Töissä käynti

Tiesikö hoitotaho? Silloin menee aina kun he saa tietää. Muulloin harvemmin.

Skitsofreniasta on tehty lukuisia naturalistisia pitkäaikaistutkimuksia, joissa ei tosiaan löydy minkäänlaista yhteyttä pitkäaikaisen lääkekäytön ja hyvän työllistymisen kanssa. Näistä ei vain julkisuudessa puhuta, koska tutkimusten tulokset eivät sovi yleiseen narratiiviin. Tässä lista muutamista:

1. Moilanen et al ( 2013) Characteristics of subjects with schizophrenia spectrum disorder with and without antipsychotic medication - a 10-year follow-up of the Northern Finland 1966 Birth Cohort study. 35 % oli tutkimuksen lopussa lääkkeettömiä, heistä 13 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja 61 % töissä. Lääkityksellä olevista 39 % oli töissä ja 50 % eläkkeellä. Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä selittäviä tekijöitä (esimerkiksi parempi ennuste) eroille ryhmien välillä.

2. Wills et al (2017) Antipsychotic medication and remission of psychotic symptoms 10years after a first-episode psychosis. Seurantajakson lopussa lääkkeettömistä potilaista oli 37 % töissä ja lääkityksellä olevista 16 % oli työelämässä. Tutkimuksen johtopäätöksissä pohditaan jatkotutkimuksen tärkeyttä, koska selkeitä tekijöitä lääkkeettömien potilaiden paremmalle ennusteella ja työllistymiselle ei löydetty.

3. Harrow et al (2021) Twenty-year effects of antipsychotics in schizophrenia and affective psychotic disorders. Lääkkeettömistä skitsofreenikoista oli seurantajakson lopussa töissä noin 88%, jatkuvasti lääkityksellä olevista 23 %. Lääkityksen lopettaminen alle kahdessa vuodessa oli yhteydessä kuusinkertaiseen todennäköisyyteen toipua skitsofreniasta sen jälkeen, kun tunnetut vaikuttavat tekijät otettiin huomioon.

4. Bergström et al (2020) Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcomes. Rekisteritutkimuksen mukaan neuroleptilääkityksen kumulatiivinen käyttö viiden ensimmäisen vuoden aikana oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä suhteessa lääkkeettömiin tai pienellä annoksella lääkkeitä käyttäviin potilaisiin. Lääkitys ei myöskään suojannut kuolleisuudelta toisin, kuin monissa samaa rekisteriaineistoa käsittelevissä tutkimuksissa todettiin. Tutkijat pohtivat, että tutkimuksessa onnistuttiinkin paremmin kontrolloimaan muissa rekisteritutkimuksissa olevan valikoitumisharhan, jossa tutkimuksiin selviää lääkitystä parhaiten sietäviä skitsofreenikoita ja niitä, joille ei ole vielä ehtinyt kehittymään lääkityksestä aiheutuvia komplikaatioita.

Huomionarvoista on se, että monissa tutkimuksissa lääkekielteiset potilaat omaavat huonomman ennusteen kuin lääkemyönteiset. Naturalistissa tukimuksissa tämän vuoksi lääkkeettömyys ei välttämättä ensin näy hyvänä ennusteena, vaan kestää ehkä aikansa että ryhmään valikoituu ihmiset joille ei tule jatkuvia relapseja (tai he eivät ainakaan hakeudu jokaisesta ahdistusoireesta ja harhaisesta kuvitelmasta hoitoon) ja toisaalta että lääkityssä ryhmässä lääkityksen aiheuttamat haitat, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja kognitiiviset puutosoireet alkavat näkyä selvästi ihmisten toimintakyvyssä. Siinä menee monilla vuosia ja nuoret ihmiset kestävät yleensä muutenkin vaikka minkälaisia päihteitä ja lääkkeitä ilman, että toimintakyky täysin romahtaa.

On muutenkin hyvin hullunkurista, että ihmiset kuvittelevat neuroleptien tai minkä tahansa lääkityksen olevan hyvää työllisyyspolitiikkaa. Aivan kuin skitsofreenikoilla ei olisi mitään muuta haastetta kuin se, että heillä on ollut joskus psykoosi. Monien skitsofreniadiagnoosin saaneiden suurimmat haasteet ovat nimenomaan psykososiaalisia, liittyvät koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ja sitten ihmetellään miksi päihdeongelmainen Pera jolla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä normaalijärkisiä kavereita koskaan työllisty. Ongelmien medikalisointi ja lääkkeiden etsiminen häiriöihin, joille ei ole minkäänlaista biologista määritelmää eikä tunnettua mekanismia, vie ylettömän paljon huomiota ja miljoonia euroja rahaa kankkulan kaivoon.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniasta on tehty lukuisia naturalistisia pitkäaikaistutkimuksia, joissa ei tosiaan löydy minkäänlaista yhteyttä pitkäaikaisen lääkekäytön ja hyvän työllistymisen kanssa. Näistä ei vain julkisuudessa puhuta, koska tutkimusten tulokset eivät sovi yleiseen narratiiviin. Tässä lista muutamista:

1. Moilanen et al ( 2013) Characteristics of subjects with schizophrenia spectrum disorder with and without antipsychotic medication - a 10-year follow-up of the Northern Finland 1966 Birth Cohort study. 35 % oli tutkimuksen lopussa lääkkeettömiä, heistä 13 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja 61 % töissä. Lääkityksellä olevista 39 % oli töissä ja 50 % eläkkeellä. Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä selittäviä tekijöitä (esimerkiksi parempi ennuste) eroille ryhmien välillä.

