Arki esteenä suhteelle?

Mä tässä pohdin aamusella, että nykyään vähän jokapaikassa vuorotyötä. Kaupoissa, terveydenhoidossa, teollisuudessa jne.

Sitten on usein joko omat ja lasten harrasteet.

Siihen kun vielä laittaa omakotitalon vaikka päälle, niin nukkumisen jälkeen jää aika vähän aikaa muille ihmisille.

Poika tuli tänne töihin yliopistolta loman ajaksi. Tietty painattaa töitä miltei joka päivä. Mutta tänä aamuna nähtiin, mutta ehkä ylihuomenna seuraavan kerran, vaikka asutaan samassa talossa. 😁
Siitä mietin, että kyllä arki on nykyään aika työvoittoista menoa. Joku seurustelu vaikka omalla paikkakunnalla asuvan kanssa kävisi työstä miltei.

Mietin, että mitenkähän mä joskus edes kykenin seurusteluun naisen kanssa, joka asui eripaikkakunnalla? Painoin varmaan vapaat kokoajan kaikkea taloushommaa kotona hiki hatussa, että saan jonkun päivän olla muualla tai toistepäin...

Onko minusta tullut laiska, vai onko tämä yleinen arki nykyään kiireisempää? 🤔

129

1003

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kai kyse on siitä mikä määrä yhdessä oloa riittää. Kerran pari kuukaudessa samaan aikaan hereillä ja kotona vapaalla?

      Ja onko jollekin muullekin kuin mulle jokin määrä liikaa.

      Ihmiset ovat niin erilaisia. Toinen tarvitsee ympärivuorokautisen kylkiloisen ja yhdelle riittää tapaaminen kerran kuukaudessa. Tai pelkkä viestien vaihto...

      xLiner

      • Niin, ei mulle välillä haittais tiiviimpikään oleskelu, jos hyvin suhteessa menee, mutta arki ei kyllä antaisi kovinpaljoa periksi.

        Tietenkin talvella mua sitää vähän tää talon lämmitys, mutta voi siitäkin pari päivää välistä jättää, kun saa vaan sitten sumplittua juttuja kelien mukaan.

        Mutta ei toisaalta olis mitään alarajaakaan, jos aikataulut ei osu kohdilleen, niin sitten ei. Onhan puhelimet ja vehkeet keksitty.

        Mutta kuitenkin vielä mietityttää ihan se, että onko tähän kiireiseen arkeen jotenkin tottunut? Tahtomattaankin ruuvia kiristetty pikkuhiljaa?

        Ei sen puoleen, on mulla työtkin pikkuhiljalleen lisääntyneet, että kyllä sinnekin ujutetaan lisää hommia ja kyllähän se vapaa-ajan jaksamisesta verottaa. Menee pidempään pulssia tasaillessa sit vapaiden alkuun...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin, ei mulle välillä haittais tiiviimpikään oleskelu, jos hyvin suhteessa menee, mutta arki ei kyllä antaisi kovinpaljoa periksi.

        Tietenkin talvella mua sitää vähän tää talon lämmitys, mutta voi siitäkin pari päivää välistä jättää, kun saa vaan sitten sumplittua juttuja kelien mukaan.

        Mutta ei toisaalta olis mitään alarajaakaan, jos aikataulut ei osu kohdilleen, niin sitten ei. Onhan puhelimet ja vehkeet keksitty.

        Mutta kuitenkin vielä mietityttää ihan se, että onko tähän kiireiseen arkeen jotenkin tottunut? Tahtomattaankin ruuvia kiristetty pikkuhiljaa?

        Ei sen puoleen, on mulla työtkin pikkuhiljalleen lisääntyneet, että kyllä sinnekin ujutetaan lisää hommia ja kyllähän se vapaa-ajan jaksamisesta verottaa. Menee pidempään pulssia tasaillessa sit vapaiden alkuun...

        Se on kuule myös ikä mikä laittaa kotoilemaan. Kyllä sitä nuorempana vielä venyi räväkästi joka suuntaan. Nyt jo tietää mitä haluaa eikä viitsi turhia sinkoilla. Miehilläkään se kompassin neula enää päättömästi visko joka suuntaan kuten parikymppisenä, pysyy useammin järki yläpäässä.

