Motoristiksi aikovalle jollainen itsekin olen löytyy aika hyvä paketti netistä, törmäsin siihen juuri. Tämä on maksamaton mainos. Kannattaa vilkaista.
http://www.motoristisurvival.fi/Ajo_Hanskassa/
http://www.motoristisurvival.fi/Ajo_Hanskassa/
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos vinkistä. Kävin lukemassa ja tulostin kirjasen iltalukemiseksi.
Kirja on täyttä asiaa. Siellä on paljon sellaista, mitä harjoitella tässä kesän kuluessa.
Kiitos vielä kerran vinkistä.
Kiitoksia tosiaan linkki vinkistä! Oli hyödyllistä ja mielenkiintoista luettavaa. Kyllä Suomessakin pitäisi jakaa tuollanen kirjanen kaikille motoristeille!
ettei nyt ihan ilman kritiikkiä menisi, niin Suomesta löytyy varmasti enemmän sora- kuin pikiteitä, ja opuksessa keskitytään yksinomaan pikitiellä ajamiseen ja suorastaan varoitetaan ajamasta hiekalla. Itse valitsen aina pienimmän mahdollien tien, joka ei tosiaan aina ole läheskään lyhin reitti määränpäähän, mutta tarjoaa vaihtelua ja uusia maisemia (kuten Juice asian esittää: Enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön). Toki paljon tulee ajettua pielläkin, mutta aina soralla kun se kohtuudella on mahdollista. Asia on loistavasti perusteltu myös ao. weppisivulla:
http://www.finnbike.com/matkaendurot/idea.htm
linkissä http://www.finnbike.com/matkaendurot/ on myös tuotu esiin monia asioita jotka on hyvä huomioida jossain hevonkuusessa mopoillessa, mutta varsinaista ajo-opetusta ei siellä anneta.
Eli, vastaavan opuksen saaminen pehmeälle alustalle olisi loistava juttu. Voihan se tietenkin olla ettei soralla ajamista opi kuin kantapään kautta aikansa harjoittelemalla. Ja voihan tämän asfalttiopuksenkin oppeja soveltuvilta osin soveltaa soralle, mutta esim jarrujen käytössä on kyllä huomattavia eroja.
Soralla ei esim ramppien tienpintaa hipomista tarvitse useinkaan pelätä, mutta kengänpohjan sitäkin useammin (ainakin mua hirvittää usein sen verran että jalkaa on pakko lykätä sivulle).