Mikä mussa on vialla???

Oon siis lukion toista vuotta käyvä tyttö, ja mulla on lähes koko lukioajan ollu enemmä tai vähemmä ahistusta, tai miksi sitä ny vois kutsua. Tulkitsen asioita aina väärin ja muuteski ylidramatisoin kaiken. Pahimmillaan mun omat harhaluulot aiheuttaa mulle tosi pahan ahdistuskohtauksen jolloin vaa itken ja huudan hysteerisesti. Siitä tulee yleensä myös ihan hirveä päänsärky.
Oon suhteessa ja poikaystäväni on ollut hyvin ymmärtäväinen mua kohtaan, mutta hän on myös yleensä se asia joka laukaisee minulla nuo pahat ahdistuskohtaukset. Pelkään yli kaiken hyljetyksi tulemista, ja aina jos huomaan että poikaystäväni käytös poikkeaa edes hiukan normaalista niin tulkitsen siitä vaikka mitä. (Ja olemme siis etäsuhteessa) Olen kertonut tästä hänelle ja hän on yrittänyt olla tukenani parhaansa mukaan. Haluisin päästä tästä lopullisesti eroon, mutta tuntuu että terapiakaan ei vaikuta mitenkään. Tuntuu tosi pahalle että poikaystäväni joutuu kestämään tätä.
Koulussa minulla on vaikeuksia keskittyä, sillä pienetkin äänet kuulostavat ärsyttävältä ja ajatukseni harhailevat jatkuvasti, kun taas kotona minulla on vaikeuksia edes aloittaa tehtävien tekoa. Tehtävien määrä ja onnistumisen paineet luovat minulle ahdistuksen tunteita entisestään.
Onko kellään samanlaisia tuntemuksia??? Miten niistä pääsis eroon?