Olen näillä sivuilla seikkaillessani huomannut, että täällä on aika paljon tyttöilijöitä, niin nuoria, kuin vanhojakin. Minulle heräsi sellainen ajatus, että olisi kiva kuulla tarinoita siitä kuinka teidän tyttöily sai alkunsa? Kuinka nuorena aloitit. Jäitkö koskaan kiinni sittä ja tuliko siiä mitään seuraamuksia? Kuinka kauan olet harrastanut sitä? Oletko kskaan uskaltanut esitellä itsesi tyttönä/naisena kenellekään vieraalle?
Tyttöilystä kiinnostuneita?
Anonyymi-ap
21
2123
Vastaukset
- Anonyymi
Kouluikäisenä vietin kesäisin useita lomaviikkoja maalla suvun kesäpaikassa neljän suunnilleen ikäiseni serkkutytön kanssa. Saimme joskus touhuihimme ja kansamme uimaan myös naapurin maalaistalon kaksoset, ikäisemme tytön ja pojan.
Minulla oli usein tapana kiusata serkkutyttöjäni ja etenkin tuon pojan kanssa kun oltiin yhdessä niin kiusattiin ja jopa itkettiin tyttöjä.
Monet kerrat saatiin siitä rangaistuksia, tuli huutoa, tukkapöllyä, kotiarestia, viikkorahan menetyksiä ja vastaavia kunnes viimein mummuni päätti, että koska en noista ole oppinut niin nyt otetaan kovat vanhanaikaiset keinot käyttöön. Niinpä hän takavarikoi kaikki omat vaatteeni kaappiinsa ja antoi niiden tilalle kokoiseni serkkutytön vaatekerran jotka hän määräsi minun valvonnassaan pukemaan ylleni.
Siinä ei itku ja parku auttanut, kun mummun valvovan silmän alla seisoin vaalean punaiset pikkarit ja saman väriset tyttöjen, ainakin siihen aikaan ekoina rintaliiveinä käyttämä toppi päälläni ja katsoin itkuisilla silmilläni itseäni peilistä ja aloin sovitella päälleni hempeää kesämekkoa.
Muistan sen aina, miten ensimmäistä kertaa siinä kyseisessä tilanteessa pippelini ponnahti tapittamaan niissä vaaleanpunaisissa pikkareissa ja valtavan häpeän lisäksi tunsin suunnatonta hyvänolon tunnetta samalla kun tippoja jotain kosteaa lirahti pikkareihini.
Mummu huomasi tuon ja tokaisi vain, että lopettaisin parkumisen koska ei viikko - pari tyttönä ollessa nyt niin kamalaa tule olemaan jos vain ottaisin opikseni.
Voin kertoa toiste lisää noista kesäisistä viikoista ja mihin ne antoi alkusysäyksen jos nyt ketä kiinnostaa.- Anonyymi
Se aamupäivä meni pitkälle mummulle murjotellessa, vaikka itse asiassa mekko oli tosi mukavan oloinen päällä ja oli jännän tuntuista kun ulkona kesäinen lämmin kesätuuli puhalsi helmojen alle niitä kohotellen, olo tuntui paljon vilpoisemmalle ja jotenkin vapaammalle. Ihan erilaiselta kuin poikien kuumat farkut jalassa.
Tytöt tirskuivat ja ilkkuivat aluksi, mutta ottivat minut mukaan touhuihinsa kun mummu piti puhuttelun, ettei kukaan saa enää kiusata mökillä toisiaan ja jos hän huomaa vielä sellaista, niin rankaisee siitä myös tyttöjä. Lopuksi hän kehotti meitä käymään uimassa, sillä kohta mentäisiin kyläkauppaan koko porukalla jäätelölle ja kahvipöydän vierasherkkuja hakemaan.
Mummua oli toteltava ja niinpä me kirmaistiin rantasaunalle vaihtamaan uikkareita ja uimaan.
Tytöt saivat nopeasti uimapuvut vaihdetuiksi päälleen, mutta minä sen sijaan en löytänyt omia uimahousujani omalta paikaltaan, vaan nyt siinä oli ainoastaan tyttöjen kirkkaan punainen kokouimapuku.
Ne on sun isonsiskon vanhat uikkarit ja mummu käski sanomaan, että ne on nyt sulle. Kertoivat tytöt. Pue nyt vaan ne päälles ja tuu perästä uimaan hihkuivat tytöt laiturille juostessaan.
Mekon ja alusvaatteiden riisuminen, sekä tyttöjen kireän ihonmyötäisen uimapuvun päälle kiskominen tuntuivat oudoilta ja saivat taas pippelini sojottamaan ja valuttamaan laiturille juostessa kirkasta limaa uikkareihin niin, että sitä näkyi tummana pienenä kosteana laikkuna haarapalan yläosassa, jonka tarkkasilmäisin ja vanhin serkku tytöistä tietysti myös huomasi ja kysyi mikä viivytti ja alkoiko mulla menkat ennen kuin sukelsin laiturilta veteen.
Veden kosketus ylävartalolla oli nyt täysin toisenlainen kun päälläni oli tyttöjen kokouimapuku eikä pelkästään poikien uikkarit. Pidin tunteesta vaikka en vieläkään osaa oikein selittää, mutta jotenkin vesi tuntui uimapuvun peittämässä keskikehossa lämpöisemmälle ja muutoinkin oli mukavaa polskia ja kirkua serkkutyttöjen kanssa tavallaan yhtenä tyttöjoukosta. Viihdyimme kerrankin hyvässä sovussa järvessä niin pitkään, että mummun piti tulla jo laiturille huhuilemaan meitä vaatteen vaihtoon jotta päästäisiin lähtemään kyläkaupalle. Minut mummu käski tulemaan luokseen, sillä hän aikoi tehdä jotain hiuksilleni... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se aamupäivä meni pitkälle mummulle murjotellessa, vaikka itse asiassa mekko oli tosi mukavan oloinen päällä ja oli jännän tuntuista kun ulkona kesäinen lämmin kesätuuli puhalsi helmojen alle niitä kohotellen, olo tuntui paljon vilpoisemmalle ja jotenkin vapaammalle. Ihan erilaiselta kuin poikien kuumat farkut jalassa.
Tytöt tirskuivat ja ilkkuivat aluksi, mutta ottivat minut mukaan touhuihinsa kun mummu piti puhuttelun, ettei kukaan saa enää kiusata mökillä toisiaan ja jos hän huomaa vielä sellaista, niin rankaisee siitä myös tyttöjä. Lopuksi hän kehotti meitä käymään uimassa, sillä kohta mentäisiin kyläkauppaan koko porukalla jäätelölle ja kahvipöydän vierasherkkuja hakemaan.
Mummua oli toteltava ja niinpä me kirmaistiin rantasaunalle vaihtamaan uikkareita ja uimaan.
Tytöt saivat nopeasti uimapuvut vaihdetuiksi päälleen, mutta minä sen sijaan en löytänyt omia uimahousujani omalta paikaltaan, vaan nyt siinä oli ainoastaan tyttöjen kirkkaan punainen kokouimapuku.
Ne on sun isonsiskon vanhat uikkarit ja mummu käski sanomaan, että ne on nyt sulle. Kertoivat tytöt. Pue nyt vaan ne päälles ja tuu perästä uimaan hihkuivat tytöt laiturille juostessaan.
Mekon ja alusvaatteiden riisuminen, sekä tyttöjen kireän ihonmyötäisen uimapuvun päälle kiskominen tuntuivat oudoilta ja saivat taas pippelini sojottamaan ja valuttamaan laiturille juostessa kirkasta limaa uikkareihin niin, että sitä näkyi tummana pienenä kosteana laikkuna haarapalan yläosassa, jonka tarkkasilmäisin ja vanhin serkku tytöistä tietysti myös huomasi ja kysyi mikä viivytti ja alkoiko mulla menkat ennen kuin sukelsin laiturilta veteen.
Veden kosketus ylävartalolla oli nyt täysin toisenlainen kun päälläni oli tyttöjen kokouimapuku eikä pelkästään poikien uikkarit. Pidin tunteesta vaikka en vieläkään osaa oikein selittää, mutta jotenkin vesi tuntui uimapuvun peittämässä keskikehossa lämpöisemmälle ja muutoinkin oli mukavaa polskia ja kirkua serkkutyttöjen kanssa tavallaan yhtenä tyttöjoukosta. Viihdyimme kerrankin hyvässä sovussa järvessä niin pitkään, että mummun piti tulla jo laiturille huhuilemaan meitä vaatteen vaihtoon jotta päästäisiin lähtemään kyläkaupalle. Minut mummu käski tulemaan luokseen, sillä hän aikoi tehdä jotain hiuksilleni...Hieno ja hyvin kirjoitettu tarina. Jatka vain kertomista
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se aamupäivä meni pitkälle mummulle murjotellessa, vaikka itse asiassa mekko oli tosi mukavan oloinen päällä ja oli jännän tuntuista kun ulkona kesäinen lämmin kesätuuli puhalsi helmojen alle niitä kohotellen, olo tuntui paljon vilpoisemmalle ja jotenkin vapaammalle. Ihan erilaiselta kuin poikien kuumat farkut jalassa.
Tytöt tirskuivat ja ilkkuivat aluksi, mutta ottivat minut mukaan touhuihinsa kun mummu piti puhuttelun, ettei kukaan saa enää kiusata mökillä toisiaan ja jos hän huomaa vielä sellaista, niin rankaisee siitä myös tyttöjä. Lopuksi hän kehotti meitä käymään uimassa, sillä kohta mentäisiin kyläkauppaan koko porukalla jäätelölle ja kahvipöydän vierasherkkuja hakemaan.
Mummua oli toteltava ja niinpä me kirmaistiin rantasaunalle vaihtamaan uikkareita ja uimaan.
Tytöt saivat nopeasti uimapuvut vaihdetuiksi päälleen, mutta minä sen sijaan en löytänyt omia uimahousujani omalta paikaltaan, vaan nyt siinä oli ainoastaan tyttöjen kirkkaan punainen kokouimapuku.
Ne on sun isonsiskon vanhat uikkarit ja mummu käski sanomaan, että ne on nyt sulle. Kertoivat tytöt. Pue nyt vaan ne päälles ja tuu perästä uimaan hihkuivat tytöt laiturille juostessaan.
Mekon ja alusvaatteiden riisuminen, sekä tyttöjen kireän ihonmyötäisen uimapuvun päälle kiskominen tuntuivat oudoilta ja saivat taas pippelini sojottamaan ja valuttamaan laiturille juostessa kirkasta limaa uikkareihin niin, että sitä näkyi tummana pienenä kosteana laikkuna haarapalan yläosassa, jonka tarkkasilmäisin ja vanhin serkku tytöistä tietysti myös huomasi ja kysyi mikä viivytti ja alkoiko mulla menkat ennen kuin sukelsin laiturilta veteen.
Veden kosketus ylävartalolla oli nyt täysin toisenlainen kun päälläni oli tyttöjen kokouimapuku eikä pelkästään poikien uikkarit. Pidin tunteesta vaikka en vieläkään osaa oikein selittää, mutta jotenkin vesi tuntui uimapuvun peittämässä keskikehossa lämpöisemmälle ja muutoinkin oli mukavaa polskia ja kirkua serkkutyttöjen kanssa tavallaan yhtenä tyttöjoukosta. Viihdyimme kerrankin hyvässä sovussa järvessä niin pitkään, että mummun piti tulla jo laiturille huhuilemaan meitä vaatteen vaihtoon jotta päästäisiin lähtemään kyläkaupalle. Minut mummu käski tulemaan luokseen, sillä hän aikoi tehdä jotain hiuksilleni...Tytöt olivat jo sisällä valmistautumassa kirkonkylälle lähtöön kun minä vielä rantasaunalla pyörittelin pelkissä pikkuhousuissa ja topissa kummin päin mekko tulisi päälle pukea.
No oikein päinhän se lopulta meni ja mummo oli jo mökin kuistilla katselemassa mihin oikein jäin kun viimeisenä nousin mäkeä ylös mökille.
Pojilla ja jalkapalloilijoilla oli siihen aikaan muodissa pitkät, liki hartioille ulottuvat hiukset. ”piitles tukaksi” mummu sitä nimitti, vaikka Beatlesit olivat hajonneet jo vuosia sitten.
Nyt mummu istutti minut valoisaan paikkaa kuistille, kampasi vielä uinnin jäljiltä kosteat hiukseni pään myötäisesti suoriksi, otti sakset ja ennen kuin kerkesin mitään sanoa, niin naps, leikkasi minulle suoran otsatukan. Lopuksi hän vielä tasoitteli ja siisti muualtakin ylimittaisia hiuksia, laittoi jakauksen keskelle päätäni ja kasasi hiukseni molemmin puolin päätä kahdelle kumirenksuilla sidotuksi poninhännäksi ja käski minun mennä katsomaan peilistä.
No kelpaisiko neidille? Hän kysyi, kun katselin ihmetellen peilistä minulle tapahtunutta ulkonäön muutosta. Näytin nyt nimittäin paljon enemmän tytöltä, kuin pojalta joka seikka sai myös serkkutytöt aplodeeraamaan ja hihkumaan innosta.
Mummu alkoi puuhailla kaupalle lähtöä ja määräsi tytöt vaihtamaan kotivaatteet siistimpiin kylävaatteisiin ja kun hän kysyi minulta haluanko mieluummin lähteä kaupalle mekossa vai housuissa, niin luulin jo saavani kolttoseni anteeksi ja omat housuni takaisin, mutta mummupa kaivoi minulle ehtymättömistä kätköistään tyttöjen valkoiset shortsit. No kuitenkin ne olivat edes jonkin sorttiset housut, joten ne valitsin.
Shortsit olivat pepusta todella istuvan tiukat ja kun katsoin itseäni peilistä, niin huomasin miten pikkarien rajat kuulsivat pepun ja pakaroitten kohdalta niiden kankaan läpi ja sitten se niiden vetoketju. Se ei nimittäin ollutkaan edessä mihin olin aina tottunut, vaan sen paikka oli toisella puolella housujen sivusaumassa.
