post mortem

Ainoa jonka olen lapsilleni jättänyt suullisena toivomuksenani. Haluan ruumiini tuhkattavaksi ja tuhkan ripoteltavaksi uurnalehtoon jossa yhteinen muistotaulu jossa on minunkin nimeni.
Muistotilaisuuteen kutsutaan vain lähiomaiset, tyttäreni ja poikani, sisareni, mikäli on enää elossa ja kaksi veljeäni.
Muistotilaisuus vapaa valinta, joko kodissani tai muussa heidän mielestään sopivassa paikassa.
Testamenttia en ole tehnyt koska lapseni ovat samanarvoisia perillisinä joten sopikoot mielensä mukaan.
Luotan tyttäreni ja poikani tietävän millaisen muistotilaisuuden ja mitä ohjelmaa ja tarjottavaa ja kuka pappi on hautaan siunaamassa.

Minut tod.näk. haudataan tuhkana puupurkissa vanhempieni hautaan. Olen tullut siihen tulokseen, että parempi näin, kuin kokonaisena ruumiina. Yhteiskunta kun kyllä ottaa haudasta maksun, mutta n. 30 vuoden kuluttua kaivaa esiin, heittää luineen ja pääkalloineen isoon luukasaan kuin Auschwitzissa ja myy kuopan jollekin toiselle. Petosta.

Miksi mennä luineen hautaan, jos ei saa siellä pysyä? Ent. poikaystäväni hautaa Hgin Malmilla ei enää tänä vuonna ole. Missähän hänen jäänteensä mahtavat nyt olla? Hautahaussa lukee kyllä vielä nimi ja että on haudattu Malmille, mutta hautapaikan numerot on poistettu.

Toisaalta, samoin tein voisi lähisukulainen heittää tuhkani suoraan tuuleen, jonkun sukuni syntysijoilla. Niitä sukujeni syntysijoja on monessa paikassa, on mistä valita. Voi soutaa vaikka keskelle tiettyä järveä, lausua pienen litanian ja heittää siellä minut tuulen ja Tuonelan joutsenen kuljetettavaksi.

Kuoltuani ei minua kukaan kauaa muista.

Hautajaiset? Kristilliset, luterilaisen miespapin siunaamana. Jos ei löydy, joku miespuolinen lähimmäiseni pitäköön muistopuheen ja tehköön hiekalla ristin arkulleni. Miksi muuten hankkia kallis arkku, jos se jo kohta tuhkataan?

Pieni muistotilaisuus lähimmille tutuilleni, ei sinne koko sukua tarvitse kutsua.

Ajattelen jatkuvasti kuolemaa, sillä pian sekin kokemus on totta. Kun ajattelen tutttujeni kuolemia, niistä melkoinen osa oli yhtäkkisiä. Tänään juteltiin ja huomenna kuulen, että kuoli. Olisi melkoisen herraskaista saada poistua täältä hiljaa hiipuen ja sitten taivaita kohti katsellen lausua läheisilleen jotain jumalallista, kuten toinen mummuni. Ja kuolla.

Äkkikuolema on todennäköisempi. Kuolema, jota ei kauaa ennalta aavistanut. No, esim. korona. Yhtäkkiä hurja tauti, kotona haukon henkeäni, sitten sydän pettää. Ja se oli siinä.

Ei tästä monta vuotta ole kun pariskunta lehtoreita oli lähellä eläkeikää Helsingin yliopistossa

Ne olivat tehneet testamenytinsa yliopistolle asunnot jne

Yliopisto päätti antaa niille pot pot .. potkut sain jne
Muutama vuosi ennen eläkeikää

He repivät testamenttinsa

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009982336.html

MInä haluan perusarkun ja tuhkauksen, tuhkani kaadetaan Malmille os 95B olevaan muistolehtoon, jonne mieheni tuhkat kaadettiin kaksi vuotta sitten ja nimeni tulee rosterilaattaan, joka kiinnitetään yhteen siellä olevista viidestä paadesta, joissa on kaikkien sinne haudattujen nimet.

Muistotilaisuuteen ei tarvitse kutsua muita kuin lapsenlapseni ja heidän lapsensa. Tämän olen jo pojalleni ilmoittanut. Pappi siunaa, hänen sukupuolellaan ei ole väliä, kappelissa musiikkina Tomaso Albinonin adagio, muistotilaisuudessa voisi soida upea kitarasävellys Alhambran muistoja sekä Farruca.

Arkkuhautaa haluaisin.. ei vieraaseen. esim. puolison sukuhautaan..Hautausmaan osalta voisi perikunta pitää tarjouskilpailun. valitsisi sellaisen hautausmaan ja paikkakunnan, jonne hautaaminen tulisi edullisimmaksi