Suomi on maa, joka kertoo itselleen väärää tarinaa vanhuudesta

On järjenvastaista sanoa, että "nykyään eletään liian vanhoiksi".
Ihminen ei voi elämänsä pituuteen vaikuttaa
ja tarkoitatko syyllistää sitä pientä 50000:n ihmisen, jotka elävät
lähelle tai päälle 90 vuoden ?

Ikuinen natkutuksesi "rahojen humputtelusta" alkaa kyllästyttää.
En ainakaan itse tunne yhtäkään vanhusta, joka olisi "humputellut
rahansa". Miksi haluat olla pahansuopa vai oletko katkeroitunut ?

Anonyymi kirjoitti:

On järjenvastaista sanoa, että "nykyään eletään liian vanhoiksi".
Ihminen ei voi elämänsä pituuteen vaikuttaa
ja tarkoitatko syyllistää sitä pientä 50000:n ihmisen, jotka elävät
lähelle tai päälle 90 vuoden ?

Ikuinen natkutuksesi "rahojen humputtelusta" alkaa kyllästyttää.
En ainakaan itse tunne yhtäkään vanhusta, joka olisi "humputellut
rahansa". Miksi haluat olla pahansuopa vai oletko katkeroitunut ?

Lue lisää

Piti lukea: ....tarkoitatko syyllistää sitä pientä 50000:n ihmisen ryhmää, jotka elävät
lähelle tai päälle 90 vuoden ?

Yksinäisyys on riipaisevaa kaiken ikäisillä, mutta erikoisesti vanhuksilla.
Nuoremmilla on mahdollisuus löytää kavereita. Vanhemmilla niitä on vähän.

Vie asiasi kansanedustajallesi, täällä palstalla ei niitä ratkaista!

Aloitus puhuu juuri siitä mistä pitäisi herätä rehellistä keskustelua: Arvoista.
Jotain on mennyt pieleen.
Kansa valehtelee ollakseen "maailman onnellisin kansa".
Edellytykset olisi, mutta todellisuus puhuu toista.
Suuri joukko ihmisiä voi huonosti.
https://www.taloustaito.fi/tyo-elake/masennus-vie-tyokyvyttomyyselakkeelle-yhdeksan-ihmista-paivassa--naisia-useammin-kuin-miehia/#a27c9b26

