mul on ihan kauhee yksinäisyyden pelko sen takii mä en koskaa uskalla suuttuu kellekkää tai ku joku tykkää musta mut mä pidän sitä enemmän ystävänä nii annan olla sen siin toivos et meil vois olla jotain tulevaisuudes koska mua pelottaa yksin jääminen niin paljon..oisko jollain mitää neuvoo miten tota pelkoo vois vähentää tai onks kellää muulla tämmöst ongelmaa?
yksinäisyys
olo
6772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun pitäisi saada itseluottamusta kasvamaan!!
ei mull oo tommosta ongelmaa vaan pahempi kun mull ei oo enää ystävii! ku vaihdoin kouluu nii kaikki jätti! ja
kun tulin takas vanhaan kouluun taksas nii enää ne ei ookka niin hyvii ystävii kun aikasemmin..(vähän vaikeeta selittää)..ja parhaan kaverin äitin mieelst mä elin huomoo seuraa nii laitto välit poikki..../:sä voit vaikka lähettää säköpostii jos sä haluut kertoo tostasun ongelmasta!(:
Mulla on suurinpiirtein sama ongelma: Muutin vuos sitten uudelle paikkakunnalle, mutta sain onneks "koulukavereita" joiden kaa pystyn olee koulus, mut koulun ulkopuolel me ei pidetä melkein mitään muuta yhteyttä ku jauheta jotn vitun paskaa irc-gallerias. oon siis tosi yksinäinen, koska mul ei oo yhtään kunnon Kaveria, jonka kaa vois vaan olla, jutella jne. '
Sillä mistä muutin on kyllä kavereita. Nään niitä harvoin, koska asun sen verran kaukana.
mun sähkö posti on [email protected] jos sä haluut kirjotella...
Mä pelkäsin kans nuorempana yksin jäämistä niin paljon, että alistuin mun ainoon koulukaverin haukkumiselle ja nauramiselle vaan sen takia, koska pelkäsin etten sais muita kavereita luokaltani ja joutuisin olemaan yksin.. Se tyttö oli myös suosittu joten pääsin sen kautta ns. hengailemaan muitten kanssa ja menemään bileisiin yms. Ehkä se ei oikeen tajunnu kuinka paljon sen sanat ja nauraminen satutti, koska ei se tunnu potevan siitä mitään syyllisyyttä.. Nykyisin mun on vaikeeta olla oma itteni, koska peittelin sitä niin kauan. Musta on tullut myös aika ujo, koska en sillon uskaltanut sanoa aina kaikkea, ettei se "kaveri" olis nauranu. Älkää hyvät ihmiset ikinä kuunnelko jos joku haukkuu teitä eikä arvosta teidän omaa persoonallisuutta!! Parempi olla vaikka jonkun aikaa yksin ja säilyttää omanarvontuntonsa.. kyllä niitä kavereita sitten saa kunhan on vaan oma ittensä.
Jos ei joku arvosta toisen persoonallisuutta, niin painukoon helvettiin!
Mulla itsellä on yksi kaveri, joka ei hyväksy sitä, että mäkin olen myös hiljainen ja rauhallinen. Hän vaatii täyspainoista viihdykettä tunnista, kun mä olen hänen kanssaan. Muuten jos en tee niin (jauha paskaa tunnista toiseen), hän ahdistuu. Ja mun itsetunto ja itseluottamus on TODELLAKIN LASKENUT.
Niin että sulle "Typy", mun ois pitänyt varmaan aikaisemmin noudattaa tota neuvoa. Niin totta kuin se sanasta sanaan onkin!