siksi pitäisi katsoa kuinka hyvä toimintakyky potilaalla on ja kuinka hyväksi se potilas kokee sen lääkkeen. Kaikille ei sovi kaikki lääkkeet, ja toiset tarvitsevat pienmmän annoksen ja toiset suuremman annoksen. Suurempi annos ei aina tarkoita suurempaa tehoa (lähes aina ne haitat kyllä lisääntyvät kun annosta nostaa).

Terapiasta sen verran että tällä hetkellä se terapeutti saa päättää liikaa siitä kenen ottaa asiakkaakseen. Terapeutin valinnan pitäisi tapahtua niin kuin yksityisen lääkärin valinta. Eli terapeuttien pitäisi ilmoittaa millaista terapiaa he tarjoavat ja millaisia potilaita he hoitavat. Ja sitten potilas valitsee sen asiantuntijan (eikä niin kuin nyt tapahtuu eli ei niin että terapeutti valitsee potilaansa).

Anonyymi kirjoitti:

Ja hoito yleensä koostuu pelkästä lääkityksestä, vaikka pitäisi saada elämäntaparemontti heti kun siihen pystyy ja muutenkin tarvitaan niitä positiivisia muutoksia koko elämään jotta masennuksesta tai muusta paranee.

Ja kun lääkärit päättävät sitä lääkitystä, varsin usein he eivät kohtele potilasta yksilönä, vaan he ottavat listalta yhden lääkkeen ja tietyn annostuksen. Tälle ei ole tieteellistä perustaa, koska mitään ei mitata (vertaa: jos on diabetes, joutuu mittaamaan kokoajan verensokereita ja säätämään lääkkeen. Tai jos on korkea verenpaine, niin sitä verenpainetta aletaan seuraamaan ja mittaamaan usein. jne. jne.).
Siksi pitäisi katsoa kuinka hyvä toimintakyky potilaalla on ja kuinka hyväksi se potilas kokee sen lääkkeen. Kaikille ei sovi kaikki lääkkeet, ja toiset tarvitsevat pienmmän annoksen ja toiset suuremman annoksen. Suurempi annos ei aina tarkoita suurempaa tehoa (lähes aina ne haitat kyllä lisääntyvät kun annosta nostaa).

Terapiasta sen verran että tällä hetkellä se terapeutti saa päättää liikaa siitä kenen ottaa asiakkaakseen. Terapeutin valinnan pitäisi tapahtua niin kuin yksityisen lääkärin valinta. Eli terapeuttien pitäisi ilmoittaa millaista terapiaa he tarjoavat ja millaisia potilaita he hoitavat. Ja sitten potilas valitsee sen asiantuntijan (eikä niin kuin nyt tapahtuu eli ei niin että terapeutti valitsee potilaansa).

Lue lisää

Minun mielestä terapeutin on myös saatava valita potilaansa. Että ketä osaa hoitaa. Ja haluaa. Kyllä se on potilaalle ikävää käydä terapeutilla, joka ei ole oikeasti hänestä kiinnostunut, ja vielä maksaa siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin voi olla tosi vaikeaa puhua omista murheistaan kenellekään, vaikkapa edes sille naapurille.
Joskus voi olla helpompaa puhua ventovieraalle kuin tutulle.
Jos joku haluaa puhua, täytyisi ammattilaisilla olla aikaa kuunnella. Kaikkien ongelmat eivät poistu pillereillä.

Lue lisää

Hoidosta se helposti 90% on sitä puhumista. Jos se ei riitä, niin sitten se ajatusten ongelmajäte on kaktaistava sillä pillerillä, että päästään puhumaan normaalisti.

Anonyymi kirjoitti:

Hoidosta se helposti 90% on sitä puhumista. Jos se ei riitä, niin sitten se ajatusten ongelmajäte on kaktaistava sillä pillerillä, että päästään puhumaan normaalisti.

Tarkoitinkin juuri sitä, että puhuminen voi monien kohdalla olla helpompaa, kun saa puhua ventovieraalle, esim. terapeutille, joka on alkuun vieras.
Naapuri voi olla liian tuttu, jolle ei edes halua avautua kertoakseen omia asioitaan ja ongelmiaan.
Muutenkin ihmiset valitsevat ihan itse, kenelle puhuvat ja mitä puhuvat. Se on täysin normaalia.
Toki elämässä on tilanteita, että joskus joutuu puhumaan joillekin, vaikkei välttämättä niin haluakaan, mutta se on tilanteesta kiinni, esim. työ, asiointi, juhlat, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä terapeutin on myös saatava valita potilaansa. Että ketä osaa hoitaa. Ja haluaa. Kyllä se on potilaalle ikävää käydä terapeutilla, joka ei ole oikeasti hänestä kiinnostunut, ja vielä maksaa siitä.

Lue lisää

Jos terapeutit ilmoittavat etukäteen millaisia potilaita he hoitavat niin silloin se ongelma on mielestäni korjattu ja vaikka he silti saisivatkin valita potilaansa, olisi tällainen systeemi mielestäni parempi ja tasa-arvoisempi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos terapeutit ilmoittavat etukäteen millaisia potilaita he hoitavat niin silloin se ongelma on mielestäni korjattu ja vaikka he silti saisivatkin valita potilaansa, olisi tällainen systeemi mielestäni parempi ja tasa-arvoisempi.

Lue lisää

Kaikki terapeutit jotka minä muistan, ovat kirjoittaneet jonnekkin nettisivulle lyhyen kuvauksen itsestään ja käyttämistään terapiamenetelmistä. Enkä nyt äkkiseltään keksi millä tavalla terapeutin pitäisi etukäteen rajata asiakkaitaan. (en ota narsisteja, skitsofeenikoita, tai uhriutujia...)

Eiköhän se ole asiakkaankin etu, että saa sitä henkilökohtaisempaa arviota. Terapeuteillakin on yleensä sitä kokemusta, että minkälaisten asiakkaiden kanssa heidän menetelmä ja ehkä henkilökemiakin toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Hoidosta se helposti 90% on sitä puhumista. Jos se ei riitä, niin sitten se ajatusten ongelmajäte on kaktaistava sillä pillerillä, että päästään puhumaan normaalisti.

Ja sitä puhumista voi sitten olla tuhansia tunteja ennen kuin löytyy pillerireseptiä, joka on hoitosuositusten mukaista. Jos silloinkaan.

Jo yli parikymmentä vuotta sitten jo osattiin kirjoittaa ketiapiinia, joka varmasti tekee niin toimintakyvyttömäksi, että kuola vain valuu suusta.

Anonyymi kirjoitti:

Kenen pitäisi huomata ja mitä, kun ihminen väittää kivenkovaa olevansa kunnnossa. Muut eivät vaan anna hänen olla oma itsensä.

Diagnoosit ovat tärkeitä mahdollisen hoidon, hoitokorvausten ja etenkin eläkepäätöksen kannalta.

Lue lisää

Siis minä puhun nyt masennus potilaasta , jotka tavallisesti itse hakevat apua vaivoihinsa silloin pitäisi lääkärikin huomata se seikka että kukaan ei ensi oireiden vuoksi tule lääkäriin vaan vasta sitten kun oireet ovat alkaneet rajoittamaan heidän elämäänsä . Ja silloin olisi hyvä jos aikaa tapaamiseen hieman pidennettäisiin että potilas saa kertoa miten kaikki alkoi ja miten on huomannut tulevansa vaan huonompaan kuntoon jne ä
Mutta sitten on toisten asia skitsofrenia potilaiden kanssa, sillä usein he eivät myönnä olevansa edes sairaita , vaan inttävät ettei heitä mikään vaivaa vaikka olisivat aiheuttaneet käytöksellään asioita joita terve ihminenkin koskaan tekisi
Olen nähnyt niin monta tapausta töissäni , miten sairas ihminen ei itse tunne tilaansa , ävaan ihmettelee kovasti miksei saa olla rauhassa ja olla kuten hän haluaa.
Yksikin kirjoitteli FB että hänellä on rakkaus suhde omaan lääkärinsä ja levitteli kuviteltuja kertomuksia , tämä lääkäri oli naimisissa ja kolmen lapsen isä , ja hänen vaimonsa oli sairaan hoitajana joten tämä potilas yritti kaiken maailman tavoilla vahingoittaa lääkäriä . Ailloin ei enää auta että sanoo että on terve , kun ihminen elää mielikuvitus maailmassa ilman todellisuuden tajua , ja väittää olevansa terve.
Siis maanisessa vaiheessa tässä sairaudessa on monenlaisia ihmiskohtaloita joutunut hoitoon ! Kun todellisuuden taju on muuta kun se mitä potilas itse ajattelee. Nämä sairaudet eivät koskaan ole helppoja kenellekään , ja jokainen tapaus on yksilöllinen . Joten enemmän tietoa osaston henkilökunnalle näistä potilaista ettei heille yritetä inttää että hän valehtelee, sillä maaninen potilas ei sitä siinä vaiheessa tiedosta vaan näkee ympäristönsä sairaana. Joten miksi joku potilas pitäisi jättää rauhaan , silloin kun hän tarvitsee eniten apua .
Mitä tekee potilas lääkärin. Vastaanotolla , ja sanoo että on terve , siinä niinkun loogisuus menee hieman ylösalaisin . Eräät potilaat kieltäytyvät muka lääkkeistäkin , verukkeella että lääkäri yrittää hänet niillä tappaa , joten eikä silloin ihminen jo ole aika sairas kun keksii sellaisia .

Anonyymi kirjoitti:

Ja hoito yleensä koostuu pelkästä lääkityksestä, vaikka pitäisi saada elämäntaparemontti heti kun siihen pystyy ja muutenkin tarvitaan niitä positiivisia muutoksia koko elämään jotta masennuksesta tai muusta paranee.

Ja kun lääkärit päättävät sitä lääkitystä, varsin usein he eivät kohtele potilasta yksilönä, vaan he ottavat listalta yhden lääkkeen ja tietyn annostuksen. Tälle ei ole tieteellistä perustaa, koska mitään ei mitata (vertaa: jos on diabetes, joutuu mittaamaan kokoajan verensokereita ja säätämään lääkkeen. Tai jos on korkea verenpaine, niin sitä verenpainetta aletaan seuraamaan ja mittaamaan usein. jne. jne.).
Siksi pitäisi katsoa kuinka hyvä toimintakyky potilaalla on ja kuinka hyväksi se potilas kokee sen lääkkeen. Kaikille ei sovi kaikki lääkkeet, ja toiset tarvitsevat pienmmän annoksen ja toiset suuremman annoksen. Suurempi annos ei aina tarkoita suurempaa tehoa (lähes aina ne haitat kyllä lisääntyvät kun annosta nostaa).

Terapiasta sen verran että tällä hetkellä se terapeutti saa päättää liikaa siitä kenen ottaa asiakkaakseen. Terapeutin valinnan pitäisi tapahtua niin kuin yksityisen lääkärin valinta. Eli terapeuttien pitäisi ilmoittaa millaista terapiaa he tarjoavat ja millaisia potilaita he hoitavat. Ja sitten potilas valitsee sen asiantuntijan (eikä niin kuin nyt tapahtuu eli ei niin että terapeutti valitsee potilaansa).

