Hei!
Koirani on 5- vuotias Saksanpaimenkoira narttu. Sillä on ongelmana aggressiivinen käytös vieraita ihmisiä kohtaan ja korostunut suojeluvietti.
Kun kotiimme tulee vieraita, alkaa hirveä haukkuminen ja hyökkäily. Joskus tuntuu, että koiramme puree kohta. Apua olen saanut siitä, että laitan koiran eriin huoneeseen ja annan sen rauhoittua. Sitten päästän sen huoneesta ja käsken maate ennen kuin päästän nuuhkimaan vieraita. Tänään vain sattui ulkona seuraavasti:
Jätin koiramme kiinni ulos sillä välin, kun kävin hakemassa kaverini (pieni lapseni vaunuissa) sisältä juttelemaan ulos. Juttelimme, koiramme oli kaukana meistä kiinni edelleen. Olin lähdössä ja kaverini aikoi käydä moikkaamassa koiraani. Tulin vaunujen ja kaverini kanssa koiran luokse, jolloin koira alkoi haukkumaan ja ärisemään ja hyökkäilemään kaveriani kohti. Kaverini on nähnyt koirani ennenkin, joten jatkoi matkaa koirani luo, jolloin koirani hyökkäsi ja melkein sai purastua kaveriani kasvoista!
Tämä oli järkytys ja nyt olen ihan loppu, mitä ihmettä voisin tehdä??
Loppu kävely meni hyvin, ihmisiä tuli vastaan ja koirani oli vaunujen sivulla, eikä välittänyt ihmisistä.
Uskon, että koirani suojeli lastamme. Kertokaa, mitä teen? Voiko käytökseen vaikuttaa jollain lailla?
Koirani on 5- vuotias Saksanpaimenkoira narttu. Sillä on ongelmana aggressiivinen käytös vieraita ihmisiä kohtaan ja korostunut suojeluvietti.
Kun kotiimme tulee vieraita, alkaa hirveä haukkuminen ja hyökkäily. Joskus tuntuu, että koiramme puree kohta. Apua olen saanut siitä, että laitan koiran eriin huoneeseen ja annan sen rauhoittua. Sitten päästän sen huoneesta ja käsken maate ennen kuin päästän nuuhkimaan vieraita. Tänään vain sattui ulkona seuraavasti:
Jätin koiramme kiinni ulos sillä välin, kun kävin hakemassa kaverini (pieni lapseni vaunuissa) sisältä juttelemaan ulos. Juttelimme, koiramme oli kaukana meistä kiinni edelleen. Olin lähdössä ja kaverini aikoi käydä moikkaamassa koiraani. Tulin vaunujen ja kaverini kanssa koiran luokse, jolloin koira alkoi haukkumaan ja ärisemään ja hyökkäilemään kaveriani kohti. Kaverini on nähnyt koirani ennenkin, joten jatkoi matkaa koirani luo, jolloin koirani hyökkäsi ja melkein sai purastua kaveriani kasvoista!
Tämä oli järkytys ja nyt olen ihan loppu, mitä ihmettä voisin tehdä??
Loppu kävely meni hyvin, ihmisiä tuli vastaan ja koirani oli vaunujen sivulla, eikä välittänyt ihmisistä.
Uskon, että koirani suojeli lastamme. Kertokaa, mitä teen? Voiko käytökseen vaikuttaa jollain lailla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo on melkoisen hankala tilanne nyt, kun koirasi on selvästi oppinut vahtimaan ja kokee käytöksensä palkitsevana. Ensimmäisenä mieleeni tulee suojella lastasi. Vaikka koirasi vahtisikin lasta, suosittelisin silti kuonokopan käyttöä jos ovat yhteisissä tiloissa. Tämä siksi, että vahtiviettiset koirat saattavat kanavoida viettinsä vaikkapa omaan leluun. Jos lapsi, oli kuinka tuttu tahansa, lähestyy lelua, saattaa koira nappaista tai saada vieläkin pahempaa jälkeä aikaan. Tiedän tämän kuulostavan kaukaa haetulta, mutta hoidin vajaa vuosi sitten vastaavasti käyttäytyvää koiraa. Omistaja ei uskonut kehotuksiani kuonokopittaa koira, ja se kuvaamassani tilanteessa kävi perheen parivuotiaan naamalle. Koiran lopettivat samantien.
Vahtimista ja ylireagoimista voi siedättämällä poisopettaa, mutta on hyvin aikaavievää ja eteneminen on tehtävä erittäin hitaasti. Uskon, että koirasi ei luota Sinuun lauman suojelijana, vaan kokee, että sen on puolustettava lasta vaikka olisit läsnäkin.