Kunhan ymmärrettäisiin että vanhus on ihan sama henkilö jota on ollut koko elämänsä , mutta kun kuuntelee nuorempien puheita niin vaikuttaa että he luulevat että sitä tulee joksikin kummajaiseksi sanalla vanhus.
Totta kuitenkin on että elämä hidastuu iän mukana, juuri sen on sitä vanhenemista, silti ihminen vanhan kuoreensa sisällä on ihan vaan tavallinen ihminen ja omaa mielipiteitä asioista kuten on tehnyt koko elämänsä ajan .
Mutta jossain on tapahtunut muutos , koska niitä mielipiteitä yhtä äkkiä sanotaan vanhusten mielipiteiksi .muista kun täytin 60 niin lapsetkin alkoivat käyttää sanaa vanhus minusta yhtä äkkiä . Huomasin että sana vanhus tarkoittaa ihan muuta ihmisten silmissä kun itse vanhuksen silmissä . Esim joka päiväisissä tapahtumissa,
Esim jos ostaa vaatekappaleen mistä pitää, niin se ei sovi ” vanhukselle” sillä vanhat eivät kertakaikkiaan voi pukeutua nuorekkaaati myös kampaus ja hiusten pituus olisi oltava ” ” vanhus” kampauksia kauniit nahkasaappaat ovatkin yhtä äkkiä väärin, kas kun ikä määrää
Joten kun nyt niin kovasti puhutaan mitä vanhukset saavat tehdä ja mitä ei. Niin helpottaisi ehkä jos vaikka vaate kappaleessa lukisi kaupassa ikä lappukin ,josta näkee ettei vanhukselle sovi missään muodossa , samoin kampaamoista ainoastaan ” vanhus kyltillä”: jossa jokaisen hiukset kynitään lyhyiksi kas kun niin on oltava kun on vanhus,
nahka saappaat sitten niissä oleva kaunis solki tekee niistä sopimattomat ” vanhukselle” puhumattakaan ruokalajeista mitä ei vanhuksen olisi syötävä kas kun toiset ovat päättäneet miitkä mausteet kuuluvat vanhuuteen m jos itse pitää kayenpippurista ruuassa niin ei sellaista nyt voi edes ajatellakaan vanhuksen vatsa voi mennä sekaisin, joten ( eikö nuorten mene)
Kunhan alettaisiin siitä että iäkkäät jotka tarvitsevat hoitoa saisivat sitä ihan vaan ilman vanhus sanaa , siis hoitoa vaivaansa.
Totta kuitenkin on että sanaa vanhuus on ja tulee olemaan yhteiskunnassa negatiivisena sanana, kun valitetaan että iäkkäät ovat rasite taloudellisesti, vaikka aikanaan kyllä puursivat työssä ja maksoivat veroja että nämä nykyiset päättäjätkin saivat käydä kouluja, syödä koulussa aterian ilmaiseksi. jne mutta nyt ovat unohtaneet senkin pikku asian ja huutavat kovasti miten kalliiksi vanhukset tulee yhteiskunnalle, siis erään laista syyttelemistä, , pitäisikö tuntea syyllisyyden tunteitakin siitä kun ikääntyy eikä,,älyä kuolla pois . Niin että olen aina ollut sanaan ”:vanhus ” hieman hajanaisin tuntein. Oma äitini aloitti jo huopaamaan vanhuudesta 40 vuotiaana vakio sanontana ” me vanhat” itse samassa iässä tein niin paljon asioita ettei edes olis tullut mieleenkään sanoa ” me vanhat”
Siis tottakai ollaan iäkkäitä tiedetään se itsekkin, huomataan kehon eri toimintojen muuttuneen silmä,leikkauksia , kuulolaitteita ynnä muita apuvälineitä alkaa tulemaan pikku hiljaa jokaisen elämään , ja aina sanotaan että vanhuus on syy niihin. Olkoon niin mutta vaikka kehon toiminnat heikkenee niin monella on silti virkeä mieli loppuun asti joten se kun unohdetaan aika usein vanhuus keskusteluista kokonaan .•minun 100 vuotias tätini ei ollut minun silmissäni koskaan vanha ja hänen kanssa vietetty tuokio olivat täynnä huumoria loppuun asti , en koskaan edes ajatellut hänen ikäänsä kun juteltiin, hän oli ihan se sama ihminen jota oli ollut koko elämänsä ajan. Että tiedetään omat ikämme, omat heikkoutemme, ja ja kykymme joita iän myötä tulee , mutta annetaan olla kunkin ihan vaan sellaisina kun olemme sillä jokaisen sisällä on samaa minuus joka hänellä on ollut aina

Anonyymi kirjoitti:

