Omistan n. kolme vuotiaan, leikatun poikakissan. Kysymyksenä on, että tarvitseeko kissa kaveria? Se on viihtynyt ihan hyvin yksin, mutta aina kun tullaan kotiin, se ilahtuu kamalasti ja on koko ajan jaloissa innoissaan, kun tietää, että tultiin kotiin ja se saa taas seuraa. Kissa tosin nukkuu yleensä päivällä aika paljon, mutta onko sillä liian yksinäsitä? Tottuisiko tuon ikäinen kissa enää toiseen? Se on TODELLA arka kylläkin, että menisi siinä vähän enemmänkin aikaa.. Haluaisin nyt vastausta. Kissa ei saa kä'ydä ulkona, kerrostaloss akun asutaan. Valjaisiinkaan ei ole tottunut, eli on aina sisällä. Nyt vaan tuli mieleen, että onko kissa aivan liian yksinäinen?
Kaveri kissalle?
Kissan omistaja
5471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Arkaa kissaa saattaisi rohkaista sosiaalinen kaveri.
Vaikka kissa näennäisesti viihtyy, on se kuitenkin nyt suurimman osan vuorokaudesta yksin, työpäivän ja yötkin periaatteessa. Sinä tunnet kissasi tempperamentin ja reviirinpuolustustarpeen, luulisi kuitenkin että alkuhämmingin jälkeen oma kissaa puhuva kaveri olisi mieluinen. Ikä ei ainakaan ole mikään este.
Harkitse löytökissaa, parhaassa(?) tapauksessa saat kissan "koeajalle". Jos ei homma ota millään toimiakseen, sille etsitään uusi koti. Löytiksellä majailleiden kissojen luonteestakin osataan jo sanoa jotain, luultavasti sosiaalinen ja sopiva yksilö löytyy jossain vaiheessa. Pentujakin alkaa taas tulvimaan joka tuutista.
Meillä oli aikalailla sama tilanne. Saman ikäinen leikattu poika, tosin ulkoili silloin tällöin valjaissa. Kun tultiin kotiin töistä, alkoi kauhea maukuna ja kiehnäys. Aamulla kun tiesi meidän lähtevän, koitti häiriköidä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Sillä oli myös paha tapa hyökkiä kimppuumme ja raapia ja purra.
Muutama viikko sitten meille tuli löytöeläintalolta leikattu, suunnilleen samanikäinen tyttökissa pojalle kaveriksi. Eivät ole mitään sydänystäviä (toivottavasti joskus ovat) ja tappeleevatkin välillä aika lailla, mutta kyllä ne hyökkäykset ihmisten kimppuun ovat loppuneet ja maukumisetkin vähentyneet. Eli kaveri auttoi meillä. Tosin ulkoiluhäkin valmistuttua kissat ovat päässeet ulkoilemaankin enemmän, eli saattaa olla että sekin on vaikuttanut.
Jos päädyt ottamaan kaverin, kannattaa miettiä otatko pennun vai aikuisen. Meille sopi aikuinen paremmin, kun poika on aika raju. Pentu ei olisi ehkä osannut puolustautua. Jos kissasi kerran on arka, miettisin sinuna pentua. Voisi hyväksyä sen paremmin. Mutta en ole mikään asiantuntija...
Kiitos, kun autoitte! Pitäisi tässä vähän miettiä.. Kissa on suurimman osan päivästä kyllä yksin. Tilaa olisi, kyllä toiselle kissalle(?).. Asuntomme on nimittäin n. 140-150 neliömetriä, uutta ollaan silti hankkimassa. Kannattaako enne muuttoa kissaa ostaa? Ei olla vielä sopivaa taloakaan löydetty ja täältä päin se ovi olla vähän hankalaa, joten en ole yhtään varma milloin sellainen löydetään. Mietin tuossa, että kannattaa meidän varmaan ottaa pentu.. Kissamme kuitenin tulee ensin vain pelokkaana haistelemaan toista kissaa. Jos kissa olisi isompi ja rohkeampi saattaisi se puolustukseensa hyökätä ja juosta vain myöhemmin karkuun, eikä sitten toiseen oikein uskaltaisi mennä lähelle.. Varmaan narttu kannattaa ottaa..? En ole kuitenkaan vielä varma.. Pitää tästä vähän puhua porukoille ;)
Kaveri on kissalle yleensä aina hyvä juttu, ihminen kun ei voi koskaan korvata kissakaverin seuraa. Ainoastaan muutamat poikkeukset kissoista viihtyvät paremmin yksin.
Kolmevuotias on kuitenkin vielä nuori kissa, joten se varmasti mielellään ottaisi kaverikseen lajitoverin. Silloin sillä ei olisi päivisinkään yksinäistä, vaikka monesti kaksikin kissaa vain nukkuvat omistajien poissaollessa. Mutta silloin kissa ei tunne olevansa hylätty ja aivan yksin.
Kaksi kissaa myös leikkivät keskenään, pesevät toisiaan ja niistä tulee usein hyviä ystäviä.
Tutustuminen on kissoilla yleensä vähän hankalaa joten voi viedä jonkin aikaa, ennen kuin kissa hyväksyy uuden tulokkaan. Reviiri kun on kissalle tärkeä juttu ja tunkeilijat yritetään aluksi karkoittaa. Pentukissan on kuitenkin usein aikuisen kissan helpompi hyväksyä kaverikseen, koska pieni pentu ei ole niin suuri uhka. Silti usein vanhempi kissa saattaa sähistä ja murista tuokkaalle muutaman viikon. Sitten ne kuitenkin useimmiten hyväksyät toisensa ja niistä tulee kavereita. :)
Itse en voisi enää kuvitella pitäväni yhtä kissaa, koska on niin mukavaa kun kissoista on seuraa toisilleen. Selvästi kissat nauttivat kaverin seurasta.
Päätetrtiin, että ostetaan ehkä toinen narttukissa jos sopivaa löytyy.. ;)