Kaupoille tullessa mentiin kaikki aluksi marketin yhteydessä olevaan baariin jossa mummu tilasi meille jäätelöt ja joi itse kahvit.
Sain oman annokseni syötyä ensimmäiseksi ja mummu sanoi tytöille, että söisivät rauhassa omansa ja jäisivät odottamaan meitä pöytään siksi aikaa kun mummu ja minä käytäisiin viereisessä vaatekaupassa.
Kaupassa ei ollut muita asiakkaita kun me mentiin sisään ja mummu näytti tuntevan jo ennestään kaupan vain hiukan itseään nuoremman myyjättären.
Tervehdysten ja pakollisten kuulumisten vaihdon jälkeen mummu kertoi tomerasti minua osoittaen, että tuolle tytölle pitäisi löytää nyt ihka ensimmäiset rintaliivit, kun olen muillekin lasteni tytöille aina ostanut. Pääsee tyttö harjoittelemaan nyt kesällä niiden pitämistä ennen kuin taas koulut syksyllä alkaa. Mummu vielä iisäsi.
Minua huimasi ja tunsin punastuvani korviani myöten, kun ystävällinen myyjätär kohdisti seuraavaksi kaiken huomionsa minun.
Tiedätkö jo mikä mahtaa olla oma kokosi ja oletko ajatellut minkä väriset liivit haluaisit? Pyörittelin hämilläni ja kasvot kaulaa myöten punaisena päätäni, kun myyjätär otti mittanauhan ja ottaa sillä ympärysmittoja rintojen alta toppini päältä, samalla kuin itsekseen höpisten.
Mittanauhan mukaan sinun kokoiselle tytölle ensimmäisiksi aloitus liiveiksi koko 65 täysin topatulla AA-kuppila istuu parhaiten ja myös tuntuu mukavimmalta päällä…
Entä se väri, hän jatkoi kuin itsekseen puhuen. Tämä kauniin vaalea taivaan sininen on nyt ollut oikein nuorien suosiossa ja siitä on vielä kesätarjouskin voimassa, eli jos ostaa rintaliivit ja saman sarjan yhdet pikkuhousut, niin saa toiset pikkuhousut ilmaiseksi samaan pakettiin...
Varmistetaan sovittamalla se liivien koko vielä, niin pue nämä tuon toppisi päälle niin nähdään sitten. Sovituskoppi on täällä kulman takana.
Kaikki se mitä sen jälkeen tuolla liivikaupassa tapahtui, on kuin usvan peitossa. Lopulta kuitenkin astelimme ulos sieltä. Minä kantaen täysin pöllämysteneenä kasvot helakan punaisina naistenalusasuja mainostavaa paperikassia, jossa käyttöön ottamistaan odottivat juuri mummultani 13-vuotislahjaksi saamani hempeän tyttömäiset ensimmäiset rintaliivini ja kahdet saman merkkisarjan taivaansiniset tyttöjen maxipikkarit. Näytä mitä kivaa te ostitte kurkkivat muut tytöt paperikassiin mummun jo komentaessa. Ja seuraavaksi ruokakauppaan, ohjaten tyttökatraansa sisälle markettiin.
Tarinalle seuraa jatkoa työkiireitten johdosta joskus myöhemmin... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tytöt olivat jo sisällä valmistautumassa kirkonkylälle lähtöön kun minä vielä rantasaunalla pyörittelin pelkissä pikkuhousuissa ja topissa kummin päin mekko tulisi päälle pukea.
No oikein päinhän se lopulta meni ja mummo oli jo mökin kuistilla katselemassa mihin oikein jäin kun viimeisenä nousin mäkeä ylös mökille.
Pojilla ja jalkapalloilijoilla oli siihen aikaan muodissa pitkät, liki hartioille ulottuvat hiukset. ”piitles tukaksi” mummu sitä nimitti, vaikka Beatlesit olivat hajonneet jo vuosia sitten.
Nyt mummu istutti minut valoisaan paikkaa kuistille, kampasi vielä uinnin jäljiltä kosteat hiukseni pään myötäisesti suoriksi, otti sakset ja ennen kuin kerkesin mitään sanoa, niin naps, leikkasi minulle suoran otsatukan. Lopuksi hän vielä tasoitteli ja siisti muualtakin ylimittaisia hiuksia, laittoi jakauksen keskelle päätäni ja kasasi hiukseni molemmin puolin päätä kahdelle kumirenksuilla sidotuksi poninhännäksi ja käski minun mennä katsomaan peilistä.
No kelpaisiko neidille? Hän kysyi, kun katselin ihmetellen peilistä minulle tapahtunutta ulkonäön muutosta. Näytin nyt nimittäin paljon enemmän tytöltä, kuin pojalta joka seikka sai myös serkkutytöt aplodeeraamaan ja hihkumaan innosta.
Mummu alkoi puuhailla kaupalle lähtöä ja määräsi tytöt vaihtamaan kotivaatteet siistimpiin kylävaatteisiin ja kun hän kysyi minulta haluanko mieluummin lähteä kaupalle mekossa vai housuissa, niin luulin jo saavani kolttoseni anteeksi ja omat housuni takaisin, mutta mummupa kaivoi minulle ehtymättömistä kätköistään tyttöjen valkoiset shortsit. No kuitenkin ne olivat edes jonkin sorttiset housut, joten ne valitsin.
Shortsit olivat pepusta todella istuvan tiukat ja kun katsoin itseäni peilistä, niin huomasin miten pikkarien rajat kuulsivat pepun ja pakaroitten kohdalta niiden kankaan läpi ja sitten se niiden vetoketju. Se ei nimittäin ollutkaan edessä mihin olin aina tottunut, vaan sen paikka oli toisella puolella housujen sivusaumassa.
Kaupoille tullessa mentiin kaikki aluksi marketin yhteydessä olevaan baariin jossa mummu tilasi meille jäätelöt ja joi itse kahvit.
Sain oman annokseni syötyä ensimmäiseksi ja mummu sanoi tytöille, että söisivät rauhassa omansa ja jäisivät odottamaan meitä pöytään siksi aikaa kun mummu ja minä käytäisiin viereisessä vaatekaupassa.
Kaupassa ei ollut muita asiakkaita kun me mentiin sisään ja mummu näytti tuntevan jo ennestään kaupan vain hiukan itseään nuoremman myyjättären.
Tervehdysten ja pakollisten kuulumisten vaihdon jälkeen mummu kertoi tomerasti minua osoittaen, että tuolle tytölle pitäisi löytää nyt ihka ensimmäiset rintaliivit, kun olen muillekin lasteni tytöille aina ostanut. Pääsee tyttö harjoittelemaan nyt kesällä niiden pitämistä ennen kuin taas koulut syksyllä alkaa. Mummu vielä iisäsi.
Minua huimasi ja tunsin punastuvani korviani myöten, kun ystävällinen myyjätär kohdisti seuraavaksi kaiken huomionsa minun.
Tiedätkö jo mikä mahtaa olla oma kokosi ja oletko ajatellut minkä väriset liivit haluaisit? Pyörittelin hämilläni ja kasvot kaulaa myöten punaisena päätäni, kun myyjätär otti mittanauhan ja ottaa sillä ympärysmittoja rintojen alta toppini päältä, samalla kuin itsekseen höpisten.