Lue lisää

Eiköhän ne lääkkeet aina aloiteta pienillä annostuksilla ja vähitellen sitten suurennetaan annosta vähitellen niin kauan kun aletaan Ähtärissä vaikutus
Kyllä lääkärit tietävän millaisen annoksen kirjoittavat lääkkeitä . Ja harvoin on niin etteikö lääke sopisi, enimmäkseen Alku oireiden jälkeen on melkein kaikki tyytyväisiä lääkityksensä . Harvoin on niin ettei lääke sovi.
Mutta sitten on lääke vastaisia joille ei kerta kaikkiaan muka sovi mikään lääke , ensinnäkin eivät tunnusta sairauttaan ja toiseksi kuvittelevat osaavansa paremmin kun lääkärit nämä lääke asiat . Ensinnäkin lääkäri lukee lääkäriksi noin viisi vuotta, sen. Jälkeen erikoistuu psykiatriksi sekin kestää siinä viisi vuotta , joten kyllä heillä on tiedossa lääke asiat , äei kukaan tule lääkäriksi googlettamalla sillä netissä on paljon vääriä tietoja sairaiåuskista joita kouluttamaton ei osaa tulkita edes oikein ja monet alkavat opettamaan myös lääkäriä , mikä on ajan hukkausta , sillä nämä jotka opettavat lääkäriä ovat usein niitä eniten niitä hyvin ennakkoluuloisia ihmisiä ja sekin saattaa vaikuttaa negatiivisesti mahdolliseen hoitoon, joten jos niin on että aletaan olemaan hyvin epäileviä niin sekin kuuluu sairauden kuvaan , meitä on moneksi

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä terapeutin on myös saatava valita potilaansa. Että ketä osaa hoitaa. Ja haluaa. Kyllä se on potilaalle ikävää käydä terapeutilla, joka ei ole oikeasti hänestä kiinnostunut, ja vielä maksaa siitä.

Lue lisää

Usein on tuo sana ”kiinnostunut ”loksahtanut väärään paikkaan. Heillä on kaikilla oma tyylinsä tehdä työtään , moni potilas kokee ettei ole kiinnostusta , mutta kyllä heillä on se työ kiinnostus , ei siis muuta.
Sillä usein potilaat ymmärtävät hieman väärin sen ammattimaisen kiinnostuksen joka on se ainoa kiinnostus,
olen kuunnellut myöskin toisen puolen mielipiteitä näistä asioista , niin että jokainen tekee ainoastaan työtä ja kartoittaa potilaan tilanteen voidakseen ymmärtää kokonaisuuden.
Moni varmaan odottaa että terapeutti olisi jotenkin jonkinlainen ystävä, mutta se olisi mahdottomuus kun ajattelee että he tapaavat niin paljon ihmisiä . Joten joka asialla on se toinenkin puoli, joka tarkoittaa ettei asiat ole aina juuri siten kun se toinen selittää.

Juuri näin. On halveksuntaa halveksunnan päälle. Ja kollegat komppailevat toisiaan, että kyllä nyt tarvitaan vielä lisää halveksuntaa ja eristämistä yhteiskunnasta.

Jos joskus lääkärit joutuisivat heti vastuuseen, jos kirjoittavat toisen ketiapiinireseptin, vaikka ensimmäisestä ei ollut mitään kunnon hyötyä, olisi hoito heti parempaa.

Toivon tekoälyn tulevaisuudessa karsivan hoitohenkilökunnan väkivallan. Videovalvonta, jolla saadaan heti informaatio, jos lääkäri yrittää halveerata apua tarvitsevaa. Tarvittaessa tästä lähtisi hälytys kesken vastaanoton, jotta potilas saa pitää psyykkisen koskemattomuutensa.

Ja heti seuraamukset työntekijälle. Ei asiaa töihin eikä tietenkään palkkaa ennen kuin asia on käsitelty esimiehen kanssa. Tarvittaessa velvoite kouluttautua tai työskennellä potilastyössä ainoastaan toisen ihmisen läsnäollessa.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin. On halveksuntaa halveksunnan päälle. Ja kollegat komppailevat toisiaan, että kyllä nyt tarvitaan vielä lisää halveksuntaa ja eristämistä yhteiskunnasta.

Jos joskus lääkärit joutuisivat heti vastuuseen, jos kirjoittavat toisen ketiapiinireseptin, vaikka ensimmäisestä ei ollut mitään kunnon hyötyä, olisi hoito heti parempaa.

Toivon tekoälyn tulevaisuudessa karsivan hoitohenkilökunnan väkivallan. Videovalvonta, jolla saadaan heti informaatio, jos lääkäri yrittää halveerata apua tarvitsevaa. Tarvittaessa tästä lähtisi hälytys kesken vastaanoton, jotta potilas saa pitää psyykkisen koskemattomuutensa.

Ja heti seuraamukset työntekijälle. Ei asiaa töihin eikä tietenkään palkkaa ennen kuin asia on käsitelty esimiehen kanssa. Tarvittaessa velvoite kouluttautua tai työskennellä potilastyössä ainoastaan toisen ihmisen läsnäollessa.

Lue lisää

Miksi psykiatrille ylipäänsä hakeudutaan, kun lopputulos on pelkkää haukkumista ja tyytymättömyyttä ?
Ovat väkivaltaisia, murhaavat potilaita, jne....Ihan älytöntä.
Vai onko se pelottavaa, kun saavatkin selville, mikä potilaalla on pielessä ?
Silloin kun ymmärtää omat ongelmansa ja on valmis ottamaan avun vastaan, ja kertoo, mitä itse haluaisi hoidolta, niin asiat sujuvat kohtalaisen hyvin.
Pysyy kaukana, jos ei miellytä, harvoin sinne ihan pakolla viedään.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin. On halveksuntaa halveksunnan päälle. Ja kollegat komppailevat toisiaan, että kyllä nyt tarvitaan vielä lisää halveksuntaa ja eristämistä yhteiskunnasta.

Jos joskus lääkärit joutuisivat heti vastuuseen, jos kirjoittavat toisen ketiapiinireseptin, vaikka ensimmäisestä ei ollut mitään kunnon hyötyä, olisi hoito heti parempaa.

Toivon tekoälyn tulevaisuudessa karsivan hoitohenkilökunnan väkivallan. Videovalvonta, jolla saadaan heti informaatio, jos lääkäri yrittää halveerata apua tarvitsevaa. Tarvittaessa tästä lähtisi hälytys kesken vastaanoton, jotta potilas saa pitää psyykkisen koskemattomuutensa.

Ja heti seuraamukset työntekijälle. Ei asiaa töihin eikä tietenkään palkkaa ennen kuin asia on käsitelty esimiehen kanssa. Tarvittaessa velvoite kouluttautua tai työskennellä potilastyössä ainoastaan toisen ihmisen läsnäollessa.

Lue lisää

Tekoäly. Mielenkiintoinen tulevaisuuden visio.

Pelkään, että tekoäly ei kuitenkaan tule toimimaan, niin kuin sairaudentunnottomat / hoidon vastaiset ihmiset toivovat.

Tekoäly perustuu tietyn tyyppisiin todennäköisyys laskelmiin. Kyllä se voi laskea sen, että onko lääkäri todennäköisesti halventanut apua tarvitsevaa, mutta se todennäköisyys on jonkinlainen prosentti luku.

Samalla se tarkoittaa sitä, että tekoäly laskisi todennäköisyyksiä potilaille. Esim. 90% todennäköisyys että ihmisellä on skitsofrenia. Mutta entä ne kymmenen prosenttia?

Tekoäly tulee auttamaan diagnosoinnissa, ja sitä voidaan ulottaa yhlä laajemmin, ja esimerkiksi yhä nuorempiin, tai sairaudentunnottomampiin, mutta se ei voi yksin olla vastuussa päätöksenteosta.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin. On halveksuntaa halveksunnan päälle. Ja kollegat komppailevat toisiaan, että kyllä nyt tarvitaan vielä lisää halveksuntaa ja eristämistä yhteiskunnasta.

Jos joskus lääkärit joutuisivat heti vastuuseen, jos kirjoittavat toisen ketiapiinireseptin, vaikka ensimmäisestä ei ollut mitään kunnon hyötyä, olisi hoito heti parempaa.

Toivon tekoälyn tulevaisuudessa karsivan hoitohenkilökunnan väkivallan. Videovalvonta, jolla saadaan heti informaatio, jos lääkäri yrittää halveerata apua tarvitsevaa. Tarvittaessa tästä lähtisi hälytys kesken vastaanoton, jotta potilas saa pitää psyykkisen koskemattomuutensa.

Ja heti seuraamukset työntekijälle. Ei asiaa töihin eikä tietenkään palkkaa ennen kuin asia on käsitelty esimiehen kanssa. Tarvittaessa velvoite kouluttautua tai työskennellä potilastyössä ainoastaan toisen ihmisen läsnäollessa.

Lue lisää

Kun vähintään kuitenkin se 80% ihmisistä sanoo, että se hoito on hyvää, niin oletko koskaan tullut miettineeksi, että miksi juuri sinua halveksutaan?

Aivan, psykiatria ei edistä ihmisten hyvinvointia. Fokus on jossakin aivan muussa. Tästä olen sitä mieltä. Joten miksi siis psykiatriaa ylipäätään pidetään toiminnassa? Suljetulle ei kannata mennä, koska siellä saattaa joutua mielivaltaisen kohtelun kohteeksi, vaikka eristyksiin, tai piikin pyl*yyn, sinulta itseltäsi asiaa ja siihen halukkuutta kysymättä. Avopuolella taas haastellaan vaan smalltalkkia, tyhjänpäiväisyyksia ja kysellään vaan lääkkeiden käyttämisen perään. Aina selitellään kaikkia mt-puolella olevia ongelmia rahan ja muiden resurssien puutteella, mutta kun vikaa on siellä asennepuolella ja koko hoitokulttuurissakin. Potilaita ja heidän mielipiteitään ei kuunnella, suhtaudutaan ja kohdellaan, nk. potilas olisi mitäänymmärtämätön ja lapsen asemassa. Käskytetään ja kontrolloidaan. Saatetaan määrätä lääkkeet vaikka loppuelämäksi, eikä edes tarkisteta, tarvitsisiko kyseinen potilas enää niitä kyseisiä lääkkeitä, Tutkimuksia ei tehdä riittävästi ja spefisisesti lääkkeiden haittavaikutuksista ja mahdollisesta sairastuvuudesta muihin somaattisiin vakaviin sairauksiin. Mm. näin!

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, psykiatria ei edistä ihmisten hyvinvointia. Fokus on jossakin aivan muussa. Tästä olen sitä mieltä. Joten miksi siis psykiatriaa ylipäätään pidetään toiminnassa? Suljetulle ei kannata mennä, koska siellä saattaa joutua mielivaltaisen kohtelun kohteeksi, vaikka eristyksiin, tai piikin pyl*yyn, sinulta itseltäsi asiaa ja siihen halukkuutta kysymättä. Avopuolella taas haastellaan vaan smalltalkkia, tyhjänpäiväisyyksia ja kysellään vaan lääkkeiden käyttämisen perään. Aina selitellään kaikkia mt-puolella olevia ongelmia rahan ja muiden resurssien puutteella, mutta kun vikaa on siellä asennepuolella ja koko hoitokulttuurissakin. Potilaita ja heidän mielipiteitään ei kuunnella, suhtaudutaan ja kohdellaan, nk. potilas olisi mitäänymmärtämätön ja lapsen asemassa. Käskytetään ja kontrolloidaan. Saatetaan määrätä lääkkeet vaikka loppuelämäksi, eikä edes tarkisteta, tarvitsisiko kyseinen potilas enää niitä kyseisiä lääkkeitä, Tutkimuksia ei tehdä riittävästi ja spefisisesti lääkkeiden haittavaikutuksista ja mahdollisesta sairastuvuudesta muihin somaattisiin vakaviin sairauksiin. Mm. näin!

