Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Eheytyminen

    Eheytyminen


    Olin niin rikki
    Pirstaleista vain pienimmät ja elinvoimaisimmat olivat enää elossa
    Kuin rubiininpunaisia siruja heijastaen hennointakin valoa
    Elämää

    Pelkäsin
    Tiesin että minun pitäisi avata raskaat verhot ympäriltäni
    Antaa valon lämmittää, korjata heikoksi käynyttä varttani
    Mutta olin niin rikki

    Reikiä
    Suojaani ilmestyi reikiä, se rakoili
    Kirkasta, houkuttelevaa valoa pyrki läpi mustien verhojeni
    Kaunista... vaarallista?

    Varovaisesti
    Avasin verhot
    En ole koskaan nähnyt niin kaunista auringonpaistetta
    Olin aivan sanaton

    Mutta olin vieläkin niin rikki
    Ja pelkäsin palavani poroksi

    Aurinko laski
    Sen lämpö ja kauneus yhä hehkuu sisälläni
    Antaen voimaa uuden elämäni alkuun
    Eheyttäen minua

    Mutta mitä nyt teen kaikella tällä rakkaudella
    mikä on hiljaa kasvanut sisälläni?
    2240
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    että löytyy Hän-sinulle ja minulle,joka ottaa sen hellyyden vastaan.
    Kyllä se säilyy siellä,kasvaa ja kehittyy.
    Kipeää vain nähdä matkan päästä ihminen,ohikiitävässä hetkessä..Hän Se ON!Häntä tahtoisin hyväillä.Mutta kun en saa-hän on toisen oma...kestettävä on,hellyys sisällä.Tuleeko toista,samanmoista ihmistä.Joka niin saa tunteet valloilleen????

    Äänestä

    kirjoittaa. Tämä oli ihana runo

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    matkalla... kirjoitti:

    Eheytyminen


    Olin niin rikki
    Pirstaleista vain pienimmät ja elinvoimaisimmat olivat enää elossa
    Kuin rubiininpunaisia siruja heijastaen hennointakin valoa
    Elämää

    Pelkäsin
    Tiesin että minun pitäisi avata raskaat verhot ympäriltäni
    Antaa valon lämmittää, korjata heikoksi käynyttä varttani
    Mutta olin niin rikki

    Reikiä
    Suojaani ilmestyi reikiä, se rakoili
    Kirkasta, houkuttelevaa valoa pyrki läpi mustien verhojeni
    Kaunista... vaarallista?

    Varovaisesti
    Avasin verhot
    En ole koskaan nähnyt niin kaunista auringonpaistetta
    Olin aivan sanaton

    Mutta olin vieläkin niin rikki
    Ja pelkäsin palavani poroksi

    Aurinko laski
    Sen lämpö ja kauneus yhä hehkuu sisälläni
    Antaen voimaa uuden elämäni alkuun
    Eheyttäen minua

    Mutta mitä nyt teen kaikella tällä rakkaudella
    mikä on hiljaa kasvanut sisälläni?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu