Tätini laittoi viestiä viime helmikuussa, että mamma haluaa lahjoittaa maalaamiaan posliineja meille lapsenlapsille muuttaessaan palvelutaloon ja posliinit ei sinne mahdu. Itse tilanteessa mamma oli itse läsnä ja oli lajitellut erikseen itselleen säöstämänsä posliinit ja ne, joiden toivoi jäävän sukuun ja kelpaavan jollekulle meistä.
Valitsin itse yhden kukkavaasin ja ruokailulautaset (6 kpl). Ne pakattiin minulle mukaan kiitosten kera, että merkitsee mammalle kun kelpaavat meille lapsenlapsille.
Kevään mittaan oltiin muuttoapuna mammalle (tädilleni, joka vastasi tyhjennyksestä). Syksyllä yllättäen posliineja alettiin vaatia takaisin ja nyt tuli tädiltäni kirje, että jos ei posliineja palauteta, mamma ryhtyy jatkotoimenpiteisiin niiden perimiseksi.
Mammalla on ilmeisesti muistisairautta, mutta tädilläni ei tietääkseni. 😁 Erikoisessa sopassa kyllä nyt ollaan, mamma on sittemmin sanonut minua ja sisaruksiani varkaaksi ja muutoinkin meuhkannut, täti peesaa. Todella ikävältä tämä tuntuu tietenkin, toisaalta eipä minun elämä nyt vaasiin ja kuuteen lautaseen kaadu. Oikeammin tuntuu ikävältä katsoa niitä nykyään ja palautan ne ihan mielelläni, tunnearvoa niillä lähinnä olisi vain ollutkin. Jota ei siis nykyään oikein löydy tämän reuhoamisen jälkeen.
No, yksi hassu meidän suvun saagassa ja kova on näemmä kuhina keppojen sun muiden äärellä kun ihminen alkaa siirtyä perittävien kategoriaan. Itsestä lähinnä tuntuu siltä, että posliinihyvittelyllä täti halusi ensin "ostaa" itselleen ilmaisen muuttoavun, vaan nyt vaasit takaisin omaan vitriiniin. Olisin loukkaantunut, ellen toisaalta aika lailla tottunut hänen taholtaan mitä kummallisempiin kuvioihin elämän mittaan.
Palautan tokikin lahjaksi saamani astiat, alkoi vain kiinnostaa mitä laki sanoo tällaisista lahjojen takaisin pyytämisistä? Huvikseni katsoin, niin minulla on tallessa viesti tädiltä, jossa kutsutaan mamman luo, kun hän haluaa antaa lahjaksi posliineitaan, neuvotaan myös ottamaan pahvilaatikoita ja pakkausmateriaalia mukaan. Onneksi en tuota enempää innostunut posliineja vastaanottamaan, olisi kova raijaaminen takaisin. 🙃
Posliineista viis, enemmän harmittaa aika erikoisiksi menevät sukulaisvälit. Sääli.
Valitsin itse yhden kukkavaasin ja ruokailulautaset (6 kpl). Ne pakattiin minulle mukaan kiitosten kera, että merkitsee mammalle kun kelpaavat meille lapsenlapsille.
Kevään mittaan oltiin muuttoapuna mammalle (tädilleni, joka vastasi tyhjennyksestä). Syksyllä yllättäen posliineja alettiin vaatia takaisin ja nyt tuli tädiltäni kirje, että jos ei posliineja palauteta, mamma ryhtyy jatkotoimenpiteisiin niiden perimiseksi.
Mammalla on ilmeisesti muistisairautta, mutta tädilläni ei tietääkseni. 😁 Erikoisessa sopassa kyllä nyt ollaan, mamma on sittemmin sanonut minua ja sisaruksiani varkaaksi ja muutoinkin meuhkannut, täti peesaa. Todella ikävältä tämä tuntuu tietenkin, toisaalta eipä minun elämä nyt vaasiin ja kuuteen lautaseen kaadu. Oikeammin tuntuu ikävältä katsoa niitä nykyään ja palautan ne ihan mielelläni, tunnearvoa niillä lähinnä olisi vain ollutkin. Jota ei siis nykyään oikein löydy tämän reuhoamisen jälkeen.
No, yksi hassu meidän suvun saagassa ja kova on näemmä kuhina keppojen sun muiden äärellä kun ihminen alkaa siirtyä perittävien kategoriaan. Itsestä lähinnä tuntuu siltä, että posliinihyvittelyllä täti halusi ensin "ostaa" itselleen ilmaisen muuttoavun, vaan nyt vaasit takaisin omaan vitriiniin. Olisin loukkaantunut, ellen toisaalta aika lailla tottunut hänen taholtaan mitä kummallisempiin kuvioihin elämän mittaan.
Palautan tokikin lahjaksi saamani astiat, alkoi vain kiinnostaa mitä laki sanoo tällaisista lahjojen takaisin pyytämisistä? Huvikseni katsoin, niin minulla on tallessa viesti tädiltä, jossa kutsutaan mamman luo, kun hän haluaa antaa lahjaksi posliineitaan, neuvotaan myös ottamaan pahvilaatikoita ja pakkausmateriaalia mukaan. Onneksi en tuota enempää innostunut posliineja vastaanottamaan, olisi kova raijaaminen takaisin. 🙃
Posliineista viis, enemmän harmittaa aika erikoisiksi menevät sukulaisvälit. Sääli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Laki sanoo sen että kun lahjalupaus on annettu ja täytetty siirtyy lahjan omistusoikeus saajalle.
No, mikä on lahjalupaus? Minullekin äiti lupasi rippiristin, mutten sitä saanut. Olisin sen halunnut, koska Jumala on aina oleva.
Palauttakaa kiltisti, sitten voi käydä kiltisti kylässä ja vähän haistella ilmapiiriä, mikä on meininki. Jos yhtään katsovat nokkaa pitkin, niin eipä tarvitse noihin niin yhteyttä pitää. Jos taas ovat mukavia, voit olla sinäkin, mutta varo auttamasta toiste liian isosti. Turha auttaa, jos jälkikäteen ei arvosteta.
Tuollainen tavarasta sekoilu on tuttua tohinaa meidänkin suvussa. Luopuminen on vaikea prosessi.
Tuossa sen näkee, ei pidä mennä ketään perimään elävältä.
Osta jostain kipot ja kupit, et kai niin persaukinen ole?