Lue lisää

Muista erään potilaan jonka kanssa olin paljon tekemisissä samassa työpaikassa . Hän sairastui jahalusi mennä sairaalaan koska päätteli ihan itse mitä tarvitsee. Siihen aikaan oli vielä sairaaloita olemassa näille jotka itse halusivat hoitoa . Tämä ihminen oli sairaalassa kaksi kuukautta ja sanoi että se aika oli hyvin antava hänen elämässään ja tervehtyminen sujui hyvin. Hän sai keskustella siellä henkilökunnan kanssa asioista ja sairaudestaan silloin kun halusi ja alkoi tuntemaan että hän on ihan yhtä tärkeä ihminen kun kaikki muutkin ja tuli terveeksi . Joten kun saa ymmärtäviä ihmisiä lähelleen niin tuntee olonsa turvalliseksi, sanoi hän aina kun häneltä kysyttiin mielipidettä hoidosta .

Olisi hyvä, jos potilas osaisi auttaa itsekin itseään. Missä on potilaan vastuu?

Anonyymi kirjoitti:

Olisi hyvä, jos potilas osaisi auttaa itsekin itseään. Missä on potilaan vastuu?

No sittenhän koko psykiatriaa ei alana tarvita jos potilaalla on vastuu. Mutta näinhän ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

No sittenhän koko psykiatriaa ei alana tarvita jos potilaalla on vastuu. Mutta näinhän ei ole.

No pitäähän se potilaan muutakin tehdä kun valittaa, vaikka hoito auttaakin joissain asioissa.

Anonyymi kirjoitti:

No pitäähän se potilaan muutakin tehdä kun valittaa, vaikka hoito auttaakin joissain asioissa.

Et ymmärtänyt koko asiaa.
Psykiatria on niin lapsen kengissä, että hoitomuotoina ovat lääkkeet tai terapia. Terapia on tutkitusti tehokkaampi hoitokeino kuin lääkkeet. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada keskusteluapua, sillä resursseja ei ole. Tähän tarkoitukseen on keksitty lääkkeet. On edes jotenkin autettu.
Olisi hyvä jos et kommentoisi, ellet ymmärrä asian pointtia.
Kukaan ei ole niin tyhmä, että luulisi että ihmisellä itsellään ei ole minkään valtakunnan vastuuta asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Et ymmärtänyt koko asiaa.
Psykiatria on niin lapsen kengissä, että hoitomuotoina ovat lääkkeet tai terapia. Terapia on tutkitusti tehokkaampi hoitokeino kuin lääkkeet. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada keskusteluapua, sillä resursseja ei ole. Tähän tarkoitukseen on keksitty lääkkeet. On edes jotenkin autettu.
Olisi hyvä jos et kommentoisi, ellet ymmärrä asian pointtia.
Kukaan ei ole niin tyhmä, että luulisi että ihmisellä itsellään ei ole minkään valtakunnan vastuuta asioista.

Lue lisää

Näinhän sitä äkkiseltään luulisi. Silti tämän foorumin vakioporukassa tuntuu olevan useita ihmisiä, jotka eivät kirjoitustensa mukaan pysty ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Samaan hengenvetoon voisi sanoa, että sama vakioporukka tietää mielenterveyshoidosta niin vähän, että he eivät ymmärrä miten vähän he siitä tietävät.

Pitäisikö täällä olla joku koe, ennen kuin saa kommentoida?

Millä sitten sitä kengänkokoa mitattaisiin? Jos mittarina on se, että onko se pystynyt parantamaan tämän samaisen vakioporukan ajatusvääristymiä, niin eihän se ole pystynyt. Tulos on siis hylätty.

Siitäkin huolimatta reilusti yli puolet pakkohoidossa olevista ihmisiustä sanoo, että se pakkohoito on hyvää, ja mitä enemmän avohoitoon mennään, sitä tyytyväisemmäksi ihmiset muuttuu.

Onkin absurdia ajatella, että ihminen joka on siitä hoidosta kieltäytynyt, voisi jotain siitä kieltäytymästään hoidosta tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän sitä äkkiseltään luulisi. Silti tämän foorumin vakioporukassa tuntuu olevan useita ihmisiä, jotka eivät kirjoitustensa mukaan pysty ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Samaan hengenvetoon voisi sanoa, että sama vakioporukka tietää mielenterveyshoidosta niin vähän, että he eivät ymmärrä miten vähän he siitä tietävät.

Pitäisikö täällä olla joku koe, ennen kuin saa kommentoida?

Millä sitten sitä kengänkokoa mitattaisiin? Jos mittarina on se, että onko se pystynyt parantamaan tämän samaisen vakioporukan ajatusvääristymiä, niin eihän se ole pystynyt. Tulos on siis hylätty.

Siitäkin huolimatta reilusti yli puolet pakkohoidossa olevista ihmisiustä sanoo, että se pakkohoito on hyvää, ja mitä enemmän avohoitoon mennään, sitä tyytyväisemmäksi ihmiset muuttuu.

Onkin absurdia ajatella, että ihminen joka on siitä hoidosta kieltäytynyt, voisi jotain siitä kieltäytymästään hoidosta tietää.

Lue lisää

Itse en olisi nuorena edes joutunut psykiatrian rattaisiin, jos olisin osannut ottaa itsestäni vastuun.
Elämä ja elintavat lähtivät niin lapasesta kuin vain voi.
Monet vuodet sama sekoilu jatkui, kunnes pääsin hyvään ja ammattitaitoiseen hoitoon, kasvoin henkisesti ja aloin ymmärtää, että olen itse se ainoa ihminen, joka voi minusta itsestäni vastuun kantaa.
Kaikki muuttui siinä vaiheessa, myös asenteeni hoitoa ja hoitavaa henkilökuntaa kohtaan muuttui. Toki täytyi muuttaa asennetta itseänikin, ajatusmaailmaani, suhtautumistani, ym. kohtaan. Epäkohtiakin etenkin laitoshoidoissa oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta kaiken kaikkiaan elämä olisi jo ohi, jos en olisi hoitoa saanut.
Työ saatiin päätökseen avohoidon puolella. Kokemusta kertyi, lopputulos on tärkein.

Anonyymi kirjoitti:

Et ymmärtänyt koko asiaa.
Psykiatria on niin lapsen kengissä, että hoitomuotoina ovat lääkkeet tai terapia. Terapia on tutkitusti tehokkaampi hoitokeino kuin lääkkeet. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada keskusteluapua, sillä resursseja ei ole. Tähän tarkoitukseen on keksitty lääkkeet. On edes jotenkin autettu.
Olisi hyvä jos et kommentoisi, ellet ymmärrä asian pointtia.
Kukaan ei ole niin tyhmä, että luulisi että ihmisellä itsellään ei ole minkään valtakunnan vastuuta asioista.

Lue lisää

Lääkitystä tarvitaan jo siihen, että saadaan potilas siihen mielentilaan, että hän pystyy keskusteluun. Psykoosissa ja harhoissa olevaa ei mikään keskusteluterapia auta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkitystä tarvitaan jo siihen, että saadaan potilas siihen mielentilaan, että hän pystyy keskusteluun. Psykoosissa ja harhoissa olevaa ei mikään keskusteluterapia auta.

Lääkityksellä saadaan potilas menettämään toimintakykynsä.
Suomessa on saatu hyviä hoitotuloksia lääkkeettömästä psykoosin hoitomenetelmästä:
https://psykologilehti.fi/psykoosia-voi-hoitaa-muutenkin-kuin-laakkeilla/
Väitteesi ei näin ollen perustu faktoihin.

Anonyymi kirjoitti:

No pitäähän se potilaan muutakin tehdä kun valittaa, vaikka hoito auttaakin joissain asioissa.

Kuka tässä on puhunut valittamisesta mitään?
Jos sinä teet niin, ei se tarkoita, että kaikki tekisivät.

No ei se nyt niinkään ole että lääkkeet olisi keksitty sitävarten äennen syötiin myös lääkkeitä mutta silloin kaikki saivat ajan. ;psykologille , siis lääkkeet ja terapia saman aikaisesti.
Nyt on lääkärin aika hyvin lyhyt ja potilaita tulee kun liukuhihnalta

Anonyymi kirjoitti:

No ei se nyt niinkään ole että lääkkeet olisi keksitty sitävarten äennen syötiin myös lääkkeitä mutta silloin kaikki saivat ajan. ;psykologille , siis lääkkeet ja terapia saman aikaisesti.
Nyt on lääkärin aika hyvin lyhyt ja potilaita tulee kun liukuhihnalta

Lue lisää

En tiedä mitä yrität selittää.
Lääkkeet ovat vain näennäinen hoitomuoto. Ne eivät oikeasti paranna, eikä ole tarkoituskaan.
Ketään kun ei voi jättää täysin heitteille avun saannista.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkityksellä saadaan potilas menettämään toimintakykynsä.
Suomessa on saatu hyviä hoitotuloksia lääkkeettömästä psykoosin hoitomenetelmästä:
https://psykologilehti.fi/psykoosia-voi-hoitaa-muutenkin-kuin-laakkeilla/
Väitteesi ei näin ollen perustu faktoihin.

Lue lisää

Avoin dialogi ei ole lääkkeetön hoitomalli, eikä sitä ole koskaan sellaiseksi tarkoitettukaan. Kannattaa joskus ihan oikeasti tutustua asioihin, eikä yrittää poimia netsitä niitä, mikä parhaiten tukee omaa vahvistusharhaa.

Anonyymi kirjoitti:

No ei se nyt niinkään ole että lääkkeet olisi keksitty sitävarten äennen syötiin myös lääkkeitä mutta silloin kaikki saivat ajan. ;psykologille , siis lääkkeet ja terapia saman aikaisesti.
Nyt on lääkärin aika hyvin lyhyt ja potilaita tulee kun liukuhihnalta

Lue lisää

Niin kun melkein jokaisella on nykyään joku mielen vamma. Kuka näitä kaikkia ehtii kuunnella?

Anonyymi kirjoitti:

Avoin dialogi ei ole lääkkeetön hoitomalli, eikä sitä ole koskaan sellaiseksi tarkoitettukaan. Kannattaa joskus ihan oikeasti tutustua asioihin, eikä yrittää poimia netsitä niitä, mikä parhaiten tukee omaa vahvistusharhaa.

Lue lisää

Avoin dialogi terminä käsittää hyvin monenlaisia hoitomalleja, mutta tämä kyseinen Tomi Bergströmin hoitomalli on lääkkeetön. Tyhmille saa aina vääntää rautalangasta.
Joten väittäisin, että olen asiaan enemmän perehtynyt kuin sinä pelkän väitteesi kanssa ilman perusteluja. Lopulta sinä oletkin siis se, joka yrittää tukea omaa vahvistusharhaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kun melkein jokaisella on nykyään joku mielen vamma. Kuka näitä kaikkia ehtii kuunnella?

