Mikään ei tunnu miltään

Morjensta. Olen kilpaurheilua harrastava ja kurinalaista elämää elävä, ja yksin asuva 32 vuotias mies. Olen absolutisti ja ketoruokailia. En käytä mitään päihteitä, herkkuja, sokereita tai hiilihydraatteja. Kaikki ovat olleet loistavia ratkaisuja, ja vanhaan palaaminen olisi puoliksi itsemurha. Olo on parempi ja mieskunto hyvä...sen huomaa muun muassa aamulla siitä, että alapäässä on niin sanotusti eloa jäljellä. Mutta välillä vaan tuntuu siltä, että mikään ei tunnu miltään. Ainoa mikä kiinnostaisi olisi ryyppääminen ja röökin vetäminen, mutta kun kokeilen niitä, niin aina kadun. En jaksa lähteä minnekään kavereiden kans, kun ei mua niiden naamat oikeesti kiinnosta. Nuorena liikuin porukoissa, kun harrastukset, eli polttaminen, juhliminen ja ryyppääminen oli yhteinen päämäärä. Ei kiinnosta lähtee filofosoimaan mitään. Naisten kans säätäminen parisuhdemielessä kiinnostaa yhä vähemmän, kun en kaipaa lisää ressiä elämään. Mielikuvitusta ja romantiikkaa ei mun pollassa ainakaan ole. Kaikenlainen tunnelmointi on jääny jonnekki 10v sitte. Aidot ja spontaanit sosiaaliset tilanteet ei kiinnosta. Nuorena tykkäsin olla toisten nuorten kans, kun oli yhteiset jäynät mielessä, kuten tytöt, ryyppääminen tai joku muu kyseenalainen tuhma juttu. Ei mua tälleen aikuisena innosta nähä ketään, tehä mitään, olla mitään, alkaa mihinkään. Ei ainakaan jos siihen ei liity mitään mielihalujen tyydyttämistä, kuten röökin polttaminen mitä en halua aloittaa uudestaan. Onkos kellään samoja tuntemuksia? Varmaan selitin huonosti ja en vaa jaksa selittää tarkemmin. Se tajuaa ken tajuaa. Kiitos vastauksista mikäli niitä tulee.