Lottovoitto

armadillo kirjoitti:

Tuohon vielä viimeinen rasti, ja se on sitten siinä. Numero 27, se sattuukin olemaan juuri onnennumeroni. Keijo täytti innokkaasti lottokuponkiaan. Tänään oli lauantai ja Keijolla oli nyt sellainen tuntu, että tällä kertaa tulee rahaa. Tai siltähän se oli tuntunut aina ennenkin, mutta tähän mennessä ei ollut tullut kuin pikkuvoittoja. Monta kertaa oli sattunut neljä oikein ja kerran jopa viisi oikeaa numeroa. Silloinkin Keijo oli saanut kuitenkin vain 55 euroa voittorahoja. Sillä rahalla Keijo oli ostanut vaimolleen lahjaksi hopeisen riipuksen. Vaimo oli ollut tyytyväinen, mutta se ei kuitenkaan ollut Keijon voitonnälkää tyydyttänyt, ei todellakaan. Keijo halusi voittaa vielä paljon enemmän, oikeastaan paljon, paljon enemmän. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan tehnyt tavallista onnennumeroihinsa perustuvaa riviä. Keijo kokeili 2 miljoonan euron arvonnassa ihan uutta riviä. Tai oikeastaan vanhaa, sillä hänellä oli loistava uusi idea mielessä. Laittaa kuponkiin edellisen viikon voittorivi. Keijo oli lukenut erään tilastotieteilijän tutkimuksen lottoarvonnoista, ja sen mukaan edellisen lottoarvonnan numero sattui uuteen voittoriviin suuremmalla todennäköisyydellä kuin, että numerot tulisivat pelkästään satunnaisesti. Tämä oli tärkeä tieto Keijolle, sillä hän oli muutenkin kiinnostunut kaikesta lotto-arvontaan liittyvästä. Nyt hän kokeili tätä keinoa ottamalla riviinsä kaikki edellisen voittorivin numerot. Ja Keijolla oli nyt siis sellainen tuntu, että tällä kertaa "se" tulee, jos koskaan.

"Ole hyvä, euro kolmekymmentä takaisin", "Se oli sitten viime hetkellä, kello on viittä vaille kahdeksan."

"Niinhän tuo taisi olla viime hetkellä. Kiitos, ja näkemiin."

Keijo käveli kioskista kadulle innoissaan tästä uudesta kokeilusta. Nyt pitää kyllä mennä vähän rauhoittumaan yhdelle huurteiselle, ajatteli Keijo kuitenkin hieman vakavampana. Vaimo saa sitten soittaa, jos satunkin voittamaan jotain. Tietääköhän hän varmasti ne numerot? No, minnekäs minä kännykän oikein laitoin. Tuossa, nyt vain varmistussoitto...

"Haloo"

"Minä tässä vain, jätin sen kupongin. Ajattelin mennä vielä lähibaariin yhdelle. Voisitko soittaa minulle, jos sieltä tulisikin jotain?"

"Tottakai kultaseni, tottakai minä sen teen. Voin minä soittaa, vaikka et voittaisikaan mitään, niin tiedät sitten."

"Selvä, ja onkos sinulla ne numerot ylhäällä?"

"On, on, jos ne on ne viime viikon numerot. Nehän ovat siinä lehdessä, jonka jätit puhelinpöydälle."

"Siinähän ne, minä taidan nyt mennä sinne kuppilaan. Muista sitten soittaa."

"Heippa sitten."

"Hei."