Mittanauhan mukaan sinun kokoiselle tytölle ensimmäisiksi aloitus liiveiksi koko 65 täysin topatulla AA-kuppila istuu parhaiten ja myös tuntuu mukavimmalta päällä…
Entä se väri, hän jatkoi kuin itsekseen puhuen. Tämä kauniin vaalea taivaan sininen on nyt ollut oikein nuorien suosiossa ja siitä on vielä kesätarjouskin voimassa, eli jos ostaa rintaliivit ja saman sarjan yhdet pikkuhousut, niin saa toiset pikkuhousut ilmaiseksi samaan pakettiin...
Varmistetaan sovittamalla se liivien koko vielä, niin pue nämä tuon toppisi päälle niin nähdään sitten. Sovituskoppi on täällä kulman takana.
Kaikki se mitä sen jälkeen tuolla liivikaupassa tapahtui, on kuin usvan peitossa. Lopulta kuitenkin astelimme ulos sieltä. Minä kantaen täysin pöllämysteneenä kasvot helakan punaisina naistenalusasuja mainostavaa paperikassia, jossa käyttöön ottamistaan odottivat juuri mummultani 13-vuotislahjaksi saamani hempeän tyttömäiset ensimmäiset rintaliivini ja kahdet saman merkkisarjan taivaansiniset tyttöjen maxipikkarit. Näytä mitä kivaa te ostitte kurkkivat muut tytöt paperikassiin mummun jo komentaessa. Ja seuraavaksi ruokakauppaan, ohjaten tyttökatraansa sisälle markettiin.
Tarinalle seuraa jatkoa työkiireitten johdosta joskus myöhemmin...jatkuu...
Kahden viikon rangaistuksestani oli kulunut jo melkein viikko kun tytöistä kahta tultiin hakemaan kotiin.
Vihdoin minäkin siis pääsin siirtämään nukkumapaikkani alakerran tuvan nurkasta ullakolle vapautuneeseen tilaan, jossa me lapset kesäisin mummulan mökillä ollessa tavallisesti nukuimme. Aikuisten oli nimittäin hankalampaa kulkea sinne seinänvieren ulkopuolisia hyvin kapeita portaita pitkin päädyn matalan oven kautta ja kaiken lisäksi ullakko oli aikuisten liikkua melko matala.
Alkujaan olin joutunut alakertaan koska ullakolla oli vuodepaikkoja vain neljälle, joista kaksi ullakon oven, eli sen valoisammalla etupuolella ja toiset kaksi sen pimeämmällä, eli nukkumatilat keskeltä jakavan savupiipun takapuolella. Tytöt nukkuivat valoisammalla etu ja minä piipun takapuolella.
Nyt meitä serkuksia oli majoittuneena mökin ullakolle siis kolme. Ninni 10 v, Ellu 14 v. ja minä 13 v, jolle tytöt antoivat uuden lempinimen Hinkkis, saatuani mummulta rintaliivit synttärilahjaksi.
Olin oppinut jo täysin sinuiksi tyttöjen vaatteiden kanssa eikä niitten vaihto ja pukeminen enää vienyt lisä aikaa kuten rangaistukseni alku päivinä, jolloin toiset joutuivat minua odottamaan.
Rangaistus. Niin mikä rangaistus se edes itse asiassa oli?
Saihan pelkästään jo se vatsanpohjaa kutittava tunne, jonka joka kerta aamulla tyttöjen vaatteet pukiessani sain ja joka nosti pienen pippelin nysäni hassusti nöpöttämään jäykkänä ja usein jo siinä pukiessa sotkemaan ja ruiskimaan mummulta saamiini uusin söpöihin pikkareihini kirkasta limaa, samalla kun vatsanpohjassa ja pippelissä tuntui uusi kutkuttavan hyvä tunne ja samalla saattoi voimalla lirahtaa kuin sykkien pissaa uusiin pikkareihini ja siitä tuli samalla vähän häpeän tunnetta, mutta mahdottoman hyvä olo.
Vaikka olin jo heti alkuun mekko päälläni oppinut käymään tyttöjen tapaan istumapissalla sekä pyyhkimään myös paperilla sen jälkeen tipat ja roiskeet reisiltäni, jota melkein koko ajan jännästi sojottava pippelini sai aikaan, niin siitä huolimatta pikkareitteni haarapala oli aina illalla ihan koppuraisen laikukas.
Kerran uidesta tulessa Ellun ja minun vaatteet menit saunalla sekaisin ja Ellu huomasi ne tahrat ja kuivuneet pläntit pikkareissani ja sanoi koulussa terveystiedon tunnilla oppineensa sen olevan valkovuotoa ja että yleensä kun valkovuotoa alkaa murkkuiässä, niin samoihin aikoihin alkaa myös häpykarvat kasvaa. Olin vähän et höh! sillä koska olin Ellua vuotta alemmalla luokalla, me ei oltu vielä edetty terveystiedossa niin pitkälle.
Etenkin ne uudet rintsikkani olivat uskomattoman ihanan tuntuiset päälläni ja ne antoivat minulle jotenkin sanoinkuvaamattoman ryhdikkään tunteen, että en aina raaskinut riisua niitä edes nukkumaan mennessä, vaan jätin ne yöpaitulini alle.
Ensin alkuun tuntui kyllä sille, että niitä rintsikoita piti jatkuvasti nykiä ja korjata tai että olkaimet valahtaa, mutta sitten minua vuoden vanhempi Ellu, jolla noista neljästä tytöstä ainoana oli topin sijaan myös jo oikeat aidot rintsikat, kuten siis nyt minullakin neuvoi. koska sitä hermostutti jatkuva olkaimien nykimiseeni niin se opetti ja auttoi säätämään olkaimet niin, että rintsikat alkoi istua hyvin ja napakasti mun päällä.
Sen jälkeen ne alkoi pysyä paikoillaan touhutessakin ja kun niiden päälle puki neuleen tai t-paidan, niin topattujen kuppien ansiosta näytti ja myös kädellä kokeillessa tuntui sille, että minulle on pienet nupullaan olevat rinnat kasvamassa. Samanlaiset kuin Ellullakin oli, eli semmoiset sitruunan puolikkaan kokoiset. Kun vielä koetin liikkua Ellun tavoin silleen pehmeän tyttömäisesti, niin näytin ainakin omasta mielestäni sellaiselta urheilija tytöltä.
Olin myös oppinut vaihtamaan pikkarit ja uikkarit pyyhkeen tai hameen helmojen suojassa kuten toisetkin tytöt teki, eikä se ollut edes vaikeaa.
Oikeastaan meillä oli nyt kolmestaan paljon hauskempaa kun ne kaksi sisarusta lähti. Toisaalta me oltiin nyt melkein koko ajan Ellun kanssa kahdestaan, kun Ninni, se sen pikkusisko tykkäsi vaan etupäässä lukea ja tehdä omia juttujaan, tai olla mummon seurassa.
Etenkin Ellu tuntui pitävän sitä vielä vähän lapsellisena.
Uimassa ja vedessä hyppimässä me käytiin kuitenkin aina kaikki kolmen "tytön" kimpassa...