Kunhan ymmärrettäisiin että vanhus on ihan sama henkilö jota on ollut koko elämänsä , mutta kun kuuntelee nuorempien puheita niin vaikuttaa että he luulevat että sitä tulee joksikin kummajaiseksi sanalla vanhus.
Totta kuitenkin on että elämä hidastuu iän mukana, juuri sen on sitä vanhenemista, silti ihminen vanhan kuoreensa sisällä on ihan vaan tavallinen ihminen ja omaa mielipiteitä asioista kuten on tehnyt koko elämänsä ajan .
Mutta jossain on tapahtunut muutos , koska niitä mielipiteitä yhtä äkkiä sanotaan vanhusten mielipiteiksi .muista kun täytin 60 niin lapsetkin alkoivat käyttää sanaa vanhus minusta yhtä äkkiä . Huomasin että sana vanhus tarkoittaa ihan muuta ihmisten silmissä kun itse vanhuksen silmissä . Esim joka päiväisissä tapahtumissa,
Esim jos ostaa vaatekappaleen mistä pitää, niin se ei sovi ” vanhukselle” sillä vanhat eivät kertakaikkiaan voi pukeutua nuorekkaaati myös kampaus ja hiusten pituus olisi oltava ” ” vanhus” kampauksia kauniit nahkasaappaat ovatkin yhtä äkkiä väärin, kas kun ikä määrää
Joten kun nyt niin kovasti puhutaan mitä vanhukset saavat tehdä ja mitä ei. Niin helpottaisi ehkä jos vaikka vaate kappaleessa lukisi kaupassa ikä lappukin ,josta näkee ettei vanhukselle sovi missään muodossa , samoin kampaamoista ainoastaan ” vanhus kyltillä”: jossa jokaisen hiukset kynitään lyhyiksi kas kun niin on oltava kun on vanhus,
nahka saappaat sitten niissä oleva kaunis solki tekee niistä sopimattomat ” vanhukselle” puhumattakaan ruokalajeista mitä ei vanhuksen olisi syötävä kas kun toiset ovat päättäneet miitkä mausteet kuuluvat vanhuuteen m jos itse pitää kayenpippurista ruuassa niin ei sellaista nyt voi edes ajatellakaan vanhuksen vatsa voi mennä sekaisin, joten ( eikö nuorten mene)
Kunhan alettaisiin siitä että iäkkäät jotka tarvitsevat hoitoa saisivat sitä ihan vaan ilman vanhus sanaa , siis hoitoa vaivaansa.
Totta kuitenkin on että sanaa vanhuus on ja tulee olemaan yhteiskunnassa negatiivisena sanana, kun valitetaan että iäkkäät ovat rasite taloudellisesti, vaikka aikanaan kyllä puursivat työssä ja maksoivat veroja että nämä nykyiset päättäjätkin saivat käydä kouluja, syödä koulussa aterian ilmaiseksi. jne mutta nyt ovat unohtaneet senkin pikku asian ja huutavat kovasti miten kalliiksi vanhukset tulee yhteiskunnalle, siis erään laista syyttelemistä, , pitäisikö tuntea syyllisyyden tunteitakin siitä kun ikääntyy eikä,,älyä kuolla pois . Niin että olen aina ollut sanaan ”:vanhus ” hieman hajanaisin tuntein. Oma äitini aloitti jo huopaamaan vanhuudesta 40 vuotiaana vakio sanontana ” me vanhat” itse samassa iässä tein niin paljon asioita ettei edes olis tullut mieleenkään sanoa ” me vanhat”
Siis tottakai ollaan iäkkäitä tiedetään se itsekkin, huomataan kehon eri toimintojen muuttuneen silmä,leikkauksia , kuulolaitteita ynnä muita apuvälineitä alkaa tulemaan pikku hiljaa jokaisen elämään , ja aina sanotaan että vanhuus on syy niihin. Olkoon niin mutta vaikka kehon toiminnat heikkenee niin monella on silti virkeä mieli loppuun asti joten se kun unohdetaan aika usein vanhuus keskusteluista kokonaan .•minun 100 vuotias tätini ei ollut minun silmissäni koskaan vanha ja hänen kanssa vietetty tuokio olivat täynnä huumoria loppuun asti , en koskaan edes ajatellut hänen ikäänsä kun juteltiin, hän oli ihan se sama ihminen jota oli ollut koko elämänsä ajan. Että tiedetään omat ikämme, omat heikkoutemme, ja ja kykymme joita iän myötä tulee , mutta annetaan olla kunkin ihan vaan sellaisina kun olemme sillä jokaisen sisällä on samaa minuus joka hänellä on ollut aina

Lue lisää

Toivottavasti aloittaja ei tarkoita, että me paremmin voivat, joihin hänkin epäilemättä kuuluu, väheksyisimme ikätovereitamme, vakka yritämmekin pysyä mukana nuorempien vauhdissa,
Olen kyllä itse kokenut, että ikäihmisiä arvostetaan, vaikka en ole sattunut juhlapuheissa heistä ylistystä kuulemaan.
Muistisairas sukulaiseni asuu hoivakodissa, jossa hänestä pidetään hyvää huolta. Tietysti siksikin, että se on hoivakodin tarkoituskin ja tehtävä.
Karu totuus tietysti, että kaikille hoivaa tarvitseville ei paikkaa löydy, mutta uskoisin, että ongelma ei ole ikäkysymys. Yhteiskunnassamme on paljon syrjään joutuneita, kaikenikäisiä, joiden vaikeuksia ei kohdata.

