Viimeksi 5.5 vetäisin herneet nenääni, kun arvostelin Tervon: "Myyrän".
Joku täällä oli sitä mieltä, että olen kyvytön ymmärtämään lukemaani, ymmärrän vain sikasarjakuvaa.
Nyt on taas aika henkäistä uudet, kesätuoreet herneet sieraimiin.
Tässä välissä on tullut luettua Coetzeen: " Elisabeth Costello", Hämeen-Anttilan: "Alastonkuvia".
Törmäsin Finlandiapalkintoehdolla olleeseen Wahlströmin: "Tanssiva pappi" teokseen. Sepä kertoo Uno Cygnaeuksen elämänkertaa lennokkaasti.
Mikä? Mikä? Kirjan alku kulki humoristisen loistavasti, teosta kahlatessa eteenpäin tunsi pyörivänsä huimassa karusellissä. Mahtava liuta ihmisiä vilahteli kirjan lävitse.
Rauhoittumista pitäisi saada, Myyrä ja nyt Tanssiva pappi. Nämä kirjailijat makeilevatko he laajalla tietämyksellään? Kysyn vaan! Tottahan he intellektuelleja ovat, mutta voisi eläytyä siihen, että tavallinen lukija ei sitä ole. Lihaa ja verta kaipaisi näiden kirjojen sivuhenkilöiden osiin.
Onko meneillä uusi suuntaus, tämä sekahedelmäsopallinen ihmisiä ja risaisia juonenpätkiä sinne tänne yhteen teokseen? Henkilöt jäävät pakosti pinnallisiksi, mitään syvempää otetta en löydä. Rakenne ikään kuin hajoaa sivuilleen, lukija on kuin helmenkalastaja merellä, hakee ja hakee. Onko ketään VIISASTA analysoimaan?
Joku täällä oli sitä mieltä, että olen kyvytön ymmärtämään lukemaani, ymmärrän vain sikasarjakuvaa.
Nyt on taas aika henkäistä uudet, kesätuoreet herneet sieraimiin.
Tässä välissä on tullut luettua Coetzeen: " Elisabeth Costello", Hämeen-Anttilan: "Alastonkuvia".
Törmäsin Finlandiapalkintoehdolla olleeseen Wahlströmin: "Tanssiva pappi" teokseen. Sepä kertoo Uno Cygnaeuksen elämänkertaa lennokkaasti.
Mikä? Mikä? Kirjan alku kulki humoristisen loistavasti, teosta kahlatessa eteenpäin tunsi pyörivänsä huimassa karusellissä. Mahtava liuta ihmisiä vilahteli kirjan lävitse.
Rauhoittumista pitäisi saada, Myyrä ja nyt Tanssiva pappi. Nämä kirjailijat makeilevatko he laajalla tietämyksellään? Kysyn vaan! Tottahan he intellektuelleja ovat, mutta voisi eläytyä siihen, että tavallinen lukija ei sitä ole. Lihaa ja verta kaipaisi näiden kirjojen sivuhenkilöiden osiin.
Onko meneillä uusi suuntaus, tämä sekahedelmäsopallinen ihmisiä ja risaisia juonenpätkiä sinne tänne yhteen teokseen? Henkilöt jäävät pakosti pinnallisiksi, mitään syvempää otetta en löydä. Rakenne ikään kuin hajoaa sivuilleen, lukija on kuin helmenkalastaja merellä, hakee ja hakee. Onko ketään VIISASTA analysoimaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole täällä viisautta, sehän on vanhoilla naisilla Pohjanmaalla. Suomi24ssä majailevat vain teinit, esseenkerjääjät, vanhat höperöt ukot ja muutama parhaassa iässä oleva nainen.
Myyrästä tykkäsin, se olis kyllä Finlandiansa ansaimmut. Tuo Uunon saaga perustunee pitkälti julkaistuihin elämäkertoihin, näin olen antanut minulle kertoa. Ehkä semmosen lukeminen rinnalla, ennen tai jälkeen kirkastaisi ajatuksiasi? Itse en vielä ole lukenut ja mielikuva yliopistomme kirjallisuuden opiskelijoiden kandidaattiesittelystä on jo haalistunut. Se Sinervon Manner-kirja sai kyllä suitsutusta pariltakin blondilta. Tervon urakakseen saanut tytteli tyytyi pahoittelemaan teoksen (ei tekijän) paksuutta. Eli helmiä sioille, jälleen kerran.
Suotta niitä herneitä on nokkaan vetää, makuhan on parhaimmillaan. Syöppä palkoineen, kuten me vanhaan hyvään aikaan. Saat samalla kuitua ja vitamiinia.
...vanha kirja,mutta riemastuttava,epäsovinnaisesta papista..joskus löytää aarteita vanhemmistakin kirjoista...siis Axel Hambraeus;Uddarbon pappi ja ainakin itse nautin..keveätä,lämmintä luettavaa..tunnen myös moniaita ihanasti parketilla kiitäviä tanssivia pappeja..ja mikä autuaallinen ilo tanssia osaavan kanssa oli hän pappi,lukkari tai peltiseppä..
Voetokkiinsa, muistan sen jostain puolen vuosisadan takaa. Kannessa vihreällä pohjalla punatukkanen, pottunokkanen pappi. Hauska mielikuva jäi silloisesta synttärilahjasta, joka ilmeisesti jatkaa elämäänsä maaseutuasuntoni vintillä.
Hei, tässäpä kolmas blondi ilmoittautuu: Sinervon Manner-kirja oli erinomainen. Jos Manner olisi koskaan kirjoittanut tunnustuksellisen tilitysteoksen Kihlmanin tapaan, tulos olisi voinut hyvinkin näyttää siltä kuin Runoilijan talossa.
Mainittakoon, että olen mustapartainen sänkipää. Ellen olisi Mannerin ihailija jo ennestään, Sinervon kirja olisi voinut tehdä minusta sellaisen.
Vastaan omaan viestiini. Tätä Finlandiapalkintoehdolla ollutta kirjaa: "Tanssiva pappi" ei liene kukaan lukenut.
Noh, ei se mittää.