.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jatkuu...
Kahden viikon rangaistuksestani oli kulunut jo melkein viikko kun tytöistä kahta tultiin hakemaan kotiin.
Vihdoin minäkin siis pääsin siirtämään nukkumapaikkani alakerran tuvan nurkasta ullakolle vapautuneeseen tilaan, jossa me lapset kesäisin mummulan mökillä ollessa tavallisesti nukuimme. Aikuisten oli nimittäin hankalampaa kulkea sinne seinänvieren ulkopuolisia hyvin kapeita portaita pitkin päädyn matalan oven kautta ja kaiken lisäksi ullakko oli aikuisten liikkua melko matala.
Alkujaan olin joutunut alakertaan koska ullakolla oli vuodepaikkoja vain neljälle, joista kaksi ullakon oven, eli sen valoisammalla etupuolella ja toiset kaksi sen pimeämmällä, eli nukkumatilat keskeltä jakavan savupiipun takapuolella. Tytöt nukkuivat valoisammalla etu ja minä piipun takapuolella.
Nyt meitä serkuksia oli majoittuneena mökin ullakolle siis kolme. Ninni 10 v, Ellu 14 v. ja minä 13 v, jolle tytöt antoivat uuden lempinimen Hinkkis, saatuani mummulta rintaliivit synttärilahjaksi.
Olin oppinut jo täysin sinuiksi tyttöjen vaatteiden kanssa eikä niitten vaihto ja pukeminen enää vienyt lisä aikaa kuten rangaistukseni alku päivinä, jolloin toiset joutuivat minua odottamaan.
Rangaistus. Niin mikä rangaistus se edes itse asiassa oli?
Saihan pelkästään jo se vatsanpohjaa kutittava tunne, jonka joka kerta aamulla tyttöjen vaatteet pukiessani sain ja joka nosti pienen pippelin nysäni hassusti nöpöttämään jäykkänä ja usein jo siinä pukiessa sotkemaan ja ruiskimaan mummulta saamiini uusin söpöihin pikkareihini kirkasta limaa, samalla kun vatsanpohjassa ja pippelissä tuntui uusi kutkuttavan hyvä tunne ja samalla saattoi voimalla lirahtaa kuin sykkien pissaa uusiin pikkareihini ja siitä tuli samalla vähän häpeän tunnetta, mutta mahdottoman hyvä olo.
Vaikka olin jo heti alkuun mekko päälläni oppinut käymään tyttöjen tapaan istumapissalla sekä pyyhkimään myös paperilla sen jälkeen tipat ja roiskeet reisiltäni, jota melkein koko ajan jännästi sojottava pippelini sai aikaan, niin siitä huolimatta pikkareitteni haarapala oli aina illalla ihan koppuraisen laikukas.
Kerran uidesta tulessa Ellun ja minun vaatteet menit saunalla sekaisin ja Ellu huomasi ne tahrat ja kuivuneet pläntit pikkareissani ja sanoi koulussa terveystiedon tunnilla oppineensa sen olevan valkovuotoa ja että yleensä kun valkovuotoa alkaa murkkuiässä, niin samoihin aikoihin alkaa myös häpykarvat kasvaa. Olin vähän et höh! sillä koska olin Ellua vuotta alemmalla luokalla, me ei oltu vielä edetty terveystiedossa niin pitkälle.
Etenkin ne uudet rintsikkani olivat uskomattoman ihanan tuntuiset päälläni ja ne antoivat minulle jotenkin sanoinkuvaamattoman ryhdikkään tunteen, että en aina raaskinut riisua niitä edes nukkumaan mennessä, vaan jätin ne yöpaitulini alle.
Ensin alkuun tuntui kyllä sille, että niitä rintsikoita piti jatkuvasti nykiä ja korjata tai että olkaimet valahtaa, mutta sitten minua vuoden vanhempi Ellu, jolla noista neljästä tytöstä ainoana oli topin sijaan myös jo oikeat aidot rintsikat, kuten siis nyt minullakin neuvoi. koska sitä hermostutti jatkuva olkaimien nykimiseeni niin se opetti ja auttoi säätämään olkaimet niin, että rintsikat alkoi istua hyvin ja napakasti mun päällä.
Sen jälkeen ne alkoi pysyä paikoillaan touhutessakin ja kun niiden päälle puki neuleen tai t-paidan, niin topattujen kuppien ansiosta näytti ja myös kädellä kokeillessa tuntui sille, että minulle on pienet nupullaan olevat rinnat kasvamassa. Samanlaiset kuin Ellullakin oli, eli semmoiset sitruunan puolikkaan kokoiset. Kun vielä koetin liikkua Ellun tavoin silleen pehmeän tyttömäisesti, niin näytin ainakin omasta mielestäni sellaiselta urheilija tytöltä.
Olin myös oppinut vaihtamaan pikkarit ja uikkarit pyyhkeen tai hameen helmojen suojassa kuten toisetkin tytöt teki, eikä se ollut edes vaikeaa.
Oikeastaan meillä oli nyt kolmestaan paljon hauskempaa kun ne kaksi sisarusta lähti. Toisaalta me oltiin nyt melkein koko ajan Ellun kanssa kahdestaan, kun Ninni, se sen pikkusisko tykkäsi vaan etupäässä lukea ja tehdä omia juttujaan, tai olla mummon seurassa.
Etenkin Ellu tuntui pitävän sitä vielä vähän lapsellisena.
Uimassa ja vedessä hyppimässä me käytiin kuitenkin aina kaikki kolmen "tytön" kimpassa...
..Ne meidän paikalliset kaverit, ne maatilan kaksoset, ei olleet vieläkään saaneet lupaa tulla käymään, kun meidän mummo oli soittanut niiden äidille ja kertonut miten me oltiin sen niiden pojan kanssa kiusattu ja itketetty tyttöjä ja se niitten tyttö ei taas yksin tullut koskaan meidän mökille. Niinpä Ellu illalla ehdotti, että jos mummo antaisi luvan, niin mentäiskö huomenna käymään kioskilla ja samalla niillä.
Olin vähän, että enpä tiiä ja kehtaanko edes lähteä tyttönä etenkin jos kioskilla on jotain jotka vaikka sattumalta tuntee.
Ellu oli heti, et kehtaat. Ei ne tunne koska näytän ihan tytöltä ja että pojat saattaa vaan alkaa vihellellä meidän perään ja se on kuule vasta ihanaa.
Illalla kun mentiin taas ullakolle nukkumaan jossain kaukana järven takana jyrähti ukkonen. Jos tulee ukkonen, niin Ellu pelkää taas sitä. Ninni sanoi ja jatkoi. Et sitte ainakaan tule taas mun viereen herättämään, koska mä haluun nukkua sikeesti niin silloin ei pelota.
Kun oltiin kaikki saatu yöpaitulit päälle ja hyvät yöt sanotuksi, niin taas jossain kaukaa jyrähti hiljaa. Minä menin kokonaan peiton alle ja käännyin vatsalleni. Korjasin pikkareitteni päältä taas jo niissä pikkuisen sojottavan pippelin asentoa kädellä ja painauduin tiukasti patjaa vasten. Ellu sanoi vielä jotain siitä, että tuleekohan toi jyrinä tänne, mutta en enää jaksanut vastata sille mitään kun nukutti niin ja tuntui hyvälle... - Anonyymi
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18082256v
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Kerro ihmeessä...
