kohtasin kuoleman, palelin
en pitänyt tavastani kuolla
itkin
huusin ja kuristuin
jäi minulle "kaunis" muisto
pelkäsin kuolemaa, tärisin
se oli jotenkin julma
vihasin
tuiskin, muutuin olemattomaksi
hyvät muistot muuttui pahoiksi
olin helvetin uusi asukas
tukehduin
sieluni täyttyi kuolemalla,
ehkei tapani kuolla ollut sittenkään niin paha
lakkasin hengittämästä,
tunsin oloni kumman kotoisaksi
kuoleman hahmo istui viereeni, joimme...
joimme kuuman kupillisen kiehuvaa, punaista vertani..
olin vihdoinkin kotona..
en pitänyt tavastani kuolla
itkin
huusin ja kuristuin
jäi minulle "kaunis" muisto
pelkäsin kuolemaa, tärisin
se oli jotenkin julma
vihasin
tuiskin, muutuin olemattomaksi
hyvät muistot muuttui pahoiksi
olin helvetin uusi asukas
tukehduin
sieluni täyttyi kuolemalla,
ehkei tapani kuolla ollut sittenkään niin paha
lakkasin hengittämästä,
tunsin oloni kumman kotoisaksi
kuoleman hahmo istui viereeni, joimme...
joimme kuuman kupillisen kiehuvaa, punaista vertani..
olin vihdoinkin kotona..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omalla tavallaan mielenkiintoinen ja kauniskin runo. Hienoa!
"Kuolema on armo, kotiinpaluu. Miksi pelottaa?"