Intialaiset muslimi miehet?

Elikkäs olen nyt ollut pari kuukautta "suhteessa" mieheen intiassa ja kyselisinkin muiden kokemuksia? Itse olen aivan hukassa mitä tehdä, joudun palaamaan Suomeen pian ja mies jää tänne.. Minkälaisia kokemuksia teillä on? Mies ei ole mikään kovinkaan uskonnollinen ja hyväksyy minut ateistina. Huomaan jo nyt keskusteluistamme, että on monia asioita jotka minusta ei ole mitään ja hänen mielestään ne kaataa maailman.. hmm.. En tiedä mitä kirjoittaa, tuhat asiaa mielessä. no jospa joku osaa omista kokemuksistaan kirjoittaa noin yleisesti, niin ehkä sitten osaan kyselläkin tarkempia... Kiitokset kuitenkin.
93324
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Ihmiset ehdoin tahdoin hakevat ongelmia itselleen. Muista kuitenkin saamistasi vastauksista (tästä minunkin ihmettelystä) se olet sinä joka on tai ei tämän ihmisen kanssa (niin hyvässä kuin pahassa).

Äänestä

2 kk perusteella et todella tunne tyyppiä sitten yhtään vaikka miten olisitte jo yhdessä asuneet. Lisäksi keskustelukielenä ei ole äidinkielesi joten sekin osittain kaventaa ja hidastaa toiseen tutustumista. Perhe, suku on erittäin määräävä myös Intiassa, ja heitä et taida tässä tapauksessa vielä tuntea mitenkään. Hänelläkin on vain kalpea aavistus omasta itsenäisestä naisen elämästäsi pohjoisessa. Neuvoisin että anna ajan kulua, jätä mies rauhassa Intiaan, pidä yhteyttä, kirjoittele, nettaile, pikkuhiljaa tutustu, mutta älä sitoudu tässä vaiheessa mitenkään.

Äänestä
  • Samaa mieltä Annikan kanssa. Intialainen ja muslimikulttuuri ovat niin perhekeskeisiä, ettei teitä koskaan ole suhteessa vain te kaksi. Vaikka miehesi itse olisikin avarakatseinen ja moderni, kulttuurishokki iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun homma vakavoituu. Vaan sinähän sen parhaiten tiedät.

    Äänestä

  • Matleena kirjoitti:

    Samaa mieltä Annikan kanssa. Intialainen ja muslimikulttuuri ovat niin perhekeskeisiä, ettei teitä koskaan ole suhteessa vain te kaksi. Vaikka miehesi itse olisikin avarakatseinen ja moderni, kulttuurishokki iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun homma vakavoituu. Vaan sinähän sen parhaiten tiedät.

    Ei kannata haaveillakkaan mistään yhteisestä elämästä jos vähääkään kunnioitat itseäsi ja luulet että olet "paremman"arvoinen.
    En tarkoita,että mies on jotenkin huono tai alempi arvoinen, mutta eiköhän olisi parasta jättää väliin.
    Ajattelehan tarkkaan niin eiköhän ala hälytys kellot soimaan sinunkin korvissasi.

    Äänestä

  • Joo todellakin mies jää tänne ja minä lähden. Tilanteen tekee vieläkin ongelmallisemmaksi se että minulla on pieni lapsi suomalaisen miehen kanssa ja tulevaisuuden kannalta olen todella vaikeassa tilanteessa... En todellakaan tiedä mitä tekisin enkä tiedä ketään joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa...
    Kulttuurierot on todella suuret ja tosiaan perhe on ykkönen Intiassa, mutta mutta eipä tulevaisuus kuitenkaan tunnu ihan mahdottomalta...
    Ja pahinta kaikista, mies painostaa lupaamaan että palaan tänne ym.. ei tunnu menevän jakeluu että en voi moista luvata....

