Iltasanomien tämän päivän juttu päivämääristä kiinnitti huomioni.https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000010035372.html
Aloin tuossa muistelemaan, että äitini osti 80-90-luvulla aina ison osan ruoka-aineista alennuksista suurina määrinä pakkaseen. Maidot, piimät, jugurtit, juustot, leivät sekä varsinkin jauhelihat. Tietenkin ruokajuomana ollut maito oli eri asia.
Lihankin hän aina osti tarjouksesta ja piti sitä jääkaapissa siihen asti että siihen tuli sellainen ällöttävä harmaa homeen näköinen limainen pinta. Mutta sitten kun hän teki siitä ruokaa, niin hän raaputti siitä "pilaantuneet" osat pois kissoille ja sen jälkeen pesi sen vedellä ja teki siitä joko uunissa tai paistinpannulla suussa sulavaa herkkua eikä ainakaan meidän perheessä kukaan koskaan sairastunut siitä. Tätä herkkua oli tarjolla erikoistilaisuuksia lukuun ottamatta vain sunnuntaisin.
Jauhelihastakin hän sanoi aina että kyllä siitä hyvää paistinpannulla tulee vaikka oli kuinka eltaantunutta ja niin siitä tulikin. Nuo pakastetut maitotuotteet hän käytti muitten ruokien tykotarpeena paistinpannulla ja padoissa vanhentuneita kypsyneempiä juustoja lukuu ottamatta jotka käytti lähes kaikkien ruokien lisukkeina eri muodoissaan ja hyvää oli.
Yli vuoden vanhatkin pakkasleivät maistuivat tuoreilta uunissa käytön jälkeen. Ettei yhtään voi ihmetellä, että lapsuudessa ruokamenot olivat vain murto-osan nykyajasta. Ja siitä ei pääse mihinkään että se ruoka oli todella hyvää vaikka se mistä "jätteistä" tehtiinkin. Että tässäkin näyttää olevan menty takapakkia.
Tämän voikin aasinsillalla johdattaa siihen, että ei ennen ollut maaseutujen eikä köyhien lapsilla allergioita eikä muita vastaavia kun oli vastustuskyky tullut ruoan mukana.
Tosin tässä muutama vuosi sitten ihmettelin, kun mukana metsällä oli tällainen kokenut "keittiömestari", niin hän halusi suolestamisen ja nylkemisen jälkeen että ruhoa roikotetaan pari viikkoa ennen paloittelua. Itseä suorastaan etoi kun ruhon pinta oli kovettunut ja ällöttävästi harmaantunut ja matoja alkoi melkein näkymään. Mutta ne lihat mitä siitä palottelun jälkeen sitten tulikin olivat minulle todellakin yllätys. Mureampaa ja herkullisempaa lihaa ilman pitkää haudutusta en ole ikinä syönyt. Hän kertoikin sitten että lihan roikotuksessa lihan omat entsyymit tekevät koko ruholle saman raaka kypsytyksen, mikä normaalisti tehdään 14-30 vuorokauden raakakypsytyksessä vakuumissa arvo-osille. Ruhon jauhelihatkin olivat sellaista herkkua, ettei muusta parane.
Valitettavaa tässä nyt on se, että Suomalainen lainsäädäntö ei tällaista tapaa kai oikeastaan hyväksy.
Aloin tuossa muistelemaan, että äitini osti 80-90-luvulla aina ison osan ruoka-aineista alennuksista suurina määrinä pakkaseen. Maidot, piimät, jugurtit, juustot, leivät sekä varsinkin jauhelihat. Tietenkin ruokajuomana ollut maito oli eri asia.
Lihankin hän aina osti tarjouksesta ja piti sitä jääkaapissa siihen asti että siihen tuli sellainen ällöttävä harmaa homeen näköinen limainen pinta. Mutta sitten kun hän teki siitä ruokaa, niin hän raaputti siitä "pilaantuneet" osat pois kissoille ja sen jälkeen pesi sen vedellä ja teki siitä joko uunissa tai paistinpannulla suussa sulavaa herkkua eikä ainakaan meidän perheessä kukaan koskaan sairastunut siitä. Tätä herkkua oli tarjolla erikoistilaisuuksia lukuun ottamatta vain sunnuntaisin.
