***unia***

6.12.
Rannan puissa puhkui kylmä pakkaskeli,
veden virta lahdelle hyhmää muodosteli.
Taivaankannen puolla liisi varjo tumma,
outo maisemassa mietin mikä kumma.
Ei kutsu kuikka tai kähise sorsan pilli,
ääneti lentää yllä luonto villi.
Katosi pois huuruun päivän kuutamolla,
näytti meille mitä on vapaa olla.

Päivän valo kimaltaa hangen pintaa,
auringon säteet lämmittää rintaa.
Talvi on täällä lumisin puin,
heleänä hehkuu nauravin suin.
Hetki on hellä, pehmeä kuin untuva,
pakkasen puntakin suudelmalta tuntuva.

Hiljaa huokaa nyt tuokion verran,
sallittu kai taas tämän kerran.
Kuluneet päivät harmaat ja hauraat,
niiden vilkut ja viimat sekä hanget valkeat hauraat.
Mitä odotit, mitä toivoit, mitä hait,
pyytämättä kuin huomaamatta mitä kaikkea sait?

Talvi taittuu vielä suu supussa,
kevään muisto heräävät kukan nupussa.
Kuuletko jo kuiskeen herää hei,
vai myyräkö sen kukkasen sinulta vei?