2. Wills et al (2017) Antipsychotic medication and remission of psychotic symptoms 10years after a first-episode psychosis. Seurantajakson lopussa lääkkeettömistä potilaista oli 37 % töissä ja lääkityksellä olevista 16 % oli työelämässä. Tutkimuksen johtopäätöksissä pohditaan jatkotutkimuksen tärkeyttä, koska selkeitä tekijöitä lääkkeettömien potilaiden paremmalle ennusteella ja työllistymiselle ei löydetty.

3. Harrow et al (2021) Twenty-year effects of antipsychotics in schizophrenia and affective psychotic disorders. Lääkkeettömistä skitsofreenikoista oli seurantajakson lopussa töissä noin 88%, jatkuvasti lääkityksellä olevista 23 %. Lääkityksen lopettaminen alle kahdessa vuodessa oli yhteydessä kuusinkertaiseen todennäköisyyteen toipua skitsofreniasta sen jälkeen, kun tunnetut vaikuttavat tekijät otettiin huomioon.

4. Bergström et al (2020) Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcomes. Rekisteritutkimuksen mukaan neuroleptilääkityksen kumulatiivinen käyttö viiden ensimmäisen vuoden aikana oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä suhteessa lääkkeettömiin tai pienellä annoksella lääkkeitä käyttäviin potilaisiin. Lääkitys ei myöskään suojannut kuolleisuudelta toisin, kuin monissa samaa rekisteriaineistoa käsittelevissä tutkimuksissa todettiin. Tutkijat pohtivat, että tutkimuksessa onnistuttiinkin paremmin kontrolloimaan muissa rekisteritutkimuksissa olevan valikoitumisharhan, jossa tutkimuksiin selviää lääkitystä parhaiten sietäviä skitsofreenikoita ja niitä, joille ei ole vielä ehtinyt kehittymään lääkityksestä aiheutuvia komplikaatioita.

Huomionarvoista on se, että monissa tutkimuksissa lääkekielteiset potilaat omaavat huonomman ennusteen kuin lääkemyönteiset. Naturalistissa tukimuksissa tämän vuoksi lääkkeettömyys ei välttämättä ensin näy hyvänä ennusteena, vaan kestää ehkä aikansa että ryhmään valikoituu ihmiset joille ei tule jatkuvia relapseja (tai he eivät ainakaan hakeudu jokaisesta ahdistusoireesta ja harhaisesta kuvitelmasta hoitoon) ja toisaalta että lääkityssä ryhmässä lääkityksen aiheuttamat haitat, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja kognitiiviset puutosoireet alkavat näkyä selvästi ihmisten toimintakyvyssä. Siinä menee monilla vuosia ja nuoret ihmiset kestävät yleensä muutenkin vaikka minkälaisia päihteitä ja lääkkeitä ilman, että toimintakyky täysin romahtaa.

On muutenkin hyvin hullunkurista, että ihmiset kuvittelevat neuroleptien tai minkä tahansa lääkityksen olevan hyvää työllisyyspolitiikkaa. Aivan kuin skitsofreenikoilla ei olisi mitään muuta haastetta kuin se, että heillä on ollut joskus psykoosi. Monien skitsofreniadiagnoosin saaneiden suurimmat haasteet ovat nimenomaan psykososiaalisia, liittyvät koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ja sitten ihmetellään miksi päihdeongelmainen Pera jolla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä normaalijärkisiä kavereita koskaan työllisty. Ongelmien medikalisointi ja lääkkeiden etsiminen häiriöihin, joille ei ole minkäänlaista biologista määritelmää eikä tunnettua mekanismia, vie ylettömän paljon huomiota ja miljoonia euroja rahaa kankkulan kaivoon.

Lue lisää

Et sitten lukenut koko kysymystä?

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniasta on tehty lukuisia naturalistisia pitkäaikaistutkimuksia, joissa ei tosiaan löydy minkäänlaista yhteyttä pitkäaikaisen lääkekäytön ja hyvän työllistymisen kanssa. Näistä ei vain julkisuudessa puhuta, koska tutkimusten tulokset eivät sovi yleiseen narratiiviin. Tässä lista muutamista:

1. Moilanen et al ( 2013) Characteristics of subjects with schizophrenia spectrum disorder with and without antipsychotic medication - a 10-year follow-up of the Northern Finland 1966 Birth Cohort study. 35 % oli tutkimuksen lopussa lääkkeettömiä, heistä 13 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja 61 % töissä. Lääkityksellä olevista 39 % oli töissä ja 50 % eläkkeellä. Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä selittäviä tekijöitä (esimerkiksi parempi ennuste) eroille ryhmien välillä.

2. Wills et al (2017) Antipsychotic medication and remission of psychotic symptoms 10years after a first-episode psychosis. Seurantajakson lopussa lääkkeettömistä potilaista oli 37 % töissä ja lääkityksellä olevista 16 % oli työelämässä. Tutkimuksen johtopäätöksissä pohditaan jatkotutkimuksen tärkeyttä, koska selkeitä tekijöitä lääkkeettömien potilaiden paremmalle ennusteella ja työllistymiselle ei löydetty.

3. Harrow et al (2021) Twenty-year effects of antipsychotics in schizophrenia and affective psychotic disorders. Lääkkeettömistä skitsofreenikoista oli seurantajakson lopussa töissä noin 88%, jatkuvasti lääkityksellä olevista 23 %. Lääkityksen lopettaminen alle kahdessa vuodessa oli yhteydessä kuusinkertaiseen todennäköisyyteen toipua skitsofreniasta sen jälkeen, kun tunnetut vaikuttavat tekijät otettiin huomioon.

4. Bergström et al (2020) Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcomes. Rekisteritutkimuksen mukaan neuroleptilääkityksen kumulatiivinen käyttö viiden ensimmäisen vuoden aikana oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä suhteessa lääkkeettömiin tai pienellä annoksella lääkkeitä käyttäviin potilaisiin. Lääkitys ei myöskään suojannut kuolleisuudelta toisin, kuin monissa samaa rekisteriaineistoa käsittelevissä tutkimuksissa todettiin. Tutkijat pohtivat, että tutkimuksessa onnistuttiinkin paremmin kontrolloimaan muissa rekisteritutkimuksissa olevan valikoitumisharhan, jossa tutkimuksiin selviää lääkitystä parhaiten sietäviä skitsofreenikoita ja niitä, joille ei ole vielä ehtinyt kehittymään lääkityksestä aiheutuvia komplikaatioita.

Huomionarvoista on se, että monissa tutkimuksissa lääkekielteiset potilaat omaavat huonomman ennusteen kuin lääkemyönteiset. Naturalistissa tukimuksissa tämän vuoksi lääkkeettömyys ei välttämättä ensin näy hyvänä ennusteena, vaan kestää ehkä aikansa että ryhmään valikoituu ihmiset joille ei tule jatkuvia relapseja (tai he eivät ainakaan hakeudu jokaisesta ahdistusoireesta ja harhaisesta kuvitelmasta hoitoon) ja toisaalta että lääkityssä ryhmässä lääkityksen aiheuttamat haitat, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja kognitiiviset puutosoireet alkavat näkyä selvästi ihmisten toimintakyvyssä. Siinä menee monilla vuosia ja nuoret ihmiset kestävät yleensä muutenkin vaikka minkälaisia päihteitä ja lääkkeitä ilman, että toimintakyky täysin romahtaa.

On muutenkin hyvin hullunkurista, että ihmiset kuvittelevat neuroleptien tai minkä tahansa lääkityksen olevan hyvää työllisyyspolitiikkaa. Aivan kuin skitsofreenikoilla ei olisi mitään muuta haastetta kuin se, että heillä on ollut joskus psykoosi. Monien skitsofreniadiagnoosin saaneiden suurimmat haasteet ovat nimenomaan psykososiaalisia, liittyvät koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ja sitten ihmetellään miksi päihdeongelmainen Pera jolla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä normaalijärkisiä kavereita koskaan työllisty. Ongelmien medikalisointi ja lääkkeiden etsiminen häiriöihin, joille ei ole minkäänlaista biologista määritelmää eikä tunnettua mekanismia, vie ylettömän paljon huomiota ja miljoonia euroja rahaa kankkulan kaivoon.

Lue lisää

Miltä sinusta tuntuisi, jos jokainen kerta kun sinä pyytäisit apua, joku toinen tulisi kertomaan tilastotiedettä siitä, että miten huono ihminen sinä olet?

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniasta on tehty lukuisia naturalistisia pitkäaikaistutkimuksia, joissa ei tosiaan löydy minkäänlaista yhteyttä pitkäaikaisen lääkekäytön ja hyvän työllistymisen kanssa. Näistä ei vain julkisuudessa puhuta, koska tutkimusten tulokset eivät sovi yleiseen narratiiviin. Tässä lista muutamista:

1. Moilanen et al ( 2013) Characteristics of subjects with schizophrenia spectrum disorder with and without antipsychotic medication - a 10-year follow-up of the Northern Finland 1966 Birth Cohort study. 35 % oli tutkimuksen lopussa lääkkeettömiä, heistä 13 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja 61 % töissä. Lääkityksellä olevista 39 % oli töissä ja 50 % eläkkeellä. Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä selittäviä tekijöitä (esimerkiksi parempi ennuste) eroille ryhmien välillä.

2. Wills et al (2017) Antipsychotic medication and remission of psychotic symptoms 10years after a first-episode psychosis. Seurantajakson lopussa lääkkeettömistä potilaista oli 37 % töissä ja lääkityksellä olevista 16 % oli työelämässä. Tutkimuksen johtopäätöksissä pohditaan jatkotutkimuksen tärkeyttä, koska selkeitä tekijöitä lääkkeettömien potilaiden paremmalle ennusteella ja työllistymiselle ei löydetty.

3. Harrow et al (2021) Twenty-year effects of antipsychotics in schizophrenia and affective psychotic disorders. Lääkkeettömistä skitsofreenikoista oli seurantajakson lopussa töissä noin 88%, jatkuvasti lääkityksellä olevista 23 %. Lääkityksen lopettaminen alle kahdessa vuodessa oli yhteydessä kuusinkertaiseen todennäköisyyteen toipua skitsofreniasta sen jälkeen, kun tunnetut vaikuttavat tekijät otettiin huomioon.

4. Bergström et al (2020) Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcomes. Rekisteritutkimuksen mukaan neuroleptilääkityksen kumulatiivinen käyttö viiden ensimmäisen vuoden aikana oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä suhteessa lääkkeettömiin tai pienellä annoksella lääkkeitä käyttäviin potilaisiin. Lääkitys ei myöskään suojannut kuolleisuudelta toisin, kuin monissa samaa rekisteriaineistoa käsittelevissä tutkimuksissa todettiin. Tutkijat pohtivat, että tutkimuksessa onnistuttiinkin paremmin kontrolloimaan muissa rekisteritutkimuksissa olevan valikoitumisharhan, jossa tutkimuksiin selviää lääkitystä parhaiten sietäviä skitsofreenikoita ja niitä, joille ei ole vielä ehtinyt kehittymään lääkityksestä aiheutuvia komplikaatioita.

Huomionarvoista on se, että monissa tutkimuksissa lääkekielteiset potilaat omaavat huonomman ennusteen kuin lääkemyönteiset. Naturalistissa tukimuksissa tämän vuoksi lääkkeettömyys ei välttämättä ensin näy hyvänä ennusteena, vaan kestää ehkä aikansa että ryhmään valikoituu ihmiset joille ei tule jatkuvia relapseja (tai he eivät ainakaan hakeudu jokaisesta ahdistusoireesta ja harhaisesta kuvitelmasta hoitoon) ja toisaalta että lääkityssä ryhmässä lääkityksen aiheuttamat haitat, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja kognitiiviset puutosoireet alkavat näkyä selvästi ihmisten toimintakyvyssä. Siinä menee monilla vuosia ja nuoret ihmiset kestävät yleensä muutenkin vaikka minkälaisia päihteitä ja lääkkeitä ilman, että toimintakyky täysin romahtaa.

On muutenkin hyvin hullunkurista, että ihmiset kuvittelevat neuroleptien tai minkä tahansa lääkityksen olevan hyvää työllisyyspolitiikkaa. Aivan kuin skitsofreenikoilla ei olisi mitään muuta haastetta kuin se, että heillä on ollut joskus psykoosi. Monien skitsofreniadiagnoosin saaneiden suurimmat haasteet ovat nimenomaan psykososiaalisia, liittyvät koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ja sitten ihmetellään miksi päihdeongelmainen Pera jolla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä normaalijärkisiä kavereita koskaan työllisty. Ongelmien medikalisointi ja lääkkeiden etsiminen häiriöihin, joille ei ole minkäänlaista biologista määritelmää eikä tunnettua mekanismia, vie ylettömän paljon huomiota ja miljoonia euroja rahaa kankkulan kaivoon.

Lue lisää

Ihan niin kuin täällä oltaisiin vähän kateellisia niille skitsofreenikoille jotka käyvätkin töissä.

Ihanko murskaavan suuri osa taidat olla toimittaja joka vain kerjää lukioita paskalle kolumnilleen hirtä itsesi

Anonyymi kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuisi, jos jokainen kerta kun sinä pyytäisit apua, joku toinen tulisi kertomaan tilastotiedettä siitä, että miten huono ihminen sinä olet?

Hieno palaute.

Anonyymi kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuisi, jos jokainen kerta kun sinä pyytäisit apua, joku toinen tulisi kertomaan tilastotiedettä siitä, että miten huono ihminen sinä olet?

Itsdlleenhän tää mies vastailee!

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniasta on tehty lukuisia naturalistisia pitkäaikaistutkimuksia, joissa ei tosiaan löydy minkäänlaista yhteyttä pitkäaikaisen lääkekäytön ja hyvän työllistymisen kanssa. Näistä ei vain julkisuudessa puhuta, koska tutkimusten tulokset eivät sovi yleiseen narratiiviin. Tässä lista muutamista:

1. Moilanen et al ( 2013) Characteristics of subjects with schizophrenia spectrum disorder with and without antipsychotic medication - a 10-year follow-up of the Northern Finland 1966 Birth Cohort study. 35 % oli tutkimuksen lopussa lääkkeettömiä, heistä 13 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja 61 % töissä. Lääkityksellä olevista 39 % oli töissä ja 50 % eläkkeellä. Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä selittäviä tekijöitä (esimerkiksi parempi ennuste) eroille ryhmien välillä.

2. Wills et al (2017) Antipsychotic medication and remission of psychotic symptoms 10years after a first-episode psychosis. Seurantajakson lopussa lääkkeettömistä potilaista oli 37 % töissä ja lääkityksellä olevista 16 % oli työelämässä. Tutkimuksen johtopäätöksissä pohditaan jatkotutkimuksen tärkeyttä, koska selkeitä tekijöitä lääkkeettömien potilaiden paremmalle ennusteella ja työllistymiselle ei löydetty.

3. Harrow et al (2021) Twenty-year effects of antipsychotics in schizophrenia and affective psychotic disorders. Lääkkeettömistä skitsofreenikoista oli seurantajakson lopussa töissä noin 88%, jatkuvasti lääkityksellä olevista 23 %. Lääkityksen lopettaminen alle kahdessa vuodessa oli yhteydessä kuusinkertaiseen todennäköisyyteen toipua skitsofreniasta sen jälkeen, kun tunnetut vaikuttavat tekijät otettiin huomioon.

4. Bergström et al (2020) Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcomes. Rekisteritutkimuksen mukaan neuroleptilääkityksen kumulatiivinen käyttö viiden ensimmäisen vuoden aikana oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä suhteessa lääkkeettömiin tai pienellä annoksella lääkkeitä käyttäviin potilaisiin. Lääkitys ei myöskään suojannut kuolleisuudelta toisin, kuin monissa samaa rekisteriaineistoa käsittelevissä tutkimuksissa todettiin. Tutkijat pohtivat, että tutkimuksessa onnistuttiinkin paremmin kontrolloimaan muissa rekisteritutkimuksissa olevan valikoitumisharhan, jossa tutkimuksiin selviää lääkitystä parhaiten sietäviä skitsofreenikoita ja niitä, joille ei ole vielä ehtinyt kehittymään lääkityksestä aiheutuvia komplikaatioita.

