Perin mummoltani ison kirstun.
Perinnönjaossa kukaan muu ei huolinut, minä sitten halusin. En muista miten sen sain kuljetettua, mutta kaikki vuodet ovat olleet mukana. Painaa vaikka minkä verran.
Sellainen, mitä käytettiin ennen matkalaukkuna.
Siinä olen säilytellyt vanhoja valokuvia, kirjeitä, cd-levyjä, muistoja. Iso avain, jota pidän vanhan isänperu ompelukoneen kotelossa. Jalanpoljettava ompelukone.
Avasin kirstun, olen käymässä läpi vanhoja valokuvia ja kirjeitä. Mummon ja äidin kirjeitä, kouluajan runovihko, rakkauskirjeitä entisiltä, mitähän niilläkin tekee? Parasta ehkä heittää? Kun aika jättää, niin lapset lukisivat ne.
Oli kyllä kummaa väkeä ne sukulaiset, mitkä eivät halunneet mitään. Arabian maustepurkkeja, ne on tosi hienot, vanhat kahvikannut ym. No minä sain ne kun ei ollut muita huolijoita.
Mummo oli paras! Oli aina hauskaa, tosi vitsikäs. Mitä vanhemmaksi tuli, niin sitä hauskemmaksi! Ei valitellut, vaan pisti kaiken huumoriksi! Karjalan murtehel pagistiin. Puhuttiin aina karjalan murtehel, nauhoitin hänen juttujaan, ovat kyllä hauskoja.
Ihania muistoja mummosta!
Perinnönjaossa kukaan muu ei huolinut, minä sitten halusin. En muista miten sen sain kuljetettua, mutta kaikki vuodet ovat olleet mukana. Painaa vaikka minkä verran.
Sellainen, mitä käytettiin ennen matkalaukkuna.
Siinä olen säilytellyt vanhoja valokuvia, kirjeitä, cd-levyjä, muistoja. Iso avain, jota pidän vanhan isänperu ompelukoneen kotelossa. Jalanpoljettava ompelukone.
Avasin kirstun, olen käymässä läpi vanhoja valokuvia ja kirjeitä. Mummon ja äidin kirjeitä, kouluajan runovihko, rakkauskirjeitä entisiltä, mitähän niilläkin tekee? Parasta ehkä heittää? Kun aika jättää, niin lapset lukisivat ne.
Oli kyllä kummaa väkeä ne sukulaiset, mitkä eivät halunneet mitään. Arabian maustepurkkeja, ne on tosi hienot, vanhat kahvikannut ym. No minä sain ne kun ei ollut muita huolijoita.
Mummo oli paras! Oli aina hauskaa, tosi vitsikäs. Mitä vanhemmaksi tuli, niin sitä hauskemmaksi! Ei valitellut, vaan pisti kaiken huumoriksi! Karjalan murtehel pagistiin. Puhuttiin aina karjalan murtehel, nauhoitin hänen juttujaan, ovat kyllä hauskoja.
Ihania muistoja mummosta!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä hävitä mitään vaan jätä erityisesti kirjeet jälkipolville.
Meidän rakkaat, hauskat ja kauniit muistot ei nykyajan nuoria paljon kiinnosta.
Oli mukava saada entisaikaan oikeita kirjeitä, missä oli postimerkit.
Omalla käsialalla kirjoitetut.
Entäs sähke? Kun täti lähetti sähkeellä onnittelut Helsingistä!
Se se vasta oli hienoa!
Kyllä ne sitten alkaa kiinnostaa kun ikää tulee eivätkä ole enää nuoria, vanhana alkaa kaikki "vanha" kiinnostaa. Ylisukupolviset mummon ja vaarin edesottamukset ja muistot D
Meille jäi perinnöksi äidin isoisän merimiesarkku. Siinä äiti, samoin kuin aloittaja, säilytti virallisia papereita, kirjeitä, valokuvia.
Odotin aina Mummun luona iltaisin, milloin kirstun avaa, hän luki kirjeitä ja siellä oli myös piparminttukarkkeja joita saimme, ihanat muistot jäi.
Anna lastenlapsesi valokuvata ja videoita. Sitten yhdessä nimeätte kuvat ja kerot videolle.
Mitä niitä säilyttä, jos kerran 10 v pölyt pyyhkii. Kuvina helppo käyttää ja hakeä. Meillä valokuvina 2 terabittiä ja videona 8 tb.
En oikein tajunnut arkusta, painava, matkamalli. Tasakantisisra saa 400 e ylöspäin jopa 2000e. Kuperakanriset halvempia ku ei sovi pöydäksi.
Itemyin tv julkkikselle 2004 jolla vanha koulu, haki 500 km päästä
Ameriikan arkku! Googlaa
Siinähän sinulle arkku valmiina,säästät lapsille nekin arkkurahasi.
Kitos mielyttävä aloitus. Itse en koskaan kohdanut muojani tai vaarejani olivat jo kuoleita kun synyin. Omat vanhematkin kuolivat kun olin ala ikäinen.Joten perintökirstua tai perintöä ei koskaan jännyt.Ei myöskään tietoa oikeaa heistä kenestäkään luulisin?
Mummoni oli Karjalan evakko.
Opin karjalan kielen häneltä. Jännä juttu, mutta en ole puhunut kenenkään muun kanssa "karjalan murtehel", kuin vain hänen kanssaan.
Yksi kieli vain yhtä ihmistä varten! Eikö ole mahtava juttu!
