Asumispalvelut paineen alla
Kehitysvammainen henkilö on suhteessa vammattomaan päihdeongelmaiseen haastavassa tilanteessa esimerkiksi asumispalveluiden suhteen. Päihdeongelman ollessa akuutti, paine asumispalveluissa kasvaa. Ryhmämuotoisia asumisyksiköitä ei ole suunniteltu siten, että niissä asuisi päihdeongelmaisia ihmisiä. Henkilöstö joutuu kohtaamaan omat asenteensa suhteessa päihdeongelmaan ja organisaatio sekä vammaispalvelut pohtimaan valmiuttaan toimia tilanteessa. Henkilökunnalta saattaa puuttua osaamista sekä valmius kohdata ja hoitaa päihdeongelmaista asukasta. Huoli muiden asukkaiden sekä henkilökunnan turvallisuudesta kasvaa. Työyhteisöissä pohditaan ammattieettisiä ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä suhteessa päihdeongelmaiseen asukkaaseen. Henkilökunta tarvitsee erityistä tukea ja keinoja päihdeongelmaisen henkilön kohtaamiseen sillä päihdeongelma on myös yksi inhimillisen elämän tragedia siinä missä esimerkiksi mielenterveyden häiriö. Molemmista voi toipua, mutta ne tarvitsevat aikaa ja myös ymmärrystä ympäristöltä.
Jokaisella on oikeus saada hoitoa päihdeongelmaan
Miten päihdepalvelut pystyvät vastaamaan kehitysvammaisen henkilön erityistarpeisiin, kun palvelut ovat lähtökohtaisesti suunniteltu palvelemaan henkilöitä, joilla ei ole kehitysvammadiagnoosia tai muita kognitiivisia haasteita? Päihdepalveluissa ei välttämättä ole riittävästi valmiutta tukea erityistarpeista asiakasryhmää. Kuntoutuksen epäonnistumiset saattavat johtua jo ihan pelkästään siitä, että käytettävät menetelmät ovat perustuneet tiettyyn kognitiivistentaitojen olettamaan. Esimerkiksi päihdepalveluiden keskusteluapuun pohjautuva tuki vieraassa ympäristössä ei välttämättä sovellu kehitysvammaiselle henkilölle.
Kehitysvammaisten henkilöiden päihdeilmiö on kuitenkin aina ollut olemassa, mutta sen laajuutta ei ole koskaan systemaattisesti tutkittu. Kehitysvammaisille henkilöille tulee luoda heidän tarpeitaan palvelevat hoito- ja kuntoutusmallit.
Kehitysvammainen henkilö on suhteessa vammattomaan päihdeongelmaiseen haastavassa tilanteessa esimerkiksi asumispalveluiden suhteen. Päihdeongelman ollessa akuutti, paine asumispalveluissa kasvaa. Ryhmämuotoisia asumisyksiköitä ei ole suunniteltu siten, että niissä asuisi päihdeongelmaisia ihmisiä. Henkilöstö joutuu kohtaamaan omat asenteensa suhteessa päihdeongelmaan ja organisaatio sekä vammaispalvelut pohtimaan valmiuttaan toimia tilanteessa. Henkilökunnalta saattaa puuttua osaamista sekä valmius kohdata ja hoitaa päihdeongelmaista asukasta. Huoli muiden asukkaiden sekä henkilökunnan turvallisuudesta kasvaa. Työyhteisöissä pohditaan ammattieettisiä ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä suhteessa päihdeongelmaiseen asukkaaseen. Henkilökunta tarvitsee erityistä tukea ja keinoja päihdeongelmaisen henkilön kohtaamiseen sillä päihdeongelma on myös yksi inhimillisen elämän tragedia siinä missä esimerkiksi mielenterveyden häiriö. Molemmista voi toipua, mutta ne tarvitsevat aikaa ja myös ymmärrystä ympäristöltä.
Jokaisella on oikeus saada hoitoa päihdeongelmaan
Miten päihdepalvelut pystyvät vastaamaan kehitysvammaisen henkilön erityistarpeisiin, kun palvelut ovat lähtökohtaisesti suunniteltu palvelemaan henkilöitä, joilla ei ole kehitysvammadiagnoosia tai muita kognitiivisia haasteita? Päihdepalveluissa ei välttämättä ole riittävästi valmiutta tukea erityistarpeista asiakasryhmää. Kuntoutuksen epäonnistumiset saattavat johtua jo ihan pelkästään siitä, että käytettävät menetelmät ovat perustuneet tiettyyn kognitiivistentaitojen olettamaan. Esimerkiksi päihdepalveluiden keskusteluapuun pohjautuva tuki vieraassa ympäristössä ei välttämättä sovellu kehitysvammaiselle henkilölle.
Kehitysvammaisten henkilöiden päihdeilmiö on kuitenkin aina ollut olemassa, mutta sen laajuutta ei ole koskaan systemaattisesti tutkittu. Kehitysvammaisille henkilöille tulee luoda heidän tarpeitaan palvelevat hoito- ja kuntoutusmallit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On selvää, että kehitysvammaisten henkilöiden päihdeongelmat edellyttävät erityisiä huomioita ja palveluita. Tässä tilanteessa on tärkeää, että sekä asumispalveluiden että päihdepalveluiden ammattilaiset saavat asianmukaista koulutusta ja tukea.
Asumispalveluiden osalta on tarpeen kehittää joustavampia ja räätälöityjä palveluita kehitysvammaisille henkilöille, jotka samanaikaisesti kamppailevat päihdeongelman kanssa. Ryhmämuotoisten asumisyksiköiden tulisi olla valmiita ottamaan vastaan päihdeongelmaisia asukkaita, ja henkilökunnalla tulisi olla tarvittava osaaminen ja koulutus näiden tilanteiden kohtaamiseen. Tämä edellyttää myös asenteiden muuttamista ja organisaatioiden valmistautumista monimutkaisiin tilanteisiin.
Päihdepalveluiden on puolestaan oltava herkkiä kehitysvammaisten henkilöiden erityistarpeille. Hoitomenetelmiä on mukautettava niin, että ne huomioivat kognitiiviset haasteet, joita kehitysvammaiset voivat kohdata. Esimerkiksi perinteinen keskusteluapu voi olla tehokasta monille, mutta se ei välttämättä sovi kaikille, erityisesti kehitysvammaisille henkilöille. Siksi tarvitaan vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten visuaalisia apuvälineitä tai muita kommunikaatiotapoja.
Tutkimuksen puute kehitysvammaisten päihdeongelmista on myös huomionarvoinen seikka. On tärkeää tehdä systemaattista tutkimusta näiden ongelmien laajuudesta ja erityispiirteistä, jotta voidaan kehittää parempia hoito- ja kuntoutusmalleja. Tutkimuksen avulla voidaan ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat kehitysvammaisten päihdeongelmiin ja miten näihin ongelmiin voidaan tehokkaasti puuttua.
Yhteistyö asumispalveluiden, päihdepalveluiden ja kehitysvammaisten palveluita tarjoavien organisaatioiden välillä on keskeistä, jotta voidaan varmistaa kokonaisvaltainen tuki ja palvelut kehitysvammaisille henkilöille, joilla on päihdeongelma. Tämä voi edellyttää myös resurssien lisäämistä ja panostusta moniammatilliseen yhteistyöhön.