        Minä en ole koskaan ollut sellainen parisuhdeihminen, joka haluaisi toisen kokoaikaisesti arkeen ja elämään vaikuttamaan (häiritsemään). Kokoajan vain erakoitunut enemmän ja nautin itsekseni olosta, rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Toisaalta täytyy myös todeta, että työelämä on koventunut tässä vuosien saatossa tosi paljon. Vie mehut. Täytyy kerätä voimia vapaalla, ja se ei energiasyöpön ihmisen kanssa ainakaan onnistu.

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se on kuule myös ikä mikä laittaa kotoilemaan. Kyllä sitä nuorempana vielä venyi räväkästi joka suuntaan. Nyt jo tietää mitä haluaa eikä viitsi turhia sinkoilla. Miehilläkään se kompassin neula enää päättömästi visko joka suuntaan kuten parikymppisenä, pysyy useammin järki yläpäässä.

        Minä en ole koskaan ollut sellainen parisuhdeihminen, joka haluaisi toisen kokoaikaisesti arkeen ja elämään vaikuttamaan (häiritsemään). Kokoajan vain erakoitunut enemmän ja nautin itsekseni olosta, rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Toisaalta täytyy myös todeta, että työelämä on koventunut tässä vuosien saatossa tosi paljon. Vie mehut. Täytyy kerätä voimia vapaalla, ja se ei energiasyöpön ihmisen kanssa ainakaan onnistu.

        xLiner

        Joo, voi johtua viisaristakin ja monesta syystä, mutta ei ole hinkua hirveesti sellaiseen tiiviiseen suhteeseen.

        Mutta mietin yleisesti, kun moni pohtii sitä, ettei syntyvyyttä ole kunnolla jne., että varmaan tämä vaikuttaa nuoriinkin, että on arjessa kaikenlaista, niin muksujenteko saattaa jäädä.
        Kyllä sitä varmaan puntaroi, että kumpiko lasta hoitaa ja jääkö se vaan päiväkodin, tarhan, koulun harteille?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on kuule myös ikä mikä laittaa kotoilemaan. Kyllä sitä nuorempana vielä venyi räväkästi joka suuntaan. Nyt jo tietää mitä haluaa eikä viitsi turhia sinkoilla. Miehilläkään se kompassin neula enää päättömästi visko joka suuntaan kuten parikymppisenä, pysyy useammin järki yläpäässä.

        Minä en ole koskaan ollut sellainen parisuhdeihminen, joka haluaisi toisen kokoaikaisesti arkeen ja elämään vaikuttamaan (häiritsemään). Kokoajan vain erakoitunut enemmän ja nautin itsekseni olosta, rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Toisaalta täytyy myös todeta, että työelämä on koventunut tässä vuosien saatossa tosi paljon. Vie mehut. Täytyy kerätä voimia vapaalla, ja se ei energiasyöpön ihmisen kanssa ainakaan onnistu.

        xLiner

        Mä sanon tähän sivusta sen, että ei tuo kaikilla ole ikäkysymys. Mä olen itse ollut jo nuorena sellainen, että mua ei ole jaskaakaan kiinnostanut venyä moneen suuntaan ja tunnen paljon nuoria, joita sellainen ei kiinnosta. Toisilla varmasti teettää ikä ja toisilla se on persoona.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, voi johtua viisaristakin ja monesta syystä, mutta ei ole hinkua hirveesti sellaiseen tiiviiseen suhteeseen.

        Mutta mietin yleisesti, kun moni pohtii sitä, ettei syntyvyyttä ole kunnolla jne., että varmaan tämä vaikuttaa nuoriinkin, että on arjessa kaikenlaista, niin muksujenteko saattaa jäädä.
        Kyllä sitä varmaan puntaroi, että kumpiko lasta hoitaa ja jääkö se vaan päiväkodin, tarhan, koulun harteille?

        Nuoret ihmiset ovat joustavampia ja sopeutuvaisenpia kuin me kalkkikset.

        Nuorena vielä muokkaantuu toisen mukana. Seksiviettikin on kovempi... En mä enää jaksaisi montaa kertaa päivässä, kuin korkeintaan alkuhuumassa 😄

        Väitän että nuorilla lapsikysymys on eniten itsekkyyttä. Halutaan elää vapaasti, bilettää, matkustella, tienata rahaa ja kuluttaa se itseen, ei riippakiviä. Ei yhtään huonoa itsekkyyttä jättää lapset tekemättä, vaikka muu siinä ympärillä voi ollakin.

