Yritän kerota tämän mielenkiintoisen kokemukseni mahd. tarkasti. Se tapahtui Kurussa muistaakseni 25. tai 26.12 vastaavana yönä, viime joulun jälkeen siis. Voi olla että olen kertonut tämän jo aiemminkin.
Heräsin joskus klo 3.00 maissa järkyttävään päänsärkyyn ja niskakipuun. Minua oksetti myös vähän, olo oli ihan helvetillinen (ei ollut krapula..). Kuulin kun kännykkä piippaili omiaan ja patterit paukkuivat. Talo oli hirveän kuuma vaikka meillä ei ollut remontin vuoksi edes varhoja, talossa on huono eristys ja ulkona oli pieni pakkanen. Sitten näkyi ikkunasta valo, hyvin kirkas valo ja katsoin kun kissat tuijottivat oikealle yläviistoon, siis taivaalle päin. Sitten ne yhdessä tuumin puikkelehtivat pakoon ja minä nousin ylös katsomaan että kuka hullu sieltä nyt yöllä tulee kylään. Nukuin siis yläkerrassa.
Kirkas valo ehti siinä välissä muuttua oranssi-puna-keltaiseksi ja päätti asettautua mummon pihaan n. 5 metrin päähän talosta. Sitä sain katsellakin pidemmän ajan. Se oli ihan metsän reunassa. Keskellä oli sellainen 1,5-2m kokoinen tiivis alue, josta ei näkynyt läpi. Se oli soikea, n. metrin korkealla maasta, ja siinä näkyi väreilyä, joka muuttui loivemmaksi mitä kauempana sen loiste näkyi. Kaiken kaikkiaan valona se näkyi n. 20 metriä korkeana ja parhaiten se muistutti "liekkiötä". Näin siinä myös pienen ajan sateenkaaren värejäkin, mitkä olivat todella kauniita. Oranssissa värissä väreili sellaisia ruksin muotoisia kirkkaampia juovia ja aallot näkyivät siellä etäänpänä.
En tietenkään hiffannut siinä tuijottavani hyvin erikoista valo-ilmiötä vaan luulin kuumuuden takia, että tulipalo oli syttynyt alakertaan. Kun sinne ravasin, oli alakerta julmetun kuuma eikä mitään tulipaloa ollut mutta sulaketaulu huusi niin kovaa, että korviin sattui. Herätin mieheni paikalle ja hän joutui katkaisemaan sähköt koko talosta. Sulakkeet kärähtivät siinä samalla.
Parin tunnin kuluttua koko talo olikin ihan kylmä. Aamulla oksensin,oli karsea olo muutenkin niinkuin sähköiskun saaneena.
Ilma oli ihan kirkas eli pilvien heijastumaa tuskin voi epäillä. Se ei ollut autokaan. Minulle se on joko virvatuli (voiko niitä talvella nähdä?) tai muuten vain tunnistamaton valoilmiö. Kivat jouluvalot nyt ainakin kun en kaupasta viitsinyt itse ostaa!
Ai niin.. kännykkä sanoi sopimuksensa irti tuona yönä samoin kuin pankkikorttini. Jotain sähköistä oli siis koko talossa.
Heräsin joskus klo 3.00 maissa järkyttävään päänsärkyyn ja niskakipuun. Minua oksetti myös vähän, olo oli ihan helvetillinen (ei ollut krapula..). Kuulin kun kännykkä piippaili omiaan ja patterit paukkuivat. Talo oli hirveän kuuma vaikka meillä ei ollut remontin vuoksi edes varhoja, talossa on huono eristys ja ulkona oli pieni pakkanen. Sitten näkyi ikkunasta valo, hyvin kirkas valo ja katsoin kun kissat tuijottivat oikealle yläviistoon, siis taivaalle päin. Sitten ne yhdessä tuumin puikkelehtivat pakoon ja minä nousin ylös katsomaan että kuka hullu sieltä nyt yöllä tulee kylään. Nukuin siis yläkerrassa.