Kylläpä kylmä olut maistuukin hyvältä. Eipä näy täällä yhtään kaveria, missähän lienee ovat? Kyllä niitä yleensä lauantaina täällä istuskelee. No voihan tässä yksinkin maistella. Keijo oli hieman ajatuksissaan lähibaariin saavuttuaan. Hänellä oli useinkin tapana käydä viikonloppuna "yhdellä" tai "kahdella" ja tavata samalla kavereitaan. Lotto oli hetkeksi aikaa jäänyt pois mielestä, ja Keijo miettikin sitten auto-ongelmaansa:

Ja mikäs niissä jarruissa oikein oli vikana. Ihan hyvinhän nuo ajossa kuitenkin toimivat. Vai että toinen ottaa liian heikosti. Kyllä minä sanon, että nuo katsastuslaitteet ovat ihan turhia. Prosentteja vaan lasketaan, kun helposti voisi käydä koeajolla ja todeta, että hyvinhän nämä toimivat. Ei siinä mitään laitteita tarvita. Viisi prosenttia liian suuri ero muka, mitenkäs se sitten korjataan? Pitääkö ne purkaakin? Ei, taidan vaan paukutella hieman vasaralla sitä vasenta jarrua, niin eiköhän tuo siitä. Entäs jos se sittenkin näyttää vielä vääriä lukemia. Voi perskele, on ne kyllä niin ärsyttäviä juttuja nuo katsastukset.

Keijo hörppäsi lisää kylmästä oluestaan ja katseli samalla vielä kerran ympärilleen. Tuttuja ei kuitenkaan näkynyt, joten keijo mietti jo, että pitäisikö alkaa tehdä tuttavuutta jonkun vieraan kanssa. Samalla hetkellä Keijon kännykkä kuitenkin pirahti ja siellähän oli odotettuja uutisia.

"Haloo"

"Keijo, minulla on sinulle uskomattomia uutisia. Sinä voitit PÄÄVOITON."

"Mitä, öhrm, siis kuinka?"

"Ihan tosi! Kaikki seitsemän numeroa olivat oikein. Onneksi olkoon kultaseni."

"Ei kai nyt sentään, oletko sinä varma niistä?"

"Aivan varma, tarkistin ne vielä kahteen kertaan. Mutta sitten vielä..."

"JIHUU, kaikki seitsemän oikein. Aivan uskomatonta! Vaimokulta, minä rakastan sinua."

"Minäkin sinua, mutta minulla on sinulle vielä kerrottavaa, mutta kerron sen sitten vaikka kotona. Nauti sinä nyt olostasi siellä oluen äärellä."

"Selvä, uskomatonta, tulen kotiin varmasti ihan ajoissa."

"Nähdään sitten. Hei rakas."

"Hei."


Kaksi miljoonaa euroa. Ei voi olla totta. Kyllä kai se totta kuitenkin on, vaimo kun ei tämmöisissä asioissa valehtele. Aivan uskomatonta, nyt kyllä elämä muuttuu kertaheitolla. Jaa, mitähän sitä tuollakin rahalla oikein tekisi. Auton kyllä vien ainakin korjaamolle, saavat laittaa ne jarrut siihen kuntoon, että viisarit näyttää just tasan tarkkaan samaa lukemaa. Samallahan ne voisivat huoltaa sen ihan tip-top. Vai mitä helkkaria minä nyt oikein meinaan, nythän on rahaa. Siitä vanhasta romusta pitää päästä eroon. Uusi auto sitä pitää olla. Minkähän sitä oikein ostaisi? Jokin tehokas bemari, niin tai sitten mersu. Nyt se ei ole rahasta kiinni. Mikäs mersun malli se olikaan hyvä, joku "SL", eikös tuo maksanut melkein miljoona vanhaa markkaa. Siitähän jäisi sitten vielä ihan hyvin rahaa muuhunkin käyttöön. Kaksi miljoonaa euroa, sehän on melkein 12 mijoonaa markkaa. Kyllä sitä on varmaan heti ensi viikon alussa käveltävä autokauppaa. Niin, mutta siinähän taitaa mennä jonkin aikaa, ennen kuin voittorahat ovat tilillä. No, kai sitä jaksaa odottaa.

Vaimollekin pitää kyllä ostaa jotain arvokasta. Mitähän tuo oikein haluaisi. Leenahan on aina halunnut perustaa antiikkiliikkeen. Nyt se sen kyllä saa. Ostetaan keskustasta jotkin tilat ja sitten paljon arvokkaita esineitä sinne. Luulisi vaimon olevan enemmän kuin tyytyväinen. Mitäs sitä vielä voisi voittorahoilla tehdä. Ehkä vaatteisiin, ja nyt kyllä syödään parasta ruokaa tästä lähtien ja...

