Meillä on kohta parivuotias lapsi.
Hän on TODELLA VILKAS ja ei yksinomaan vilkas, vaan tekee pahojaan senkun kerkiää, ei siedä "rajoja" lainkaan, vaan huutaa suoraa huutoa.
Uhmaa kai, mutta muutakin.
Onko täällä muilla vastaavaa, meilläkin on kyllä vilkkaita ollut, mutta tuntuu taas tämä ihan rajattomalta.
Vaikeaa tulee olemaan tapaamiset meillä kotona, miten mahtaa vuoden päästä olla, löytyneekö yhtään ehjää paikkaa!!!
Hän on TODELLA VILKAS ja ei yksinomaan vilkas, vaan tekee pahojaan senkun kerkiää, ei siedä "rajoja" lainkaan, vaan huutaa suoraa huutoa.
Uhmaa kai, mutta muutakin.
Onko täällä muilla vastaavaa, meilläkin on kyllä vilkkaita ollut, mutta tuntuu taas tämä ihan rajattomalta.
Vaikeaa tulee olemaan tapaamiset meillä kotona, miten mahtaa vuoden päästä olla, löytyneekö yhtään ehjää paikkaa!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
todella rajaton typykkä.Ihan mahdotonta oli elämä kun hän tuli meille n vuoden vanhana ja vielä vuosia sen jälkeenkin.
Tyttö sai mahdottomia raivareita ilman näkyvää syytä ja kieltoja ei sietänyt minkään vertaa,jos kielsin jotain tekemästä seurauksena jopa tuntien raivoominen ja kirkuminen.
Siirtyi yhdestä kielletystä asiasta toiseen ja kun taas sanoin ei oli edessä hirveä hepuli.Puri jopa itseään käsivarresta suutuspäissään tai repi varpaankyntensä verille kun pääsi nurkantaakse pois näkyvistä.Hänellä oli myös usein tuskajuoksua eli juoksi hikipäässä edestakaisin,ei rauhottunut sitten millään.
Kun huomasin että tytöllä menee homma yli,otin hänet syliin ja pidin hänestä tiukasti kiinni"syliterapia"niin kauan että tuska ja raivari hellitti.Aluksi jouduin tekemään tätä monta kertaa päivässä ja pitkiä aikoja kerrallaan mutta ajan mittaan harvemmin on touhu mennyt siihen pisteeseen asti.
Vielä tänäkin päivänä vaikka on jo kouluunmenon kynnyksellä sietää heikosti ei sanaa,huutaa pienimmästäkin jos kaikki ei suju hänen mielensä mukaan,hänellä on tosin puheenymmärtämisessä ongelmia mikä tuottaa useasti väärinkäsityksiä ja hänellä on fas.
Tunnepuolella suuret ongelmat edelleenkin ja me ollaankin jonossa perheneuvolan tutkimuksiin jotta saataisiin sieltä hänelle terapiaa tähän.
....juoksuksi pistää aina, eli ei kävelyä juuri lainkaan ja se kyllä ihmetyttääkin.
On ollut jo tutkimuksissa ja on selviä fas-piirteitä.
Meille tämä on jo ties monesko fas-lapsi, mutta aina jokainen tapaus on niin erilainen, vaikkakin samanlainen ja kysyy niiiin pitkää pinnaa....
kun tytöllä oli vauhti päällä niin nostin hänet kainaloista niin että jalat oli vähän irti maasta,jalat kävi kun singeri ilmassakin ja kun laskin takaisin maahan niin lähti samantien pinkomaan:)nyt se jo naurattaa mutta ei silloin.
Kyllä tässä hermo väliilä on tosi koetuksella ja "räjähdettyäkin"tulee aika useasti kun tytön elämä on yhtä vuoristorataa hyvien ja huonojen aikojen välillä,ennen oli tosin huonot ajat selkeämmin voitolla kuin nyt.Rajat on vaan pidettävä pilkun tarkasti.Jos yhtään lipsuu niin homma karkaa heti käsistä,tuntee ilmeisesti olonsa turvattomaksi ja reagoi siihen yliherkästi.
Aamulla kun silmät avaat niin et tiedä missä mennään kun tilanne saattaa olla ihan toinen kuin edellisenä iltana nukkumaan käydessä.
On vaikea kun välillä tyttö pysyy suht aisoissa ja seuraavana hetkenä sais olla silmät selässäkin että pystyn vahtimaan mitä tekee ja missä menee.
Onneksi vuosien varrella edistystä on tapahtunut,voi ainakin ajatella niin että on sitä oikeinkin jotain osannut tehdä.
nelivuotias neito, jolla myös vauhtia riittää ja rajoja kokeillaan hurjasti. Suurin ongelma kuitenkin on se, et lapsi osaa manipuloida ihmistä kuin ihmistä. Hän pystyy vahingoittamaan toista, niin ettei toinen sitä heti tajua ja tyttö saa siitä mielihyvää, kun toisen on paha olla.
Asioita toistetaan ja toistetaan ja jotain pientä toistamisen kautta opitaan, mutta hyvin vähän on edetty vuosien aikaan. Sympatia kykyä tytöllä ei ole minkäänlaista ihmisiä kohtaan, mutta eläimiä kyllä surkuttelee, joten haluan uskoa iän myötä tulevan myös ihmisiä kohtaan.
Se millä itse saan tytön pois hetkeksi pahan teosta, on se, et ohjaan tytön muihin toimintoihin, esim. pieniin kodin töihin, joita tyttö tekeekin mielellään. Lattian lakaisu esim. on lähes "huumetta" tytölle. Samalla kun tyttö purkaa energiaa, niin hän tekee sen posiitivisella tavalla, josta voi kiittää. Kiitoksen jälkeen, kyllä neiti repeää sillä hän ei pysty ottamaan vastaan positiivisia tunteita. Tietenkään lasta ei pysty koko ajan ohjaamaan muuhun toimintaan ja sattuu ja tapahtuu täälläkin. Kotikin on täytynyt muuttaa toisenlaiseksi, ettei kaikki säry ja tytöllä on paikka missä saa raivota.
Meillä sylittely teki sen, että tyttö alkoi käyttää sitä hyväkseen, eli teki ilkeää päästäkseen syliin?!
Meidän tyttö on nyt 8 ja samat on "oireet" kuin teilläkin. Samaa on ollut nyt 6 vuotta, eikä muutosta paljon ole ollut. Lisäksi hän viihtyy parhaiten aikuisten kanssa, ikätoverit ei kestä tytön oireilua, kun leikkiä ei osaa ja pelit menevät raivoamiseksi, jos on häviöllä tai ei ymmärrä sääntöjä. Lapsen taustalta löytyy pahoinpitelyä ja insestiepäily, mahdollisesti raskaudenaikaista mielialalääkkeiden käyttöä. Entä teillä?