Olet tehnyt aivan oikein laittaessasi koiran toiseen huoneeseen vieraiden saapuessa, se vähentää koirasi stressiä ja lisää luottamusta sinuun (=vieraat ovat tulleet, eivät ole uhkaavia, emäntä osasi hoitaa tilanteen ilman minun apuani).
Älä missään nimessä jätä koiraasi kaupan tms ulkopuolelle yksin. Onko hyökkäävää käytöstä erityisesti tiettyjen ihmisten kohdalla (sukupuoli, vaatetus, parta, pitkä tukka jnejnejne..) kohdalla vai onko se satunnaista? Nämä ovat tärkeitä asioita poissulkemaan mahdollisen traumaattisen kokemuksen. Ja mikä tärkeintä: Onko koirasi käyttäytynyt noin aina, vai onko käytös pahentunut iän, vauvan tms. myötä?
Moikka!
Sain koiran, kun se oli noin puolivuotias (oli ollut paikassa, josta kasvattaja oli sen hakenut pois huonon kohtelun takia) ja jo pennusta koira käyttäytyi suojelevasti ja arasti. Jossain vaiheessa kuvittelin, että suojelua tapahtui, kun kysessä oli matalaääninen mies, mutta tässä tapauksessa kyseessä oli nainen.
Iän myötä vaiva on vain pahentunut, minusta vauva ei silti tuonut muuta muutosta koiralleni kuin yhden suojeltavan lisää. Koirani on ollut aina todella alistuva, jo pelkkä karjaisu on saanut sen vingahtamaan ja tulemaan häntä koipien välissä luokseni.
Ruokakuppiaan tai lelujaan se ei suojele edes vierailta, ainoa suojelun kohde ovat ihmiset, ennen pääasiassa minä, nykyään myös vauvani.
Uskon kanssa, että koirani ei usko minuun lauman suojelijana, miten ihmeessä osoitan sille, että suojelen kyllä laumaani? Miten vahtimista ja ylireagoimista voi opettaa pois?
Kiitos paljon vastauksista, helpottaa todella oloani!
Milloin tama suojeluvietti on korostunut? Onko se korustunut samoihin aikoihin kun sait lapsesi? Jos niin, koira todella "suojelee" perheen pieninta. En kylla valitettavasti osaa auttaa, sinun kannattaisi kysya asiaa kyseisen rodun kasvattajilta!
Käypä kirjoittamassa juttusi tuonne koiraneuvolan sivuille, siellä on fiksua porukkaa ja sieltä varmasti saat vinkkejä.
Uskon, että tuohon tilanteeseen on lääke olemassa.
http://www.multisoft.fi/koiraneuvola/modules.php?op=modload&name=PNphpBB2&file=viewforum&f=2
Sattuipas hassusti, että olen seurannut vierestä samanlaista tapausta. Naapurimme koira käyttäytyy samalla lailla (uros sakemanni). No tämä pariskunta vei koiransa koirapsykologille ja heille sanottiin myöskin, että koira ei kunnioita laumanjohtajaansa. No ohjeena oli, että ensimmäiseen viikkoon koiraa ei saa noteerata ollenkaan kotona (ei puhua,ei koskea, ihan kuin koiraa ei olisi), lenkillä sille saa jutella.
Toisella viikolla samaa jatketaan sitten kielto ei, on sallittu kotona.
Koulutus on siis hidasta ja pitkäkestoista.
Kahdessa viikossa on kuulemma koira nöyrtynyt huomattavasti!
Sitten tietysti nämä "päivänselvät" asiat, ruoka-astia pois heti kun koira on syönnyt (ei kuppia lattialla koko päivää), ensimmäiseksi ovesta lähtiessä sinä menet viimeiseksi koira.
No toivottavasti näistä olisi edes pientä apua.
Kiitos paljon, pitää heti kokeilla.
Moi
Elikkä eka viikolla koiraa ei noteerata lainkaan ja toisella viikolla sanaa ei, voi jo käyttää. Entäs sen jälkeen? Oliko naapurinne kanssa puhetta jatkosta?
