Tää on tää vanha juttu, mutsi ja faija eroo, mutsi löytää uuden miehen, ja mies muuttaa meille. Eka mä luulin et se on hyvä asia, et mutsi löys jonkun ja et se mies välittäis ja rakastais mutsii, ku faija ei sitä viimesinä vuosina tehny. Mutsi oli onnellinen pari vuotta, ja ne meni kihloihin. Sit me
muuttettiin, uudet kaverit, uus koulu, muutettiinpa jopa lähemmäs mutsin miesystävän työpaikkaa. Ja nyt sanotaan vaikka tätä äitin miesystävää vaikkapa "Jopeksi". Niin Jopesta tuli sitten alkoholisti, tai
no aina se oli ollu mut entinen sellanen, niin sen entinen avioliittokin kariutu ku se vaan joi. Se haukkuu mutsii ja käyttää välil vähän voimaakin. Ja äiti on aina tyhmä ja antaa anteeks sille, ja antaa sille aina uuden ja uuden mahdollisuuden. Mul on kaiken lisäks ihan vitun paha olo kaikest täst. Viel ku nään miten se satuttaa mutsii. Äiti
aina sanoo et tää on se vika kerta ku ne yrittää, mut ei sitä vikaa kertaa taida tulla ikinä. Ekaks
mä tykkäsin tästä "Jopesta", mut se alko käyttää voimaa jopa muhun ja muihin sisaruksiini. Nyt mä suorastaan vihaan sitä ja se mua. Mä en oo puhunu sille varmaan yli vuoteen, eikä se mulle, mut mä en haluiskaan. Mä haluisin et kaikki olis niinku ennen.Mutsi sit joskus nukkuu sohvalla, ku "Jope"
valtaa makuuhuoneen. Kerran se heitti mutsin kaikki kamat olohuoneeseen, patjan, yöpyödän, vaatekaapin, teeveen ja kaikki. Äiti sit nukku pari viikkoo olohuonees, ja itki ja esitti vahvaa meille, mut mä näin miten vaikeeta sil oli, mä halusin vaan mennä halaa sitä ja sanoo et kyl kaikki järjestyy, mut enpä mennykään ku en pystyny
ku musta ja äitistä on tullu hirveen etäisiä. Mä haluisin niin itkee sille joskus mun huolii, mut en mä uskalla, ku mul on sellanen tunne et kaikki ne huolet jotka mä kerron äidille niin jostain mun
faijapuolikin kuulee niistä. Hajotin kerrankin alaoven lasin ku vitutti niin, mutsi suurin piirtein itki. Oltiin viel lähös mökille, mis mun
faijapuoli oli. Mutsi puhu mummin kaa, ja sano et jos se suuttuu siit lasist se ei mee mökille. Äiti
sanoo aina et jos sen joku pitää valita koht se valitsee meijän (lapset). Enpä tiiä uskooko tohon
enään, faijapuol on tehny meille jo tarpeeks isot
velat ja laskut. Se maksaa meijän sähkölaskun, ja ku se suuttu äipälle se katkas sähköt, koko kämppä
meni pimeeks, mä sanoin kovaan ääneen et sä et voi
tehä noin, sit se huus jotain et, et säkään voi pilata mun ja äitis suhdetta. Se syyttää mua et sil menee huonosti äitin kaa. Mitä mun pitäis tehä, oon vast 14- vuotias, enkä voi lähtee himast, ja mul on 16 ja 11 vuotiaat sisarukset, mitä meijän pitäis tehä? Me ollaan yritetty kertoo
äitille mut siit ei tuu mitään, mua pelottaa jo. Mitä pitäis tehä??? Auttakaan joku, tarvitaan jonkinlaista apuu!!!! Olkaa kilttejä
muuttettiin, uudet kaverit, uus koulu, muutettiinpa jopa lähemmäs mutsin miesystävän työpaikkaa. Ja nyt sanotaan vaikka tätä äitin miesystävää vaikkapa "Jopeksi". Niin Jopesta tuli sitten alkoholisti, tai
no aina se oli ollu mut entinen sellanen, niin sen entinen avioliittokin kariutu ku se vaan joi. Se haukkuu mutsii ja käyttää välil vähän voimaakin. Ja äiti on aina tyhmä ja antaa anteeks sille, ja antaa sille aina uuden ja uuden mahdollisuuden. Mul on kaiken lisäks ihan vitun paha olo kaikest täst. Viel ku nään miten se satuttaa mutsii. Äiti
aina sanoo et tää on se vika kerta ku ne yrittää, mut ei sitä vikaa kertaa taida tulla ikinä. Ekaks
mä tykkäsin tästä "Jopesta", mut se alko käyttää voimaa jopa muhun ja muihin sisaruksiini. Nyt mä suorastaan vihaan sitä ja se mua. Mä en oo puhunu sille varmaan yli vuoteen, eikä se mulle, mut mä en haluiskaan. Mä haluisin et kaikki olis niinku ennen.Mutsi sit joskus nukkuu sohvalla, ku "Jope"
valtaa makuuhuoneen. Kerran se heitti mutsin kaikki kamat olohuoneeseen, patjan, yöpyödän, vaatekaapin, teeveen ja kaikki. Äiti sit nukku pari viikkoo olohuonees, ja itki ja esitti vahvaa meille, mut mä näin miten vaikeeta sil oli, mä halusin vaan mennä halaa sitä ja sanoo et kyl kaikki järjestyy, mut enpä mennykään ku en pystyny