Huomionarvoista on se, että monissa tutkimuksissa lääkekielteiset potilaat omaavat huonomman ennusteen kuin lääkemyönteiset. Naturalistissa tukimuksissa tämän vuoksi lääkkeettömyys ei välttämättä ensin näy hyvänä ennusteena, vaan kestää ehkä aikansa että ryhmään valikoituu ihmiset joille ei tule jatkuvia relapseja (tai he eivät ainakaan hakeudu jokaisesta ahdistusoireesta ja harhaisesta kuvitelmasta hoitoon) ja toisaalta että lääkityssä ryhmässä lääkityksen aiheuttamat haitat, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja kognitiiviset puutosoireet alkavat näkyä selvästi ihmisten toimintakyvyssä. Siinä menee monilla vuosia ja nuoret ihmiset kestävät yleensä muutenkin vaikka minkälaisia päihteitä ja lääkkeitä ilman, että toimintakyky täysin romahtaa.

On muutenkin hyvin hullunkurista, että ihmiset kuvittelevat neuroleptien tai minkä tahansa lääkityksen olevan hyvää työllisyyspolitiikkaa. Aivan kuin skitsofreenikoilla ei olisi mitään muuta haastetta kuin se, että heillä on ollut joskus psykoosi. Monien skitsofreniadiagnoosin saaneiden suurimmat haasteet ovat nimenomaan psykososiaalisia, liittyvät koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ja sitten ihmetellään miksi päihdeongelmainen Pera jolla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä normaalijärkisiä kavereita koskaan työllisty. Ongelmien medikalisointi ja lääkkeiden etsiminen häiriöihin, joille ei ole minkäänlaista biologista määritelmää eikä tunnettua mekanismia, vie ylettömän paljon huomiota ja miljoonia euroja rahaa kankkulan kaivoon.

Lue lisää

"IPS (Individual Placement and Support) -työhönvalmennukseen osallistuneista 49 prosenttia työllistyi valmennuksen aikana avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen. Vuoden seurannassa 55 prosenttia oli työssä tai opiskelemassa."

Täällä THL:n Sivu
https://thl.fi/-/vakavaan-mielenterveyden-hairioon-sairastuneille-suunnatusta-ips-tyohonvalmennuksesta-hyvia-tuloksia

Ja täällä itse tutkimus
https://www.julkari.fi/handle/10024/148127

Nämä "ilmaistyöt" on juuri niitä paikkoja johon päihdeongelmaiset,mielenterveys ongelmaiset, vankila porukka yms työttömät laitetaan.

Siis skitsoaffektiivinen häiriö.

Joskus ihmiset huomaavat, että olen väsynyt ja saan joskus siihen liittyen tiedustelua. Haluaisin haukotella enemmän, koska itselleni lääkkeiden aiheuttama väsymys on tuttua. Toki olen kateellinen terveille energisyydestä ja pohdin välillä, että mitä kaikkea olisi kiva tehdä, jos olisi energiaa.

Aika harva, ei edes siskoni, ymmärtää sairauttani tai tue siinä. Rivien välistä saan kuulla syyttelyä ja arvostelua. Teen aika lailla parhaani. Onneksi on olemassa harvoja ihmisiä, jotka tajuavat jotenkin kuinka rankkaa arki on minulle ja kuinka esimerkiksi suihkussa käynti voi joskus olla vaikeaa. Syön antipsykoottien lisäksi masennuslääkkeitä, jotka auttavat siihen, että en itke koko ajan pahaa oloani tai mieti itsetuhoisesti.

Sairaus on kuitenkin opettanut suhtautumaan asioihin eri tavalla. Olin jo hyväksynyt varhaiseläkkeeni, mutta toistaiseksi sinnittelen vielä työelämässä.

Olen joskus pohtinut, että pitäisin blogia elämästäni, mutta tuskin monia kiinnostaa lukea.

skitsoaffektiivisessa häiriössä yleensä toimintakyky pysyy parempana kuin tavallisessa
skitsofreniassa.

Anonyymi kirjoitti:

Siis skitsoaffektiivinen häiriö.

Joskus ihmiset huomaavat, että olen väsynyt ja saan joskus siihen liittyen tiedustelua. Haluaisin haukotella enemmän, koska itselleni lääkkeiden aiheuttama väsymys on tuttua. Toki olen kateellinen terveille energisyydestä ja pohdin välillä, että mitä kaikkea olisi kiva tehdä, jos olisi energiaa.

Aika harva, ei edes siskoni, ymmärtää sairauttani tai tue siinä. Rivien välistä saan kuulla syyttelyä ja arvostelua. Teen aika lailla parhaani. Onneksi on olemassa harvoja ihmisiä, jotka tajuavat jotenkin kuinka rankkaa arki on minulle ja kuinka esimerkiksi suihkussa käynti voi joskus olla vaikeaa. Syön antipsykoottien lisäksi masennuslääkkeitä, jotka auttavat siihen, että en itke koko ajan pahaa oloani tai mieti itsetuhoisesti.

Sairaus on kuitenkin opettanut suhtautumaan asioihin eri tavalla. Olin jo hyväksynyt varhaiseläkkeeni, mutta toistaiseksi sinnittelen vielä työelämässä.

