Päivämäärän jälkeen

Iltasanomien tämän päivän juttu päivämääristä kiinnitti huomioni.https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000010035372.html

Aloin tuossa muistelemaan, että äitini osti 80-90-luvulla aina ison osan ruoka-aineista alennuksista suurina määrinä pakkaseen. Maidot, piimät, jugurtit, juustot, leivät sekä varsinkin jauhelihat. Tietenkin ruokajuomana ollut maito oli eri asia.

Lihankin hän aina osti tarjouksesta ja piti sitä jääkaapissa siihen asti että siihen tuli sellainen ällöttävä harmaa homeen näköinen limainen pinta. Mutta sitten kun hän teki siitä ruokaa, niin hän raaputti siitä "pilaantuneet" osat pois kissoille ja sen jälkeen pesi sen vedellä ja teki siitä joko uunissa tai paistinpannulla suussa sulavaa herkkua eikä ainakaan meidän perheessä kukaan koskaan sairastunut siitä. Tätä herkkua oli tarjolla erikoistilaisuuksia lukuun ottamatta vain sunnuntaisin.
Jauhelihastakin hän sanoi aina että kyllä siitä hyvää paistinpannulla tulee vaikka oli kuinka eltaantunutta ja niin siitä tulikin. Nuo pakastetut maitotuotteet hän käytti muitten ruokien tykotarpeena paistinpannulla ja padoissa vanhentuneita kypsyneempiä juustoja lukuu ottamatta jotka käytti lähes kaikkien ruokien lisukkeina eri muodoissaan ja hyvää oli.
Yli vuoden vanhatkin pakkasleivät maistuivat tuoreilta uunissa käytön jälkeen. Ettei yhtään voi ihmetellä, että lapsuudessa ruokamenot olivat vain murto-osan nykyajasta. Ja siitä ei pääse mihinkään että se ruoka oli todella hyvää vaikka se mistä "jätteistä" tehtiinkin. Että tässäkin näyttää olevan menty takapakkia.
Tämän voikin aasinsillalla johdattaa siihen, että ei ennen ollut maaseutujen eikä köyhien lapsilla allergioita eikä muita vastaavia kun oli vastustuskyky tullut ruoan mukana.
Tosin tässä muutama vuosi sitten ihmettelin, kun mukana metsällä oli tällainen kokenut "keittiömestari", niin hän halusi suolestamisen ja nylkemisen jälkeen että ruhoa roikotetaan pari viikkoa ennen paloittelua. Itseä suorastaan etoi kun ruhon pinta oli kovettunut ja ällöttävästi harmaantunut ja matoja alkoi melkein näkymään. Mutta ne lihat mitä siitä palottelun jälkeen sitten tulikin olivat minulle todellakin yllätys. Mureampaa ja herkullisempaa lihaa ilman pitkää haudutusta en ole ikinä syönyt. Hän kertoikin sitten että lihan roikotuksessa lihan omat entsyymit tekevät koko ruholle saman raaka kypsytyksen, mikä normaalisti tehdään 14-30 vuorokauden raakakypsytyksessä vakuumissa arvo-osille. Ruhon jauhelihatkin olivat sellaista herkkua, ettei muusta parane.
Valitettavaa tässä nyt on se, että Suomalainen lainsäädäntö ei tällaista tapaa kai oikeastaan hyväksy.