Kesää täällä odottelen
antaako luoja meille sen?
Kylmä tuuli puita riipii
kylmyys selkärankaa hiipii.
Ulos, kun sisältä lähden
itseni hyvinvoinnin tähden.
On vaatteet vaikeat valita
ettei kylmyys voi minua hallita.
No niin kirjoittakaapa tekin omat pienet runot iltaa hauskuuttamaan...
antaako luoja meille sen?
Kylmä tuuli puita riipii
kylmyys selkärankaa hiipii.
Ulos, kun sisältä lähden
itseni hyvinvoinnin tähden.
On vaatteet vaikeat valita
ettei kylmyys voi minua hallita.
No niin kirjoittakaapa tekin omat pienet runot iltaa hauskuuttamaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et oo edes julkee,,Ei nykyään tarvitse mitään osata
riittää kun herää Hangosta hikisen juopon alta
se on nykyrunoutta näin meille näytettiin nykyrunoilijoista TV:stä kerran..!!
Miksi tulit pilaamaan tämän hyvän runon,
pitääkö aina olla törkeydet mielessä.
Tämä ketju ei ole tälläiseen tarkoitettu.
Avaa itse ketju törkeyksillesi.
Tämä elämä on vaikeaa
kun itse ei saa laulaa.
Kaikista on tehty paskaa
ja ihmisistä meistä roskaa.
Ihminen toistaan vallitsee
Hän kuristaa ja kahlitsee
Ei antaisi muille tilaa elää
kun kaiken hyvän toisesta kerää.
Eikö kukaan osaa muuta kuin pahasti sanoa? Onko kaikilta kuollut tunteet?
yksinkertaista ajatus maailmasi
sen luki suomalainen runoilija Kajaaninrunopäivillä
ei ollut keskintöni lainkaan se vaan on nykyrunoutta
niin se menee Aamen sinulle vaan (lubiini).Enhän minä voi tuota enkä haluakkaan pilata tuota runoa
Voi mikä pyhä yksinkertaisuus....
Pisarat putoilivat poskille
kastelivat kasvot kokonaan.
Kolea koillistuuli
puri posket punaisiksi
Tuuli toki tokeni
tuolla takamaan tiellä,
vaikka vettä valtoimenaan
purona polkuni poikki,
kastuivat kankaiset kenkäni
vettyivät villasukkani
vilu vavisutti viimein.
Pakenin pirttiin palelemasta
riisuin röijyni
ripustin roikkumaan
kuistin kapealle kaiteelle.
Nyt nautin naureskellen
katselen kukkivia ketoja,
ikkunastani ihailen
lämpöisessä loikoilen.
Toiset tallukat tuvassa,
karvaiset kengät kotona,
villaiset viluisen vällyt
sohvalla sopivasti
odottivat onnellista
sateesta sisään saapuvaa
kolean kesän koettelemaa
kuusikoissa kulkijaa.
Täällä taas... tallusteltuaan taivasalla.
Selkenevää säätä, armasta aurinkoa,
kolotuksen karkoittajaa kaipaillen, kirjar.
Lähetin meilin.
Sinua Kirjar kiitän
Sanani tähän piirrän
Mukanasi metsässä kuljin
Lämpimän peiton päälleni suljin
Siskoltani kirjeen sain
siitä tässä kiitän vain
Vastauksen lähetin
vielä toisenkin.
Tänään aurinko lämpönsä soi
Tuuli pohjoisen kylmän mukanaan toi.
Linnut poikasiaan kilvan syöttää
Minua nuo pienet siivekkäät säälittää.
Jo aamun säveleen aloittaa
pieni leivonen oksallaan
Hiljalleen tuulikin heräilee
puitten lehviä keinutellen.
Kun kullassaan hehkuva aamu,
tuo valoaan elämän ylle
niin hämyään taikova yö
hiljalleen uinahtaa.
Ja auringon säteiden vyö
tumman yöhyen pudottaa
pois rannoilta maailman.
Lankea lämpö maahan asti.
lämmitä pohjolan päivät.
Helli aurinko kalpeaa pintaa
väritä vaalea poski.
Kasvata laihomme nopeasti
sateet jo taaksesi jäivät.
Lämmöllä korvaa pakkasten hintaa
vapauta kuohuva koski.
Tänään, oi tänään, jo alkaa kesä
pääsky kun ilmassa liitää.
Oksalla koivun on peipon pesä,
lehvistön lomassa kiitää
Nurmen nukka on vihreää
ja pian jo kuusetkin kukkii,
lämmitä meidän kesämme sää
emmehän tarvitse turkkii.
Vesi on kaunis järvessä
suuressa kirkaassa meressä.
Taivaan sini tuo värin veden luo
se kuin ihmeen suuren meille suo.
Vesi kaunista on katsella
puiden pensaiden oksilla
Se hopea helminä hohtaa
kun auringon volon kohtaa.