Normaalin ja epänormaalin suhtautuminen onnettomuuksiin ja yllättäviin tilanteisiin

Suomalaisia joutuu maailmalla pulaan syystä tai toisesta, kuten muitakin kansalaisuuksia. Oli se sitten sairaskohtaus, onnettomuus, luonnonmullistus tai mitä vaan.

Vakuutusyhtiöt, puhelinoperaattorit, pankit, energiayhtiöt ja muutamat muut nauttii valtiotasoisesta suojelusta vahvojen poliittisten kytkentöjensä vuoksi.

Normaali elämää kokenut ihminen ymmärtää että vahinkoja ja virheitä sattuu, vahingot ei tule aina kello kaulassa, eikä kaikkeen voi varautua.

Kukaan ei ole seppä syntyissään että osaisi kaiken ennakoida. Jos osaisi, niin olisi helppo opetella Haluatko Miljonääriksi- kysymysten vastaukset ulkoa, taikka lottonumerot.

Vahingonilo, jälkiviisaus ja viisastelu toisten vaikeuksia kohtaan on sairaiden luusereiden puuhaa.

Jokainen ymmärtää kyllä ilman viisasteluakin onnettomuuden jälkeen miten sen onnettomuuden olisi joko voinut välttää tai miten siitä olisi selvinnyt vähemmällä harmilla.

Paraskaan vakuutus ei tuo 100% suojaa kaikissa tilanteissa. Jokainen vakuutus sen sijaan jättää helposti kokonaan korvaamatta, jos siihen vain sen omat säännöt ja harkinta antaa mahdollisuuden.

Terve ja normaalilla ymmärryksellä ja empatialla varustettu suomalaismies ei iloitse toisten onnettomuuksista ja kärsimyksistä, kuten Saarikullinaama.

Viisastelusta ei ole mitään hyötyä, koska tämä vahingon kärsinyt tietää sen jo siinä vaiheessa itsekin, mitä Saarikalkkuna on googlannut.

Suomalainen pitää toisen suomalaisen puolia ja kysyy vahingon kärsineeltä maanmieheltään voiko auttaa tai järjestää hänelle apua.

Yksittäisen ihmisen resurssit ovat vähäiset, mutta aina on joku joka tuntee jonkun, joka mahdollisesti voi auttaa. Esimerkiksi kansainvälisen toimijan diplomaattipuolella tai lakimiehen, joka tuntee koukerot.

Siinä tulee vakuutusyhtiöönkin toisella tavalla vibaa kun valtiotasoilta aletaan esittää kysymyksiä että miten aiotte toimia asian ratkaisemiseksi ja milloin?

Esim AXA ei takuulla halua että sen nimi mainitaan jossakin New York Timesissa yhtiönä joka jättää ihmiset heitteille ja kuolemaan.

Monet ottaa matkavakuutuksensa netissä yrittäen valita parasta hintalaatua ja turvaa. Sellaista gurua ei ole olemassa, joka varmuudella lupaisi että "joo tämä yhtiö korvaa varmasti kaiken sen mitä se lupaa".

Varsinkin luottotiedottomille matkavakuutukset on todella kalliita.

Koronoiden aikaan kaksi kuukautta kattavaa vakuutusta maksoi jopa 500 euroa, eikä ole mitään takeita että ne Finskin markkinoimat AIG:n matkavakuutukset korvaisi mitään.

AIG on maailman suurin vakuutusyhtiö, jolla oli vahva rooli 2008 vuoden maailmanlamassa. Se oli silloin liian heikko korvaamaan takaamansa, mutta liian suuri päästettäväksi konkurssiin.

Elämää ei voi jättää elämättä onnettomuuksien pelosta, muutoinhan olisi ihan sama rakentaa leukakeinu itselleen jo päiväkodissa, jos ei meinaa elää elämäänsä.

Joskus on otettava riskejä ja joskus kokeiltava rajojaan, tai ei voi koskaan sanoa eläneensä.

Kuolinvuoteella ihmisiltä kysyttäessä mitä he katuvat elämässään, niin suurinpiirtein kukaan ei kadu tekemiään asioita, vaan niitä asioita jotka jäi tekemättä.

2010