ku musta ja äitistä on tullu hirveen etäisiä. Mä haluisin niin itkee sille joskus mun huolii, mut en mä uskalla, ku mul on sellanen tunne et kaikki ne huolet jotka mä kerron äidille niin jostain mun
faijapuolikin kuulee niistä. Hajotin kerrankin alaoven lasin ku vitutti niin, mutsi suurin piirtein itki. Oltiin viel lähös mökille, mis mun
faijapuoli oli. Mutsi puhu mummin kaa, ja sano et jos se suuttuu siit lasist se ei mee mökille. Äiti
sanoo aina et jos sen joku pitää valita koht se valitsee meijän (lapset). Enpä tiiä uskooko tohon
enään, faijapuol on tehny meille jo tarpeeks isot
velat ja laskut. Se maksaa meijän sähkölaskun, ja ku se suuttu äipälle se katkas sähköt, koko kämppä
meni pimeeks, mä sanoin kovaan ääneen et sä et voi
tehä noin, sit se huus jotain et, et säkään voi pilata mun ja äitis suhdetta. Se syyttää mua et sil menee huonosti äitin kaa. Mitä mun pitäis tehä, oon vast 14- vuotias, enkä voi lähtee himast, ja mul on 16 ja 11 vuotiaat sisarukset, mitä meijän pitäis tehä? Me ollaan yritetty kertoo
äitille mut siit ei tuu mitään, mua pelottaa jo. Mitä pitäis tehä??? Auttakaan joku, tarvitaan jonkinlaista apuu!!!! Olkaa kilttejä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hae apua jostakin.MLL tai pelastakaa lapset ry:ltä. Ite sun ikäsenä apua olisin tarvinnut ja YRITIN puhua sukulaisille ja koulun terkkarille. No terkkari vain kohautti olkiaan. Sukulaisetkin sanoi, että mikäs hätä sulla on kun vanhemmilla on vakituiset työpaikatkin! Kiesus mitä soopaa!Mites se mua auttaa? Ei se ruoka pitkälle riitä, kun ihminen on kokonaisuus ja henkistäkasvuakin pitäis tapahtua. Sitten, kun ajauduin kaiken maailman porukoihin ja tuli tehtyä kaikenlaista, niin kyllä siinä oli sukulaisilla ihmettelemistä kuinka noin hyvien vanhempien lapsesta joilla on sentään työpaikat on tullut aivan kaheli..ja vanhemmat säesti ettei sinusta paskasta tule koskaan mitään kun olet noin saatanan tyhmäkin...
Puhu asiasta. Vaikka kaikki te 3 yhdessä, tai vaikka vain sinä. Sano äidillesi ihan vakavasti ja asiallisesti että teillä lapsilla on hirveen paha olla, ja te ette pysty elää enää samas huushollis tollasen Jopen kanssa, että se heijastuu kaikkeen, terveyteen, koulunkäyntiin ym. Kerro että teillä on myös paha olla äidin takia kun seuraatte sitä elämää. Kerro että koti ei ole enää koti, se ei anna perusturvaa, se ei ole hyvä paikka, vaan että teitä pelottaa ja ette saa nukutuksi että sairastutte. Luulisi äitisi ymmärtävän kun kerrot ja tekevän asialle jotain. Hae itsellesi myös tukea vaikka terv.keskuksesta tai jostain mistä saa keskusteluapua.
ota yhteys Mannerheimin lastensuojeluliittoon
www.mll.fi
Nettisivun vasemman puoleisessa palkissa on kohta: Lasten ja nuorten puhelin ja -netti.
klikkaa se auki niin löydät puhelinnumeron johon voit soittaa.
Teidän perheen lapset tarvitsevat pian apua.
Ku se oliski niin helppoo, soittaa vaan jonnekin Mannerheimin Lastensuojeluliittoon. Kunpa se olis niin helppoo, se ei oo. Sitä luulee et pilaa äidin elämän, sitä luulee et äiti on onnellinen sen kanssa , sitä luulee et se haluu tätä. Haluisin soittaa jonnekin ja hankkii apuu meille. Mikä sit vai estää?
Tulee tunne et petän äidin jos soitan, tunne et äiti
ei haluu olla tekemisis sun kanssa ja sisaruksien. Ei tätä kestä enään, se mies on ihan hullu täys paska alkoholisti, ja äiti ei sitä nää. Jotkut sanoo
et on lottovoitto syntyy suomeen, paskat se mitään lottovoittoo on, tääl on asiat yht huonosti ku esim. jossain englannis. Vittu mä sanon oikeesti, mä tuun hulluks tääl. Miks se uskoo aina sen valheita. Jos joku juttu on rikki, ketä se syyttää, meitä lapsii. Se huutaa ja räyhää, haukkuu äitii ja haukkuu meitä. Sit ku äiti taas uskoo sitä se yrittää olla meijän kans kaverii. Luuleeks se meit ihan idiooteiks??? Siin ei olla onneks tultu äitiin et annettais sille anteeks sen paskat temput. Hei helvetissä, ei helvetissä.