Jauhelihastakin hän sanoi aina että kyllä siitä hyvää paistinpannulla tulee vaikka oli kuinka eltaantunutta ja niin siitä tulikin. Nuo pakastetut maitotuotteet hän käytti muitten ruokien tykotarpeena paistinpannulla ja padoissa vanhentuneita kypsyneempiä juustoja lukuu ottamatta jotka käytti lähes kaikkien ruokien lisukkeina eri muodoissaan ja hyvää oli.
Yli vuoden vanhatkin pakkasleivät maistuivat tuoreilta uunissa käytön jälkeen. Ettei yhtään voi ihmetellä, että lapsuudessa ruokamenot olivat vain murto-osan nykyajasta. Ja siitä ei pääse mihinkään että se ruoka oli todella hyvää vaikka se mistä "jätteistä" tehtiinkin. Että tässäkin näyttää olevan menty takapakkia.
Tämän voikin aasinsillalla johdattaa siihen, että ei ennen ollut maaseutujen eikä köyhien lapsilla allergioita eikä muita vastaavia kun oli vastustuskyky tullut ruoan mukana.
Tosin tässä muutama vuosi sitten ihmettelin, kun mukana metsällä oli tällainen kokenut "keittiömestari", niin hän halusi suolestamisen ja nylkemisen jälkeen että ruhoa roikotetaan pari viikkoa ennen paloittelua. Itseä suorastaan etoi kun ruhon pinta oli kovettunut ja ällöttävästi harmaantunut ja matoja alkoi melkein näkymään. Mutta ne lihat mitä siitä palottelun jälkeen sitten tulikin olivat minulle todellakin yllätys. Mureampaa ja herkullisempaa lihaa ilman pitkää haudutusta en ole ikinä syönyt. Hän kertoikin sitten että lihan roikotuksessa lihan omat entsyymit tekevät koko ruholle saman raaka kypsytyksen, mikä normaalisti tehdään 14-30 vuorokauden raakakypsytyksessä vakuumissa arvo-osille. Ruhon jauhelihatkin olivat sellaista herkkua, ettei muusta parane.
Valitettavaa tässä nyt on se, että Suomalainen lainsäädäntö ei tällaista tapaa kai oikeastaan hyväksy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyajan napanöyhtät ei tajua mistään mitään. Sieltä mennään missä aita matalin ja tarvitsee tehdä mahdollisimman vähän.
Ei yhtään ihmetytä että tämä kansa kuolee kohta sukupuuttoon.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18159318v
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Mitä enemmän tuoteessa on lisä- ja säilöntäaineita, sitä kauemmin ne kestävät. Toisaalta sitä enemmän niistä.saa ko. aineita sisuksiinsa, syö niitä koska tahansa. Lapsuudessani meillä ei ollut jääkaappia, oli vain hirsitalon pohjoispuolelle olevassa eteisessä oleva lautarakenteinen komero, joka oli kesälläkin talon viilein paikka. Jos oikein kylmänä piti jotain pitää, se laskettiin sankossa kaivon kannen alapuolelle riippumaan. Jos ruokaa oli hiiri nakertanut tai siinä oli homepilkkuja, se kohta leikattiin pois ja loput syötiin. Isossa perheessä ruoka viikkui ääntä kohti aika vilkkaasti. Pullaa tehtiin kerran viikossa, leipää kahdestikin viikossa. Maito ja liha tuli omasta navetasta ja meijeriauton mukana sai tilattua voita, juustoa ja piimää joka toisena påivänä. Alkuun aamulla hakivat maitopönttöjen mukana tilauslapun ja iltapåivällä tuotteet oli maitolaiturilla palautuspönttöjen mukana. Kun säiliöauto alkoi imaista maidot suoraan mukaansa, tilauslapun tuotteet tuli seuraavalla hakukerralla. Edelleen taloudessamme käytetään punalaputettuja tuotteita ja jääkaapistä löytyviin ylipäiväyksiin suhtaudutaan realistisesti. Viime vaiheessa jos itse ei uskalleta syödä, on vielä koirille mahdollista syöttää ennen kompostointivaihtoehtoa.