en oo varma kuuluuks tää juttu nyt varmast tänne... mut kuitenki.
kun olin lapsi noin 8 vuotias, minun silloinen isäpuoleni käytti minua hyväksi seksuaalisesti (kosketteli minua). en kertonut asiasta äidilleni. asia pelotti minua. nykyään kun olen 17 vuotias tämä asia on tullut taas hyvin pintaan ja vaikuttaa jopa omaan seksuaaliseen käyttäytymiseeni. en koskaan ole kertonut äidilleni asiasta. äitini ja tämä kyseinen mies erosi kauan sitten. nyt olen kuitenkin miettinyt taas asiaa. onko tämä rikos jo vanhentunut? en tiedä mitä tekisin ja asiasta puhuminenkin on aika vaikeaa. en ole kertonut asiasta kenellekkään koskaan. siitä puhuminen sattuu ja hävettää... mitä minä teen????!!!
kun olin lapsi noin 8 vuotias, minun silloinen isäpuoleni käytti minua hyväksi seksuaalisesti (kosketteli minua). en kertonut asiasta äidilleni. asia pelotti minua. nykyään kun olen 17 vuotias tämä asia on tullut taas hyvin pintaan ja vaikuttaa jopa omaan seksuaaliseen käyttäytymiseeni. en koskaan ole kertonut äidilleni asiasta. äitini ja tämä kyseinen mies erosi kauan sitten. nyt olen kuitenkin miettinyt taas asiaa. onko tämä rikos jo vanhentunut? en tiedä mitä tekisin ja asiasta puhuminenkin on aika vaikeaa. en ole kertonut asiasta kenellekkään koskaan. siitä puhuminen sattuu ja hävettää... mitä minä teen????!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
En nyt muista tarkasti onko laki jo muuttunut, mutta aikaisemmin oli niin, että ilmoitus pitää tehdä ennen kuin täyttää 18 vuotta. Vanhenemisaika oli muistaakseni 10 vuotta. Eli kiirettä pitää sun kohdalla. Uusi laki takaa sen, että rikos käy vanhenemaan vasta, kun nuori täyttää 18 vuotta. En tiedä onko uusi laki jo voimassa. Hyväksikäytöstä tietenkin pitää olla selvää näyttöä joka voi olla sinun kohdallasi vaikea todistaa.
Ehkä sinun kannattaisi ensisijaisesti kertoa asiasta jollekin terapeutille. Luulen, että eniten sinua vaivaa asia sen takia, ettet ole pystynut kertomaan asiasta äidillesi ja haluaisit hänen tukeaan asiassa. Jäithän lapsena paitsi äidin lohdutusta, kun olit hyvin hämmentynyt miehen käytöksestä ja olisit todella tarvinnut äidin apua. Haluat nyt saada asiat selvitettyä äitisi kanssa. Sinulla ei ole mitään hävettävää. Se on järkyttävää miten yleistä moinen on vaikkei sitä uskoisi läheisistä ihmisistä niin. Voimia sinulle ja toivottavasti saat apua ongelmaasi.
Apua saat:
www.tukinainen.fi
www.lastenjanuortennetti.net
www.naistenlinja.com
Mun käsittääkseni rikos vanhentuu 10 vuodessa.
joten pidä kiirettä!!
hänelle, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä ammattiauttajiin. Aloita terveyskeskuslääkäristä tai jos olet koulussa vielä niin terveydenhoitajasta. Asiaa ei kannata, eikä saa hävetä. Se ei ole sinun vikasi, jos aikuinen ihminen on sairas ja käyttäytyy sikamaisesti. Sama asia osui kohdalleni vielä pienempänä ja sen tiimoilta olen haavoja nuoleskellut läpi elämäni.
Itse yritin asiasta lapsena puhua äidilleni, mutta hän ei suostunut uskomaan ja loppukaneetiksi hän sai hermoromahduksen, josta siitäkin syytin itseäni.. Jotta saisit elää täyttä elämää asia kannattaa puida läpi vaikka se sattuu ihan hel...tisti. Itselläni oli aikuisuuden alkuvaiheissa vaikeuksia seksiasioissa juuri samasta syystä. Välillä tuntui, etten pysty rakastelemaan kuin pienessä kännissä ja sekään ei ole hyvä ratkaisu. Samoin se on vaikuttanut aina niin, että minun on ollut vaikea luottaa miehiin. Samoin haluta miestä on välillä vaikeaa. Tulee jostain syvältä takapakkia, että ei , ei käy.
Ja vihantunteet on myös käytävä läpi, jotta pystyy itselleen antamaan anteeksi sen, ettei ole ollut tarpeeksi kypsä puolustamaan itseään. Vaikka järjellä ajateltuna eihän lapsi voi olla vastuussa tuollaisessa tilanteessa. Katsele lapsia, samanikäisiä pikkuisia, niin tajuat, ettet todellakaan ole voinut olla vastuussa tapahtuneesta. Saat perspektiiviä asiaan. Hyvää kesää sinulle ja koita saada asiat mallilleen.
en ole jutellut äitini enkä kenenkään kanssa asiasta viellä.
asia vaivaa kovin mieltäni, mutta en vain saa avattua suutani. äitini varmasti kuuntelisi ja uskoisi minua, mutta en vain pysty puhumaan siitä. joskus tuntuu, että pääsen helpoimmalla olemalla hiljaa ja unohtamalla asian. ei se vain unohdu. se haalistuu ajoittain, mutta nyt olen taas kohta vuoden asiaa miettinyt. olen niin katkera siitä mitä minulle on tehty pienenä ja haluaisinki, että se mies saisi ansionsa mukaan. toisaalta siitä koituisi hänelle varmaan ainoastaan sakot. eihän se paljoa paksusta lompakosta riipaisisi ja toisaalta ei mitkään sakot tai korvaukset saisi sitä tuskaa kuitenkaan sisältäni. elän kai loppuelämäni tieto siitä sisälläni miten aikuiset ihmiset voi olla julmia ja saada syvät jäljet sieluun.
ystävällenikään en asiasta ole koskaan puhunut. asia sattuu niin paljon. en usko, että julkeaisin siitä kenellekkään puhua. vaikka tiedän, että tapahtuneet ei ole koskaan ollut syyni. maailmassa sattuu vain olemaan perverssejä ihmisiä, jotka ansaitsisi niskalaukauksen ja sen kaiken tuskan minkä minä olen saanut kokea. ei ole kai minun ollut helppoa 8 vuotiaana kantaa sisälläni asiaa, kun nyttenkin asia vaivaa minua jatkuvasti. en tiedä enää mitä voisin tehdä. poliisillekkin jos ilmoittaisin asiasta, niin äitinikin saisi asiasta tietää. haluan kai tavallaan suojella äitiäni menneiltä asioilta. tai en tiedä. tuntemukseni ovat niin ääripäitä joskus asia vain on olemassa ja tavallaan hyväksynkin sen, mutta toisaalta taas melkein hajoan palasiksi miettiessäni asiaa. miten voi jaksaa, kun onhan tässä elämässä niin paljon kaikkea muutakin mikä hajottaa.