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nuoret ihmiset ovat joustavampia ja sopeutuvaisenpia kuin me kalkkikset.

        Nuorena vielä muokkaantuu toisen mukana. Seksiviettikin on kovempi... En mä enää jaksaisi montaa kertaa päivässä, kuin korkeintaan alkuhuumassa 😄

        Väitän että nuorilla lapsikysymys on eniten itsekkyyttä. Halutaan elää vapaasti, bilettää, matkustella, tienata rahaa ja kuluttaa se itseen, ei riippakiviä. Ei yhtään huonoa itsekkyyttä jättää lapset tekemättä, vaikka muu siinä ympärillä voi ollakin.

        xLiner

        Noinhan se varmaan on. 😁


      • Anonyymi

        😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍

        🔞 ­N­­y­­­m­­f­­­o­­­m­­a­­a­­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#181728109

        🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞


    • Anonyymi

      Me seurusteltiin vaimoni kanssa muutama vuosi eri kaupungeissa asuen. Nyt saman katon alla ja työvuorotkin menee usein niin, että itse olen päivät töissä ja hän illat. Läpsystä vaihto kotiovella monasti😄 Hyvin on toiminu. Jos olisi joku läheisriippuvainen ja ihminen joka vaatii 24/7 toisessa kiinni oloa, niin ei toimisi varmasti.

      • Moni sotkee läheisriippuvaisen ja roikkujan keskenään. Läheisriippuvaiselle saattaa juuri käydäkin tuollainen suhde. Hän itse järjestää toisenkin asioita kiireessä ja saa kiksiä siihen piirteeseensä.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Moni sotkee läheisriippuvaisen ja roikkujan keskenään. Läheisriippuvaiselle saattaa juuri käydäkin tuollainen suhde. Hän itse järjestää toisenkin asioita kiireessä ja saa kiksiä siihen piirteeseensä.

        Meillä on ilmeisen eri käsitys läheisriippuvuudesta. Olen seurustellut joskus läheisriippuvaisen kanssa ja tuollainen suhde ei olisi tullut kuuloonkaan. Läheisriippuvainen ei voi sietää toisen menoja, vapautta yms. Suhde tavallaan tukehtuu mahdottomuuteensa, kun toisesta ei voi olla erossa edes työaikana ja siihen tulee kuvioon yleensä epäilyt ja mustasukkaisuuskin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä on ilmeisen eri käsitys läheisriippuvuudesta. Olen seurustellut joskus läheisriippuvaisen kanssa ja tuollainen suhde ei olisi tullut kuuloonkaan. Läheisriippuvainen ei voi sietää toisen menoja, vapautta yms. Suhde tavallaan tukehtuu mahdottomuuteensa, kun toisesta ei voi olla erossa edes työaikana ja siihen tulee kuvioon yleensä epäilyt ja mustasukkaisuuskin.

        Tuossa on aika hyvin selitetty:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Läheisriippuvuus

        Ei tuo sun tapaus ole läheisriippuvainen.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on aika hyvin selitetty:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Läheisriippuvuus

        Ei tuo sun tapaus ole läheisriippuvainen.

        xLiner

        En puhunut L kirjaimen saati muutenkaan kirjainten etymologiasta, vaan läheisriippuvuudesta. Luetun ymmärtäminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En puhunut L kirjaimen saati muutenkaan kirjainten etymologiasta, vaan läheisriippuvuudesta. Luetun ymmärtäminen.

        No voooi.. 😄

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meillä on ilmeisen eri käsitys läheisriippuvuudesta. Olen seurustellut joskus läheisriippuvaisen kanssa ja tuollainen suhde ei olisi tullut kuuloonkaan. Läheisriippuvainen ei voi sietää toisen menoja, vapautta yms. Suhde tavallaan tukehtuu mahdottomuuteensa, kun toisesta ei voi olla erossa edes työaikana ja siihen tulee kuvioon yleensä epäilyt ja mustasukkaisuuskin.

        Lähäri ei ole roikkuja. Usein lähäri voi olla esimerkiksi alkoholistin puoliso. Se mahdollistaa jopa sen toisen ryyppäilyn ja hoitaa esimerkiksi lapset ja kustantaa taloutta jne...