Juhlapuheisiin ei nykyisin liitetä sankarillisia tervaskantoja vaan kerrotaan syrjityistä ja yksinäisistä vanhuksista, jotka elämänsä illassa eivät saa apua, ja juhlapuheen aiheen mukaan syyllinen sitten osoitetaan.

Ano Turtiainen unohtui.
Vaikka onhan hän jo siirtynyt nettiin ja pois eduskunnasta.

Aivan niin.
Kun ei itse suostu vanhukseksi, niin muutkaan eivät sitä tee.
Tulee mieleeni kirjailija Tyyni Tuulio, joka keskusteli kirjansa julkistamisesta kustantajan kanssa. Tämä ehdotti, että Tuulio laatisi aiheesta jatkoa, joka ilmestyisi parin vuoden kuluttua, ja jos se otettaisiin hyvin vastaan, niin . . .
Tuulio torjui suunnitelman ja muistutti, että hän oli jo täyttänyt 90 v.

"Pidetään itse oma arvomme ja kunnioituksemme, niin muutkin kunnioittavat meitä."
Toiveajattelua, koska vaikka itse olisimme fiksuja ei se tee kaikista muista fiksuja.

Anonyymi kirjoitti:

"Pidetään itse oma arvomme ja kunnioituksemme, niin muutkin kunnioittavat meitä."
Toiveajattelua, koska vaikka itse olisimme fiksuja ei se tee kaikista muista fiksuja.

Lue lisää

Olemme antaneet maailmalle sen kuvan, että ollaan fiksuja. Luulemme itsekin. Uudistamme opetusmenetelmiä, koulutamme mapulapsia. Väistelemme sitä tietoa, että päästämme luokalta toiselle lapsia, jotka eivät osaa lukea. Pisatulokset putoavat. Rauhattomuus ja kiusaaminen kouluissa on arkipäivää.
Japanilaiset opetusalan ihmiset tulivat tutustumaan suomalaisiin opetusmenetelmiin ja pettyivät pahasti. Olemme antaneet silotellun kuvan osaamisestamme ja opetuksemme tasosta.
Pahinta on, ettemme itse näe totuutta.
Tarvitsemme japanilaisten apua siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Olemme antaneet maailmalle sen kuvan, että ollaan fiksuja. Luulemme itsekin. Uudistamme opetusmenetelmiä, koulutamme mapulapsia. Väistelemme sitä tietoa, että päästämme luokalta toiselle lapsia, jotka eivät osaa lukea. Pisatulokset putoavat. Rauhattomuus ja kiusaaminen kouluissa on arkipäivää.
Japanilaiset opetusalan ihmiset tulivat tutustumaan suomalaisiin opetusmenetelmiin ja pettyivät pahasti. Olemme antaneet silotellun kuvan osaamisestamme ja opetuksemme tasosta.
Pahinta on, ettemme itse näe totuutta.
Tarvitsemme japanilaisten apua siihen.

Lue lisää

Onko siellä Japanissa kaikki täydellistä ?

Suomessa elettiin suurperheinä monen sukupolven yhteistaloudessa niinä aikoina, kun olimme maatalousmaa. Ei siitä ole montakaan vuosikymmentä vielä ole.
Teollistuminen ja kaupunkilaistuminen muutti asumisemme perusteellisesti. Pieniin asuntoihin ei ole mahdollista sijoittaa kolmea sukupolvea. Aikaisempina vuosikymmeninä olivat asunnot kaupungeissa ahtaat ja huonosti suunnitellut, eikä niistä ole vieläkään päästy nukkumalähiöissä. Vanhukset ovat kiitollisia omista asunnoistaan.

Toiveet ja todellisuus ovat vain valitettavan usein kaksi aivan eri asiaa.