"Keijo, mitäs sinä täällä niin mietteliäänä?"

"Ai, Rami. Terve."

"Rami, minulla on sinulle loistavia uutisia!" "Voitin lotossa juuri seitsemän oikein!"

"Ihan tosi, et kai nyt juksaa?"

"Kunniasanalla, kaksi miljoonaa euroa."

"No, voihan pojat. Onneksi olkoon."

"Kiitos, ja Rami, se sata euroa jonka olin sinulle velkaa. Saat sen vaikka, siis saat sen vaikka satakertaisena takaisin! Olet sinä sen verran hyvä ystävä."

"No, kiitti vaan. Ei sun kyllä tarvitse. Tarkoitan, että ei kai sitä kannata kaikkia rahoja heti tuhlata. Mutta kiitti kovasti."

"Eipä kestä. Mutta kymmenentuhatta euroa, se on sinun."

"Kiitos, Keijo, kiitos"

"Hei, mutta nyt minun täytyy lähteä. Lupasin Leenalle että tulen ajoissa kotiin."

"Selvä. Ja kiitos vielä kerran."


Keijo käveli kuin huumassa tuttua katua kotiansa kohti. Ajatuksissa olivat vain lottovoitto ja se, mitä rahoilla oikein tekisi. Keijo ajatteli, ettei varmaan saisi kovinkaan helposti nukuttua ensi yönä, olo kun oli kuin pilvissä leijuisi. Mutta sillä ei nyt ollut väliä, loton päävoiton takia voi yhden yön jättääkin kokonaan nukkumatta. Sitähän voi vaikka miettiä sopivia sijoituskohteita. Osakkeita täytyy varmaan ostaa. Entäs jos sijoittaa oikein, siinähän omaisuus sitten vaan lisääntyy. Ei olisi kyllä uskonut, että vielä se jättipotti sattuu omalle kohdalle, vaikka ainahan sitä kupongin jätettyä toivoi ja odotti. Mutta että se sitten todellakin tuli, se "seitsemän oikein". Sitten Keijo olikin jo kotiovellaan ja avasi oven haluten kertoa heti vaimolleen ostoskohteensa. Keijo huusi jo ovelta:

"Leena, kuuletko sinä Leena. Minä olen jo miettinyt mitä me niillä rahoilla ostetaan!"

Leena vastasi olohuoneesta: "Keijo, mitä sinä nyt?"

"Minä aioin ostaa itselleni uuden mersun. Vanha auto joutaa romuttamolle. Ja tiedätkö mitä? Sinä saat viimein perustaa sen antiikkiliikkeen. Se on minun lahjani sinulle."

Leena tuli eteiseen Keijon luokse hieman huolissaan ja kysyi:

"Keijo, mitä sinä nyt oikein meinaat?"

"Niin, siitä kahdesta miljoonastahan riittää hyvin rahaa noihin. Ja suurin osa jää kuitenkin vielä jäljelle."

"Voi Keijo kulta, kun sinä et voittanut kahta miljoonaa euroa."

"Mitä, eikös se ollut seitsemän oikein?"

"Kyllä sinä seitsemän oikein sait, mutta niin sai 2000 muutakin. Ilmeisesti edellisen viikon lottorivi oli aika suosittu. Sinä voitit yhteensä 1000 euroa kultaseni."

"Ei voi olla totta, vai että tuhat euroa. Voihan enon saunapalo sentään. No, ei sillä sitten mitään mersuja ostella. Voihan hitsi, kerkesin jo lupaamaan Ramillekin 10000 euroa."

"No, voi sentään. Mutta onhan 1000 euroakin rahaa. Mehän voidaan tehdä sillä vaikka jokin kiva matka."

"Kiva matka, niin", vastasi Keijo lopuksi ehkä "hieman" pettyneenä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä