Monella on ongelmana vielä aikuisenakin suhteet vanhempiin. Yleensä se on äiti, joka pitää aikuista lastaan otteessaan, vaikka tällä aikuisella lapsella on jo oma perhe. Äiti puuttuu kaikkiin asioihin, haluaa tietää joka päivä mitä lapsen perheessä tapahtuu ja kertoo oman mielipiteensä (vaikka sitä ei kysytä). Jos tälle äidille sanotaan vastaan, hän ottaa asenteen "olen sairas ja vanha ihminen, kaikkeni tein teidän lasten eteen ja näin minua nyt kohdellaan..."
Onko teillä kokemuksia aikuisiän huonosta äiti/lapsisuhteesta? Niin, ja mitä sille voisi tehdä?
Kun itsellä on ikää jo yli 40 ja kuvittelee olevansa aikuinen itsenäinen nainen, joka osaa ajatella omilla aivoillaan, niin välillä tuntuu vaikealta.
Onko teillä kokemuksia aikuisiän huonosta äiti/lapsisuhteesta? Niin, ja mitä sille voisi tehdä?
Kun itsellä on ikää jo yli 40 ja kuvittelee olevansa aikuinen itsenäinen nainen, joka osaa ajatella omilla aivoillaan, niin välillä tuntuu vaikealta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Harvalla tyypillä on kanttia repäistä itseään vanhempien vaikutusvallasta.
Muista kun UKK:n aikana hesaan töihin muutin niin "Lars Leevin" alueelta eno hommasi
kepulais äänestysotteen minulle.
Rukousterveisin eno, tietysti!
Aina on kysytty että mitä teet ja minne meet,alussa tein tiliä ,kunnes päätin että saa riittää, Jätin ilmoittamatta matkoista joita tein ja muista asioista ...Otin välimatkaa,koska jokaisellahan on oma elämä.
oma äiti pysyy kyllä omalla tontillaan, mutta tuon marttyyrisuuden (
nettiyhteys onnistuisi, mutta kun tämä marttyyri ei ole ikinä edes kirjoituskoneella kirjoittanut. Kiitos kuitenkin hyvästä vinkinsä!
Hommasin niin, että äiti asuu nyt kerrostalossa ja kyllä se oli hyvä ratkaisu. Siellä on paljon kytättävää. Välillä käyn tarkistamassa kerrostalokyttääjien sivustoilta, joko äiti on päässyt listoille mukaan.
kokemus vanhemmistani. Pidämme tiiviisti yhteyttä perheemme kesken ja olen huomannut, että nykyään olenkin siirtymässä sellaiseen asemaan jossa minulta tullaan kysymään neuvoa.(Olenko tulossa vanhaksi?) Olen kyllä tosin aina omannut hieman diplomaatin taitoja esim. riitojen selvittelyssä perheen sisäisissä erimielisyyksissä. Vanhempani pitää tiiviimmin yhteyttä minuunpäin kuin minä heihin, mutta asiasta voi käsittääkseni puhua suoraankin, vaikkapa niiden omilla nimillä, että olen jo... ja ethän itsekkään pitänyt minun ikäisenäsi jos joku.. jne. Kyllä ne kalkkiksetkin tajuaa, ja niinhän se on ettei omista lapsistaan kuulema varsinkaan äidit hennoisi irti päästää.
miltei täydellisen hyvät suhteet vanhempiisi. Aikoinani luulin, että voisin saada yhtä hyvät suhteet.
Olen yrittänyt puhua asioista suoraan. Kun olen yrittänyt pitää välimatkaa, on vastauksena ollut : "kyllä minä olisin toivonut, että minun äitini olisi elänyt ja pitänyt yhteyttä" Eli minun täytyy vain olla onnellinen, että äiti on elossa. Ja niinhän minä olenkin, vaikka verenpaine hänen takiaan joskus kohoaakin.
Usein ihminen yrittaa pitaa toista pauloissaan manipuloimalla, varsinkin vetoamalla toisen tunteisiin, puskemalla syyllisyyskuormaa, vahattelemalla itseaan jne.
Tuohon on paras suhtautua vain terveellisesti, kuuntelemalla ja myontelemalla. Vaittaa vastaan tai vajota hanen ansaan on aarettoman tuhoavaa henkisesti. Tuo on tullut opittua vuosien mittaan.
Silloin kun toinen alkaa vyoryttaa syyllisyyden kivikuormaa paallesi on aika lopetta valitusvirsi ystavallisesti mutta paattavaisesti heti.
"Niinhan se on, tuo mahtaa tuntua ikavalta" ja aivan reippaasti vaihtaa puheenaihetta:"mutta kuulitko sen uutisen...."
Vanhoille koirille VOI opettaa uusia temppuja, saattaa olla etta joutuu toistamaan tuon ruljanssin useamman kerran, mutta paa-asia on ettei luovuta, kylla se viesti menee aikanaan perille.
Saa huomata etta manipuloijallekin tulee parempi olo ajan mittaan kun han tuntee voivansa keskustella toisen kanssa terveesti.