Tappelijat
He eivät ole mitään ninjoja, eivät edes sotilaita. He eivät osaa karatea tai judoa, eivätkä mitään taistelulajia. He eivät ole koskaan ennen tapelleet… Mutta mikä estää heitä nyt tappelemasta? John ja Will ovat aivan tavallisia ihmisiä (mitä se nyt tarkoittaneekaan). Heillä ei ole mitään yhteistä, paitsi yksi asia… He rakastavat SITÄ, ja he himoitsevat SITÄ koko ajan kun eivät saa SITÄ… Heidän suuri rakkauden ja himon kohteensa on Geisha. He rakastavan sen muotoa ja makua… He eivät vain osaa elää ilman sitä. Mutta miten käy kun pojat törmäävät samassa kaupassa ja jäljellä on enää yksi Geisha patukka? No tietenkin tulee tappelu! Ei kylläkään mikään vuosisadan taistelu, mutta tappelu silti…
Will ja John eivät tunne toisiaan, mutta he kävelivät tavalliseen tapaan kauppaan ja menivät karkkihyllylle. He kumpikin ihmettelevät, miksi toinen seuraa, kun kummatkin suuntaavat Geishojen luo. Siellä on vain yksi patukka. Ja kumpikaan ei ole saanut Geisha-patukkaa moneen tuntiin.
”Anteeksi, mutta minä näin tämän ensin” Will huomauttaa kärsivällisesti kun hän ja John pitävät kiinni samasta Geisha-patukasta.
”Ei, kyllä minä sen sain ensin” John sanoo kärsimättömästi.
”Pyydän anteeksi, mutta voisinko saada tämän?” Will alkaa myös käydä kärsimättömäksi. ”Tarvitsen sitä ERITTÄIN paljon…”
”Minä näin sen ensin!” John kahmaisee Geishan pois Williltä ja alkaa avata pakkausta. Will yrittää ottaa Geishaa pois Johnilta, mutta John kääntää selkänsä Willille. Willin hermot eivät pidä. Hän hyppää Johnin selkään ja estää Johnia haukkaamasta Geishasta palaakaan. John pudottaa Geishan. Hän laskeutuu heti poimimaan sen. Will tarttuu Johnin hiuksista kiinni, ettei tämä vaan saisi puraistua palakaan hänen arvokkaastaan Geishastaan. John huutaa ja kääntyy selälleen jättäen Willin alleen.
”Se on minun!” Will huutaa yrittäen repiä Geishaa Johnin käsistä. John heittää Geishan kauemmaksi toivoen, ettei Will tavoita sitä. Will näkee kun Geisha lentää kauas hän yrittää kiemurrella pois Johnin alta, mutta yritä nyt kieriskellä pois satakiloisen alta kun itse olet ruipelo. He aloittavat kilparyömimisen. Kummatkin yrittävät päästä Geishan luo ennen toista. He raapivat, potkivat, tarttuvat toisiaan naamasta. Johnin sormi kävi pari kertaa Willin sieraimessa.
Kunnes…
Ihmiset tulevat katsomaan mitä siellä möykätään… He näkevät kaksi miestä tappelemassa ja lähtevät heitä kohti. Eräs heistä astuu Geisha-patukan päälle…
Will ja John jäivät paikoilleen kauhusta tuijottaen litistynyttä Geisha-patukkaa. Ihmiset tulivat erottamaan heitä, mutta millään ei ole enää merkitystä… Geisha on mennyt… Lopullisesti.
Will ja John palaavat järkiinsä. He katselevat itseään. Heiltä vuotaa verta nenästä, vaatteet ovat revittyinä tai sekaisin. Hiukset ovat… No, muistele miltä hiuksesi näyttävät aamulla.
Will rykäisee.
”Ö… Anteeksi.” Hän pyytää nolona Johnilta. ”Taisin olla hieman tahditon”
”Ei se mitään” John myöntää. ”Käyttäydyin itsekin kuin lapsi…”
John katsoo ympärilleen. ”Noh… Minun täytyy lähteä.”