Yleistät aika rajusti. Ajatusmaailmasi mahtaa olla melko kyyninen.

Anonyymi kirjoitti:

Avoin dialogi ei ole lääkkeetön hoitomalli, eikä sitä ole koskaan sellaiseksi tarkoitettukaan. Kannattaa joskus ihan oikeasti tutustua asioihin, eikä yrittää poimia netsitä niitä, mikä parhaiten tukee omaa vahvistusharhaa.

Lue lisää

Ja jotta sinulle ei jää epäselväksi; en ala asiasta sinun kanssasi taistelemaan. Kantani on oikea, eikä minun tarvitse sitä tyhmälle perustella kun sen tyhmän ainoa päämäärä on olla oikeassa. Tästä eteenpäin en tule egoboostailujasi lukemaan, joten hyvää päivän jatkoa. Reaalimaailma kutsuu.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jotta sinulle ei jää epäselväksi; en ala asiasta sinun kanssasi taistelemaan. Kantani on oikea, eikä minun tarvitse sitä tyhmälle perustella kun sen tyhmän ainoa päämäärä on olla oikeassa. Tästä eteenpäin en tule egoboostailujasi lukemaan, joten hyvää päivän jatkoa. Reaalimaailma kutsuu.

Lue lisää

En tiedä, mistä asiantuntijuutesi on peräisin, mutta turhan kova on sinulla oikeassa olemisen tarve.

Oletkin oikeassa sikäli, että avoin dialogi itsessään on lääkkeetön. Mutta reaalimaailmassa potilaan käytössä hyvin usein on ja on oltava rinnalla myös lääkehoito. Sitä paitsi monissa psykiatrisissa tiloissa pelkkä puhuminen ei vain onnistu. Avoin dialogi sopii huolellisesti valikoidulle, pienelle joukolle.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka tässä on puhunut valittamisesta mitään?
Jos sinä teet niin, ei se tarkoita, että kaikki tekisivät.

Nyt siis puhutaan valittamisesta, eikä valittamisesta puhumisesta. Taas pieni mutta olennainen ero.

Anonyymi kirjoitti:

Avoin dialogi terminä käsittää hyvin monenlaisia hoitomalleja, mutta tämä kyseinen Tomi Bergströmin hoitomalli on lääkkeetön. Tyhmille saa aina vääntää rautalangasta.
Joten väittäisin, että olen asiaan enemmän perehtynyt kuin sinä pelkän väitteesi kanssa ilman perusteluja. Lopulta sinä oletkin siis se, joka yrittää tukea omaa vahvistusharhaansa.

Lue lisää

No rikohan taas minun kuplani ja näytähän tyhmälle että missä tässä artikkelissa väitetään että se on lääkkeetön hoitomuoto.

https://psykologilehti.fi/psykoosia-voi-hoitaa-muutenkin-kuin-laakkeilla/

Anonyymi kirjoitti:

Yleistät aika rajusti. Ajatusmaailmasi mahtaa olla melko kyyninen.

Ihmisen voi olla vaikea elää itsensä kanssa, jos ajatustapa on tuollainen, että " melkein jokaisella on joku mielen vamma ".
Tuleeko noin ajatteleva ihminen toimeen muiden ihmisten kanssa ?

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, mistä asiantuntijuutesi on peräisin, mutta turhan kova on sinulla oikeassa olemisen tarve.

Oletkin oikeassa sikäli, että avoin dialogi itsessään on lääkkeetön. Mutta reaalimaailmassa potilaan käytössä hyvin usein on ja on oltava rinnalla myös lääkehoito. Sitä paitsi monissa psykiatrisissa tiloissa pelkkä puhuminen ei vain onnistu. Avoin dialogi sopii huolellisesti valikoidulle, pienelle joukolle.

Lue lisää

Hehe.
Se edellinen taisikin olla ihan " sotilasainesta ", kun pitää keskusteluja ihmisten kanssa taisteluina ( " en jää kanssasi taistelemaan " ).
On meitä moneen junaan.....mutta kaikkia olisi hyvä edes pyrkiä ymmärtämään pärjätäksemme tässä yhteiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän sitä äkkiseltään luulisi. Silti tämän foorumin vakioporukassa tuntuu olevan useita ihmisiä, jotka eivät kirjoitustensa mukaan pysty ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Samaan hengenvetoon voisi sanoa, että sama vakioporukka tietää mielenterveyshoidosta niin vähän, että he eivät ymmärrä miten vähän he siitä tietävät.

Pitäisikö täällä olla joku koe, ennen kuin saa kommentoida?

Millä sitten sitä kengänkokoa mitattaisiin? Jos mittarina on se, että onko se pystynyt parantamaan tämän samaisen vakioporukan ajatusvääristymiä, niin eihän se ole pystynyt. Tulos on siis hylätty.

Siitäkin huolimatta reilusti yli puolet pakkohoidossa olevista ihmisiustä sanoo, että se pakkohoito on hyvää, ja mitä enemmän avohoitoon mennään, sitä tyytyväisemmäksi ihmiset muuttuu.

Onkin absurdia ajatella, että ihminen joka on siitä hoidosta kieltäytynyt, voisi jotain siitä kieltäytymästään hoidosta tietää.

Lue lisää

Yrittääkö ap taas esiintyä jonain toisena, vaik ongelma on hänellä itsellään! Paljon puhuu yksikseen! Kyllä masennus voi iskee keneen tahansa, siihen on hyvät lääkkeet nykyään, kannattaa kuunnella ammatti-ihmisiä, he antavat avun! 🌻

Lisäksi on paha juttu se että monesti ne psykiatrit vaihtuvat usein, esim. vuoden välein tai useammin. Eikä lääkäreillä ole aikaa potilaille eikä ehditä etsimään potilaalle sopivaa lääkettä ja muita potilaalle sopivia keinoja.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkitystä tarvitaan jo siihen, että saadaan potilas siihen mielentilaan, että hän pystyy keskusteluun. Psykoosissa ja harhoissa olevaa ei mikään keskusteluterapia auta.

Googlaa "Avoimen dialogin hoitomalli". On konkreettisesta käytännön kokeiluista todisteita että suurin osa (ei aivan kaikki, mutta suurin osa) paranee ensipsykoosista tietynlaisen keskusteluterapian avulla. Tukena voi olla myös muut terapian muodot, kuten taideterapia, jos siihen on potilaalla halua.

Anonyymi kirjoitti:

Googlaa "Avoimen dialogin hoitomalli". On konkreettisesta käytännön kokeiluista todisteita että suurin osa (ei aivan kaikki, mutta suurin osa) paranee ensipsykoosista tietynlaisen keskusteluterapian avulla. Tukena voi olla myös muut terapian muodot, kuten taideterapia, jos siihen on potilaalla halua.

Lue lisää

Kyllä harhaisesta psykoosista parantuu mielentasaajien avulla mutta sitte aletaan diagnoosi joka on useimmiten rajatilatapaus, kaksisuuntainen tai skitsofreenikko koska joku tapaus olet koska alkoi iso pyörä heittää.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi on paha juttu se että monesti ne psykiatrit vaihtuvat usein, esim. vuoden välein tai useammin. Eikä lääkäreillä ole aikaa potilaille eikä ehditä etsimään potilaalle sopivaa lääkettä ja muita potilaalle sopivia keinoja.

Lue lisää

Tämä on aito ongelma, mutta kannattaa muistaa, että kinkkisimmät tapaukset yleensä ajautuu "ylilääkäreille" tai vastaaville, joilla on jo enemmän kokemusta, ja joiden työurat ovat yleensä pidemmät.

Valitettavasti on ihmisiä, joille ei siitäkään huolimatta löydy pilleriä joka ratkaisee heidän ongelmat.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jotta sinulle ei jää epäselväksi; en ala asiasta sinun kanssasi taistelemaan. Kantani on oikea, eikä minun tarvitse sitä tyhmälle perustella kun sen tyhmän ainoa päämäärä on olla oikeassa. Tästä eteenpäin en tule egoboostailujasi lukemaan, joten hyvää päivän jatkoa. Reaalimaailma kutsuu.

Lue lisää

Harmi, minä olisin niin kaivannut hyvää "taistelua". Jo pelkästään sen takia, että kantani ei aina ole oikea, vaan hyvä argumentti voi sitä muuttaa.

Ja olisihan se kiva nähdä kestääkö egoni sitä että olen väärässä?

No vaittuilu sikseen. Tämä nyt saattaa tulla yllätyksenä, mutta sanottakoon taas kerran. Avoimen dialogin malli kuulostaa aivan mielettömän hienolta, ja toivon että se aikanaan lunastaisi sille asetetut odotukset.

Mutta… Sellaisena minä se tällä foorumilla esitellään, muistuttaa ihan mitä vain nettihuijausta. Se on aivan liian hyvä ollakseen totta.

Mikä edes on avoimen dialogin malli? Jos foorumin ”asiantuntijoiden” vastaus on että
”Avoin dialogi terminä käsittää hyvin monenlaisia hoitomalleja,”

Eli olennaista tuntuu olevan se, että ei anneta diagnooseja, ja se mielikuva että psykoosissa oleva ihminen makaa lepareissa, ilman lääkkeitä sen aikaa, että hänelle pystyy sitä dialogia antamaan?

Samaan aikaan meille tulee maailmalta hoitomalleja ja käytänteitä jotka ovat hyvin strukturoituja, ja jotka perustuvat valmiisiin useiden kymmenin kohtien laatukriteeristöihin, tai vastaaviin. (Hyvänä esimerkkinä, esimerkiksi tälläkin foorumilla joskus mainittu IPS, työhönvalmennus malli.)

Nämä mallit ovat myös sellaisia, että niistä nähdään hyvin nopeasti, ovatko ne auttaneet vai ei. Toisin kuin Tomi Bergtrömin tutkimuksessa, niissä ei tarvitse odottaa tuloksia vuosikymmeniä.

Ehkä olen tyhmä, mutta en todellakaan aio pidättää hengitystäni, odotellessani avoimen dialogin yleistymistä.

Ps. Jos oikeasti haluaa tietää, miten avoimen dialogin mallia tulisi kehittää, niin että siitä tulisi varteenotettava hoitomalli, niin kannattaa lukea tuo Tomi Bergtrömin tutkimus AJATUKSELLA läpi. Siinä annetaan ihan hyviä pointtereita niihin asioihin, jotka ovat aivan liian epäselviä.

Jotta avoimen dialogin mallista tulisi nykytrendin mukainen palvelu- / hoitopolku.

Esim. https://siunsote.palvelupolku.fi/nivelpsoriaasi/

Niin siellä on aika monta kohtaa mietittävänä, miten jotkut omaiset otetaan huomioon, tai mikä on työkkärin asema jne. Miten se kaikki toteutetaan ja mitataan.

Levitäkseen avoimen dialogin malli täytyy olla jotain konkreettisempaa kuin lääkkeiden vastustajien fantasia.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi on paha juttu se että monesti ne psykiatrit vaihtuvat usein, esim. vuoden välein tai useammin. Eikä lääkäreillä ole aikaa potilaille eikä ehditä etsimään potilaalle sopivaa lääkettä ja muita potilaalle sopivia keinoja.

