Olen ruvennut viimeisen vuoden aikana tajuamaan yhä enemmän henkisestä todellisuudesta, myös aavistamaan tulevia tapahtumia, mutta konkreettisin juttu muutamaan viikkoon tapahtui eilen.
Minulla oli tunne, että tältä venereissulta palataan vähän erikoisissa tunnelmissa, mutta että minun pitäisi olla tyynen rauhallinen koko ajan. Pyysin siinä samassa suojelustakin matkaan. Mitä ihmeellistä sitten tapahtui?
Mies kun on niin keskittynyt monesti työntekoon ja ajatteli kunnostaa hieman purjevenettä ennen lähtöä ja sai jostain kummasta sellaisen "kuningas-ajatuksen", että hänpä laittaakin nyt maston vaijeriin sen suojaavan osan. Älkää kysykö minulta mikä sen osan nimi oli. No, mies irrotti siinä kaikessa hiljaisuudessa koko maston etuvaijerin (vaijerit siis pitävät mastoa pystyssä)tätä pikku puuhastelua varten, ja minä ihan rauhassa otin kannella silmät ummessa aurinkoa.. Mitäpä muuta siinä voi tapahtua kuin että koko 12 metrin masto kaatui suoraan kohti minua (en nähnyt sitä), mutta mies sai tarrattua veteen pudotessaan siinä vaijerista kiinni, ja siitä voimasta murtui maston kiinnike ja kas.. masto muutti aavistuksen verran suuntaa ja rojahti siihen ihan minun viereeni.. ei siis minun päälleni!! Puomi kyllä tuli olkapäälleni mutta niin hiljaa, ettei se yhtään sattunut.
Siinä sitten meinasi olla viimeinen päiväni täällä maan kamaralla. Että silleen. Mutta koska olin aavistanut että jotain tapahtuu, luottamukseni suojelusenkeliin vain vahvistui:)
Minulla oli tunne, että tältä venereissulta palataan vähän erikoisissa tunnelmissa, mutta että minun pitäisi olla tyynen rauhallinen koko ajan. Pyysin siinä samassa suojelustakin matkaan. Mitä ihmeellistä sitten tapahtui?
Mies kun on niin keskittynyt monesti työntekoon ja ajatteli kunnostaa hieman purjevenettä ennen lähtöä ja sai jostain kummasta sellaisen "kuningas-ajatuksen", että hänpä laittaakin nyt maston vaijeriin sen suojaavan osan. Älkää kysykö minulta mikä sen osan nimi oli. No, mies irrotti siinä kaikessa hiljaisuudessa koko maston etuvaijerin (vaijerit siis pitävät mastoa pystyssä)tätä pikku puuhastelua varten, ja minä ihan rauhassa otin kannella silmät ummessa aurinkoa.. Mitäpä muuta siinä voi tapahtua kuin että koko 12 metrin masto kaatui suoraan kohti minua (en nähnyt sitä), mutta mies sai tarrattua veteen pudotessaan siinä vaijerista kiinni, ja siitä voimasta murtui maston kiinnike ja kas.. masto muutti aavistuksen verran suuntaa ja rojahti siihen ihan minun viereeni.. ei siis minun päälleni!! Puomi kyllä tuli olkapäälleni mutta niin hiljaa, ettei se yhtään sattunut.
Siinä sitten meinasi olla viimeinen päiväni täällä maan kamaralla. Että silleen. Mutta koska olin aavistanut että jotain tapahtuu, luottamukseni suojelusenkeliin vain vahvistui:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Auttoiko se aavistus jotain? Mitä järkeä on siinä että aavistaa jotain ja masto rysähtää viereen, kun asialle ei voi mitään tehdä?
Jos en olisi ollut niin rauhallinen, kuka tietää mitä olisi voinut tapahtua. Vene kun on vedessä (kallistelee ja saattaa muuttaa maston suuntaa arvaamattomasti), mies rojahtaa tai ei rojahda veteen roikkuen vaijereissa, ja jos minä olisin nähnyt sen ja panikoinut, miten olisin liikkunut kapeassa veneen takaosassa ihan paniikissa - näin olisi voinut tapahtua mitä vaan. Ja mitä jos olisin hypännyt veneen toiselle laidalle: silloin masto olisi tullut edelleen päälleni tavalla tai toisella, koska painomme ei olisi ollutkaan kokonaan oikealla puolella johon masto rysähti, vaan tasaisemmin. Nyt minut pelasti se, että olin niin rauhallinen.
Lopputulos on nyt, että ainoastaan maston kiinnike murtui, mitään muuta ei sattunut, vaikka mitä tahansa olisi voinut sattua. Olisin todella voinut panikoida kaatuvaa mastoa..
Kuules joutsen oot kirjotellu noita sun lorujas jo muutamaan otteeseen, kun yhen niistä lukee sen viellä uskoo, mutta se että sulle ois tapahtunu noi kaikki. Hei rupee vaikka kirjailijaks, (jos noi nyt sun omia ovat) mutta älä jauha täällä paskaa.
..etten saa enää tänne kirjoittaa? Mielestäni olen oikealla palstalla, mutta oletko varma että sinä olet? Kyllä ne minun kokemuksia pääosin ovat, mutta olen kertonut myös muiden kokemuksia, kuten äidin, mummon tai tuttujeni, mutta ne olen maininnutkin erikseen.
On ihmisiä, joille nämä asiat ovat tärkeitä ja jotka ovat herkempiä sellaiset huomaamaan. Ja monet, kuten minä, haluavat niistä myös täällä toisille kertoa. Siksi tämä palsta on olemassa. Ei tämä ole morkkaajia varten. Olen esiintynyt myös Skepsiksen palstalla ja esittänyt sielläkin muutaman kokemuksen, omani tai toisten ja puolestani kritisoinut toisten kokemuksia tai muita henkisiä ilmiöitä. Nämäkin ovat täällä osin arvioitavina, kaikkien luettavissa, joten tiedän saavani kritiikkiä osakseni. Ei kertominen ole ollenkaan helppoa. Kritisoiminen on.
Tuskinpa kuitenkaan vaivautuisin keksimään juttuja huvin vuoksi ihan vaan halutakseni olla epäuskottava.
Ja yleensä toivon kritiikiltä perusteluja, en tyydy vain haistatteluun. Opetelkaamme keskustelemaan. Osaan kyllä kritisoida itsekin omia kokemuksiani ihan yhtä lahjakkaasti tai vielä paremmin jos saan vain asiallista kritiikkiä.
Ja antakaa ihmisten olla erilaisia ja vapaasti kertoa kokemuksiaan.
Taidan kyllä lopettaa omista kokemuksistani kirjoittelun ja kirjoittaa enemmän muista sitten, niin ei tule turhia rähinöitä:)
Yhtä hyvin paranormaalipalstalle sopi ivaikka seuraava: Tunnen kehossani outoa tunnetta. Tämä tunne on vaivannut minua ennenkin. Lähes tiedostamatta (siis kauko-ohjauksella) menen vessaan ja väännän paskan. Aah tunne on poistunut selittämättömällä tavalla. Kunnes jonain päivänäse taas yllättää salaperäisesti.
Älä suutu mutta ei tuossa ollut mitään outoa.
No olen pahoillani kun tuotin pettymyksen:( Olen vain raskaana ja onnellinen, etten menettänyt henkeäni kun nyt kaikki on niin hyvin. Tarkoitin suojelua, minun ja lapseni. Otsikoin sen väärin.
..tänne alkaa jo tuntua turhalta. Varmaan pitäisi haukkua vain toisia ja lannistaa muita minkä kerkeää niin pärjäisi.
Suutuin kuin suutuinkin mikä ei ole ihmeellistä tässä tilassa. Ympäristö kärsii siitä tietysti eniten.
Mietin tuossa vähän aikaa, että laitoin kyllä ihan väärän otsikon. Ja väärälle palstalle. Melkein olisi voinut laittaa uskonto- palstalle tai jonnekin ihan muualle. Kyse oli kyllä aavistuksesta.. mutta niin että TIESIN, että saan suojelusta. Sitä on monta kertaa tarvittu venematkoilla. Ja mielessä tuo suojelu on ollut sen serkun autokolari-kuoleman vuoksi, olen nimittäin alkanut pelätä jo automatkoillakin.
Tätä on vaikea pukea sanoiksi. Siksi sitä ei voi sellainen käsittää, jolla on tietynmallinen ajattelumaailma. Olemme kaikki erilaisia enkä minäkään ole aina ollut henkisistä asioista kiinnostunut. Naiset ja miehet ovat myös erilaisia, miesten tunne-elämä ja intuitio ei ole niin kehittynyt (vrt. aivojen erot). Rankka elämä kuitenkin opettaa. En pysty oikein käsittämään miksi joku haluaa vastata hyvää tarkoittaviin viesteihin ilkeilyllä tai pilkunnyppimisellä (ei aiettakaan ymmärtää asiaa)ihan kuin maailma ei olisi jo synkkyyttä pullollaan?! Ole vähän aikaa työssä vaikkapa Kellokosken sairaalassa niin näet miksi pitää olla tyytyväinen ja onnellinen kun asiat ovat hyvin.
Koetan kertoa esimerkkejä myös positiivisessa mielessä, rohkaisuksi ja että voisin jakaa sitä hyvää mitä itse olen saanut oppia. Rivien välistä voi koettaa lukea tämän.
pyydän sinulta anteeksi tuota viestiäni.. Mistäpä minä tarkkaan tiedän mitä olet aavistanut silloin ennen veneelle lähtöä. Mutta miksi et esim jäänyt lähtemättä kokonaan sinne jos sinulla oli joku tunne, että kaikki ei mene hyvin?
Hyvä että olet kunnossa. Kaikista noista räyhähengistä ei pidä välittää :-)
Tärkeintä on että teit niinkuin teit ja olet siitä syystä kunnossa! Ja kirjoittele vaan tänne lisää tuontapaisia asioita kun/jos niitä vielä tapahtuu.
Minua ainankin kiinnostaa lukea tuollaisia juttuja lisää :)
Ei näihin juttuihin ole olemassa oppikirjaa, ei ole "oikeita" tai "vääriä" kokemuksia, variaatioita on yhtä paljon kuin meitä ihmisiä täällä.