Masentaa, kun käy lukemassa muiden graduja kirjastossa ja kaikki tuntuu niin hienoilta ja fiksuilta. Oma tekele (kasassa 25 sivua) taas vaikuttaa siltä, että hyvä, jos sillä edes B irtoaa (M:n tahtoisin).
:(
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä ja miten kyetä olemaan objektiivinen oman tekstinsä suhteen?
:(
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä ja miten kyetä olemaan objektiivinen oman tekstinsä suhteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ankara itsellesi. Mitä merkitystä gradun arvosanalla on, ellet halua jatkaa opintojasi väitöskirjatasolle asti? Minäkin aina ajattelin, että kyllä vähintään m pitää saada. Gradun kanssa tuli kuitenkin niin kiire, etten uskonut sen menevän edes läpi, koska en ehtinyt sitä tarkastaa lainkaan. C napsahti, mikä on mielestäni erittäin huono, mutta tärkeämpää oli saada paperit kouraan. Minun alallani gradun arvosanaa ei kysellä, hyvä jos joku kysyy edes gradun aihetta.
Tsemppiä, 25 sivua on jo paljon!
Kiitos kaikille kannustuksesta ja vinkeistä.
Tarkoitus olisi kyllä jatkaa gradun jälkeen sitä väikkäriä, joten arvosanalla olisi merkitystä!
Mutta sekin ahdistaa, että jos gradun vääntäminen on tällaista tuskaa, niin miten sitten väikkärin kanssa. Huhhuh! Mutta tärkeintä olisi saada nyt tämä pois alta. Paskahan siitä tulee, sille ei enää mahda mitään (kiitosta vaan osiltaan myös ohjaajalleni, jota evvk) :]
Yritä keskittyä muuhun kuin arvosanaan. Itsekin olen prosessin alusta saakka ajatellut, että m täytyy vähintään tulla, mielellään e... Arvosanan ajatteleminen kuitenkin vain halvaannuttaa niin, että itse työnteosta ei tahdo tulla mitään...
Kuitenkin, itselläni kipukynnys oli 48 sivua;) Kun se oli kasassa, alkoi helpottaa. Aluksi minäkin luin kirjastossa muiden graduja, mutta kun se vain ahdisti, päätin pistää muiden gradut pannaan. Nyt kun oma työ alkaa olla loppusuoralla, niitä voisi taas ryhtyä lukemaan. Jos vaikka saisi hyviä viimeistelyvinkkejä.
Silti ahdistaa ajatuskin, että työstä napsahtaa c...
Graduprosessin alkuvaiheessa olen lukenut toisten graduja, joista olen sitten ottanut vinkkejä, mikä toimii, mikä ei. Ja jos aihepiiri on lähellä omaani, myös lähdekirjallisuudesta on hyötyä.
En ole suostunut ahdistumaan toisten VALMIISTA graduista, koska tiedän, että jokainen niidenkin kirjoittaja on joutunut pähkäilemään samoja asioita kuin minä nyt. Heidän valmiit gradut ovat siis jo hiottu lopullinen versio, joten onhan aivan epäoikeudenmukaista verrata omaa keskeneräistä tekelettäni heidän valmiisiin graduihin :)
Eli otan opikseni niistä, mutten suostu ahdistumaan :) Älä sinäkään :)
itsekin olen ahdistunut prosessin aikana monta kertaa. On tuntunut siltä ettei se koskaan valmistu. Aikaa on mennyt ja välillä olen ollut kuukaudenkin tekemättä mokomaan. Nyt se on kuitenkin käytännössä valmis ja palautan sen ensi viikolla... Eikä siitä tullut yhtään huonompi kuin ne muut siellä kirjastossa.