Olen joskus pohtinut, että pitäisin blogia elämästäni, mutta tuskin monia kiinnostaa lukea.

Lue lisää

Skitsoaffektiivisen elämää seuranneena, voin sanoa, ettei kaikki todellakaan ole väsyneitä ja aikaansaamattomia. Moni kärsii maniasta ja se on vaikeampi työkykyisenä säilyä.

Nopeena kommenttina. Tietysti uudessa työpaikassa kaikki on uutta, myös työkaverit. Sillä ei sinänsä siis ole mitään tekemistä autisminkirjon kanssa, vaan sen että se ottaa ihan joka pulliaiselle oman aikansa tutustua niihin.

Seksiorjista taas sellainen sananen, että vaikka siinä missä on olemassa huonoja työnantajia ja tekijöitä, niin työmarkkinoille on kuitenkin tehty aikamoinen laki ja sääntöviidakko. Se suojaa molempia osapuolia monenlaisilta lieve ilmiöiltä. Enkä suoraansanottuna muista että mitään noin graavia olisi työmaailmassa tapahtunut.

Suosittelen tutustumaan IPS työhönvalmennukseen, jos aidosti kaipaa vaihtelua elämäänsä työn muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Nopeena kommenttina. Tietysti uudessa työpaikassa kaikki on uutta, myös työkaverit. Sillä ei sinänsä siis ole mitään tekemistä autisminkirjon kanssa, vaan sen että se ottaa ihan joka pulliaiselle oman aikansa tutustua niihin.

Seksiorjista taas sellainen sananen, että vaikka siinä missä on olemassa huonoja työnantajia ja tekijöitä, niin työmarkkinoille on kuitenkin tehty aikamoinen laki ja sääntöviidakko. Se suojaa molempia osapuolia monenlaisilta lieve ilmiöiltä. Enkä suoraansanottuna muista että mitään noin graavia olisi työmaailmassa tapahtunut.

Suosittelen tutustumaan IPS työhönvalmennukseen, jos aidosti kaipaa vaihtelua elämäänsä työn muodossa.

Lue lisää

27.12-23 11:26 vastaa 28.12-23 10:03:lle

Mulle on tapahtunut sellainen, että ulkomailla työskennellessäni minua asiattomasti kohdellut ja väärin perustein potkut antanut työnantaja "auttoi" minut saamaan toisen työn, missä työnantaja alkoi seksuaalisesti ahdistella minua ja ihan suoraan sanoi kotiinlähtöaikani koittaessa, että en lähdekään kotiin Suomeen, koska hän "tarvitsee uuden vaimon". Olin tuolloin teini-ikäinen. Työnantaja yritti estellä lähtöäni, sekä jätti palkkani maksamatta. Pääsin kuitenkin pakenemaan.

Ei tuo tapaus sairastumistani silti selitä. Olin sairastunut jo aiemmin. Taustalla lapsuusaikaista seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa ja vanhemman päihdeongelma.

Kunpa tosiaan kaikki suhtautuisi niin, että kaikille on kaikki asiat uusia eikä pelkästään autisteille. Minulle vaan toistuvasti eri tilanteissa ja ympäristöissä väitetään, että minun pitäisi automaattisesti tietää ennalta ennalta tuntemattomien henkilöiden ennalta tuntemattomat ajatukset ja käytännöt. Kunpa olisikin vaan ne säännöt, jotka laista voi lukea. Olisi helppoa niitä noudattaa, mutta se ei tunnu monille riittävän! Mistä meediokoulusta minun pitäisi ajatustenlukuoppia hakea?

Etkös sä ap ole hoidossa? Yritätkö kirjoitella jonkun toisen puolesta, ehkä hänen puolesta, josta olet keksinyt ilkeitä valheita ton 15ta vuoden ajan! Totuushsn on selvillä, tirhaa enää yrität!!

Hyvä oleggi!

En voi oikein valitella psyykkistä vointiani missään (mitä varmaan IPS-valmennukseen pääseminen vaatisi), koska en aio aloittaa mitään lääkitystä, varsinkaan skitsofrenialääkitystä. Pari vuotta sitten olisin ollut valmis ottamaan ehkä jotain ahdistuneisuuteen, joka alkoi pahentua sietämättömäksi, kun olin käyttämättä päihteitä pidempään. Sain tavalliselle terveyskeskuslääkärille ajan, mutta niin pitkän ajan päähän, että olin ehtinyt alkaa juoda taas, joten tk-lääkäri käski minun mennä päihdelääkärille psyykkisten vaivojeni kanssa. Päihdelääkärimme on niin kaheli, että hän ei ole todellakaan oikea henkilö hoitamaan ketään ahdistunutta tai masentunutta. Ihmetyttää vaan, kun juoppo naapurini kertoi tämän tk-lääkärin hoitaneen häntä hänen OCD:nsä tiimoilta. Sukupuolestako tässä on taas kyse? Miksi ei lähettänyt ocd-naapuria päihdelääkärille, vaikka on tiedetysti rankka juoppo? Minun selkärankavammasta aiheutuvista jalkaoireista oli konsultoinut harjoittelevalle tk-lääkärille, joka puhui siitä sähköllä tehtävästä hermoratatutkimuksesta, että niitä ei tarvitse sen kummemmin tutkia. Toiselle juopolle naapurille kuitenkin määrää pitkiä sairaslomia ja kuntoutusta vastaavien vaivojen takia, vaikka mies on lähellä eläkeikää. Sukupuolestako tässä on taas kyse?