Kirkas valo ehti siinä välissä muuttua oranssi-puna-keltaiseksi ja päätti asettautua mummon pihaan n. 5 metrin päähän talosta. Sitä sain katsellakin pidemmän ajan. Se oli ihan metsän reunassa. Keskellä oli sellainen 1,5-2m kokoinen tiivis alue, josta ei näkynyt läpi. Se oli soikea, n. metrin korkealla maasta, ja siinä näkyi väreilyä, joka muuttui loivemmaksi mitä kauempana sen loiste näkyi. Kaiken kaikkiaan valona se näkyi n. 20 metriä korkeana ja parhaiten se muistutti "liekkiötä". Näin siinä myös pienen ajan sateenkaaren värejäkin, mitkä olivat todella kauniita. Oranssissa värissä väreili sellaisia ruksin muotoisia kirkkaampia juovia ja aallot näkyivät siellä etäänpänä.
En tietenkään hiffannut siinä tuijottavani hyvin erikoista valo-ilmiötä vaan luulin kuumuuden takia, että tulipalo oli syttynyt alakertaan. Kun sinne ravasin, oli alakerta julmetun kuuma eikä mitään tulipaloa ollut mutta sulaketaulu huusi niin kovaa, että korviin sattui. Herätin mieheni paikalle ja hän joutui katkaisemaan sähköt koko talosta. Sulakkeet kärähtivät siinä samalla.
Parin tunnin kuluttua koko talo olikin ihan kylmä. Aamulla oksensin,oli karsea olo muutenkin niinkuin sähköiskun saaneena.
Ilma oli ihan kirkas eli pilvien heijastumaa tuskin voi epäillä. Se ei ollut autokaan. Minulle se on joko virvatuli (voiko niitä talvella nähdä?) tai muuten vain tunnistamaton valoilmiö. Kivat jouluvalot nyt ainakin kun en kaupasta viitsinyt itse ostaa!
Ai niin.. kännykkä sanoi sopimuksensa irti tuona yönä samoin kuin pankkikorttini. Jotain sähköistä oli siis koko talossa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Menin seuraavana päivänä sitten naapurin mummolle kylään, joka siis väittää nähneensä tienoolla ufoja etenkin 70-luvulla (niitä sateenkaarenvärisiä). Hän kysyi, että oliko meillä sähkökatkos toissayönä, kun kerran koko Kurussa oli ollut. En sanonut mitään. Meillä näet ne sähköt kyllä tuntuivat toimineen ihan liian hyvin!
Tervehdys Joutsen. Olen myös kertonut Kurussa kokemiani kummallisuuksia. Tämä tapahtui itselleni pääsiäisenä.
Illalla noin 10.30 lähdin viemään koiraa pihalle. Oli kaunis kuutamo, taivaalla ei ollut yhtään pilveä. Päätin mennä koirani kanssa järvenjäälle katselemaan kuuta ja tähtiä.
Olimme noin 400m päässä mökistämme. Katselin pojhjoiseen, missä mökki on. Näin yläpuolellani liikkuvan valon. Toisen ja kolmannen, ne muodostivat kolmion, mikä pyöri keskipisteensä ympäri ja liikkui lännestä itään.
Kun kaksi valoa oli näkyvissä, kuului surinan kaltaista kovaa ääntä. Koira säikähti ja juoksi täysillä mökkiä kohti. Kun valot muodostivat kolmion havahduin, kun naru missä koira oli kiinni tempaantui käsistäni. Suriseva valokolmio hävisi näkyvistäni ja juoksin koiran perään.
Mökillä koiraa pelotti ja minulla oli huono-olo. Yöllä en oikein saanut nukutuksi. Aamulla koirani ei olisi halunnut tulla paikalle missä näimme valot. Mökillä oli samaan aikaan tyttöystäväni ja appeni. Olimme kaikki selvinpäin.
Anopilla on Kurusta juuri kuvailemasi kokemus nuoruudessan Kurussa. Hän on myös herännyt yöllä kun talon yllä loistaa kirkasta valkoisa valoa. Ympäristö oli valaistu kuin päivällä, paitsi kirkkaammin.
Olen kertonut palstalla aikaisemmista kokemuksistani kurussa.
Näytää siltä että siellä Kurussa todella tapahtuu näitä asioita. Nyt kun olen itsekin kokenut tällaisen selvän valo-ilmiön niin uskoo niitä toistenkin kertomia paremmin. Kurusta tuntuu riittävän melkein jokaisella paikan tuntevalla jotain kerrottavaa, myös ns. kummittelu-ilmiöistä.