- Anonyymi
Moi!
Asuin lapsuuden ja nuoruuden ajan äidin ja kolmen vanhemman siskon kanssa, joten meillä oli naisellisuus vahvasti esillä koko ajan kotona. Naisten vaatteita yms lojui kaikkialla, kuten kylppärissä, portaitten kaiteitten päällä yms. Oli aika mahdoton välttää sitä ennekö olisi joutunut koskemaan heidän vaatteisiinsa, kun niitä sai siirrellä edestä pois, milloin mistäkin.
Eräänä päivänä noin 15vuoden ikäisenä huomasin, että äiti oli vahingossa tuonut siskon uimapuvun minun vaatekaappiini. Aloin viemään sitä pois niin, jostain vain tuli päähän idea kokeilla sitä ja että se tuntui hyvältä. Siitä se sitten lähti ja tuli aina salaa kokeiltua heidän vaatteitaan. Ajan myötä se meni siihen, että jemmasin heiltä pöllittyjä vaatteita omien vaatteiden taakse ja sängyn alla oleviin laatikoihin.
Jonkun aikaa siinä meni, kunnes he alkoivat ihmetellä ja syytellä toisiaan, kun vaatteita alkoi katoamaan. Varsinkin uimapuvut kiinnostivat kovasti ja ne tuli aina vietyä sitä mukaan, kun ostivat uusia. Itse en edes alussa tajunnut kuinka monta olin vienyt, kun se oli niin kivaa. Uuden uimapuvun tunne ja se tuoksu siitä oli jotain ihan älytöntä ja mahtavaa!
Kerran kotiin tullessani äiti ja siskot olivat olohuoneessa riitelemässä siitä, että mihin kaikki uimapuvut katoavat. Kävelin siitä ohi ja sitten sisko sano, että ehkä tuo eli siis minä vien niitä. Huusin vain, että niin varmaan joo ja yhtäkkiä tuli kauhea punastuminen ja yritin kipittää nopeasti yläkertaan.
Seuraavana päivänä kun tulin koulusta oli äitini löytänyt kadonneet uimapuvut ja levittänyt ne minun sänkyni päälle. Sano vain, että jotain tällaista oli epäillytkin, kun yhtäkkiä en enää päästänyt ketään huoneeseeni ja halusin itse viedä ja viikata vaatteet kaappiin.
Ei varsinaisesti suuttunut kuin siitä että vein salaa siskojen vaatteita ja että siitä aiheutui riitaa, mutta ei kyllä hyppinyt riemustakaan silloin. Nykyään reilut 20vuotta myöhemmin asiasta tietää siis äiti ja siskot + pari muuta.
Olen tavannut muitakin tyttöilijöitä ja käynyt pari kertaa alan bileissä.- Anonyymi
Mitäs sulta sekopäältä vois muuta odottaa.
- Anonyymi
Oi, naisten uimapuvut ihana. Minullakin tapana pukea niitä yhdistettyinä ihonvärisiin kiiltäviin sukkiksiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oi, naisten uimapuvut ihana. Minullakin tapana pukea niitä yhdistettyinä ihonvärisiin kiiltäviin sukkiksiin.
Joo. Naisten uimapuvut on parhaita, vaikka muitakin löytyy.
- Anonyymi
Olen kai tainnut kertoa tarinani jossain, mutta ei kai siitä haittaa ole jos sen tänne uudestaankin laittaa.
Oma tyttöilyni alkoi siellä ehkä ala-asteen puolenvälin tienoilla. Siitä on siis aikaa, eikä kaikkea voi muistaa ihan niin tarkkaan.
Voi olla että itselläni on ollut jo jotain kiinnostusta sitä nuorempanakin, mutta ehkä se sitä ennen oli vain sellaista lapsille tyypillistä kiinnostusta about kaikkeen. Joka tapauksessa siinä kymmen ikävuoden kohdilla tilanne eskaloitui.
Kuten sanoin, se on vähän häilyvää, miten se lumipallo lähti liikkeelle. Todennäköisesti se oli taas yksi meidän lämpimiin vaatteisiin liittyvä tappelu. Äidilläni oli jotenkin sellainen tapa että minut piti turata hikisiin villapaitoihin ja housuihin, vaikka olimme menossa moneksi tunniksi sisälle sukuloimaan.
Jotenkin siinä sitten kinastellessa möläytin kysymyksen, joka oli jo pidempään ihmetyttänyt minua. Miksi minun piti pukea niin älyttömästi vaatteita, vaikka koko suvun hameväki käytti samaan aikaan läpinäkyviä sukkahousuja?
Siksikö että he aina julkisesti vihasivat niitä?
Äitini joka nyt muutenkin oli aika persoona, ei osannut tyhjentävästi selittää asiaa. Selittämisen sijaan hän kävi hakemassa vintiltä jo pois muuttaneen siskoni vaatteita.
Olen aina vähän hävennyt tyttöilyäni, ja olen usein väittänyt, (ehkä eniten itselleni), että minut ”pakotettiin” pukeutumaan tytöksi. Mutta ehkä se ei ole totta.
Menin ihan kipsiin, kun tajusin että minulla oli mahdollisuus pukeutua tytöksi. Täysin tuntemattomasta sisimmästäni ryöpsähti se patoutunut tarve tehdä niin. Olinko aina ollut kiinnostunut tai kateellinen tytöille, en tiedä, mutta se oli niin totta siinä hetkessä.
En olisi saanut sanaakaan suusta, ellen ymmärtänyt, että se tilaisuus ei tule toistumaan. Niinpä sain soperrettua, tai nyökyteltyä, että kyllä minä haluan kokeilla, miten kylmät sukkahousut ovat. (siis puhtaasti tieteellisessä mielessä, tietenkin.)
Äitini ei siis mitenkään pakottanut minua pukeutumaan tytöksi, mutta sen verran miesvihaa hänestä löytyi, että pelkkä tyhmien tyttöjen vaatteissa juoksentelu olohuoneen ympäri ei hänelle riittänyt.
Hänen mielestään vasta vaikka kokonaisen päivän jälkeen tietäisin, että miten paljon joutuisin kärsimään kauneuteni eteen.
Vaikka himoni oli kova, niin tajusin, etten ikinä voisi tyttöillä kotikulmillani, ainakaan kokonaista päivää. Joku tunnistaisi minut kaupassa, tai kaveri tulisi käymään, tai ihan mitä vaan. Siihen pelkoon liittyi ne kaikki syyt, miksi jo pelkkä ajatus tyttöjen vaatteiden pukemisesta oli minulle ollut sitä ennen mahdoton.
Näin anonyyminä voin kuitenkin tunnustaa, että se olin minä, eikä minun äiti joka keksi, että olimme lähdössä itsenäisyyspäiväksi tätini luokse Uuteenkaupunkiin.
Äitinikin taisi innostua asiasta, sillä saisin kokeilla kävellä ”korkokengissä” koko viikonlopun.
