Ikävä?

Kyllähän sitä joskus miettii menneitä ja haikailee tapahtumattomia asioita, mutta onko siitä mitään hyötyä???
Ei taida olla. Asiat on ihan hyvin näinkin :))

on semmoinen pieni ikävä päällä kokoajan.Johtunee varmaan tämänhetkisestä elämäntilanteestani.
Oikeastaan ei tiedä mitä on ikävä, menetettyä ystävää vai entistä elämää.Loppuukohan tämä ikävä koskaan? Vai päräytänkö tikulla silmään...))))))

Ihmisiä en ikävöi, mutta yhtä lapsuuteen jäänyttä, lopullisesti menetettyä paikkaa ikävöin, ihan itkuksi asti.

Joku sanoi jossain, että "meillä jokaisella on oma Karjalamme" - tää taitaa olla mulle sellainen.

"aika kultaa muistot" -tyyppi lienen minä.
Unohdan useimmista asioista ikävät puolet, joita varmasti on, ja tulee aina olemaan. Toisinaan ehkä vähän haikailen menneitä.. aikoja, asioita..

En pidä itseäni mitenkään tunteettomana, mutta ei tule mieleen yhtään ihmistä (lue tässä miestä) 'edellisestä elämästä', jota olisi ikävä. Ehkäpä välit on sitten selvitetty silloin, kun on ollut sen aika, toivottavasti molemminpuolisesti!!

laitoit aika pahan, mutta ikävä on jäännyt, sekä ihmistä että sen mukana tulleita asioita... ;))
Mutta, nykyisin ne molemmat on enää vaan muistoja menneistä ajoista... ;))
Joita haikailinkin aikanaan, mutta nykyisin ne on vaan siellä muisteloiden arkistossa, jossa käyn aika harvoin enää tänä päivänä... ;))

En aina oikeen tunnista mikä aiheuttaa ikävää? Tulee vain haiku olo johonkin menneeseen kesään, ystävään, aikakauteen tai sitten miettii elämää suurempia juttuja. Oinas kun olen, niin harvoin teen asioita seinään päätä paukuttamatta :-) ja silloinha on mitä haikailla vanhana.

Hyvää ja oikeen aurinkoista kesää teille kaikille kanssakulkijoille!

ihminen tai asiat, käy kyllä mielessä.. ;))
Eiköhän niin, tapahdu muillekkin ihmisille?..
Tehdyt asiat on tehtyjä, eivätkä muuksi muutu.. ;)) Näin on, ihan hyvä olla..
Päivä kerrallaan eteenpäin, muistaen tai sitten ei, riippuen päivästä ja fiiliksestä.. ;))

muistelen ja haikailen mennyttä elämää ja vuosia, ikäviä tapahtumia, joitakin ihania tapaamiani ihmisiä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen.....
Muutto Helsinkiin työn perään olisi saanut jäädä tekemättä, mutta kaikkeenhan tottuu jo tällä iällä.;))
Kaikki eletyt muistot ovat arvokkaita elämän palasia, yhtäkään en antaisi pois.

Ei kai me (useimmat) tunteettomia koneita olla,
rakasta ikävöidään ja menneitä haikaillaan ainakin silloin kun selaa vaikka tallennettuja tekstiviestejä.
Touhuan koko ajan jotain mielekästä niin eipä ikävä tule mieleen, nyt kun otit asian puheeksi niin meinaa väkisinkin muistelot hiipiä mieleen..

En kuitenkaan jäisi murehtimaan menetettyjä asioita tai ihmistä saattaahan ne eteen tupsahtaa sitten kun vähiten odottaa...optimistin aatoksia...

Eteenpäin sanoi mummo kun lumihangessa tarpoi!!

välillä muistellaan menneitä,varsinkin hyviä aikoja.

haikeita hetkiä tulee, ikävä sekä ihmisiä että paikkoja jotka ovat jääneet vuosien ja vuosikymmenien taakse. Se katuuko tekemisiään/tekemättä jättämisiään riippunee ihmisestä.

