Mä oon just tällanen tyhmä ihminen... Ihastun harvoin ja luulin et ei mulle oo enää ketään. No, kuitenki me löydettiin toisemme ja oltiin reilu pari kuukautta yhdessä. Alku aikoina ajattelin, et en saa rakastua tohon, ku tiedän et petyn taas... Sit unohdin jotenki tuon ja nyt elämä on vaikeeta!
Yhdessä päätettiin, et ei enää olla yhdessä. Kumpikaan ei tiennyt et mitä haluaa, eron jälkeen oli vielä kaiken maailman sekoiluja, joista en tiiä mitä ajattelen!
Haluaisin unohtaa koko miehen, mut miten se onnistuu? Oon itkeny jo kuukauden, joka päivä! Se on paljon se, monta tuskaista hetkeä...
Enään en oo pitänyt yhteyttä siihen, ku en halua 'raahautua' sen perässä, vaan yritän näytellä et en enää muista entistä kultaani!
Onko samanlaisia kokemuksia muilla? Tää on melko helvettiä koko elämä, ku on tämän lisäksi kaikki muut ongelmat!
Yhdessä päätettiin, et ei enää olla yhdessä. Kumpikaan ei tiennyt et mitä haluaa, eron jälkeen oli vielä kaiken maailman sekoiluja, joista en tiiä mitä ajattelen!
Haluaisin unohtaa koko miehen, mut miten se onnistuu? Oon itkeny jo kuukauden, joka päivä! Se on paljon se, monta tuskaista hetkeä...
Enään en oo pitänyt yhteyttä siihen, ku en halua 'raahautua' sen perässä, vaan yritän näytellä et en enää muista entistä kultaani!
Onko samanlaisia kokemuksia muilla? Tää on melko helvettiä koko elämä, ku on tämän lisäksi kaikki muut ongelmat!
Vastaukset 10
Vanhimmat
mä oon rakastunu yhteen jätkään,joka ei musta välitä,ainaki oon aika varma(se on varattu).
mä vaan yksinkertasesti loveen sitä jätkää,oon itkeny sillon tällön,ku se ei oo puhunu mulle mitään tai se on vastannu mun kysymykseen jotenki ilkeesti.en tiiä itekkään miten pääsisin siit eroon...
todella paljon siltä tilanteelta,joka mun parhaalla kaverilla on nyt. Se oli yhen tyypin kans täs vähä aikaa sitte pari kuukautta ja ne kans sopi yhessä ettei ne ookkaa enää yhessä tossa vasta äskettäin.Se oli kumminki saavutus niille kummalleki se pari onnellista kuukautta,kun eivät oo kumpikaan mitään seurustelu tyyppiä.
Tää mun kaveri oli todella maassa ja olisin kyllä tehny mitä vaan sen olon parantamiseka,mut en oikein toisaalta voinu tehä mitään...muutakun kuunnella ja olla tukena ja järjestää muuta tekemistä ja ajateltavaa.Eli jos sulla on frendejä,niinkun mä uskon,että on,ni mee niiden luokse,vietä aikaa niiden kaa ja puhu niille,varsinkin sellaselle luotettavimmalle...Ystävät on ne jotka saa jaksamaan kun on vaikeeta.Usko pois.Kun sulla on ystäviä,niiden voimalla sä selviit kaikesta.
mitä tohon unohtamiseen tulee..kaikille on joku täällä maapallolla ja mä tiedän kyllä,et sullekin on.Se tulee siten kun aika on sopiva ja oikee henkilö sattuu kohalle.Niin kävi mullekin.Aloin jo luopua toivosta kokonaan,mut sit ajattelin viel tän kerran yrittää,ja menin yhen tyypin kans kahville ja sit,jostain syystä,tää tyyppi osottautuki just siks oikeeks mulle ja siitä tuntu samalta mun kohalla.Just sillon kun mä sitä vähiten osasin odottaa...Nyt ollaan oltu kohta pari kuukautta yhessä ja elämä hymyilee:) kuhan muistaa vaan hymyillä takaisin.
Tutustut erilaisiin tyyppeihin ja ei sitä koskaan tiedä vaik joku sattuiski todella olee se oikee.Mä uskon kyllä että sä pystyt unohtamaan sen tyypin.Ja kohta on taas onni sunkin elämässäs.Ja luota niihin ystäviin,se on lääke joka lievittää kun on vaikeeta.
toivon sinulle,ystäväni,
että elää taas uskaltaisit,
että surujen suurten jälkeenkin
ilon siiville nousta saisit.
Toivon sinulle,ystäväni,
ettet lakkaisi luottamasta,
vaikka vielä on aivan hämärää,
kevään pelto on roudassa vasta.
Toivon sinulle,ystäväni,
taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina elinpäivinä levon
löydät ja lohdun kuulet.
Toivon sinulle,ystäväni,
mitä kauneinta on elämässä;
Että rakkaus puhdas,ikuinen,
sinut ympäröi juuri tässä.
Koita pärjätä:)
tää on nyt vähän asian vierestä, mutta kumminkin..mä olin seurustellu jäbän kaa 2 kk:ta..sit mulle tuli sellanen olo että mä en kestä meidän välimatkaa..(se asu 200 km päässä)rakastin häntä, mutta laitoin meidän välit poikki..jokainen päivä siitä asti noin kuukauden ajan oli yhtä helvettiä..ikävöin sitä koko ajan..en pystyny keskittyy mihkään ja itkin suunnilleen joka ilta..yritin vaa ajatella koko ajan että unoha!! unoha!! ja mun surua lisäs vielä se että tää kundi yritti saaha mut pysymään sen kaa kaikilla mahollisilla tavoilla..se jopa itki mun perään..(se oli jotenki outoo kun en ollu koskaa nähny jätkän itkevän sellasesta asiasta..)se uhkas itsarilla ja kaikkee kauheeta...mutta silti pysyin päätöksessäni..sovittiin että ollaan "kavereita"..sitten n. kuukaus meidän eron jälkeen se lähetti mulle viestin..sitten alettiin kyselee kuulumisia ja sitten jo puhuttiin taas puhelimessakin..meni pari päivää,kunnes hän otti puheeks sen meidän "eron"..muistan vieläkin ne sen sanat ja sen äänensävyn millä hän sanoi tän..:"Mä oon nyt miettiny tätä paljon..mä en oo mitenkää vihanen sulle tai mitään..mutta mä rakastan sua,ymmärrän sua ja haluun sut takas elämääni.." ja mun oli pakko tunnustaa sille että mäkin olin ollu tosi masentunu koko ajan,koska rakastan häntä niin paljon..nyt me ollaan oltu sen jälkeen 3 kk yhessä taas ja ollaan tosi onnellisia..en vois ees aatella voivani olla hänestä erossa enää koskaan..haluan vaa sanoo että joskus kannattaa myös kääntyä katsomaan taakseen..:)
hyvää jatkoo kaikille...jos joku ees jakso lukee tän..?
Luin nuo ja nyt itken taas vaihteeksi. Mun on kauheen vaikee jutella mun kavereille tästä, ei ne tiedä kuinka mun on paha olla. Tuntuu et en viitsi niitä mun asioilla vaivata. Muutenki mun on vaikee puhua mun tunteista muille, jos ei tätä miestä lasketa, nii en pysty puhumaan kenellekkään.
Kiitos teille, ku vastasitte!
Ei mitään kiittämistä...mä autan mielellään kaikkia joille vaan voin mitenkää olla avuks.Jos haluut ni mullekki voi kyl mailata jos haluaa ja vuodattaa surujaan...mä kyllä jaksan lukee ja yrittää auttaa.Jos se vaan mitenkään auttaa sua...sano vaan jos haluut osotteen=) Ilo olla avuks=)
vedä sitä perseeseen oikeen olan takaa, niin eiköhän lähe sillä
Mäkin oon sitten aika tyhmä ihminen.
Meijän suhtees kylläkin kundi päätti, et ei olla yhes. Yhtenä päivänä se ei enää vastanu mun soittoihin tai viesteihin ja ku näin sen, se vaa oli melkee ku ei tuntis mua ja ilmotti vaa, et sillä ei oo mua kohtaan mitään tunteit. Tulin siitä aika masentuneeks, sillä mä ihastun koko ajan, mutta rakastun harvemmin... Ja mä rakastuin tähän tyyppiin ja se tunsi mua kohtaan jotain, ainaki alussa, mutta jotenkin ne sen tunteet loppu, tai sit sil ei ollu koskaan mitään tunteit. Se halus vaa käyttää mua hyväkseen....
Tekis mieli tehä lupaus, etten koskaan enää rakastu kehenkään, mutta en pysty pitämään sitä lupausta. Mä rakastan sitä tyyppii yhä, vaikka se kohteli mua aika alhasesti. Yritän näyttää, etten välitä siitä tyypistä yhtään enää, mutta kipee totuus on, ettei mene päivääkään, ettenkö ajattelis, mitä se tekee tai ajattelee. En ota siihen mitään yhteyttä, sillä mä oon särkeny sydämeni kerran liian monta kertaa... Ainakin sen tyypin kanssa.
Mutta usko mua, ajan kanssa säkin pääset tosta ohi! Jos et pääse, kirjota mulle osotteeseen [email protected] niin jutellaa vähä tästä. Tekis mullekin OIKEIN hyvää... :)))
rakkaus on ikuista sen kohde vain vaihtuu
kyllä sullekin joku löytyy mulle kävi vähän niinku sulle pari kuukautta sit..
olin yhen jätkän kans .. vain 3 viikkoo
kukaan ei ollut ennen ollu mulle niin kiltti..
sit kuitenki erottii (yhteinen päätös)
mä tietenkin itkin vielä kuukauden sen perään.. en kylläkään näyttänyt sille sitä.. sit vaan aattelin et ei kukaan must välitä..
ja joku aika sit tapasin uuden jätkän...
ja oen vielä uskaltanu luottaa siihen ..
niin aateltiin olla kavereit.. en tiiä sit mikä siitä seuraa.. pitää vielä vähän miettii mitäs tekis.. mut toivottavasti uskallan alkaa sen kans.. että etköhän säkin sen ex:säs vielä unohda..
aattele vaikka muita jätkii.. et oiku toi on sulonen..
Mäkin ajattelen lakkaamatta mun entistä... me oltiin yhessä 7 kk ja ero ei kyllä ollu yhteinen päätös... se vaan laitto mulle viestin että se oli siinä ja ei tarvi soitella... Noh, mä murruin tietenki ihan kokonaan... seuraavana päivänä se ajo jo uuden tyttönsä kanssa mua autollasa vastaan... kulu jotain viikko ja kysyin että oltasko kavereita, ku tuntuu tosi pahalle kun ei voi enää moikatakkaan... sovittiin että ollaan kavereita ja näin.. pari päivää kulu ja se laitto mulle vistiä että ei se välitä siitä toisesta likasta, vaan rakastaa mua vieläkin... sovittiin että jutellaan kun se tulee intistä seuraavana viikonloppuna lomille, ja että se soittaa, mutta eipä soittoa kuulunu... Noh, se oli kerenny jo sillä viikolla jättään se tytön ja otti meidän kaupungin ärsyttävimmän tytön tilalle... nyt se tyttö, joka on samassa koulussa mun kanssa, aukoo mulle päätäsä ja muutenki naljailee, ku tietää tasan tarkkaan, miten mä välitän siitä jätkästä... Nyt siitä on reilu kuukaus ku meillä meni poikki ja mä itken joka kerta ku kuulen esim.radiosta "meijän kappaleen..." Mä ayttasin sua hyvin mielelläni, mutta ku en tiedä, miten helpottaisin edes omaa oloani... Niinhän sitä sanotaan, että aika parantaa haavat!!! Toivottavasti tuo aika ei ole kovin pitkä sinun eikä minun kohdalla!!! :) Koita jaksaa, niin mäkin!!! Hyvää kevään jatkoa sulle!!!! :)
siis toi on ihan liian tuttuu...
mä olin ihastunu yhteen jätkään(paljon) ja sit sain sen ja jne. tollaj se aina tuntuu olevan..jätkät on nii ärsyttävii tällasis asioist,...en haluu yleistää.mut noi hirveet "pukit" joitten kaa ihan vaan muodon vuoks on tullu oltuu,on nii sairait pintaliitäjii ja ku sellaseen rakastuu/ihastuu,ni siit ei voi seurata hyvää!!