Muistaisin kyllä, että jeepo olet aiemminkin kirjoittanut Kurun kokemuksistasi. Minulla oli miehen kanssa myös se mökin valoilmiö, sekin talvella, ja tuli metsästä.
Järvellämme on käynyt oikein tutkijoita paikan päällä kun nämä leijuvat valot onnistuivat tekemään jäähän siistin, ison, pyöreän reiän paksuun jäähän 70- luvulla. Ei sieltä järvestä sitten mitään meteoriittiä löytynyt vaikka kovasti arvailivat.. Setäni kertoi että ne valot pystyivät leijumaan järven päällä, eivätkä hänen mielestään olleet mitään meteoriitteja.
Tämä tuttu mummeli kertoi, että ufoilla oli 70-luvulla jotain kiinnostusta läheisiin suo-alueisiin, joita alueella on ihan riittämiin. Hän on myös nähnyt näitä värikkäitä matalalla liikkuvia valoja siellä usein. Lisään vielä, että mummelilla ei ole dementiaa ja hän on muutenkin jalat-maassa-tyyppi.
Ainakin 1000 ufoa suomessa kirjasessa on kerrottu ja tutkittu yhtä tapausta kurusta.
Tälläkin palstalla oli jossain vaiheessa se ufojen tankkauspaikka kartta, jossa oli muistaakseni merkitty yksi tankkauspaikka Tampereen pohjoispuolelle.
Totta Kurussa on aistittavissa omalainen "tunnelmansa". Välillä tulee olo että joku/jokin tarkkailee läheltä. Olen myös kuullut kerrottavan ns.kummitusjuttuja.
Hyvin yleisiä Kurun taivaalla ovat valot, jotka poukkoilevat sinne tänne. Vaihtavat välillä suuntaa, pysähtyvät, tekevät U-käännöksen, hiljentävät ja kiihdyttävät vauhtia. Yöllä kirkkaalla sällä ei tarvitse pitkään katsella kun näkyy.
Sähkötaulu poksuu kyllä aina jonkiverran mökillä. Joskus se pitää kovaa ääntä ja releet räpsyvät. Sama on valojen kanssa. Radion kello ei ole koskaan ajassa vaikka sen laittaa aikaan.
En tiedä johtuuko tämä mitenkään kyseisiin ilmiöihin, mutta aina kun olemme mökillä. Niin meillä on maha aivan julmetun kovalla. Mitään ei meinaa saada tulemaan ulos. Pitää käydä tyyliin Tampereella vessassa.
No en yhtään ihmettele jos yksi näistä ufojen tankkauspaikoista sijaitsee Kurussa, joka juuri on siellä Tampereen pohjoispuolella. Se sitten taas selittää monet muut ilmiöt siellä..heh.
Tää mun tuttu mummeli kertoikin niistä poukkoilevista valoista, jotka saattaa pysähtyä ja sitten taas päräyttää ihan toiseen suuntaan ja ties minne hurjaa vauhtia. Hän kertoi nähneensä niitä alueella aina (hän on 90v), mutta nyt ne ovat vähentyneet viime vuosikymmenien aikana kun metsiä ja soita on muokattu jne.
Oma mummukin näki komean ufon 30-luvulla lapsena, sekin tapahtui yllätys yllätys Kurussa. Tämä oli sikarinmuotoinen.
Ilmanala/ tunnelma on kyllä todella erikoinen. Ja ne metsät. Itseltäni on mennyt monta kertaa suuntavaisto ihan tutussa metsässä. Välillä kyllä kammottaa mennä sinne, ei yksin ainakaan viitsi lähteä pidemmälle reissulle. Tulee juuri sellainen tunne, että joku/jotkut tarkkailee(vat) koko ajan. En tarkoita eläimiä, vaikka niitäkin siellä on. Sukulaiset jotka ovat mökillä ja mummolassamme käyneet, ovat kaikki kummastelleet tienoon "ahdistavaa" ilmapiiriä, erityisesti lapset pelkäävät. Se on metsissä, ilmassa, maassa, vedessä. Ainakaan tuttu ja turvallinen tunnelma se ei ole.
