On järkevää toteuttaa kaikille yhteinen perusinfra open-source komponenttien päälle, jotta resurssit voidaan kohdentaa lisäarvoa tuottaviin kaupallisiin innovaatioihin.
http://www.itconversations.com/shows/detail494.html
http://www.itconversations.com/shows/detail494.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
kunpa edes alkaisi joskus.. hohhoijaa
>kunpa edes...
Noin niinkuin alkajaisiksi:
http://www.eweek.com/article2/0,,1819239,00.asp
linkkisi säväyttänyt. ei tainnut edes liittyä ko aiheeseen millään tavalla..hohhoijjaa..
>...edes liittyä ko aiheeseen...
Voisitko ihan lyhyesti muutamalla sanalla kuvailla suomeksi mitä tuossa linkissä sanotaan että saisimme varmuuden että olet ymmärtänyt asian.
Kommenttisi vaikuttaisi osoittavan päinvastaista.
Kerrankin täällä puhutaan asiaa!
se asia oli?
Asia ei varmaankaan aukene keskiverto windows-fanaatikolle, jonka ymmärrys rajoittuu Counter Striken pelaamiseen.
Projektin työnimenä on
"Sourceress-MDM (Meta-Distribution-Model)"
Ideana on se, että kaikki MDM:n mukaiset
softat koodataan LSB-development chrootissa.
Sitten kun koodista on valmiina GNU/autotools
yhteensopiva jakelupaketti, niin softan
gnu-mantra (./configure && make && make install)
tehdään erityisessä MDM-devel-chroot
-ympäristössä.
Erikoisuutena mainittakoon, että
käännetyn softapaketin prefixiksi tulee
"/runtime/image", ja softan ajamiseen
tarvittavat libraryt ja muut
ajonaikaiset rajapinnat luetteloidaan, ja niiden
tiedot kirjataan xml-tiedostoon.
Sitten softan binäärikuva otetaan sieltä
"/runtime/image" -hakemistosta, ja pakataan
tar.gz/tar.bz2 muotoon, siirretään image
väliaikaiseen hakemistoon ajoympäristön
määrittävien xml-tiedostojen ja ajonaikaisten
kirjastojen kanssa. Tästä hakemistosta
tehdään sitten ISO-image mkisofs:llä.
Tälläinen Mac OS X -tyylinen
frameworking-levitysmetodi mahdollistaa
mm. softan asentamisen/käyttämisen
mounttaamalla pelkän ISO-imagen.
Ja koska softan tarvitsemat ajonaikaiset
kirjastot (ja ne speksaavat xml:ät) ovat
softa-image:n mukana, niin ei erikseen tarvitse
asennella dependencyjä linux-distron
päässä, vaan MDM-runtime hoitaa moiset
automaagisesti.
Ja siis, kun softa asennetaan, niin se ajetaan
chrootissa, mihin
1) bind-mountataan juurihakemisto
kohtaan /system
2) bind mountataan softan image
kohtaan /runtime/image
(HUOM! mihin siis softaan hardkoodattu
--prefix osoittaa!)
3) tehdään tarvittavat LSB-standardin
toteuttavat symlinkit hakemistoihin/tiedostoihin
hakemistossa /system (mihin siis host-distron
juurihakemisto on mountattu). Jokainen
tiedosto (tai hakemisto) linkitetään YKSITELLEN
yksinomaan standardin mukaisesti.
esim. /usr -> /system/usr
4) softan ajonaikaiset kirjastot etsitään
joko alustana toimivasta distrosta,
tai sitten softan asennusimagesta.
Kirjastoihin luodaan soname -linkit
hakemiston /runtime/lib -alle,
ja laitetaan tuo sama hakemisto
/runtime/mdm-base/ld.so.conf:iin
(joka siis on uniikki tässä ajoympäristössä)
Ajetaan 'ldconfig -f /runtime/ld.d/ld.so.conf -C /runtime/ld.d/ld.so.cache'
Täten siis jokaisella softalla on sille
softalle tarkalleen speksattu ajoympäristö ...
joka siis tehdään host-distron ehdoilla.
Tää on aika vaiheessa, mutta varmaan syksyyn
mennessä olen saanut chrootteja muodostavat
komponentit tästä valmiiksi.