    Äänestä

  • hän kirjoitti:

    Joo todellakin mies jää tänne ja minä lähden. Tilanteen tekee vieläkin ongelmallisemmaksi se että minulla on pieni lapsi suomalaisen miehen kanssa ja tulevaisuuden kannalta olen todella vaikeassa tilanteessa... En todellakaan tiedä mitä tekisin enkä tiedä ketään joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa...
    Kulttuurierot on todella suuret ja tosiaan perhe on ykkönen Intiassa, mutta mutta eipä tulevaisuus kuitenkaan tunnu ihan mahdottomalta...
    Ja pahinta kaikista, mies painostaa lupaamaan että palaan tänne ym.. ei tunnu menevän jakeluu että en voi moista luvata....

    et todellakaan voi moiseen asiaan kysellä neuvoja muilta, asia on kuule ihan omasi. tunnut tietävän tosiasiat miksi enään mietit ja kyselet, ajattele lastasi.

    Äänestä

Olen asunut Intiassa taannoin muutaman vuoden ajan. Olen asunut muissakin maissa. Ja tältä pohjalta sanoin, että unohda koko tyyppi.

Jo pelkästään se, että kyseessä on muslimi, kertoo useimmille paljon. Toinen seikka, intialaisuus, kertoo minulle yhden asian: Intialainen myy vaikka oman äitinsä, jos se ajaa hänen tarkoitusperiään.

Tuossa muslimi-intialaisuus - yhdistelmässä yhdistyy kaksi asiaa: muslimin insallah - ajatelma (jotain tapahtuu, jos allah sen suo) sekä intialainen kohtalonusko (millään ei ole merkitystä). Tästä seuraa vastuuttomuus: minä olen syyntakeeton, se on allahin syytä, ei voi vaikuttaa tulevaisuuteen, on aivan sama mitä teen, sillä se ei vaikuta mihinkään millään tavalla.

Äänestä

jää sinne intiaan.

Äänestä

itse olen naimisissa intialaisen miehen kans,enkä vaihtaisi miestäni suomalaiseen.olemme tosin yhdessä tulleet uskoon ja kuulumme helluntaiseurakuntaan.mieheni on kotoisin sikhi perheestä joka on sekoitus hindu ja muslimi uskonnoista,mutta kavahtaa muslimi uskoa..hyvä ystävä.se että joku on tai ei intiasta ei takaa mitään sillä olemme kaikki yksilöitä.minullekaan ei kelpaisi kuka vaan intialainen ja usko jeesukseen on niin tärkeää elämässäni että en voisi kuvitella eläväni ihmisen kanssa joka on muslimimaailman pimeydessä.tulet huomaamaan vielä tämän eron jos ryhdyt elämään hänen kanssaan.sinulle toivon myös että saisit uudesti syntyä ja pelastua.jeesus on totisesti herra ja parantaa ihmisiä intiassa jossa jano jeesuksen puoleen on valtava..intia on hieno maa ja pidän intialaisista ja siitä maasta.seurakuntamme rukoilee muslimimaailman puolesta josta ihmisiä pelastuukin jeesuksen omiksi jo sankoin joukoin..meillä on todella syytä pelätä näitä henkivaltoja.kuitenkin kaikella rakkaudella evankelioida heitä..olen vähän jäävi sillä minulla on hyvä kristityksi kääntynyt intialaismies ja koska elän uskossa niin minun elämääni ei kuulu niin monet länsimaiset paheet.siunausta sinulle ja hänelle.vain jeesuksessa koetaan todellinen rauha ja vapaus.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hän kirjoitti:

Elikkäs olen nyt ollut pari kuukautta "suhteessa" mieheen intiassa ja kyselisinkin muiden kokemuksia? Itse olen aivan hukassa mitä tehdä, joudun palaamaan Suomeen pian ja mies jää tänne.. Minkälaisia kokemuksia teillä on? Mies ei ole mikään kovinkaan uskonnollinen ja hyväksyy minut ateistina. Huomaan jo nyt keskusteluistamme, että on monia asioita jotka minusta ei ole mitään ja hänen mielestään ne kaataa maailman.. hmm.. En tiedä mitä kirjoittaa, tuhat asiaa mielessä. no jospa joku osaa omista kokemuksistaan kirjoittaa noin yleisesti, niin ehkä sitten osaan kyselläkin tarkempia... Kiitokset kuitenkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu