Suomalainen, ruotsalainen ja Claudia Schiffer istuivat samassa junan vaunussa. Juna meni tunneliin, ja koska kyseessä oli vanhan tyylinen juna, vaunuissa ei ollut lainkaan valoja joten tuli aivan pimeää. Kuului suutelun ääni ja todella kova läpsäisy. Kun juna tuli ulos tunnelista, Claudia Schiffer ja suomalainen istuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, ruotsalainen piteli kädellään kipeää poskeaan.
Ruotsalainen ajatteli: Suomalainen on ilmeisesti suudellut Claudia Schifferiä ja Claudia löi ohi suomalaisesta osuen minuun.
Claudia Schiffer ajatteli: 'Ruotsalainen varmaan yritti suudella minua, suutelikin vahingossa suomalaista ja sai neniinsä siltä.
Suomalainen ajatteli: Helvetin hienoa. Seuraavan kerran kun juna menee tunneliin, teen pusun äänen uudestaan ja lyön tota ruotsalaista mulkkua vielä lujempaa...
Elelipä kerran, niin väitetään, pienessä kauniissa metsässä orpo jänönen ja orpo käärme. Ne kumpikin sattuivat vielä, ihmeellistä kyllä, olemaan syntymästään sokeita.
Eräänä päivänä jänö oli tapansa mukaan hyppelemässä ympäri metsää ja käärme oli luikertelemassa ympäri metsää, kun jänömme kompastui käärmeeseen ja kaatui. Tämän seurauksena tietysti käärmekin kolhiintui aika lailla. "Voi hyvä tavaton", sanoi jänö, "Olen kamalan pahoillani! En tarkoittanut satuttaa sinua. Olen ollut syntymästäni saakka sokea, enkä näe eteeni. Itse asiassa, koska olen myös orpo, en edes tiedä mikä minä olen."
"Ei se mitään", käärme vastasi. "Itse asiassa minun tarinani on hyvin samanlainen kuin sinunkin. Minä olen myös syntynyt sokeana enkä koskaan tuntenut äitiäni. Entäpä jos minä luikertelisin päälläsi ja yrittäisin selvittää mikä sinä olet. Silloin sinulla olisi edes jotain, mistä lähteä liikkeelle." "Voi, sepä vasta olisi ihanaa!", vastasi jänönen.
Niinpä käärme luikerteli jänön ympärillä tunnustellen ja sanoi: "Hmm, sinua peittää pehmeä turkki; sinulla on hyvin pitkät korvat, nenäsi nykii ja sinulla on pehmeä hännän tupsukka. Sanoisin, että sinä olet melkovarmasti jänöpupu."
"Oi kiitos! Kiitos!", hihkui jänönen, selvästi ilahtuneena. Sitten jänönen ehdotti käärmeelle: "Entäs jos minä tunnustelisin sinua käpälälläni ja auttaisin sinua samalla tavalla kuin sinä autoit minua."
Niinpä jänö tunnusteli käärmettä joka puolelta ja sanoi sitten: "Jaa, sinä olet lipevä ja niljakas ja sinulla on kaksihaarainen kieli... ei korvia, ei selkärankaa eikä palleja.
Sanoisin, että olet melko varmasti joko insinööri tai mahdollisesti
jopa diplomi-insinööri ."
Kun minä olin nuori...
Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut
kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli
kun he olivat nuoria. Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30km
ylämäkeen
molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä
lumimyrskyissä
kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.Ja koulussa oli vain
yksi
luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat
myös töissä
16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä
nälkää.
Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi
nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.
Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten
helppoa nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun
nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin,
niin
te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin asiat ovat
teillä!
Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään
internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja
haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia!
Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten
piti kävellä
ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen
laitettua
postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa
musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai
odottaa koko ilta radion
vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin
juontaja
yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko
kappaleen.
Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit
puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua.
Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron
näyttöjäkään.
Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla
pomo,
äiti, huumekauppias...sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja
vastata!
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi.
Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut.
Ja
johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään,
koska se irtosi
seinästä jos kävelit pari metriä.
Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja
3D-grafiikoita. Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla
laskettava määrä
pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät
lähinnä legoilta.
Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat
neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä,
jotka
ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut
mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain
jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä ollut mikroaaltouunia! Kaikki ruoka piti lämmittää uudelleen
paistinpannussa tai uunissa ja se kesti kauan! Ensin puoli
tuntia kun uuni lämpeni ja sitten puoli tuntia kun ruoka lämpeni!
Eikä 30
sekkaa niin kuin mikrolla... Ja paistinpannussa se paloi aina pohjaan
(ei
varmaan ollut tefloniakaan) ja uunissa reunoihin kiinni.
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin
se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli
telkkari, mutta
silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia
nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä
silloin ollut
mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko
nähdäkseen
piirrettyvä, senkin pilalle hemmotellut kakarat!
Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on asiat niin
vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoiteltuja, ette varmasti
kestäisi elämää
80-luvulla!
Hullujenhuoneella oli lääkärinkierros.Potilas Niukkanen istui huoneensa lattialla kattilankansi käsissä ja pärisi.
Lääkäri kysyi;No mitäs se Niukkanen touhuaa?
Ajan autolla lappiin vastasi hän.
Toisella puolella istui potilas Möttönen vetäen käteensä.
No mitäs se Möttönen touhuaa? kysyi lääkäri.
Panen sillä aikaa Niukkasen muijaa kun se on lapin reissulla.
Lääkäri soitti potilaalle:
Määräsin vahingossa masennuslääkettä ripuliinne.-
-Joo ihmettelinki ku oon istunu 2 tuntia paskat housussa eikä vituta yhtään !
Ruotsalainen ajatteli: Suomalainen on ilmeisesti suudellut Claudia Schifferiä ja Claudia löi ohi suomalaisesta osuen minuun.
Claudia Schiffer ajatteli: 'Ruotsalainen varmaan yritti suudella minua, suutelikin vahingossa suomalaista ja sai neniinsä siltä.
Suomalainen ajatteli: Helvetin hienoa. Seuraavan kerran kun juna menee tunneliin, teen pusun äänen uudestaan ja lyön tota ruotsalaista mulkkua vielä lujempaa...
Elelipä kerran, niin väitetään, pienessä kauniissa metsässä orpo jänönen ja orpo käärme. Ne kumpikin sattuivat vielä, ihmeellistä kyllä, olemaan syntymästään sokeita.
Eräänä päivänä jänö oli tapansa mukaan hyppelemässä ympäri metsää ja käärme oli luikertelemassa ympäri metsää, kun jänömme kompastui käärmeeseen ja kaatui. Tämän seurauksena tietysti käärmekin kolhiintui aika lailla. "Voi hyvä tavaton", sanoi jänö, "Olen kamalan pahoillani! En tarkoittanut satuttaa sinua. Olen ollut syntymästäni saakka sokea, enkä näe eteeni. Itse asiassa, koska olen myös orpo, en edes tiedä mikä minä olen."
"Ei se mitään", käärme vastasi. "Itse asiassa minun tarinani on hyvin samanlainen kuin sinunkin. Minä olen myös syntynyt sokeana enkä koskaan tuntenut äitiäni. Entäpä jos minä luikertelisin päälläsi ja yrittäisin selvittää mikä sinä olet. Silloin sinulla olisi edes jotain, mistä lähteä liikkeelle." "Voi, sepä vasta olisi ihanaa!", vastasi jänönen.
Niinpä käärme luikerteli jänön ympärillä tunnustellen ja sanoi: "Hmm, sinua peittää pehmeä turkki; sinulla on hyvin pitkät korvat, nenäsi nykii ja sinulla on pehmeä hännän tupsukka. Sanoisin, että sinä olet melkovarmasti jänöpupu."
"Oi kiitos! Kiitos!", hihkui jänönen, selvästi ilahtuneena. Sitten jänönen ehdotti käärmeelle: "Entäs jos minä tunnustelisin sinua käpälälläni ja auttaisin sinua samalla tavalla kuin sinä autoit minua."
Niinpä jänö tunnusteli käärmettä joka puolelta ja sanoi sitten: "Jaa, sinä olet lipevä ja niljakas ja sinulla on kaksihaarainen kieli... ei korvia, ei selkärankaa eikä palleja.
Sanoisin, että olet melko varmasti joko insinööri tai mahdollisesti
jopa diplomi-insinööri ."
Kun minä olin nuori...
Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut
kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli
kun he olivat nuoria. Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30km
ylämäkeen
molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä
lumimyrskyissä
kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.Ja koulussa oli vain
yksi
luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat
myös töissä
16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä
nälkää.
Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi
nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.
Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten
helppoa nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun
nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin,
niin
te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin asiat ovat
teillä!
Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään
internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja
haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia!
Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten
piti kävellä
ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen
laitettua
postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa
musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai
odottaa koko ilta radion
vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin
juontaja
yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko
kappaleen.
Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit
puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua.
Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron
näyttöjäkään.
Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla
pomo,
äiti, huumekauppias...sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja
vastata!
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi.
Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut.
Ja
johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään,
koska se irtosi
seinästä jos kävelit pari metriä.
Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja
3D-grafiikoita. Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla
laskettava määrä
pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät
lähinnä legoilta.
Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat
neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä,
jotka
ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut
mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain
jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä ollut mikroaaltouunia! Kaikki ruoka piti lämmittää uudelleen
paistinpannussa tai uunissa ja se kesti kauan! Ensin puoli
tuntia kun uuni lämpeni ja sitten puoli tuntia kun ruoka lämpeni!
Eikä 30
sekkaa niin kuin mikrolla... Ja paistinpannussa se paloi aina pohjaan
(ei
varmaan ollut tefloniakaan) ja uunissa reunoihin kiinni.
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin
se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli
telkkari, mutta
silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia
nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä
silloin ollut
mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko
nähdäkseen
piirrettyvä, senkin pilalle hemmotellut kakarat!
Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on asiat niin
vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoiteltuja, ette varmasti
kestäisi elämää
80-luvulla!
Hullujenhuoneella oli lääkärinkierros.Potilas Niukkanen istui huoneensa lattialla kattilankansi käsissä ja pärisi.
Lääkäri kysyi;No mitäs se Niukkanen touhuaa?
Ajan autolla lappiin vastasi hän.
Toisella puolella istui potilas Möttönen vetäen käteensä.
No mitäs se Möttönen touhuaa? kysyi lääkäri.
Panen sillä aikaa Niukkasen muijaa kun se on lapin reissulla.
Lääkäri soitti potilaalle:
Määräsin vahingossa masennuslääkettä ripuliinne.-
-Joo ihmettelinki ku oon istunu 2 tuntia paskat housussa eikä vituta yhtään !
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä alkoi päivä makeilla nauruilla :))) Kiitos !!
Olivatpa hauskoja!
Ulkomaalainen meni lihatiskille ja kysyi:
-Mita olla tama liha?
Kauppias vastasi:
-Maksaa
-Maksaa, maksaa, mutta mita olla tama liha?ulkomaalainen intti
-Maksaa, kauppias toisti.
-Kylla, kylla, mina maksaa mutta mita olla tama liha? ulkomaalainen jatkoi vielä
-Vittu. huokaisi kauppias
Ulkomaalainen vastasi:
-ooh, mina otta KOKO pala!!
Kaveri lähti hommiin Afrikkaan ja otti vihikoiransa mukaan. Siellä oli
paljon haisteltavaa ja niinpä vihikoira eksyi viidakkoon. Kohta koira
huomasi, että leopardi havitteli siitä lounasta ja niinpä olivat hyvät
neuvot tarpeen.
Koira nappasi luun maasta, käänsi selkänsä leopardille ja juuri kun
leopardi oli hyökkäämässä, vihikoira sylkäisi luun suustaan ja sanoi:
"Huh huh, olipas pahanmakuinen leopardi, onneksi se on nyt syöty".
Leopardi kiitti onneaan, ettei ollut ehtinyt hypätä kimppuun ja lähti
tiehensä. Apina oli kuitenkin puussa ja näki kaiken. Apina ajatteli, että
jos hän käräyttää vihikoiran, hän saa leopardista ystävän, eikä tämä enää
yrittäisi syödä apinaa. Apina meni kertomaan leopardille kuinka tätä oli
älytetty.
Leopardi suuttui silmittömästi ja huusi apinalle: "Hyppää selkään ja tule
mukaan katsomaan, kuinka höynäyttäjälle käy!"
Vihikoira näki leopardin juoksevan apina selässään häntä kohti. Mikäs nyt neuvoksi?? Sitten vihikoira käänsi taas selkänsä ja sanoi suureen ääneen:
"Missähän se saatanan apina viipyy? Minähän lähetin sen hakemaan uutta
leopardia jo puoli tuntia sitten. Nälkähän tässä tulee."
Maalaisisäntä oli markkinoilla ja siellä oli helikopterilennätystä. Isäntä ajatteli kokeilla ja hyppäsi kyytiin. Helikopteri nousi 300 metriin ja isäntä katseli pilotin kanssa maisemia. Yhtäkkiä kuului kamala pamaus ja helikopterin roottorin yksi lapa lensi viuhuen tiehensä.