”Niin minunkin.” Will sanoo. ”No… Heippa”
”Heippa”
Miehet lähtevät kaupasta rauhallisesti ja ihan niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. He kummatkin suuntaavat seuraavaan kauppaan… Kuten sanoin, heistä kumpikaan ei ole tappelija…
Sanokaa kommentteja... Kavereihin ei oo luottamista ;)
He eivät ole mitään ninjoja, eivät edes sotilaita. He eivät osaa karatea tai judoa, eivätkä mitään taistelulajia. He eivät ole koskaan ennen tapelleet… Mutta mikä estää heitä nyt tappelemasta? John ja Will ovat aivan tavallisia ihmisiä (mitä se nyt tarkoittaneekaan). Heillä ei ole mitään yhteistä, paitsi yksi asia… He rakastavat SITÄ, ja he himoitsevat SITÄ koko ajan kun eivät saa SITÄ… Heidän suuri rakkauden ja himon kohteensa on Geisha. He rakastavan sen muotoa ja makua… He eivät vain osaa elää ilman sitä. Mutta miten käy kun pojat törmäävät samassa kaupassa ja jäljellä on enää yksi Geisha patukka? No tietenkin tulee tappelu! Ei kylläkään mikään vuosisadan taistelu, mutta tappelu silti…
Will ja John eivät tunne toisiaan, mutta he kävelivät tavalliseen tapaan kauppaan ja menivät karkkihyllylle. He kumpikin ihmettelevät, miksi toinen seuraa, kun kummatkin suuntaavat Geishojen luo. Siellä on vain yksi patukka. Ja kumpikaan ei ole saanut Geisha-patukkaa moneen tuntiin.
”Anteeksi, mutta minä näin tämän ensin” Will huomauttaa kärsivällisesti kun hän ja John pitävät kiinni samasta Geisha-patukasta.
”Ei, kyllä minä sen sain ensin” John sanoo kärsimättömästi.
”Pyydän anteeksi, mutta voisinko saada tämän?” Will alkaa myös käydä kärsimättömäksi. ”Tarvitsen sitä ERITTÄIN paljon…”
”Minä näin sen ensin!” John kahmaisee Geishan pois Williltä ja alkaa avata pakkausta. Will yrittää ottaa Geishaa pois Johnilta, mutta John kääntää selkänsä Willille. Willin hermot eivät pidä. Hän hyppää Johnin selkään ja estää Johnia haukkaamasta Geishasta palaakaan. John pudottaa Geishan. Hän laskeutuu heti poimimaan sen. Will tarttuu Johnin hiuksista kiinni, ettei tämä vaan saisi puraistua palakaan hänen arvokkaastaan Geishastaan. John huutaa ja kääntyy selälleen jättäen Willin alleen.
”Se on minun!” Will huutaa yrittäen repiä Geishaa Johnin käsistä. John heittää Geishan kauemmaksi toivoen, ettei Will tavoita sitä. Will näkee kun Geisha lentää kauas hän yrittää kiemurrella pois Johnin alta, mutta yritä nyt kieriskellä pois satakiloisen alta kun itse olet ruipelo. He aloittavat kilparyömimisen. Kummatkin yrittävät päästä Geishan luo ennen toista. He raapivat, potkivat, tarttuvat toisiaan naamasta. Johnin sormi kävi pari kertaa Willin sieraimessa.
Kunnes…
Ihmiset tulevat katsomaan mitä siellä möykätään… He näkevät kaksi miestä tappelemassa ja lähtevät heitä kohti. Eräs heistä astuu Geisha-patukan päälle…
Will ja John jäivät paikoilleen kauhusta tuijottaen litistynyttä Geisha-patukkaa. Ihmiset tulivat erottamaan heitä, mutta millään ei ole enää merkitystä… Geisha on mennyt… Lopullisesti.
Will ja John palaavat järkiinsä. He katselevat itseään. Heiltä vuotaa verta nenästä, vaatteet ovat revittyinä tai sekaisin. Hiukset ovat… No, muistele miltä hiuksesi näyttävät aamulla.
Will rykäisee.
”Ö… Anteeksi.” Hän pyytää nolona Johnilta. ”Taisin olla hieman tahditon”
”Ei se mitään” John myöntää. ”Käyttäydyin itsekin kuin lapsi…”
John katsoo ympärilleen. ”Noh… Minun täytyy lähteä.”
”Niin minunkin.” Will sanoo. ”No… Heippa”
”Heippa”
Miehet lähtevät kaupasta rauhallisesti ja ihan niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. He kummatkin suuntaavat seuraavaan kauppaan… Kuten sanoin, heistä kumpikaan ei ole tappelija…
Sanokaa kommentteja... Kavereihin ei oo luottamista ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi lol.. xD Toi oli tosi hauska! Ja hyvä!
Noita lisää :D
joillekkin on vaan suotu kirjoittamisen lahja. hauska. pystyi kuvittelemaan itsensä katsomaan tappelua. "lyhyt ja ytimekäs"