Mikä mussa on vialla???

Oon siis lukion toista vuotta käyvä tyttö, ja mulla on lähes koko lukioajan ollu enemmä tai vähemmä ahistusta, tai miksi sitä ny vois kutsua. Tulkitsen asioita aina väärin ja muuteski ylidramatisoin kaiken. Pahimmillaan mun omat harhaluulot aiheuttaa mulle tosi pahan ahdistuskohtauksen jolloin vaa itken ja huudan hysteerisesti. Siitä tulee yleensä myös ihan hirveä päänsärky.
Oon suhteessa ja poikaystäväni on ollut hyvin ymmärtäväinen mua kohtaan, mutta hän on myös yleensä se asia joka laukaisee minulla nuo pahat ahdistuskohtaukset. Pelkään yli kaiken hyljetyksi tulemista, ja aina jos huomaan että poikaystäväni käytös poikkeaa edes hiukan normaalista niin tulkitsen siitä vaikka mitä. (Ja olemme siis etäsuhteessa) Olen kertonut tästä hänelle ja hän on yrittänyt olla tukenani parhaansa mukaan. Haluisin päästä tästä lopullisesti eroon, mutta tuntuu että terapiakaan ei vaikuta mitenkään. Tuntuu tosi pahalle että poikaystäväni joutuu kestämään tätä.
Koulussa minulla on vaikeuksia keskittyä, sillä pienetkin äänet kuulostavat ärsyttävältä ja ajatukseni harhailevat jatkuvasti, kun taas kotona minulla on vaikeuksia edes aloittaa tehtävien tekoa. Tehtävien määrä ja onnistumisen paineet luovat minulle ahdistuksen tunteita entisestään.
Onko kellään samanlaisia tuntemuksia??? Miten niistä pääsis eroon?
2518
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minulla itseasiassa ahdistus alkoi kun edellinen parisuhde päättyi, se oli vaikea parisuhde.

Äänestä

Ilmastonmuutos!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Oon siis lukion toista vuotta käyvä tyttö, ja mulla on lähes koko lukioajan ollu enemmä tai vähemmä ahistusta, tai miksi sitä ny vois kutsua. Tulkitsen asioita aina väärin ja muuteski ylidramatisoin kaiken. Pahimmillaan mun omat harhaluulot aiheuttaa mulle tosi pahan ahdistuskohtauksen jolloin vaa itken ja huudan hysteerisesti. Siitä tulee yleensä myös ihan hirveä päänsärky.
Oon suhteessa ja poikaystäväni on ollut hyvin ymmärtäväinen mua kohtaan, mutta hän on myös yleensä se asia joka laukaisee minulla nuo pahat ahdistuskohtaukset. Pelkään yli kaiken hyljetyksi tulemista, ja aina jos huomaan että poikaystäväni käytös poikkeaa edes hiukan normaalista niin tulkitsen siitä vaikka mitä. (Ja olemme siis etäsuhteessa) Olen kertonut tästä hänelle ja hän on yrittänyt olla tukenani parhaansa mukaan. Haluisin päästä tästä lopullisesti eroon, mutta tuntuu että terapiakaan ei vaikuta mitenkään. Tuntuu tosi pahalle että poikaystäväni joutuu kestämään tätä.
Koulussa minulla on vaikeuksia keskittyä, sillä pienetkin äänet kuulostavat ärsyttävältä ja ajatukseni harhailevat jatkuvasti, kun taas kotona minulla on vaikeuksia edes aloittaa tehtävien tekoa. Tehtävien määrä ja onnistumisen paineet luovat minulle ahdistuksen tunteita entisestään.
Onko kellään samanlaisia tuntemuksia??? Miten niistä pääsis eroon?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu