niin miksi ei saisi viimeinkin eläkkeellä ollessa. Minua stressaa kun tyrkytetään virikkeitä ym.et pitää osallistua. Kun viimeinkin saa tehdä mitä itse haluaa, eri juttu jos jokin sairaus ja tarvitsee apua. On ollut perhe, omien vanhempien hoito, myös lapsenlapset jotka aikuisia. Miksi en saisi olla vaan, ja elää itselle viimeinkin. Koko ajan toitotetaan, ei saa jäädä kotiin, miksi en saisi olla kotona ja nauttia elämästä. Onko työajan kiireet siirtyneet jo eläkeläisiinkin?
Olla öllöttää,
Anonyymi-ap
15269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En usko että sinua stressataan tekemään mitään.
Tottakai sinä saat tehdä mitä haluat, ei tartte dramatisoida silti.
Toisaalta ihan sama täällä.
Viihdyn hyvin omissa oloissani. Rupesin eläkkeelle vasta pari viikkoa sitten (ikä 74) ja miten on mukava! En voinut aikaisemmin, oli sellainen "velvollisuus".
Nyt on minullakin "että elää vain itselleen".
Nykyinen trendi on että "pitää osallistua kaikkeen hyväntekeväisyyteen". Olla hyveellinen.
No, yritän jotenkin.
Sitten tulee se, että en jaksa, olen tehnyt osuuteni. "Ehkä jonkun ajan päästä".
Tätä mietin nyt.
Niin paljon kurjuutta maailmassa.
Palataan asiaan!
Hyvä kun otit tään esille!
Totta kai saat vain olla ja elää oman näköistä elämääsi. Miksi ihmeessä edes pohdit moisia?
Minulla ei ole koskaan kiire ja nautin suunnattomasti elämästä eläkeläisenä. Elän ja teen just niin kuin tykkään ja moni onkin sanonut, että olen elänyt sitä hyggeily elämää paljon ennen kuin se edes keksittiin.
Saan kuitenkin paljon aikaiseksi mm. leivon leivät, kahvileivät ja teen paljon kotiruokaa, meillä on siisti ja viihtyisä koti, ulkoilen ja teempä silloin tällöin palkkatyötäkin. Tapaan ystäviä ja järjestän illanistujaisia.
Ohoh.
Et sinä kuulu tälle keskustelupalstalle.
... t e e n p ä ...
Emme me vanhat pystytä maailmaa kurjuuksilta pelastamaan.
Paras nauttia oman vointinsa ja jaksamisensa perusteella niistä asioista, mitkä tuovat rauhaa mieleen.
Riitaa ja vihaa maailmassa aina ollut ja tulee aina olemaan.
Aktiviteetit sopivat toisille, lepo toisille.
Ei mihinkään meno- tai osallistumispakkoa.
En välitä, ei kiinnosta, arvostan omaa aikaa, aikaa itselleni -hyväksyttävää. Jos apua pyydetään, autan tietysti, miten vain osaan tai jaksan.
joo.
Voi kuinka vapaata ja luxusta olla eläkkeellä,,,olen ollut jo yli 12v ( nyt olen 76v) , saa tehdä just mitä haluaa. So nukkua lenkkeillä ,käydä salilla, lukea ,kuunnella katsella. Ei ole mitään ns velvollisuuksia toistaiseksi, paitsi teen kyllä terveellisiä ruokia, mutta nekin satseissa, niin ei tarvitse aina keittiössä tuhtailla.
Siistejä kun molemmat olemme , ei ole paljon siivottavaakaan. Kukaan ei sotke ja kone pesee pyykit sekä astiat.
Minä rakastan ikkunanpesua ja kausivalotkin just laitoin pihalle. Avot!
Suomalainen luonne ! Johan Tuntemattomassa : Ei saa jäädä makaamaan ! :)
Gubbe 74
Totta, koko ajan mielessä et pitäs tehdä jotain ja jos ei tee tulee alakuloinen olo, vaikka ei jaksaisi.
Pe-la-su ovat oleskelupäiviä tai vain käyntiä ulkona.
Muutoin viikolla menoa joka päivä melkein viikottain.
Talvi- ja kesälomaa on.
Hahhah.
Kahteen juttuun on pyydetty mukaan, mutta päivittäin olen miettinyt muutaman viikon, onko minusta.
Ei ole kivaa luvata liikoja.
Ein sanominen on vaikeaa.
Beng
Sinulla on ihan oma lupa tehdä mitä haluat eläkellä olessasi. Sinä itse pätät mitä teet.Käytkö virikeissä vai nautitko ihan kotona olla mölötölle.Viis muiden sanomiset. Ihan kenekään nevomatta ja oman kehon kunnon yläpitämisellä taas itse ulkoilen paljon päivtäin säällä kuin säällä.Käyn ilmasissa senjori ja työtömien liikunta ryhmissä.Minun juttuni. Ei sinun.Kumassakan tavassa ei mitään väärrä.Terv. vanha nainen pian 71v.Helsinki
Kiitos! t.aloittaja
Aloittaja on vähän hakoteillä. Ei sellaiselle tyrkytetä, joka sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä, vaikka se olisi millaista laiskottelua ja osallistumattomuutta.
Niille tyrkytetään jotka valittavat koko ajan yksinäisyyttä mutta eivät tee asialle mitään. Käyvät vähän väliä terveyskeskuksessa ja kertovat sairauksistaaan, jotka eivät välttämättä ole vakavia. Valittavat väsymystä mutteivät halua liikkua. He ovat rasittavia.
Sinä et varmaankaan ole, ehkä enemminkin joku voisi kadehtia tyytyväisyyttäsi. Olen iloinen puolestasi.
Itse olen menijä, rakastan ryhmiä, jossa puuhataan, häärätään kaikenlaista, usein, se on minulle elämää. Vastapainoksi on kaksi petiä kotona, toinen makuu- ja toinen olohuoneessa. Lysähdän päiväpetiin selälleni, rasvaan jalkani, luen, katson tvstä hömppää, syön ja lojun sydämeni pohjasta. Kerran pari päivässä kirjoittelen näille palstoille ja selailen muutenkin nettiä. Yöpedissä kuuntelen radiota.
Eipä parmepaa toivoisi.
Hiljattain hesarissa oli eläkeläisen yleisökirjoitus, Milloin saa luovuttaa. Et kai se vain sinä ole joka kirjoitit. Minä sanon etten luovuta koskaan. Jos dementoinun, silloin en enää ymmärrä että olen luopunut jostakin. Ja liikuntaelinsairauden ovat tietenkin eri asia, se olisi vaikea pala.
Kiitos myös, laittoi miettimään todella nyt, jotain pitäs olla sittenkin eli olet oikeassa 👍
Aloittajan - ja muidenkin - kannattaa seuraavaksi selvittää, miksi virikkeellisyyttä pidetään hyvänä asiana ja toivottavana tekona.