Luin jostain, että joku lapsenlapsi oli oppinut ranskan kielen jossain Venäjällä, ja sen takia oli pelastunut. En muista miten se juttu meni.
Kyllä mummot on mukavia!
Asun ulkomailla, mutta puhun koko ajan suomea lasteni ja lastenlasteni kanssa.
Jopa 2-vuotias lapsenlapseni puhuu suomea!
Kaikista hauskinta on ne lorut: "Harakka huttua keittää" ja "lintu lentää, liitää laataa",
Voi että ovat hauskoja! Ja tietysti "körö körö kirkkoon".
Olen säästänyt kaikki mummon neulomat ja virkkaamat liinat ja peitot.
Vielä yli 80; nä neuloi myssyt lpsenlapsille - nyt ovat lapsenlapsenlapsilla.
No - onhan ne vähän "turaräätälin" tekeitä, mutta niin ihania!
En ole nähnyt isovanhempiani, koska pääsivät täältä tämän maailmankaikkeuden Helvetistä pois ennenkuin minun oli taas pakko syntyä tänne. Ei ole mitään peruja eikä muistoesineitä heiltä.
Omilta vanhemmilta on yksi pikkusaavi, jonka isä teki 50 -luvulla. Ravistunut ja vanteet auenneet. Olisipa aikaa (ja taitoa) korjata se! Sitten on perheraamattu (v 1923, Sortavala) ja kasa äidin kutomia räsymattoja. Ja äidin yli satavuotiaat kirjansidontavälineet, jotka pikkusisko pilasi. Isältä jäi suutarinkone, jonka itse kunnostin mm sorvaamalla 11 erilaista puuttuvaa ruuvia, kun ei ne olleet nykystandardien mukaisia.
Itseltä jää mitä jää. Lapselle, jonka ex-psykopaattiäiti Tuusniemen sosiaalivirkailijoitten suosiollisella avulla pilasi henkisellä ja ruumiillisella kidutuksella, mm äärimmäisellä nälällä, mielisairaalaan. Ei pidä yhteyttä kumpaankaan vanhempaansa eikä ole tietoa, miten itsensä elättää ja missä.
Joten hyvin on pullat uunissa: ei pala eikä paistu.
Pian siirrynkin tuonne 80 -puolelle jos en sitä ennen tuonilmaisiin.
Hereillä vielä.
Menessäni avioon sain mummoni vanhan lipaston ensi asuntoon, ikää sillä ehkä 1800-luvulta, kulki muutosta muuttoon mukana, Tytär avioiduttuaan halusi sen uuteen asuntoon. Lipaston alkuperästä ei mitään tietoa miten mummolle tullu pieneen asuntoon, lapsena yövyin mummon luona aika usein, sänky vedettävä esiin siinä olkipatja, mummo vaihtoi välillä uudet oljet. Mummolla rukki jolla lankaa karstaamisen jälkeen mummo kutoi sukkia lastenlapsille, vanha keinu miten vanha lienee on nykyään vanhimmalla siskolla jota korjattu monta kertaa. Piironki kolme vedettävää laatiskoa liinavaatteita varten, tämä piironki antiikin näköinen on edelleen tyttäreni silmäterä.
Maailman rikkaimpiin kuuluvalta mieheltä kysyttiin, milloin on ollut onnellinen elämässään, hän vastasi et silloin kun lapsena laski kelkalla mäkeä. Eli ne pienet jutut jotka säilyy koko iän mielessä kuin mummun kirstu.
Minulla on mummustani muistona piironki, painava sekin kun on täyspuuta, sekä pyöreät silmälasit, kihlakello ja muutamia vuosien 1950-1960 aikaisia koristekynttilöitä.
Meillä oli ankara matriarkkamummu, ei mikään pullantuoksuinen isoäiti, mutta mukavia muistoja minulla on hänestäkin.
Mummuni toi turvaa lapsena, hän oli myös vahva, vaikka välillä itkikin kiitollisena muistan aina ♥️
Äitini kertoi, että olin itkenyt ja kiukutellut vaikka miten pitkään pienenä vauvana.
Oli sitten antanut mummoni kutomat punaiset villasukat, ja vasta sitten olin rauhoittunut.
Vielä nytkin ovat punaiset villasukat lohtuna.
Molempien mummojeni nimet olivat "Anna".
Molemmilta jäivät Raamatut.
Itselläni on kaksoistytöt. Saivat valita kumman mummon Raamatut ottivat.
Valitsivat.
Mikä hieno perintö!
On myös sukumuistona kulkenut risti 1800 luvulta.
Se jää tyttären tyttärelle!
Kalevalaisten naisten liitto saa toitottaa ihan mitä vaan, - mutta eivät voi evätä tätä!
Että esimummojen risti kulkee perintönä vielä nytkin eteenpäin!
Hieno perintö!
Entisaikaan oli Raamattu kunniassa ja sitä luettin.
Luettiin myös Vänrikki Stoolin tarinat.
Mummoni osasi sen ulkoa.
Sitten oli vielä virret.
Mikäs on dementikon lempivirsi?
"Oi muistako vielä sen virren?"
Entäs dementikon lempijoululaulu?
"Koska meillä on joulu"?
Muistui mieleen vielä, että siinä "isoisän olkihatussakin" oli kertomusta, että se olkihattu löytyi ullakolta kirstusta, kun sitä kirstua kaiveli.