Lue lisää

Tämä on yksi suurista ongelmista, että lääkärit vaihtuvat usein.
Etenkin psykiatrian puolella pitäisi olla sama, tuttu lääkäri joka käyntikerralla, ettei aina tarvitsisi aloittaa kertomaan elämänkertaansa alusta.
Ja on otettava huomioon sekin, että potilaidenkin tilanteet muuttuvat ajan myötä.
Tuntemattomat lääkärit lukevat vain edellisten lääkäreiden tekstejä ja tekevät päätelmänsä potilaasta, jonka kohdalla tekstit ei läheskään aina vastaa juuri sen hetkistä todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Harmi, minä olisin niin kaivannut hyvää "taistelua". Jo pelkästään sen takia, että kantani ei aina ole oikea, vaan hyvä argumentti voi sitä muuttaa.

Ja olisihan se kiva nähdä kestääkö egoni sitä että olen väärässä?

No vaittuilu sikseen. Tämä nyt saattaa tulla yllätyksenä, mutta sanottakoon taas kerran. Avoimen dialogin malli kuulostaa aivan mielettömän hienolta, ja toivon että se aikanaan lunastaisi sille asetetut odotukset.

Mutta… Sellaisena minä se tällä foorumilla esitellään, muistuttaa ihan mitä vain nettihuijausta. Se on aivan liian hyvä ollakseen totta.

Mikä edes on avoimen dialogin malli? Jos foorumin ”asiantuntijoiden” vastaus on että
”Avoin dialogi terminä käsittää hyvin monenlaisia hoitomalleja,”

Eli olennaista tuntuu olevan se, että ei anneta diagnooseja, ja se mielikuva että psykoosissa oleva ihminen makaa lepareissa, ilman lääkkeitä sen aikaa, että hänelle pystyy sitä dialogia antamaan?

Samaan aikaan meille tulee maailmalta hoitomalleja ja käytänteitä jotka ovat hyvin strukturoituja, ja jotka perustuvat valmiisiin useiden kymmenin kohtien laatukriteeristöihin, tai vastaaviin. (Hyvänä esimerkkinä, esimerkiksi tälläkin foorumilla joskus mainittu IPS, työhönvalmennus malli.)

Nämä mallit ovat myös sellaisia, että niistä nähdään hyvin nopeasti, ovatko ne auttaneet vai ei. Toisin kuin Tomi Bergtrömin tutkimuksessa, niissä ei tarvitse odottaa tuloksia vuosikymmeniä.

Ehkä olen tyhmä, mutta en todellakaan aio pidättää hengitystäni, odotellessani avoimen dialogin yleistymistä.

Ps. Jos oikeasti haluaa tietää, miten avoimen dialogin mallia tulisi kehittää, niin että siitä tulisi varteenotettava hoitomalli, niin kannattaa lukea tuo Tomi Bergtrömin tutkimus AJATUKSELLA läpi. Siinä annetaan ihan hyviä pointtereita niihin asioihin, jotka ovat aivan liian epäselviä.

Jotta avoimen dialogin mallista tulisi nykytrendin mukainen palvelu- / hoitopolku.

Esim. https://siunsote.palvelupolku.fi/nivelpsoriaasi/

Niin siellä on aika monta kohtaa mietittävänä, miten jotkut omaiset otetaan huomioon, tai mikä on työkkärin asema jne. Miten se kaikki toteutetaan ja mitataan.

Levitäkseen avoimen dialogin malli täytyy olla jotain konkreettisempaa kuin lääkkeiden vastustajien fantasia.

Lue lisää

Sinun pitäisi hakeutua töihin tuolle puolelle ja edistää näitä asioita, tunnut tietävän hyviä puolia, miten hoitoa kenties tulisi kehittää.
Monet katsovat liian kapeasti yleiskuvaa, näkökanta pitäisi olla laaja eri suunnilta pohdittava ja kehiteltävä, ottaen huomioon ammattilaiset, sekä potilaat ja potilaiden tarpeet.
Parhaimmat ideat moniin asioihin tulevat yleensä ulkopuolisilta, eikä heiltä, joiden asioista kuuluisi päättää.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on aito ongelma, mutta kannattaa muistaa, että kinkkisimmät tapaukset yleensä ajautuu "ylilääkäreille" tai vastaaville, joilla on jo enemmän kokemusta, ja joiden työurat ovat yleensä pidemmät.

Valitettavasti on ihmisiä, joille ei siitäkään huolimatta löydy pilleriä joka ratkaisee heidän ongelmat.

Lue lisää

Kenenkään ongelmat eivät ratkea pelkällä pillerillä, se on faktaa.
Siihen tarvitaan paljon muutakin kuin pilleri.

Anonyymi kirjoitti:

Kenenkään ongelmat eivät ratkea pelkällä pillerillä, se on faktaa.
Siihen tarvitaan paljon muutakin kuin pilleri.

Siksi kannattaa ottaa vastaan myös se muu hoito.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi kannattaa ottaa vastaan myös se muu hoito.

Juurikin näin.
Itsellänikin kesti turhan monta vuotta, ennen kuin ymmärsin sen.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun pitäisi hakeutua töihin tuolle puolelle ja edistää näitä asioita, tunnut tietävän hyviä puolia, miten hoitoa kenties tulisi kehittää.
Monet katsovat liian kapeasti yleiskuvaa, näkökanta pitäisi olla laaja eri suunnilta pohdittava ja kehiteltävä, ottaen huomioon ammattilaiset, sekä potilaat ja potilaiden tarpeet.
Parhaimmat ideat moniin asioihin tulevat yleensä ulkopuolisilta, eikä heiltä, joiden asioista kuuluisi päättää.

Lue lisää

Josta tulikin mieleen.

Tiesittehän ihmiset, että kokemusasiantuntijoita käytetään laajasti uusien palveluiden suunnittelussa ympäri maan. Teoriassa siis jokaisella teistä on mahdollisuus vaikuttaa tuleviin palveluihin, ihan teidän omalla hytealueella.

Oikeestaan aika huono alotus, mutta jos sitä ei ymmärrä, niin turhapa sitä on yrittää selittääkkään.

Tämä on se kaikkein yleisin kommentti sellaisilta, joilla ei ole psyykkisistä ongelmista mitään käsitystä.

On se todettu että ulkoilu tukee mielenterveyttä yhtenä osana kokonaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

On se todettu että ulkoilu tukee mielenterveyttä yhtenä osana kokonaisuutta.

No totta kai, sehän on ihan selvää. Mutta ei se yksistään riitä.

Eiköhän ne kiltit hoitaja tee ilmoitiåuksen jos joku toinen ylittää valtuutensa , kohtelemalla potilasta huonosti.
Olin katsomassa kassan sellaisessa sairaalassa erästä työkavereitani ja sinne tuli jokin seonnut nainen ja väitti että hänen nimensä oli ihan toinen mitä hoitajat sanoi ( ilmeisesti tunsivat hänet )mutta yksi hoitaja alkoi inttämään potilaalle että hänen nimensä ole se mitä potilas sanoi ja intti kauan ja sanoi lopulta että, mene siitä käytävään huutamaan ettei tässä tule kuuroksi.
Siis että inttää, psykoosissa olevan ihmisen kanssa on mielestäni turhaa se johda minnekään .
Eikä huutamalla vaadita ihmistä käytävään ,sillä jos potilas tilassaan itse huutaa niin ei tarvitse olla kaikuja vaan olla rauhallinen . Niin että silloin ajattelin kovasti hoitajan käyttäytymistä , ja vielä vierailu ajalla vieraiden ihmisten kuullen ja mainitsi potilaan oikean nimenkin. Että,kaikki kuulivat . En haluasisi itse sellaista hoitajaa jos joutuisin ite sellaiseen tilanteeseen että tulisin sairaaksi tästä on kyllä aikaa yli 30 vuotta , mutta muistan sen vieläkin .

Eipä se somaattisella puolella mene läheskään samoin, kuin psykiatrisella.
Tosin psyykkisten ongelmien ollessa kyseessä on sana sairaudentunto vähän typerä, koska eihän ne psyykkiset vaivat sinänsä tunnu, kuten esim. kipu, tms.

On ihan eri asia kieltää koko sairauden olemassaolo ja olla vähän kipeä polvesta. Se, jolla on polvi vähän kipeä, ei ole sairaudentunnoton ainakaan polvensa suhteen. Se, joka kieltää olevansa mitenkään sairas, vaikka ei nouse päiväkausiin sängystä ja puhuu sekavia, on sairaudentunnoton.

Olennaistahan tässä on se, että silloin kun polvi on kipeä, niin ihminen ei valita, kuinka se on kaikkien muiden vika, eikä tänne tulla postailemaan siitä, että kuinka ortopedin pitäisi luovasti listä liikkumista kisassan omistamisen avulla.

Sairaudentunnottomuus on kiitettävän kuvaava termi siitä ajatusvääristymästä mikä sairauteen joskus liittyy.

Anonyymi kirjoitti:

On ihan eri asia kieltää koko sairauden olemassaolo ja olla vähän kipeä polvesta. Se, jolla on polvi vähän kipeä, ei ole sairaudentunnoton ainakaan polvensa suhteen. Se, joka kieltää olevansa mitenkään sairas, vaikka ei nouse päiväkausiin sängystä ja puhuu sekavia, on sairaudentunnoton.

Lue lisää

Sairaudentunnottomuuden käsitteen ymmärtää, jos lääkäri toteaa sinulla aivokuvantamistutkimuksen perusteella vaikka aivovamman, mitä et itse koe saaneesi. Et siis tunne sairautta, jonka lääkäri sinulla toteaa. Mutta jos puhut lääkärin mielestä hupsuja, eikä lääkäri voi mitenkään todeta sen johtuvan mistään diagnosoitavasta fysiopatologiasta, niin silloin oikeasti puhut vain lääkärin mielestä hupsuja. Ei lääkärillä ole mitään menetelmää diagnosoida sinulla ruumiillista sairautta, kun puhutaan häiriötason oireyhtymistä. Jos uskot vaikka telepatiaan, niin lääkäri voi yhdistää sen osaksi skitsofrenian oirekuvaan, jos olet samalla masentunut ja sosiaalinen toimintakykysi on laskenut vaikka vuosikausien koulukiusaamisen johdosta. Mutta jos koet olevasi vain näköalaton, traumatisoitunut ja uskovasi telepatiaan, etkä sairastavasi skitsofreniaa, niin olet psykiatrin mielestä sairaudentunnoton. Tuo kokemus ei kuitenkaan mitenkään eroa polvikivun tuntemisesta, koska käytännössä kerrot vain olevasi näköalaton, uskovasi telepatiaan ja omaavasi ikäviä muistoja sosiaalisista tilanteista ihan samaan tapaan, kuin polvikipuinen kertoo, että hänen polvensa on kipeä.