Joudun vaan maailman tappiin, vielä melkein 30 vuotta hakemaan töitä, joihin en kykene joko somaattisten tai psyykkisten vaivojen vuoksi. Kun jään niistä sitten sairaslomalle somaattisten vaivojen vuoksi, minulle ei myönnetä sairaspäivärahaa, koska olen alkoholiongelmainen. Kuitenkaan en voi lopettaa tai ainakaan myöntää lopettaneeni alkoholinkäyttöä, koska se on ainoa seikka, joka suojelee minua psykiatrialta.

Terveyttään ei tosiaan kannata pilata.

Anonyymi kirjoitti:

En voi oikein valitella psyykkistä vointiani missään (mitä varmaan IPS-valmennukseen pääseminen vaatisi), koska en aio aloittaa mitään lääkitystä, varsinkaan skitsofrenialääkitystä. Pari vuotta sitten olisin ollut valmis ottamaan ehkä jotain ahdistuneisuuteen, joka alkoi pahentua sietämättömäksi, kun olin käyttämättä päihteitä pidempään. Sain tavalliselle terveyskeskuslääkärille ajan, mutta niin pitkän ajan päähän, että olin ehtinyt alkaa juoda taas, joten tk-lääkäri käski minun mennä päihdelääkärille psyykkisten vaivojeni kanssa. Päihdelääkärimme on niin kaheli, että hän ei ole todellakaan oikea henkilö hoitamaan ketään ahdistunutta tai masentunutta. Ihmetyttää vaan, kun juoppo naapurini kertoi tämän tk-lääkärin hoitaneen häntä hänen OCD:nsä tiimoilta. Sukupuolestako tässä on taas kyse? Miksi ei lähettänyt ocd-naapuria päihdelääkärille, vaikka on tiedetysti rankka juoppo? Minun selkärankavammasta aiheutuvista jalkaoireista oli konsultoinut harjoittelevalle tk-lääkärille, joka puhui siitä sähköllä tehtävästä hermoratatutkimuksesta, että niitä ei tarvitse sen kummemmin tutkia. Toiselle juopolle naapurille kuitenkin määrää pitkiä sairaslomia ja kuntoutusta vastaavien vaivojen takia, vaikka mies on lähellä eläkeikää. Sukupuolestako tässä on taas kyse?

Joudun vaan maailman tappiin, vielä melkein 30 vuotta hakemaan töitä, joihin en kykene joko somaattisten tai psyykkisten vaivojen vuoksi. Kun jään niistä sitten sairaslomalle somaattisten vaivojen vuoksi, minulle ei myönnetä sairaspäivärahaa, koska olen alkoholiongelmainen. Kuitenkaan en voi lopettaa tai ainakaan myöntää lopettaneeni alkoholinkäyttöä, koska se on ainoa seikka, joka suojelee minua psykiatrialta.

Terveyttään ei tosiaan kannata pilata.

Lue lisää

Ethän oo liian ylpeä hakeaksesi apua, jos tarviit

Koksupäissään ihmiset tekee kauheita tekoja

Anonyymi kirjoitti:

En voi oikein valitella psyykkistä vointiani missään (mitä varmaan IPS-valmennukseen pääseminen vaatisi), koska en aio aloittaa mitään lääkitystä, varsinkaan skitsofrenialääkitystä. Pari vuotta sitten olisin ollut valmis ottamaan ehkä jotain ahdistuneisuuteen, joka alkoi pahentua sietämättömäksi, kun olin käyttämättä päihteitä pidempään. Sain tavalliselle terveyskeskuslääkärille ajan, mutta niin pitkän ajan päähän, että olin ehtinyt alkaa juoda taas, joten tk-lääkäri käski minun mennä päihdelääkärille psyykkisten vaivojeni kanssa. Päihdelääkärimme on niin kaheli, että hän ei ole todellakaan oikea henkilö hoitamaan ketään ahdistunutta tai masentunutta. Ihmetyttää vaan, kun juoppo naapurini kertoi tämän tk-lääkärin hoitaneen häntä hänen OCD:nsä tiimoilta. Sukupuolestako tässä on taas kyse? Miksi ei lähettänyt ocd-naapuria päihdelääkärille, vaikka on tiedetysti rankka juoppo? Minun selkärankavammasta aiheutuvista jalkaoireista oli konsultoinut harjoittelevalle tk-lääkärille, joka puhui siitä sähköllä tehtävästä hermoratatutkimuksesta, että niitä ei tarvitse sen kummemmin tutkia. Toiselle juopolle naapurille kuitenkin määrää pitkiä sairaslomia ja kuntoutusta vastaavien vaivojen takia, vaikka mies on lähellä eläkeikää. Sukupuolestako tässä on taas kyse?

Joudun vaan maailman tappiin, vielä melkein 30 vuotta hakemaan töitä, joihin en kykene joko somaattisten tai psyykkisten vaivojen vuoksi. Kun jään niistä sitten sairaslomalle somaattisten vaivojen vuoksi, minulle ei myönnetä sairaspäivärahaa, koska olen alkoholiongelmainen. Kuitenkaan en voi lopettaa tai ainakaan myöntää lopettaneeni alkoholinkäyttöä, koska se on ainoa seikka, joka suojelee minua psykiatrialta.

Terveyttään ei tosiaan kannata pilata.