Mie ikävä kyllä olen niitä joille jotain aina jää kaihertamaan :( Mutta iän myötä olen oppinut hyväksymään että menneitä on turha katua, mitään hyötyä siitä ei ole muuta kun itsensä kiusaamista.

Oli muuten ajankohtainen kysymys. Sain juuri eilen kuulla että ihminen josta kovasti välitin yli 20vuotta sitten, on tehnyt itsemurhan jokin aika sitten:"( Menee varmaan jonkin aikaa ettei välillä ätkähdä päähän jotain muistoa hänestä ilman että tulee paha mieli.

Vaikkemme olleet tekemisissä tässä välissä niin tieto tosissaan järkytti ja sai miettimään miten ois jos asiat ois menneet eri tavalla silloin aikanaan :(

Mutta sellaista se on, aikaa ei voi kääntää ja jos joka hetki pitäis miettiä miten eri vaihtoehdot vaikuttavat tulevaisuuteen, ei kerkiäisi elää ollenkaan. Mutta muistoista kannattaa pitää kiinni.

Ikävä on, mutta maan poveen ei voi mennä sitä
kertomaan ja taivas ei kuuntele, koska se ei vas-
taa.

Monesta risteyksestä olisin kääntynyt toiseen
suuntaan.

Ja nyt? Menneisyys on nykyisyyteni oppaana. Hai-
kein mielin.

jäänyt ikävä,varsinkin viimeisimpää miestä ja vanhempia jotka on tuonpuoleisessa maailmassa:((

Mut ei pidä jäädä ikävöimään vaan alkaa elämään uudestaan, niin kuin minä olen tehnyt::)))

Kauanko voin kaivata toista?
Jonain päivänä tiedän.

je ne regrette rien! - en kadu mitään,
katson vain eteenpäin, kaipaan kyllä omia ihmisiäni.. mutta huomennahan taas tapaamme, tai ehkä ensi viikolla.

meidän edellistä autoa... se oli sitten täydellinen, vaikka välillä kyykistyikin tien viereen... Hakisin sen kotiin jos löytäisin. Ei noista uusista peleistä ole kuulkaas mihinkään -bensankulutuksen mittarit ja perän sähkömoottori... pah!

Unessani kohtaan heitä - herättyäni on pitkään haikea olo..:(

Olen sairaalloisen ikävissäni kun oletan, että rakkaani on onnellisempi ilman minua...
Hänellä ei ole ketään toista, tiedän sen, mutta kaikki tuntuu niin hirveän pahalta nyt, kun en saa koskaan tietää, MIKSI ???

liittyy läheisiin joiden maanpäällinen vaellus on päättynyt. Vanhusten kohdallahan sen ymmärtää ja ikävä tuntuu luonnolliselta kaipaukselta.
Oman ikäluokan ystävien ja nuoren kummilapseni kohdalla kuoleman tarkoitusta on sitävastoin vaikea ymmärtää ja
ikävän muoto on jotenkin tuskallisempi - kun yhteistä aikaa ei enää ollutkaan...

Tiettyjä paikkoja ja niiden tunnelmaa kaipaan. Tähän kaipuuseen saattaa toisinaan liittyä joku ex-kumppani.
Muuten menneet suhteet on jo ikävöity ja suru muuttunut opiksi tulevaan elämään ja oman kasvun tielle.

Pääsääntöisesti yritän elää tässä ja nyt - eilistä, kun ei takaisin saa eikä huomisesta tiedä :)))

kommenteistanne.
Ihan sain sellaisen kuvan, ettei tähän ikävään nyt ihan kuole.
Joten hauskaa kesää kaikille.

ikävä toisen luo on kova.Pakko oli vielä vastata kun löysin noin ajankohtaisen aiheen.

Joka päivä haikailen menneitä aikoja ja unissanikin näen niitä ja kun herään iskee kaipuu. Sattuu sieluun kun ajattelen niitä aikoja ja haluaisin matkustaa uudestaan ja uudestaan siihen aikaan. Mulla on hyvä elämä tällä hetkellä mutta haluan takaisin menneisyyteen 😪