On eri asia kokea kipua ja olla näköalaton kuin sairastaa elinikäiseksi miellettyä synnynnäistä sairautta, joka diagnosoidaan haastattelun perusteella. Monet sairaudentunnottomat potilaat eivät ole oikeasti sairaudentunnottomia sanan varsinaisessa mielessä, vaan tulkitsevat "oireitaan" omasta subjektiivisesta elämänkokemuksestaan käsin. Samalla tavalla polvikipuinen osaa kertoa, että polvikipu johtuu todennäköisesti siitä, että jalka muljahti väärään asentoon sählyturnauksessa. Psykiatri ei uskoisi potilasta, koska psykiatrilla on erilainen käsitys, mistä "skitsofreniasi" johtuu ja tällainen polvikivun selitys olisi auttamatta väärä ja harhainen. Hän tulkitsee käytännössä ventovieraan potilaan oireita oirepohjaiseen diagnoosiin perustuvan teoreettisten tulkintakehyksen kautta, jolla ei ole välttämättä mitään suoraa yhteyttä yksilötasolla ihmisen kokemusmaailmaan. Kun diagnoosiväline on tuollainen, niin silloin hoitokaan ei ole yleensä kovin tarkoituksenmukaista. Ei ajoittaisia telepatiakokemuksia tarvitse oikeasti hoitaa raskailla neurolepteillä eikä ole mitään neurobiologista mekanismia, joka niitä selittäisi. Dopamiinitasot voivat korreloida paranoian ja aggressiivisuuden kanssa, mutta ei se selitä kaikkia mahdottomina pidettyjä kokemuksia. Lääkäri hoitaa omien ennakko-oletustensa pohjalta lähinnä omia harhaisia teoreettisia konstruktioitaan, eikä potilaan oikeaa ongelmaa. Potilas voi jopa ymmärtää, että telepatia on mahdotonta ja että se ei ole hänen ensisijainen ongelmansa, mutta silti lääkäri obsessiivisesti hoitaa mahdottomia kokemuksia ihan vain siksi, että hänet on siihen koulutettu.

Anonyymi kirjoitti:

On ihan eri asia kieltää koko sairauden olemassaolo ja olla vähän kipeä polvesta. Se, jolla on polvi vähän kipeä, ei ole sairaudentunnoton ainakaan polvensa suhteen. Se, joka kieltää olevansa mitenkään sairas, vaikka ei nouse päiväkausiin sängystä ja puhuu sekavia, on sairaudentunnoton.

Lue lisää

No, minulle kirjattiin, että "sairaudentunto osittainen" kun olin sitä mieltä, että vaivaahan se joku vähän ja on aina vaivannut. En mitenkään kieltänyt sairauden olemassaoloa, varsinkaan alkoholismin. En ollut kumminkaan akuutisti niin sairas, että olisin tarvinnut lääkkeitä. Olisin tarvinnut kaksikymmentävuotta aiemmin aloitettua terapiaa.

Polvesta samaa mieltä. Se nuljahtelee holtittomasti sijoiltaa, naksuu lattialta istumasta noustessa, mutta on kipeä vain erityisen rasituksen jälkeen, jota on mahdollista välttää, joten en tarvitse buranaa päivittäin enkä edes viikoittain. Enkä edes kuukausittain. Olen ottanut buranaa kaksi ja puoli vuotta sitten, kun se ristiside repesi. Uusiutuuko ristisidevamma buranan puutteesta?

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuuden käsitteen ymmärtää, jos lääkäri toteaa sinulla aivokuvantamistutkimuksen perusteella vaikka aivovamman, mitä et itse koe saaneesi. Et siis tunne sairautta, jonka lääkäri sinulla toteaa. Mutta jos puhut lääkärin mielestä hupsuja, eikä lääkäri voi mitenkään todeta sen johtuvan mistään diagnosoitavasta fysiopatologiasta, niin silloin oikeasti puhut vain lääkärin mielestä hupsuja. Ei lääkärillä ole mitään menetelmää diagnosoida sinulla ruumiillista sairautta, kun puhutaan häiriötason oireyhtymistä. Jos uskot vaikka telepatiaan, niin lääkäri voi yhdistää sen osaksi skitsofrenian oirekuvaan, jos olet samalla masentunut ja sosiaalinen toimintakykysi on laskenut vaikka vuosikausien koulukiusaamisen johdosta. Mutta jos koet olevasi vain näköalaton, traumatisoitunut ja uskovasi telepatiaan, etkä sairastavasi skitsofreniaa, niin olet psykiatrin mielestä sairaudentunnoton. Tuo kokemus ei kuitenkaan mitenkään eroa polvikivun tuntemisesta, koska käytännössä kerrot vain olevasi näköalaton, uskovasi telepatiaan ja omaavasi ikäviä muistoja sosiaalisista tilanteista ihan samaan tapaan, kuin polvikipuinen kertoo, että hänen polvensa on kipeä.

On eri asia kokea kipua ja olla näköalaton kuin sairastaa elinikäiseksi miellettyä synnynnäistä sairautta, joka diagnosoidaan haastattelun perusteella. Monet sairaudentunnottomat potilaat eivät ole oikeasti sairaudentunnottomia sanan varsinaisessa mielessä, vaan tulkitsevat "oireitaan" omasta subjektiivisesta elämänkokemuksestaan käsin. Samalla tavalla polvikipuinen osaa kertoa, että polvikipu johtuu todennäköisesti siitä, että jalka muljahti väärään asentoon sählyturnauksessa. Psykiatri ei uskoisi potilasta, koska psykiatrilla on erilainen käsitys, mistä "skitsofreniasi" johtuu ja tällainen polvikivun selitys olisi auttamatta väärä ja harhainen. Hän tulkitsee käytännössä ventovieraan potilaan oireita oirepohjaiseen diagnoosiin perustuvan teoreettisten tulkintakehyksen kautta, jolla ei ole välttämättä mitään suoraa yhteyttä yksilötasolla ihmisen kokemusmaailmaan. Kun diagnoosiväline on tuollainen, niin silloin hoitokaan ei ole yleensä kovin tarkoituksenmukaista. Ei ajoittaisia telepatiakokemuksia tarvitse oikeasti hoitaa raskailla neurolepteillä eikä ole mitään neurobiologista mekanismia, joka niitä selittäisi. Dopamiinitasot voivat korreloida paranoian ja aggressiivisuuden kanssa, mutta ei se selitä kaikkia mahdottomina pidettyjä kokemuksia. Lääkäri hoitaa omien ennakko-oletustensa pohjalta lähinnä omia harhaisia teoreettisia konstruktioitaan, eikä potilaan oikeaa ongelmaa. Potilas voi jopa ymmärtää, että telepatia on mahdotonta ja että se ei ole hänen ensisijainen ongelmansa, mutta silti lääkäri obsessiivisesti hoitaa mahdottomia kokemuksia ihan vain siksi, että hänet on siihen koulutettu.

Lue lisää

Miten telepatia on muka mahdotonta? Miksi sitä sitten tapahtuu jatkuvasti myös niiden ihmisten parissa, joita ei ole diagnosoitu sairastamaan mitään psyykkisiä sairauksia?

Anonyymi kirjoitti:

No, minulle kirjattiin, että "sairaudentunto osittainen" kun olin sitä mieltä, että vaivaahan se joku vähän ja on aina vaivannut. En mitenkään kieltänyt sairauden olemassaoloa, varsinkaan alkoholismin. En ollut kumminkaan akuutisti niin sairas, että olisin tarvinnut lääkkeitä. Olisin tarvinnut kaksikymmentävuotta aiemmin aloitettua terapiaa.

Polvesta samaa mieltä. Se nuljahtelee holtittomasti sijoiltaa, naksuu lattialta istumasta noustessa, mutta on kipeä vain erityisen rasituksen jälkeen, jota on mahdollista välttää, joten en tarvitse buranaa päivittäin enkä edes viikoittain. Enkä edes kuukausittain. Olen ottanut buranaa kaksi ja puoli vuotta sitten, kun se ristiside repesi. Uusiutuuko ristisidevamma buranan puutteesta?

Lue lisää

Sanoin kerran psykiatrille, kun kysyttiin sairaudentunnosta, että " onhan minulla se diagnoosi, mutta olen ollut jo pitkään oireeton ".
Sen perusteella lääkäri oli kirjoittanut minun olevan sairaudentunnoton.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä se somaattisella puolella mene läheskään samoin, kuin psykiatrisella.
Tosin psyykkisten ongelmien ollessa kyseessä on sana sairaudentunto vähän typerä, koska eihän ne psyykkiset vaivat sinänsä tunnu, kuten esim. kipu, tms.

Lue lisää

Syvä henkinen kärsimys tuntuu ahdistavana olotilana. Se säteilee henkisenä pahoinvointina kaikkivoipaisùudessaan , hallitsee kehonliikkeitä ja vääristynyttä mieltä omissa utopiossaan , niin yksin voi omissa maailmoissaan oleva olla.

Jossain on silloin vikaa kun psykiatrille pitää jonottaa, sillä potilas tilaa ajan juuri silloin kun voi huonosti .
Yleensä nämä sairaudet eivät kärsi odotusta , niiden kanssa Pitäisi päästä, ihan vaan korkeintaan kolmen päivän odottamisella ei enempää. Jos lääkärit t tietävät kerran miten huonosti potilas voi niin ei silloin laiteta mihinkään jonoihin . Kummaksi mennyt jos psyykkisistä sairauksista on jonotettava , sillä. ne ovat aina akuutteja

Anonyymi kirjoitti:

Jossain on silloin vikaa kun psykiatrille pitää jonottaa, sillä potilas tilaa ajan juuri silloin kun voi huonosti .
Yleensä nämä sairaudet eivät kärsi odotusta , niiden kanssa Pitäisi päästä, ihan vaan korkeintaan kolmen päivän odottamisella ei enempää. Jos lääkärit t tietävät kerran miten huonosti potilas voi niin ei silloin laiteta mihinkään jonoihin . Kummaksi mennyt jos psyykkisistä sairauksista on jonotettava , sillä. ne ovat aina akuutteja

Lue lisää

Tällä hetkellä taitaa laajasti koko Suomen alueella olla jonot psykiatrian puolelle, on sen verran runsaasti avun tarvitsijoita, ja pulaa työntekijöistä.
Olen kyllä samaa mieltä, että psyykkisiin ongelmiin pitäisi saada apu saman tien, monet eivät jaksa eivätkä pysty odottamaan viikkokausia, joskus jopa kuukausia.

Anonyymi kirjoitti:

Jossain on silloin vikaa kun psykiatrille pitää jonottaa, sillä potilas tilaa ajan juuri silloin kun voi huonosti .
Yleensä nämä sairaudet eivät kärsi odotusta , niiden kanssa Pitäisi päästä, ihan vaan korkeintaan kolmen päivän odottamisella ei enempää. Jos lääkärit t tietävät kerran miten huonosti potilas voi niin ei silloin laiteta mihinkään jonoihin . Kummaksi mennyt jos psyykkisistä sairauksista on jonotettava , sillä. ne ovat aina akuutteja

Lue lisää

Juuri näin.
Jonoja on osin siksi, koska siellä on juteltava. Juteltava. Terapian käyneen on juteltava ihan samaan tahtiin kuin muittenkin. Jos olisi vaihtoehto vain saada resepti/lappu jonnekin muutamalla lauseella, sen tekisi osa. Vapautuisi heti aikaa heille, ketkä tarvitsevat enemmän.

Kiellettäisi sääpuheet täysin, ellei se liity potilaan pukeutumiseen säähän epäsopivasti. Suoraan asiaan. Ei pyörittelyjä, manipulointeja ja pelleilmeilyjä vaan työntekoa.
Jos vaivaa vain tietty asia, lääkärille heti seuraamukset jos vetää sivuraiteille.