Lue lisää

IPS eli individual placement and support ei liity mitenkään lääkkeisiin. Itseasiassa se on erittäin hyvä esimerkki siitä, että saatavilla on todella paljon muutakin "Hoitoa" kuin lääkkeitä, jos vaan suostuu ottamaan sitä vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ethän oo liian ylpeä hakeaksesi apua, jos tarviit

Koksupäissään ihmiset tekee kauheita tekoja

Mielestäni en ole liian ylpeä hakemaan apua jos tarviin, koska olen hakenut omasta aloitteestani apua päihdeongelmaan jo 15 vuotta sitten, ennen kuin läheiset alkoivat huomautella asiasta, ja sen jälkeen pettymyksistä huolimatta toistuvasti uudelleen. En tiedä, mikä minussa on, mikä herättää ihmisissä sellaisen verenhimoisen pedon, että toistuvasti saan kokea henkistä väkivaltaa niiden taholta, joilta haen apua.

Päihdeongelman syntyä ennen hain apua masennukseen, ja sain: lääkkeitä, jotka laukaisivat sen alkoholiongelman. Olin parikymppinen. Olin luottavainen ja toisalta en tiennyt asioista paljoa. En tiennyt, mitä SSRI-mömmöt ovat ja toisaalta en tiennyt että voisin hakeutua terapiaan, eikä kukaan sitä minulle ehdottanut.

Jostain syystä minulle tarjotellaan aina niitä lääkkeitä, sellaisiinkin vaivoihin, joita minulla ei ole. 4 vuotta SSRI-kuurin jälkeen olin laitoshoidossa alkoholiongelman takia ja hoitajat yrittivät väkisellä saada minua käyttämään uudelleen sitä lääkettä, joka oli alkoholiongelman laukaissut, vaikka en ollut masentunut vaan iloinen ja toiveikas päästyäni hoitoon... Lääkärin puheille minua ei suinkaan pästetty vaan olivat keskenään päättäneet, että minua vaivaa tämä ja siihen auttaa tämä lääke.

Toisen kerran kun olin laitoshoidossa alkoholismin takia yritettiin saada ottamaan skitsofrenialääkkeitä ilman, että tietäisin, mitä lääkettä otan ja luonnollisesti taas ilman lääkäriä näkemättä. Minulla ei ollut tuolloin skitaofreniadiagnoosia, oireita eikä mitään puhetta ollut ollut sellaisista asioista, jotka siihen voisivat viitata.

"Koksupäissään ihmiset tekevät kauheita asioita".

Kyllä kauheita asioita tekevät ihmiset tekevät niitä ihan ilmam kokoomustakin... Kokoomus vain lisää sairaalloista vallantunnetta.

Ymmärrän, että haluat loukata, teitä riittää näillä anomuumipalstoilla.

En mielestäni ole liian ylpeä, mutta liian traumatiaoitunut voin olla. Ensin alkuperäiset lapsuudentraumat ja siihen päälle kaikki hoitoväen toistuvat traumatisoinnit.

Jos alistaminen ja nöyryyttäminen auttaisivat ongelmiini, niin minulle ei olisi ikinä kehittynytkään mitään ongelmia, koska minua on kohdeltu sillätavalla jo alle kouluikäisestä asti.

Anonyymi kirjoitti:

IPS eli individual placement and support ei liity mitenkään lääkkeisiin. Itseasiassa se on erittäin hyvä esimerkki siitä, että saatavilla on todella paljon muutakin "Hoitoa" kuin lääkkeitä, jos vaan suostuu ottamaan sitä vastaan.

Lue lisää

Mistä sitä IPS-valmennusta pyydetään?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sitä IPS-valmennusta pyydetään?

Niin ja millä perusteella sitä tulee pyytää?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sitä IPS-valmennusta pyydetään?

IPS- Työhönvalmennukseen päästään yleensä ihan pyytämällä omaltahoitajalta.

Tiedän että Jotkut ihmiset ovat olleet myös suoraan yhteydessä työhönvalmentajaan, ja saaneet homman käyntiin sitä kautta, mutta vaatinee jo onnea ja tietämystä että mistä tällaisen valmentajan löytää.

Valitettavasti työhönvelmennusta ei ole aivan joka hyte-alueella, mutta muistaakseni suurimmassa osassa suomea sitä on saatavilla.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja millä perusteella sitä tulee pyytää?

Työhönvalmennuksen yhteydessä puhutaan usein vakavista mielenterveyshäiriöistä.

Käytännössä jokainen Hyte-alue on itse linjannut, että mitä he katsovat vakaviksi mielenterveyden häiriöiksi. Työhönvalmennus on sen verran uutta toimintaa, että ainakin aluksi joillain paikkakunnilla on palvelua tarjottu tietyn ikäisille, tai esimerkiksi vain psykoosisairaille.

Näyttää kuitenkin siltä, että kun palvelu vakiintuu, niin se tulee myös useampien ulottuville. Käsittääkseni esimerkiksi "tukeva" masennus riittää useimmilla paikkakunnilla palveluun pääsyyn, enkä muista että tällähetkellä olisi mitään ikärajoitusta millään hyte-alueella.

Tärkein peruste on kuitenkin se, että ihminen itse haluaa töihin, se on siis täysin vapaaehtoinen palvelu.

Meinasi ihan unohtua, tuossa ihan hyvä geneerinen ifno sivu
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/mielenterveys-ja-toimintakyky/ips-tyohonvalmennus-auttaa-kuntoutujaa-tyollistymaan