- Mitäs nyt tehdään? kysyi isäntä
- Ei mitään hätää, vastasi pilotti, lisätään vaan vähän kierroksia
Hetken kuluttua kuului taas pamaus ja taas lensi roottorin lapa tiehensä
- Herrajjestas, nyt me kuollaan!, huusi isäntä
- Ei ole kuule mitään hätää, vastasi pilotti, tämä on suunniteltu pysymään ilmassa vaikka kaks lapaa rootttorista lähtiskin
Eipä aikaakaan, kun pamahti se viimeinenkin lapa roottorista irti.
- Hyvänen aika, isäntä parahti, mitä me nyt tehdään!
Pilotti ei vastannut mitään, vaan kylmän rauhallisesti otti kaksin käsin ohjaussauvasta kiinni ja riuhtaisi sen irti. Sen jälkeen pilotti laski housunsa ja alkoi työntää ohjaussauvaa sinne, minne aurinko ei paista.
- Mitäs tuo auttaa?, itkeä tihrusti isäntä
Pilotti vastasi viileästi:
- Ei tämä enää mitään auta, mutta onhan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä
Moottoripyöräkerho
Olen Teukka 8v. ja meidän alakerrassa on moottoripyöräkerhon talli. Siellä
käy paljon motoristeja. Motoristit on kivaa porukkaa. Siksi istunkin siellä
tallilla aina kun äidin silmä välttää. Motoristit kertovat jänniä juttuja.
Olenkin jo oppinut paljon moottoripyöristä ja motoristeista.
Moottoripyörässä pitää olla loivennettu keula. Topi-sedän Harrikassa on
jo
tosi loiva keula. Kerhon sedät kun aina sanoo, että Topin pitää joka aamu
loiventaa, että se lähtee käyntiin. Moottoripyörässä pitää olla ääni. Kerhon
sedät jaksavat aina vertailla ja puhua äänistä. Meidän mummulan lähellä
on
varmaan kanssa moottoripyöräkerho. Kun äiti sanoo, että se on huolissaan
meidän mummusta kun se kuulee ääniä joka yö. Ei äidin pitäisi olla
huolissaan. Motoristit on kivoja ihmisiä. Motoristit maalaavat itse
pyöränsä. Ainakin luulen niin koska kaikilla kerholaisilla on eri väriset
pyörät vaikka ne on kaikki tuotu maahan harmaana.
Kerhon parasta jätkää sanotaan Kingiksi. Kingi uskaltaa ajaa sisälläkin.
Kuulin, kun kerhon sedät juttelivat, että viime kesän rotkorallissa ne oli
kuunnelleet mökin ulkopuolella kun Kingi antoi Leenalle kyytiä aamuun
saakka. Moottoripyörän renkaan rikkoutuminen on vaarallista. Sinä yönä
Kingiltä oli kumi puhjennut ja Leena joutui käymään aamulla lääkärissä.
Kerhon sedät pitävät moottoripyöristään hyvää huolta. He puhuvatkin koko
ajan "hoidoista". Kingin Arielissa on kai jäykkä perä. Joidenkin hoidoista
en osaa sanoa, mutta kerhon sedät puhuvat jatkuvasti hyvistä peristä.
Leenankin kohdalla ne sanoi niin vaikkei Leenalla olekaan moottoripyörää.
Mutta niin ne sedät välillä puhuu puskureistakin eikä moottoripyörissä edes
ole puskuria. Motoristit pitävät luonnosta ja ympäristöstä hyvää huolta.
Eilen Topi-setä sanoi, että nyt ei voi polttaa ruohoa kun on kulovaroitus.
Kaikki sedät nauroivat ja joku sanoi Topi-sedälle että kun on näin lämmin,
sille ei voi edes antaa ryyppyä tai kone tukehtuu. Sitten joku korjasi,
ettei Topi-setä käytä ryyppyä, kun sillä on ruiskunsa.
Äiti ei tykkää kun minä istun tallilla kerhon setien kanssa. Näin pienelle
ei kuulemma saisi puhua niin rivoista asioista. Minä en ymmärrä mitä äiti
tarkoittaa. Eikä siellä ole mistään rivoista puhuttu paitsi kerran jostain
jäähdytysrivoista mistä minä en käsittänyt mitään. Mutta sanoi äiti mitä
hyvänsä, minusta tulee isona motoristi. Minun moottoripyörässä on ääni,
loiva keula ja hyvä perä. Minä liityn isoon moottoripyöräkerhoon nimeltä
kuusysi. Vaikka luulen että se on jotenkin uskonnollinen kerho. Aina kun
kerhon sedät puhuu kuusysistä, ne puhuu myös lähetyssaarnaajasta.
Teukka