Pakko sanoa, etten ole itse ainakaan nähnyt ihan livenä kenenkään lääkärin naureskelevan peilin edessä.
Eikä varmaan ole kukaan muukaan, jos ei nyt ehkä lääkärin perheenjäseniä oteta lukuun.

Näet olemattomia!

Siksihän se pitää teeenata,ä kunnolla, että saadaan lisää kuntouttavaa työtoimintaa lääkärille.

Kyllä sitä tapahtuu syöpien kohdalla. Ystäväni veli mm. salasi koko kasvaimen kaikilta, koska ei halunnut syöpähoitoihin vaan kuoli mieluumin. Minä myöskään en luultavasti mene syöpähoitoihin, jos nyt ajankohtaisesti sellainen sairaus löydetään. Ihmisiä kuolee paljon myös syöpähoitoihin, ei itse syöpään. Syöpä saatetaan olla saatu sädetettyä ja sytotettua pois, mutta samalla myös luontainen vastustuskyky ja sitten syövätön ihminen kuolee keuhkokuumeeseen jonkun tavallisen flunssan seurauksena.

Minä tunnistan psyykkisen sairauteni, mutta minulle ei ole tarjottu siihen psyykkistä hoitoa. On tarjottu kemiallista hoitoa, jonka tuloksena somaattinen terveyteni saataisin psyykkistä huonommalle tolalle. Elävän olennon luontaisiin taipumuksiin kuuluu pyrkimys säilyä elävänä, joten en ole halunnut heikentää fyysistä terveyttäni, vaikka se olisikin parempi, kuin psyykkinen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sitä tapahtuu syöpien kohdalla. Ystäväni veli mm. salasi koko kasvaimen kaikilta, koska ei halunnut syöpähoitoihin vaan kuoli mieluumin. Minä myöskään en luultavasti mene syöpähoitoihin, jos nyt ajankohtaisesti sellainen sairaus löydetään. Ihmisiä kuolee paljon myös syöpähoitoihin, ei itse syöpään. Syöpä saatetaan olla saatu sädetettyä ja sytotettua pois, mutta samalla myös luontainen vastustuskyky ja sitten syövätön ihminen kuolee keuhkokuumeeseen jonkun tavallisen flunssan seurauksena.

Minä tunnistan psyykkisen sairauteni, mutta minulle ei ole tarjottu siihen psyykkistä hoitoa. On tarjottu kemiallista hoitoa, jonka tuloksena somaattinen terveyteni saataisin psyykkistä huonommalle tolalle. Elävän olennon luontaisiin taipumuksiin kuuluu pyrkimys säilyä elävänä, joten en ole halunnut heikentää fyysistä terveyttäni, vaikka se olisikin parempi, kuin psyykkinen.

Lue lisää

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja on totta, että nämä ominaisuudet tukevat toinen toistaan.
Kun psyyke on paremmassa kunnossa, jaksaa huolehtia myös fyysisestä kunnosta, ja kun fysiikka on kunnossa, tukee se psyykkistä vointia.

Nykyiset psyykenlääkkeet eivät valitettavasti toimi, jotkut potilaat toki luulottelevat itselleen että horrostilassa on hyvä olla ja uskovat lääkärin sanaa.

Uusia hoitomuotoja kaivataan ja sitä myös moni potilas odottaa.

Tuo on kyllä totta.
Itsellä meni monet vuodet hukkaan, kun en välittänyt.
Vaikka jälkiviisaus on typerää ja turhaa, niin voisin sanoa, kunpa olisin tajunnut aiemmin.

Useimmat lakkaavat valittamasta pelätessään uusia hoitotoimenpiteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Useimmat lakkaavat valittamasta pelätessään uusia hoitotoimenpiteitä.

Monet lakkaavat valittamasta silloin, kun ei ole enää aihetta valittaa.

Paitsi että hoito on epäkuranttia. Ensin hoito kuntoon, niin potilaat ovat heti mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Paitsi että hoito on epäkuranttia. Ensin hoito kuntoon, niin potilaat ovat heti mukana.

Aina riittää myös heitä, jotka eivät lähde mukaan yhtään mihinkään.

Psykiatriassa ihmisiä hoidetaan aivan liian kapea-alaisesti, diagnoosipohjaisesti, ja vain sitä tuijottaen ja pääasiassa pelkästään lääkkeillä. Siksi se ei toimi.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa ihmisiä hoidetaan aivan liian kapea-alaisesti, diagnoosipohjaisesti, ja vain sitä tuijottaen ja pääasiassa pelkästään lääkkeillä. Siksi se ei toimi.

Voi olla monia ihmisiä, joilla on sama diagnoosi, ja silti jokainen heistä voi oireilla ja sairastaa täysin toisistaan poiketen.
Diagnoosipohjaisesti hoito ei hyödytä kovinkaan monia. Aina tulisi huomioida yksilö.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa ihmisiä hoidetaan aivan liian kapea-alaisesti, diagnoosipohjaisesti, ja vain sitä tuijottaen ja pääasiassa pelkästään lääkkeillä. Siksi se ei toimi.

Milläs niitä hoidonvastasia ihmisiä sitten pitäisi hoitaa? Rahalla? Maineella? Mikä se tänään miellyttäisi?

Anonyymi kirjoitti:

Milläs niitä hoidonvastasia ihmisiä sitten pitäisi hoitaa? Rahalla? Maineella? Mikä se tänään miellyttäisi?

Niin no, itsehän siihen hoitoon tulisi osallistua, ei se muuten onnistu.
Mistäkö tiedän ?
Kokemuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa ihmisiä hoidetaan aivan liian kapea-alaisesti, diagnoosipohjaisesti, ja vain sitä tuijottaen ja pääasiassa pelkästään lääkkeillä. Siksi se ei toimi.

Siksi viimeiset kymmenen vuotta on puhuttu Mielenterveys ja Päihdepalveluista, ettei menneisyyteen ja pelkkiin pillereiden sivuvaikutuskiin juuttuneille ihmisille tule vääriä mielikuvia siitä mitä hoito on.

No niin! Nyt löytyi viisastenkivi. Mielisairaat hoitamaan toisiaan, niin hyvä tulee.

Anonyymi kirjoitti:

No niin! Nyt löytyi viisastenkivi. Mielisairaat hoitamaan toisiaan, niin hyvä tulee.

Kokemusasiantuntijat eivät hoida ketään, mutta he omalla kokemuksellaan luovat uskoa ja toivoa paremmasta heille, joilla menee huonommin.
On täysin totta, että kokemuksesta on hyötyä, siksi tuo kokemusasiantuntijuus on kehitettykin.
Eikä pelkästään mielenterveyden puolella, vaan myös esim. päihdeongelmaisille.
Kyllä se voi monissa tapauksissa saada monet ymmärtämään, että vaikeistakin tilanteista on mahdollista selvitä.

Anonyymi kirjoitti:

No niin! Nyt löytyi viisastenkivi. Mielisairaat hoitamaan toisiaan, niin hyvä tulee.

Mielisairas sanan tilalle olis mieleltään sairastunut paremmalta kuullostava.

Anonyymi kirjoitti:

No niin! Nyt löytyi viisastenkivi. Mielisairaat hoitamaan toisiaan, niin hyvä tulee.

Itse asiassa mielisairauden oireiden hallinnassa on vuosituhansien ajan todennäköisesti käytetyt enemmän kokemusasiantuntijuutta, kuin mitään muuta "hoitomenetelmää". Monesti psykoottisiksi tulkittuja oireita on ymmärretty eri kulttuureissa hyvin eri tavalla kuin materialistisessa lännessä, jossa ne liitetään hallinnan menettämiseen, todellisuudentajun kadottamiseen, itsetuhoisuuteen, vaarallisuuteen jne. Siitäkin huolimatta, että kokijalleen esimerkiksi sellaisten äänten kuuleminen, joita muut eivät kuule tai näkyjen näkeminen ovat olleet kautta aikojen hyvin pelottavia ja ahdistavia kokemuksia. Tämän oivalsi esimerkiksi valokuvaaja Phil Borges haastatellessaan Dalai Laman oraakkelia siitä, miten tämä päätyi asemaansa. Dalai Laman oraakkeli Thupten oli kertonut valokuvaajalle, että hän päätyi oraakkeliksi alettuaan kuulla 12-vuotiaana ääniharhoja. Suomessa tälle oraakkelille olisi kerrottu, että hänellä on puhjennut psykoosi, jota pitää hoitaa neurolepteillä mahdollisesti pakkohoidossa, mutta tälle oraakkelille oli vanhempi munkki sanonut heti, että hän on lahjakas. Munkki oli kädestä pitäen opettanut oraakkelia, miten hallita pelottavalta tuntuvia kokemuksia, miten mennä transsiin ja miten palata transsista. Tästä 12-vuotiaasta "mielisairaasta" pojasta tulikin tämän koulutuksen johdosta Dalai Laman henkilökohtainen oraakkeli, jolla on merkittävä asema tiibetiläisten keskuudessa. Samalla tavalla Phil Borges tapasi Keniassa Samburu-heimon tietäjän, joka oli heimon jäsenten mukaan ennustanut hänen tulonsa. Borges haastatteli kyseistä naista, joka oli 37-vuotias viiden lapsen äiti, Sukulen. Sukulen kertoi Borgesille elämäntarinansa, joka muistutti paljon Thuptenin tarinaa. Hän kertoi, että oli nuorena alkanut kärsiä voimakkaista ääni- ja näköharhoista, jolloin hänen isoäitinsä oli sanonut hänelle, että hänellä on näkijän lahjoja ja hänestä voisi olla hyötyä yhteisölle. Borgesia alkoi näiden kohtaamisten johdosta kiinnostaa myös muualla maailmassa elävien tietäjien tai shamaanien elämäntarinat, ja hän alkoi kiertää ympäri maailmaa haastattelemassa heitä. Minne hän menikin, niin sama tarina toistui lukuisia kertoja.

Yhteisön shamaaneiksi nimetyt ihmiset olivat nuorena kokeneet hyvin klassisia psykoottisia oireita, joita Suomessa ja muualla länsimaissa kutsutaan harhoiksi. Näissä yhteisöissä oireita on kuitenkin pidetty merkkinä hiomattomista lahjoista, joiden käyttämistä nämä tulevat shamaanit opettelivat vanhemman mentorin avulla. Nämä mentorit tiesivät, miten kokemuksia hallitaan ja miten niitä käytetään yhteisön hyväksi. Kyse oli nimenomaan sukupolvien ajan kertyneestä kokemuspohjaisesta tiedosta, mitä "oireet" ovat ja miten niitä tulkitaan niin, että ne sopivat yhteisön uskomusjärjestelmään ja täten edesauttavat yhteisön koheesiota, auttavat käsittelemään ihmisten kuolevaisuutta ja elämän rajallisuutta ja tuottavat ehkä jonkinlaista tietoa "toispuoleisesta" tai miksikä sitä missäkin kulttuurissa tulkitaan. Tällaista tietoa ei saa aivokuvantamistutkimuksilla tai kyselylomakkeiden täyttämisellä kokemusten kvantifioimiseksi, vaan se on suurelta osin intuitiivista kokijalähtöistä tietoa siitä, mitä oireet ovat ja mikä merkitys niillä on. Se kertoo siitä, miten voimakas vaikutus uskomuksilla ja kulttuureilla on länsimaissa aivoperäisiksi harhoiksi tulkittujen kokemusten ilmenemiseen ja niiden vaikutuksiin ihmisten toimintakykyyn. Joissakin samoilla oireilla voi päästä yhteisön arvostetuksi shamaaniksi, kun taas länsimaissa menettää kaiken yhteiskunnallisen asemansa ja joutuu hylkiöksi, koska oireet liitetään hallinnan menettämiseen, vaarallisuuteen, irrationaalisuuteen jne.

https://www.youtube.com/watch?v=q2VzhyIyGkA

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa mielisairauden oireiden hallinnassa on vuosituhansien ajan todennäköisesti käytetyt enemmän kokemusasiantuntijuutta, kuin mitään muuta "hoitomenetelmää". Monesti psykoottisiksi tulkittuja oireita on ymmärretty eri kulttuureissa hyvin eri tavalla kuin materialistisessa lännessä, jossa ne liitetään hallinnan menettämiseen, todellisuudentajun kadottamiseen, itsetuhoisuuteen, vaarallisuuteen jne. Siitäkin huolimatta, että kokijalleen esimerkiksi sellaisten äänten kuuleminen, joita muut eivät kuule tai näkyjen näkeminen ovat olleet kautta aikojen hyvin pelottavia ja ahdistavia kokemuksia. Tämän oivalsi esimerkiksi valokuvaaja Phil Borges haastatellessaan Dalai Laman oraakkelia siitä, miten tämä päätyi asemaansa. Dalai Laman oraakkeli Thupten oli kertonut valokuvaajalle, että hän päätyi oraakkeliksi alettuaan kuulla 12-vuotiaana ääniharhoja. Suomessa tälle oraakkelille olisi kerrottu, että hänellä on puhjennut psykoosi, jota pitää hoitaa neurolepteillä mahdollisesti pakkohoidossa, mutta tälle oraakkelille oli vanhempi munkki sanonut heti, että hän on lahjakas. Munkki oli kädestä pitäen opettanut oraakkelia, miten hallita pelottavalta tuntuvia kokemuksia, miten mennä transsiin ja miten palata transsista. Tästä 12-vuotiaasta "mielisairaasta" pojasta tulikin tämän koulutuksen johdosta Dalai Laman henkilökohtainen oraakkeli, jolla on merkittävä asema tiibetiläisten keskuudessa. Samalla tavalla Phil Borges tapasi Keniassa Samburu-heimon tietäjän, joka oli heimon jäsenten mukaan ennustanut hänen tulonsa. Borges haastatteli kyseistä naista, joka oli 37-vuotias viiden lapsen äiti, Sukulen. Sukulen kertoi Borgesille elämäntarinansa, joka muistutti paljon Thuptenin tarinaa. Hän kertoi, että oli nuorena alkanut kärsiä voimakkaista ääni- ja näköharhoista, jolloin hänen isoäitinsä oli sanonut hänelle, että hänellä on näkijän lahjoja ja hänestä voisi olla hyötyä yhteisölle. Borgesia alkoi näiden kohtaamisten johdosta kiinnostaa myös muualla maailmassa elävien tietäjien tai shamaanien elämäntarinat, ja hän alkoi kiertää ympäri maailmaa haastattelemassa heitä. Minne hän menikin, niin sama tarina toistui lukuisia kertoja.

Yhteisön shamaaneiksi nimetyt ihmiset olivat nuorena kokeneet hyvin klassisia psykoottisia oireita, joita Suomessa ja muualla länsimaissa kutsutaan harhoiksi. Näissä yhteisöissä oireita on kuitenkin pidetty merkkinä hiomattomista lahjoista, joiden käyttämistä nämä tulevat shamaanit opettelivat vanhemman mentorin avulla. Nämä mentorit tiesivät, miten kokemuksia hallitaan ja miten niitä käytetään yhteisön hyväksi. Kyse oli nimenomaan sukupolvien ajan kertyneestä kokemuspohjaisesta tiedosta, mitä "oireet" ovat ja miten niitä tulkitaan niin, että ne sopivat yhteisön uskomusjärjestelmään ja täten edesauttavat yhteisön koheesiota, auttavat käsittelemään ihmisten kuolevaisuutta ja elämän rajallisuutta ja tuottavat ehkä jonkinlaista tietoa "toispuoleisesta" tai miksikä sitä missäkin kulttuurissa tulkitaan. Tällaista tietoa ei saa aivokuvantamistutkimuksilla tai kyselylomakkeiden täyttämisellä kokemusten kvantifioimiseksi, vaan se on suurelta osin intuitiivista kokijalähtöistä tietoa siitä, mitä oireet ovat ja mikä merkitys niillä on. Se kertoo siitä, miten voimakas vaikutus uskomuksilla ja kulttuureilla on länsimaissa aivoperäisiksi harhoiksi tulkittujen kokemusten ilmenemiseen ja niiden vaikutuksiin ihmisten toimintakykyyn. Joissakin samoilla oireilla voi päästä yhteisön arvostetuksi shamaaniksi, kun taas länsimaissa menettää kaiken yhteiskunnallisen asemansa ja joutuu hylkiöksi, koska oireet liitetään hallinnan menettämiseen, vaarallisuuteen, irrationaalisuuteen jne.

https://www.youtube.com/watch?v=q2VzhyIyGkA

Lue lisää

Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Löytyy ihan meiltä kotosuomestakin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Astral-TV

On se muissakin paikoissa, ettei välttämättä mitään apua saa, jos ei suostu lääkitykseen.
Jotenkin väärä tapa hoitaa, jos ihminen ei yksinkertaisesti lääkkeitä halua. Silti pitäisi saada apua sitä tarvitessaan.

Ihan hyvin on saanut, ja ihan hyvin tulee saamaan, mutta pitää tietysti olla siinä kunnossa että siitä hyötyy ilman lääkkeitä.

On väärin että potilasta pidetään jossain epävirallisessa (ja siten lainvastaisesssa) "pakkohoidossa". Kyllähän syöpälääkkeistäkin saa kieltäytyä! Jos ei ole pakkohoidossa, pitää itse saada päättää siitä että ottaako lääkkeet vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

On väärin että potilasta pidetään jossain epävirallisessa (ja siten lainvastaisesssa) "pakkohoidossa". Kyllähän syöpälääkkeistäkin saa kieltäytyä! Jos ei ole pakkohoidossa, pitää itse saada päättää siitä että ottaako lääkkeet vai ei.

Lue lisää

Avohoidossa saa itse päättää, ottaako lääkkeet vai ei.
Jos lääkäri haluaa pakottaa käyttämään lääkkeitä, on potilas laitettava pakkohoitoon. Siellä voidaan ns. pakkolääkitä.

Niinpä, mutta myös potilaan omaisia ja läheisiä.
Heitä ei sovi unohtaa.

Jos se sinua auttaa, hyvä niin.

Olet ainakin mielipiteinesi loistoesimerkki strereotypisestä, kaavamaisesta ja kapea-alaisesta ajattelusta.

Ihmisyyteen kuuluu olennaisena tunteet, omat ajatukset ja mielipiteet ja niiden ilmaiseminen. Jos joku, oli se sitten psykiatrian tai minkä tahansa alan harjoittaja tekee niistä päätelmiä esim. mielentilasta, se on jo valmiiksi otettua asenteellisuutta, jolla etsitään näkemästään ihmisestä vikoja, virheitä ja häiriöitä, jota psykiatriassa varsin usein harjoitetaan. Jokaisesta voidaan löytää vikoja ja sairauksia. Kunkin reaktioon ja tunneilmaisuun vaikuttaa hyvin monet tekijät, kuten stressitaso, väsymys ja se, jos ei tule kuunnelluksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi. Kritiikin esittäminen ei sinällään riitä miksikään todisteeksi jostakin mielisairaudesta. Koska jokainen muodostaan omat mielipiteensä omien kokemustensa ja näkemystensä perusteella.

Hyvinvoinnin edistämisen tulee olla aina se ensimmäinen lähtökohta ja periaate, jolla ihmisiä autetaan ja hoidetaan. Diagnosointi, lääkkeiden määrääminen, tai potilaiden tai tietyn ihmisryhmän leimaaminen eivät ole välttämättä se oikea tapa tukea, tai auta välttämättä ketään millään tavalla. Alalla tarvittaisiin hoitokulttuurin, asenteiden ja ajattelun muutosta ja uudistuksia. Ihan oikeasti.

Anonyymi kirjoitti:

Olet ainakin mielipiteinesi loistoesimerkki strereotypisestä, kaavamaisesta ja kapea-alaisesta ajattelusta.

Ihmisyyteen kuuluu olennaisena tunteet, omat ajatukset ja mielipiteet ja niiden ilmaiseminen. Jos joku, oli se sitten psykiatrian tai minkä tahansa alan harjoittaja tekee niistä päätelmiä esim. mielentilasta, se on jo valmiiksi otettua asenteellisuutta, jolla etsitään näkemästään ihmisestä vikoja, virheitä ja häiriöitä, jota psykiatriassa varsin usein harjoitetaan. Jokaisesta voidaan löytää vikoja ja sairauksia. Kunkin reaktioon ja tunneilmaisuun vaikuttaa hyvin monet tekijät, kuten stressitaso, väsymys ja se, jos ei tule kuunnelluksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi. Kritiikin esittäminen ei sinällään riitä miksikään todisteeksi jostakin mielisairaudesta. Koska jokainen muodostaan omat mielipiteensä omien kokemustensa ja näkemystensä perusteella.

Hyvinvoinnin edistämisen tulee olla aina se ensimmäinen lähtökohta ja periaate, jolla ihmisiä autetaan ja hoidetaan. Diagnosointi, lääkkeiden määrääminen, tai potilaiden tai tietyn ihmisryhmän leimaaminen eivät ole välttämättä se oikea tapa tukea, tai auta välttämättä ketään millään tavalla. Alalla tarvittaisiin hoitokulttuurin, asenteiden ja ajattelun muutosta ja uudistuksia. Ihan oikeasti.

Lue lisää

Vuosia sitten, kun lopetin lääkityksen itse, ja kerroin siitä lääkärille, hän mainitsi pakkohoidon vähän kuin vaihtoehdoksi " no jos avohoito ei riitä ", jätti lauseen kesken.
Keskustelimme pitkään kyseessä olleesta lääkityksestä ja lopetuksesta.
Kerroin asiallisesti, miten se vaikutti elämääni, kun pääsin niistä eroon.
Lääkäri yritti kovasti, että lääkitystä tulisi jatkaa, koska se auttaa siihen ja tähän ja tuohon..
Tiesin olevani käynnin aikana " tarkkailun " alla, ja lääkäri olikin käynnin kirjauksiin kirjoittanut " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".

Joku kirjoitti muka ohjeeksi, ettei tunteita pidä näyttää. Totta kai tunteet pitää näyttää, oudompaahan se olisi, jos ei olisi ja näyttäisi minkäänlaisia tunteita. Lääkäritkin ovat kuitenkin " vain " ihmisiä, ja heidän kanssaan pärjää, kun pysyy asiallisena ja rauhallisena.