Siskoni mun.

Heipsankeikkaa kaikki mun rakkaat someseuraajani, aloitetaan sarja jossa kaikki rakkaat kertoo omista siskoistaan, ja aloitan kertomalla omasta systeristäni, joka on myös mun Sbugebroidin systeri.

Systeri elänyt taiteilijaelämää koko ikänsä. Oikeissa töissä vain kun ollut pakko työkkärin takia. Hedonisti joka kiskoo valkkaria pääravinnokseen.

Esittänyt että häntä ei raha kiinnosta ja halveksii kaikkia keskiluokasta alkaen ja kertoo näiden juoksevan rahan perässä. Suhtautuu ylimielisesti duunareihin ja nauraa näille kun viitsivätkin tehdä pienen palkkansa eteen töitä.

Oli lahjakas taiteilija ja palkittukin joskus kaksvitosena. Sittemmin viini tehnyt tehtävänsä. Laiskottelee vaan ja maalauksiaan ei enää kukaan huoli. On liian laiska tutustuakseen kirjallisuuteen, runouteen, musiikkiin tai muuhun vastaavaan. Silti olevinaan jokin taiteellinen nero.

Tukipummit hän kokee sielunveljikseen ja siskoikseen. Ilmeisesti hän pitää heitä jotenkin fiksumpina ihmisinä, kun näiden ei tarvi töitä tehdä.

Todellinen luontonsa kuitenkin paljastunut kolme kertaa elämänsä aikana. Kun peri tätinsä, kun nai rikkaan miehen ja kun galleriansa myytiin kokonaan kerralla.

Oli niin polleata kun jonkun satatonnia sai ja oli sitä mieltä että köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät kyljelleen.

Rikkaan miehen naituaan muisti aina kaikille kertoa paljonko miehensä tienaa ja minne lähtevät lomalle seuraavaksi. Asuivat suuressa talossa jossa oli tontilla suuri lähdepohjainen ankkalampi ja suihkulähde.

Sitä ei kauaa kestänyt kun alkoi jo halveksia sitäkin miestä ja piti tyhmänä. Ero tuli parissa vuodessa. Erorahoilla karkasi Suomesta Turkkiin ja Kreikkaan panettamaan itseään jokaisella gigololla, kunnes nekin rahat oli menneet.

Autoin häntä noihin aikoihin laittamalla joka kuukausi rahaa. Kiitosta ei juurikaan tullut, koska siskon mielestä minun olisi pitänyt laittaa enemmän. Samaan aikaan elättelin kymmenen vuoden ajan osittain äitiäni ja hänen työttömäksi jäänyttä uutta miestään.

Oli mukava kun saatoin auttaa, eikä se missään tuntunut rahallisesti.

Sisko sen sijaan pummasi minulta, mutsilta, broidilta ja kaikilta. Kehuskeli myyneensä persettäkin henkensä pitimiksi ja osallistui ihmisten salakuljetukseen Suomeen. Vihoviimeiset sotakarkurit ja narkkikurdit pyöri seuranaan.

Kliimaksi tuli kun mutsi kuoli. Systeri ryösti kuolinpesän ennenkuin mutsi oli ehtinyt jäähtyä. Katosi mutsin käteiset, korut ja irtaimisto, loput systeri lahjoitti tyttärelleen kysymättä minulta tai broidilta asiasta mitään.

Kun minä ihan ystävällisesti huomautin asiasta että oltaisi voitu jutella ensin, niin sai raivarin että minä olen rahaa hengittävä pa..skaporvarisika.

Sen päivän jälkeen en ole vaihtanut sanaakaan systerin kanssa, enkä tule vaihtamaan. Olen nähnyt tarpeeksi noita "rahaa arvostamattomia taiteilijoita" ja ne kaikki on samanlaisia.

Ylimielisyys ja kuolemattomuus tulee heti kun on tonni ylimääräistä. Sitten persaukisena taasen esitetään suurta humanistia arvomaailmoineen.

En luota kenenkään sanoihin, jotka sanoo etteivät arvosta rahaa ylevän arvomaailmansa vuoksi. He vain ovat jumalattoman kateellisia ja lahjattomia ihmisiä, jotka eivät kykene pitämään itsestään huolta ja liian lyhytjänteisiä tekemään töitä sen rahan eteen.

Helppoheikkejä, jotka todellisuudessa haaveilevat suurista rikkauksista jotta pääsisivät kyykyttämään köyhiä. Heidän arvomaailmoillaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, koska heillä ei ole mitään arvomaailmaa.

2010