Interrail kirjallisuutta Martti Masson

Suomalaisille interrailaaminen oli keino nähdä maailmaa 1980-luvulla. Luin Martti Massonin kirjan. Jotain huomioita.

Ammattimainen kirjailija kykenee tänä päivänä kirjoittamaan melkein mistä tahansa. Jari Tervo teki Vesa-Matti Loirin elämäkerran sukeltaen siinä uudelle alueelle - elämäkertakirjailijaksi. En sinänsä kritisoi suoritusta. Kirjassa avautui monenlaista suomalaisesta lähihistoriasta ja maamme kulttuurielämästä. Kirjailija kykeni loihtimaan Loirin elämän laajempiin kehyksiin. Onhan hän itsekin elänyt suurin piirtein samoja ajanjaksoja.

Tervo eläytyy tarvittaessa vaikkapa Välimeren ylittävien pakolaisvirtojen ihmiskohtaloihin. Sillä alueella on vaikea uskoa, että Tervolla on samanlaista uskottavuutta. Naiset ovat iso lukijaryhmä ja elannon takia on hyvä peilailla tuon isoimman lukijapotentiaalin lukumieltymyksiä. Hyvä kirjailija voi onnistua siinäkin.

Nyt tämän blogin varsinaiseen aiheeseen. Yleiskirjailijoiden lisäksi on olemassa kirjailijoita, jotka kirjoittavat omista kokemuksistaan lähtöisin. Jokainen kykenee näkemään eletyn elämän ja omakohtaisuuden kirjoituksissa.

Martti Masson niminen turkulaiskirjailija oli itse ahkera reilaaja. Hän reissasi Euroopassa junalla useita kertoja. Hän koki Euroopan virtaukset tuoreeltaan. Juna-asemilla ja niiden liepeillä liikkui punkkareita ja skinheadejä. Hän on nyt tehnyt kirjan aiheesta.

1980-luku ja erityisesti sen loppupuoli oli suomalaisille suuren vapautumisen aikaa. Kansalla alkoi olla taloudellisia resursseja matkustaa maan rajojen ulkopuolelle. Vuotuisesta etelän matkasta tuli monille perheille jopa standardi. Nuorisohintaisia lentolippuja sai alla tietyn ikäiset. Kansainvälisellä opiskelijakortilla sai alennuksia erilaisista matkailupalveluista. Siitä syystä tyypillinen Thaimaan matkaaja osti itselleen sellaisen omalla kuvalla varustettuna - vaikkei olisikaan ollut opiskelija.

Erityisen kiehtova tapa matkustaa oli junalla Euroopan halki. Useimmat seilasivat Euroopan raideverkostoja ristiin rastiin. Siinä missä 1920-30- luvulla kirjailijat halusivat availla ikkunoita Eurooppaa, alkoi sellainen Euroopan ytimen etsintä olla mahdollista lähes jokaiselle tavalliselle suomalaisnuorelle 1980-luvulla. Tämän mahdollisti interrail- kortti. Se oli kuukauden voimassa ollut lippu, jolla sai rajattomasti matkustaa tietyillä linjoilla. Mikäli ei ollut varaa majoittua joka yö hotelliin, saattoi ottaa yöjunan seuraavaan kohteeseen ja viettää yön junamatkalla.

Martti Massonin kirjassa on autenttista kuvausta interrail- toiminnasta. Jopa matka halki Itä-Saksan ja sieltä Länsi-Berliinin on kuvattu juuri niinkuin se tapahtui aikanaan. Massonin kirjan mehevää antia onkin juuri todenmukaiset havainnot sen suhteen, kuinka matka taittui sinä aikana.

Kirjan alussa voi kokea tunteen, kun laiva lähtee Tukholmaan. Se saattaa tämän päivän risteilymatkustajalle olla hieman tavanomaista, mutta 1980-lukulaiselle lähtö vaikkapa Turun laiturista ja kuukauden interrail- kortti taskussa piti sisällään suuria tunteita. Sanonta "Tukka takana ja elämä edessä"- saattaa hieman kuvata tunnelmaa. Massonin tapauksessa tukka oli leikattu pois.

Kirjan otsikko kertoo asian tarkemmin. Hei skinhead girls, näin me reilataan - Kesä 1987. Kantavana ideana Martilla oli lähteä Euroopan kiertueelle etsimään - itselle kolahtanutta skinhead nuorisotyyliä edustava - tyttöystävä. Interrail kehyksen sisällä on autenttista kuvausta myös skinhead-liikkeen suosiosta eri puolilla Eurooppaa. Kirjailija on kokenut senkin itse ja sen huomaa. Siitä syystä Massonilla ei ole mitään tarvetta tehdä jonkinlaista dramaattista salajuonta liittyen skinheadien noususta Hitlerin hengessä valtaan eri puolilla Eurooppaa. Kyse oli Martinkin kuvauksen perusteella ennemminkin hauskanpitoon keskittyvästä ilmiöstä - ainakin 1980-luvun osalta.

Työväenluokkaiset nuoret omaksuivat skinhead tyyliin. Siihen liittyi suhteellisen kalliit vaatemenot. Eri puolilla Eurooppaa saattoi törmätä skinhead parveen ja liittyä heidän seuraansa - ainakin jos itse edusti samaa tyylliä. Se oli pitkälti yleiseurooppalainen liike. Vaikkakaan eri kansallisuuksien välit eivät skinheadeinäkään olleet ruusuisia.

Kirja ei kuitenkaan ole elämänkerrallinen, vaan siihen on punottu erikoinen juoni. Päähenkilö törmää erikoisiin ihmisiin ja tapahtumiin junamatkailun ympärillä pyörivässä kirjassa. En aio paljastaa juonta sen enempää. Kirjan voi hankkia ja siihen tutustua seuraavalla sivulla:

https://www.bod.fi/kirjakauppa/hei-skinhead-girls-naein-me-reilataan-martti-masson-9789515683892