Kun sitten aika tuli, olin ihan paskajäykkänä pelosta. En ollut nukkunut koko yönä, ja mahaan koski. Luulin että minulla oli joku oksennusripuli. Enkä todellakaan osannut nauttia tyttöilystä, tai niiden vaatteiden pukemisesta ensimmäistä kertaa.
Itse sukkahousujen materiaalikin tuntui kylmältä ihoa vasten, aivan kuin olisi kävellyt jäiseen veteen. Jos siis mahdollista, ne tuntuivat vielä kylmemmiltä, miltä ne näyttivät.
Siinä vaiheessa minulle olisi ihan hyvin riittänyt se kierros olohuoneen ympäri, ja olisin voinut tuomita tytöt tyhmiksi, ilman sitä kaikkea muuta hössötystä, mitä tytöksi pukeutumiseen kuului, hiuksia kynsiä, leikki rintsikoita ja mekon nyörejä… Siihen touhuun meni ikuisuus. - Anonyymi
Ahdinkoani, ei auttanut sekään, että olin kiimassani unohtanut sellaisen pikkuseikan, että sellaiset puolitutut serkkupojat olivat myös tulleet tätini luokse viettämään pitkää viikonloppua. Puolitutut siksi, että he olivat sellaisia stereotyppisen sporttisia poikia, joilla oli aina se sellainen hieman raju näyttämisen halu, ja voiton nälkä.
Ominaisuudet jotka mekkoihin päätyneiltä pojilta taisi puuttua.
Usein kävi myös niin, että jos tuli pientä kinaa, niin minun syyksihän se meni. Tapasimme siis semi säännöllisesti sukuloidessa, mutta en koskaan halunnut heille yökylään tai vastaavaa ystävyyttä.
Tajusin virheeni heti, kun törmäsin heidän hämmentyneisiin katseisiinsa tätini vanhan puutalon eteisessä.
En muuten lapsena koskaan tajunnut, miksi vanhoja puutaloja täynnä olevan kaupungin nimi on Uusikaupunki. Nyt vain tämäkään pikkuseikka ei naurattanut.
Jäädyin totaalisesti, heidän mukanaan pahin pelkoni, että joku tunnistaa minut, oli toteutunut. Siinä paniikissa yritin keksiä jotain miehekästä ja uskottavaa selitystä, siitä kuinka hikikarpaloiden massamooli mittayksikkö vaihtelee nylonin ja villan kesken. (Siis tieteellisessä mielessä tietenkin.)
Ennen kuin järkyttyneet aivosoluni, sai sanottua edes sen että minut oli pakotettu pukeutumaan tytöksi. Äitini vei sanat suustani, ja paljasti kaikille jäätävän totuuden, että olin itse halunnut tehdä sen.
Sportti poikien ilmeistä huomasi, kuinka he valmistautuivat kiusaamaan minua. Enkä voi syyttää heitä, olisin itsekkin sortunut moiseen.
Tilanne oli kuitenkin niin selvä että äitini joka oli aikamonen persoona, ja tädit jotka lienevät veistetty ainakin osittain samasta puusta. Pitivät pojille ehkä omituisimman läksytyksen jonka olen ikänään kuullut.
En osaa sanoa, olisiko siinä sitä ”miesvihaa” vai mitä, mutta he tekivät pojille hyvin nopeasti selväksi, että minä olin se ”uhri” joka joutui kärsimään koko ajan kauneuden tähden. Rivien välistä he antoivat ymmärtää, että se vaati sellaista rohkeutta, mitä sportti pojilla ei olisi.
Paskat minä mikään rohkea ollut, ehkä tyhmänrohkea, tai utelias, mutta serkkupoikien pasmat meni sekaisin kun kiusaamisen pelisäännöt muuttuivat. He joutuisivat keksimään jotain nokkelampaa, kuin perinteistä homottelua.
Ensimmäinen ilta menikin siinä kivasti kyräillessä. Pojat, joista siis nuorempi oli aika lähellä minun ikäinen, ja vanhempikin vain ehkä vuoden puolitoista vanhempi, kiersivät minua niin kuin kissa kuumaa puuroa.
He tuijottivat minua ahnaasti, kuin painivastustajaa, joihin he eivät uskaltaneet käydä käsiksi.
En ollut onneksi itse päässyt valitsemaan vaatteitani. Olisin aivan varmasti näyttänyt kymmenenvuotiaalta pirihorolta. Nyt päälläni oli siskoni parhaimmistoa. Sellainen tyttömäisen lyhyt, mutta ei suinkaan mauton mekko jossa oli valkoisia isoja kukkakuvioita mustalla pohjalla. Mekon erikoisuus oli selässä oleva nyöritys, joka lähti melkein pyllystä, ja nousi aina niskaan asti.
Eli yksi kärsimyksistäni oli se, etten itse pystyisi pukemaan tai riisumaan mekkoani. Ei välttämättä tuskallisin, mutta erittäin outo asia sen ikäiselle pojalle. Olin kauneuteni vanki, kunnes joku minut siitä vapauttaa.
Ei se ehkä mekkojen Ferrari ollut, mutta sen verran lähellä Mersua, että siinä kyllä riitti ällisteltävää serkkupojille.
Siinä illan aikana me kävimme joitakin kömpelöitä keskusteluita serkkupoikien kanssa siitä mitä kaikkia uhrauksia olinkaan kauneuteni eteen joutunut tekemään.
En halunnut mennä mitenkään yksityiskohtiin, siitä että miten hankalaa oli ollut näprätä leikkirintsikoiden hakasia selän takana, tai minkälainen prosessi oli opetella pukemaan sukkahousut. Itse asiassa en halunnut sanoa halaistua sanaa sukkahousuista, jotka olivat avanneet koko pandoran lippaan.
Nyloneissa oli vain jotain sellaista epäpyhää akkamaisuutta, joka nyt saastutti ihoani, että oli ihan parempi kertoa siitä, miten monta vuotta joutui odottelemaan kynsilakan kuivumista, kuin siitä, että miten sensuellit sukkikset olivat. - Anonyymi
Ehkä siksi, sinä iltana keskustelumme keskittyikin korkokenkiin. Jostain syystä niiden tuskallisuus oli iskostettu heidänkin mieliin.
Yksinkertaisuudessaanhan se kai meni niin, että ulkona pidettiin tietysti ulkokenkiä, ja sisällä sisä / juhlakenkiä.
Lapsen mielessä se ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista. Ainakaan sen nuoremman serkkupojan, joka oli perinyt ne virttyneet sukkansa isoveljeltä. Hän tivasi, että miksi minä sain pitää kenkiä sisällä, vaikka ne olivat niin kivuliaat?
Vastauskykyni oli yhtä huono kun äidilläni. Olinhan laittanut juhla kengät jalkaani jo kotona, ja kävellyt niillä koko päivän, niin ulkona kuin sisällä. Samalla serkkupojat olivat joutuneet riisumaan rapaiset talvisaappaat jo porstuassa.