Kiitos vastauksestasi!
kannattais ottaa yhteyttä koiraterapeuttiin koska siltä saa asiantuntevaa neuvoa juuri teidän tilanteeseen. Meillä kaksi narttua on tapellut ja oltiin tosi paikan edessä luovutaanko toisesta kun oli tulossa perheeseen pieni vauva. Noh otimme yteyttä terapeuttiin ja satiin kasapäin tietoa kaikesta. Teillä voisi olla johtajuus ongelma joka vaatii koulutusta kotona ja ulkona. Meillä esim. koiria ei huomioida lainkaan kun tulevat paikalle vaan silloin kun me pyydämme heiltä jotain. Emme rapsuta koiria ilman että he tulevat käskystä meidän luo. Tämä tulee olemaan aina ja juuri tuo ei huomioiminen pitäisi säilyttää aina, vieraiden pitäisi myös tehdä näin. kehu annetaan heti kun koira tekee oikein. Tuo huomaamattimuus tekee sen että koira oppii siihen että sinä tiedät mitä pitää tehdä. Kaikki huomio siis kieltäminenkin on huomiota. Meillä myöskin koirat aina tulevat ovesta viimeisenä, saavat ruoan vasta meidän syötyä ym.. tappeluita ei oikeastaan ole ollut tämän kouluttautumisen aikana. Tuo toinen koiramme on todella stressaantunut ja lenkillä ärisee muille koirille ja näyttää hampaita(suojelee meitä). Hiljaa hyvä tulee, saatiin myös ihan ohjeita päivittäin miten edetä, joten ihan lapsen takia suosittelen koiraterapeutin ohjeita, ei vaan täältä netissä keskustelua. Jos et halua luopua koirasta jos vaikka kävisi niin et purisi jotain, koska tilanne on teillä sellainen. Itse olen tehnyt selväksi, että kaikki agressiivisuus täytyy loppua koska en halua että lapselle käy mitenkään.
Minulla on 5kk labradorinnoutaja ja se tekee tuota samaa.Paitsi että kohteena olen minä itse!Kyllä se osaa kiltistikkin olla, mutta joka aamu kun tulen huoneestani saan heti ensimmäiseksi koiran hampaat käteeni kiinni.Kun ollaan esim. lenkillä niin se menee kyllä ihan kiltisti, mutta joskus lenkilläkin se saattaa ryhtyä puremaan.Että näin meillä..
kannattaa välillä komentaakin? Meillä 5kk narttupentu yrittää välillä riekkumisen huumassa pureskella mutta napakka kielto ja jos ei tehoo niin kielto ja niskasta ravistus ja asia on jääny sikseen.
Tietysti sitä ollaan kielletty, niskasta on napattu kiinni yms. kaikkea mahdollista on kokeiltu mutta mikään ei tunnu toimivan.Kun tää mun "vauva" pääsee vauhtiin puremisen suhteen se unohtaa aivan kaiken!Se ei kuule mitään keskittyy vaan seuraavaan hyökkäykseen käsiäni kohti!Tuntuu että se on kuin jokin villikoira eikä mikään kiltti perhekoira...Olen näyttävästi saanu labradorinnoutajista täydellisesti väärän kuvan.Tänäkin aamuna sain tuntea koirani hampaitten puruvoiman..Meinasi sormi melkein murtua.Ja vaikka käänsin sille selkäni se hyökkäsi silti.Mitä tälle mun niin "ihanalle" koiralle pitäs tehä?
tuohon jo vähän aikaisemmin kirjoitin tämän palstan aloittaneelle et otta terapeuttiin yhteyttä, siis koira sellaiseen. Ei se ole paha ja hyvä jos haluaa asialle muutoksia. Täällä kun saattaa joku 10-vee antaa ohjeita koiran kouluttamiseen mikä sinällään ei ole huono, mutta kuiteskin kokeneempi ihminen tietää enemmän. Tuo pureskelu on tosi kurja juttu ja jos esim. ei ole aiemmin tehnyt moista viehän lekurille näytettäväksi että se on terve. Joskus kun koira on sairas niin voi olla aggressiivinen. Muuten ota koiraterateuttiin yhetyttä!mukavia kesä päiviä!
Teillä on vielä niin nuori koira et näköjään niskoittelee teille. Kannattaa mennä koulutukseen tai kurssille et saa tuollaisen tavan pois. Myöhemmin saattaa olla vielä pahempi joten älkää antako mennä tuollaisen käytöksen liian pitkälle varsinkin kun nuoresta koirasta on kyse. JOs et halua mennä koulutuksiin niin ota vaikka kirjoista tietoa miten tilanteessa voisi toimia. Kaikille koirille ei niskata kiinniote ole riittävä meil ainakin bulldoggi koiralla se ei tunnu missään. Voisit kokeilla vettä. Aina kun puree niin vettä pirskotat kuonoon ja tiukka ei. Onhan koirallasin riittävästi virikkeitä? siis koulutus olis kyl sopiva virike. Ja muuten tuon ikäiset pureskentelee mutta koitahan opettaa koirasi toiselle tavalle. niin et sit kärsi myöhemmin, jaksuja!