Kyllä sieltä yksi kuuluisa noitakin tunnetaan, Tilli. Hän on jopa käynyt mummon luona kyläilemässä, naapuri kun oli. Ja itse olen "näkijöiden" sukua ja tainnut itse periä jotain "kykyjä". He ovat perinteisesti olleet luonnonparantajia ja yhteydessä tuonpuoleisiin sekä erittäin musikaalisia. He varoittivat aikoinaan mummoani menemästä naimisiin kekenkään kanssa "siitä kylästä, koska se on kauttaaltaan paha" (mitähän kaikkea mahtoivat tarkoittaa). Ihan eri tunnelma vallitseekin näiden kahden kylän välillä.
Kylällä on ollut myös epätavallisen paljon syöpätapauksia. On ollut suuria perheitä, joista perheenjäsenet ovat saaneet yksi toisensa jälkeen syövän tai sitten lapset ovat syntyneet kehitysvammaisina. Myös yllättävän monta itsemurhaa on tehty siellä. Kyläläiset osaavat olla erittäin umpimielisiä eikä mistään epätavallisesta tai ikävästä saa koskaan mainita ääneen tai yleisesti pitää totuutena. Ollaan erittäin auktoriteettiuskoisia eikä uskalleta ajatella itse. Nyt vasta kun suurin osa on muuttanut joko toiselle paikkakunnalle tai muihin sfääreihin, uskalletaan ouhua näistä erikoisuuksistakin. Ihmeellinen ilmiö tuo sosiaalinen paine..
Meillä ei ole ollut näitä ummetusongelmia, onneksi, mutta jotenkin nuutunut olo iskee ja minulla menee helposti nukkumiseksi koko viikonlopun lomailu vaikka pitäisi niin terveesti ulkoilla ja urheilla.
Varmaan näitä ufotapauksia olisi voitu kirjata paljon enemmän, ellei olisi tätä tukahduttavaa sosiaalista painetta=ahdasmielisyyttä, joka estää sen ettei "suutaan ole voinut avata" mistään "sopimattomasta" aiheesta. Ihmiset pelkäävät leimautumista ja ihan syystä kyllä. Meinaan sitä, että kukaan tuntemistani ei ole kenellekään näkemästään raportoinut. Kuinka paljon heitä on?
Tapauksia on alueella varmasti nähty useita, mutta niistä ei puhuta. Ensimmäisen kerran näin näitä poukkoilevia valoja olin yhden "puolikurulaisen" kanssa ollessa uistelemassa. Hän sanoi että ovat Äitinsä kanssa nähneet myös kaikenlaista Kurun taivaalla, mutta eivät tule sanomaan asiasta sen enempää. Valoista hän ei halunnut puhua eikä kommentoida mikä se on.
Aika totalitaarista porukkaan olen Kurussa tavannut. Asia on näin tai sitten olet väärässä ja keskustelu loppuu. Saat vielä muidenkin vihat niskoillesi. Aika kummallisia riitojakin olen kuullut ihmisten välillä olevan.
Vuosia sitten olin ensimmäistä kertaa mökillä koiran kanssa viikonlopun. Illalla noin 10.30 koira heräsi ja oli hyvin levoton. Se juoksi ikkunasta toiseen. Murisi ja haukkui todella paljon, komentamisella ei ollut mitään vaikutusta. Lopuksi se ulisi keskellä tupaa ja meni sängynalle.
Kävin pihalla taskulampun kanssa ja voin sanoa että ahisti. Metsässä en nähnyt mitään, mutta olin varma että jokin tarkkaili minua sieltä. Menin sisälle mökkiin. Yöllä ei uni oikeen tullut silmään ja koirakin oli todella levoton.
Seuraavana päivänä, tuli muita ja kerroin kokemuksistani. Sillon sain tietää että onhan täällä joskus tapahtunut vähän kummia.
Tuntuu että silloin käytiin arvioimassa paikalle tullutta ulkopuolista.
Koira menee aina joskus kinuamaan että haluaisi autoon. Aivan kuin se ei haluaisi olla mökillä.
Ettie vain kyseessä olisi Pirkkalan lennoston harjoitukset...? Lentokenttä on kuitenkin aika lähellä Kurua..