Yksi asia oli kuitenkin varma. Äitini oli oikeassa. Pelkkä olohuoneen ympäri käveleminen korkkareissa ei olisi riittänyt. Korot eivät ehkä olleet maailman korkeimmat, tai ainakaan malliltaan sellaiset että niillä olisi hollywoodissa päässyt lööppilehden kanteen, mutta minulle ne olivat aivan riittävän hurjat ensimmäisiksi korkokengiksi. Ne siis tuntuivat kävellessä noin viisitoista senttiä korkeilta, vaikka todellisuus voisi olla lähempänä viittä.
Armottomasti pojat vinoilivat minulle, etten pystynyt juoksemaan korkokengissäni, mutta se oli vain osa totuutta. Siihen aikaan päivästä, en edes halunnut kävellä tai seisoa niillä. Jalkani eivät vain jaksaneet. Minun piti vain purra hammasta ja kärsiä kauneudestani.
Siinä istuessa ja serkkupoikien riehumista katsellessani tuli kuitenkin selväksi, etten jäänyt kaipaamaan heidän hikisiä slipovereja. En kuitenkaan suostunut ajatella, että saattaisin vielä joku päivä nauttia tyttöilystä.
Tilanne kehittyi kuitenkin nopeasti seuraavan päivän aikana.
Olimme lähdössä koko konkkaronkalla syömään jonnekkin hienoon ravintolaan. Sinne ei ollut matkaa kuin ehkä pari tai kolme korttelia. Alle viisisataa metriä, eli matka joka olisi helppo taittaa jalan.
Uudessakaupungissa ei vielä ollut lunta. Enkä tiedä sataako siellä ikinä. Niin monta tylsää mustaa joulua siellä vietettiin, mutta nyt yön aikana lämpötila oli laskenut lähelle nollaa.
Oli jotenkin outoa huomata, että äitini joka oli aika persoona, ei pätkääkään valittanut siitä, että minulla ei ollut toppahousut mukana, vaan hän rupesi muitta mutkitta järjestelemään autokyytiä hameväelle.
Minulla oli kyllä siskoni villakangastakki, joka oli noin saman pituinen hameen helman kanssa, mutta sellainen pikku moka siinä tuli tehtyä, etten autoon istuessani osannut vetää sitä hameen helmaa alleni.
En tiedä kumpi meistä säpsähti siinä tilanteessa enemmän, minä vai se vanhempi serkkupoika joka oli änkäytynyt viereeni.
Siitä seurasi kuitenkin erittäin vaivautunut hiljaisuus ja tuijotus minun sääriin.
Tilanne oli niin vaivautunut, että hän meni avaamaan suunsa. Sillä seurauksella että se muuttui vieläkin vaivautuneemmaksi. Kysyen jotain ”Taitaa olla kylmä istua pelkillä nyloneilla?”
Minulla oli vielä yksi pieni salaisuus, miksi en halunnut puhua hänen kanssaan sukkahousuistani, jonka merkityksen oikeastaan tajusin vasta paljon myöhemmin, mutta joka ehdottomasti vaikutti kiinnostukseeni nylonia kohtaan.
Äitini joka oli aika persoona fanitti täysillä amerikkaa. Pitkä tarina lyhyeksi, pari hänen sukulaistaan, sisko, serkku jne. oli muuttanut rapakontaa paremman elämän toivossa, ja äitini oli syvästi kateellinen heille.
Päivittäisen katkeruuden lisäksi tämä näkyi joinain pikku asioina arjessa ja yksi näistä asioista oli sukkahousut. Meillä ei siis käytetty Pirkan parhaita, vaan siinä missä rikkailla tytöillä oli timantit, niin minulla oli kalliit sukkahousut.
Pirkkaan verrattuna kalliit sukkahousut olivat ”amerikan” tyyliin, sellaiset alushousu sukat. Niissä oli sellainen selkeästi paksumpi housuosa, ja puuvillainen haarapala. Se tarkoitti tietenkin sitä, että olin edellisenä yönä joutunut nukkumaan pelkissä nyloneissa ja leikki rintsikoissa.
Toivoin tietenkin, ettei sporttipojat olisi tienneet, mutta en voinut olla varma. Uskoin että nuorempi heistä oli jo nukkumassa, mutta isommat pojat ovat ovelampia joten niistä ei ottanut selvää.
Nyt minua kuitenkin häiritsi se ajatus, että hän tavallaan tietäisi, että minulla oli sellaiset kalkkilaivan kapteenin väriset nylon ”pikkuhousut” jotka nyt vaan sattuivat olemaan integroitu sukkaan.
Vaivautumiseni ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna vieressä istuvan serkkupoikani vaivautumiseen nähden. Se kävi helposti ilmi siitä teltasta, joka hänen housun etumukseen ilmestyi.
Palelemisestani huolimatta tunsin sen kutkuttavan kihelmöinnin minkä takia olin valmis jatkossakin kärsimään kauneuteni puolesta.
Siitä lähti pitkä tyttöilyn taival, ja juhlistan tätäkin itsenäisyyspäivää pastellin sinisessä mekossani.- Anonyymi
Haha, sinun tarinasi ovat aina niin viihdyttäviä ja hyvin kirjoitettuja. Yksiyiskohtien ja erilaisten tuntemusten ja tunnelmien runsaus puhuttelevat. Ja tietysti sukkahousujen keskeinen rooli
- Anonyymi
Ihan kiva tarina.
Voisit kertoa jatkoa, kuinka tyttöilysi kehittyi ja, mitä se on nyt.
- Anonyymi
mä ollu parin tyttöilijän oikeesti niin ihanaa ollu
Ihania juttuja. Olisi ihanaa olla jonkun orja piika vauva tai prinsessa ihanissa asuissa. Tykkään hameista mekoista essuista ja huiveihin olen ihan hurahtanut. Kik sovellus on ja löytää nimellä huivijamekko jos haluat jutella tai fantasioida...
- Anonyymi
Ensimmäisen oikean parisuhteeni jälkeen tipahdin mustasukkaisuuden syövereihin. Vaivasin päätäni miehillä jotka käy panemassa sitä entistä tyttöystävääni. Ja niitä miehiä oli kyllä. Jotenkin se vääntyi niin, että kohta runkkasin ajatellen niitä miehiä panemassa sitä. Jossain kohtaa siihen tuli allemmuudesta kiksien saaminen.
No vuosia myöhemmin opin yks kaks omaavani aisankannatusfetissin ja kaikki se tumblr porno sitten johti tyttöilyyn, joka oli siihen sidottu.
Olen siis ihan hetero, mutta koen tarvetta alistua "oikeille" miehille tyttöillen.
Ei mitään kiksejä mulla niistä vaatteista, vain siitä alistumisesta "ei-miehen rooliin". - Anonyymi
Aikanaan 35-vuotiaana tarjouduin kaverilleni tässä fantasiassa,joka oli yli 60v.
Puin vaaleanpunaiset polvisukat ja naisten lenkkarit sekä mekon ylle.
Homma oli puolintoisin käsityötä ja oma vehje toisen miehen pepulle kiinni painellen ja nesteet vartalon päälle,mutta nautinnollista.
Häpeä ehkä esti menemästä pidemmälle jutuissa.
Ketjusta on poistettu 88 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1333373Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen382653Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302485Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631192376Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .322150- 1151800
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1741458Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3141452Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.3121341- 661198