        Se läheisriippuvainen on suoraan suomennettu jostain jenkkiläisestä termistä, eikä anna oikeaa kuvaa ihmistyypillisyydestä.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Lähäri ei ole roikkuja. Usein lähäri voi olla esimerkiksi alkoholistin puoliso. Se mahdollistaa jopa sen toisen ryyppäilyn ja hoitaa esimerkiksi lapset ja kustantaa taloutta jne...

        Se läheisriippuvainen on suoraan suomennettu jostain jenkkiläisestä termistä, eikä anna oikeaa kuvaa ihmistyypillisyydestä.

        Niin sä olet sitä mieltä, että henkilö joka suvaitsee vaikkapa eri paikkakuntien välillä tapahtuvan seurustelun saati ei tunne mustasukkaisuutta tai ahdistusta siitä, että toinen on töissä tai vaikkapa omissa harrastuksissaan välillä niin ettei olla 24/7 yhdessä onkin läheisriippuvainen ripustautuja? Vai sellainen se minun vaimoni sitten onkin😂 Okei. Kaikkea sitä tälläkin palstalla oppii.
        Ja ilmeisesti vielä pahempi, kun kummatkaan ei käytä edes alkoholia.😅


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on aika hyvin selitetty:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Läheisriippuvuus

        Ei tuo sun tapaus ole läheisriippuvainen.

        xLiner

        Läheisriippuvaisuus on samana todella harhaanjohtava ja siksi moni käsittää sen just tolleen väärin, että läheisriippuvainen olisi riippuvainen läheisyydestä. Niinhän se ei ole. Englanninkielen sana codependent kuvaa asiaa paljon paremmin ja tuo suomenkielensanakin pitäisi muuttaa joksikin "kanssariippuvaisuudeksi" tmv. koska jatkuvasti törmää näihin ihmisiin, jotka eivät lainkaan tajua mitä läheisriippuvuus on. 🙄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä on ilmeisen eri käsitys läheisriippuvuudesta. Olen seurustellut joskus läheisriippuvaisen kanssa ja tuollainen suhde ei olisi tullut kuuloonkaan. Läheisriippuvainen ei voi sietää toisen menoja, vapautta yms. Suhde tavallaan tukehtuu mahdottomuuteensa, kun toisesta ei voi olla erossa edes työaikana ja siihen tulee kuvioon yleensä epäilyt ja mustasukkaisuuskin.

        Läheisriippuvainen ei ole läheisyysriippuvainen. Noilla ei ole mitään tekoa keskenään. Läheisriippuvainen on läheisenä riippuvainen oman läheisensä riippuvuudesta, esim. alkoholismista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin sä olet sitä mieltä, että henkilö joka suvaitsee vaikkapa eri paikkakuntien välillä tapahtuvan seurustelun saati ei tunne mustasukkaisuutta tai ahdistusta siitä, että toinen on töissä tai vaikkapa omissa harrastuksissaan välillä niin ettei olla 24/7 yhdessä onkin läheisriippuvainen ripustautuja? Vai sellainen se minun vaimoni sitten onkin😂 Okei. Kaikkea sitä tälläkin palstalla oppii.
        Ja ilmeisesti vielä pahempi, kun kummatkaan ei käytä edes alkoholia.😅

        Et oikein taida osata tulkita kirjoitettus tekstiä?

        Minä en ole sinun vaimostasi puhunut mitään. Puhuin mitä yleensä läheisriippuvuus on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Läheisriippuvainen ei ole läheisyysriippuvainen. Noilla ei ole mitään tekoa keskenään. Läheisriippuvainen on läheisenä riippuvainen oman läheisensä riippuvuudesta, esim. alkoholismista.

        Nyt on ymmärretty väärin. Läheisriippuvainen ei ole riippuvainen puolisonsa riippuvuudesta, vaan nimenomaan siitä kokemuksesta, että on parisuhteessa, ihan sama kuka se toinen osapuoli on. Se on läheisriippuvaisuutta.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Moni sotkee läheisriippuvaisen ja roikkujan keskenään. Läheisriippuvaiselle saattaa juuri käydäkin tuollainen suhde. Hän itse järjestää toisenkin asioita kiireessä ja saa kiksiä siihen piirteeseensä.

        Tähän mennessä ns ikisinkumiehenä on tullut todettua, että jo vuosien ajan etenkin nuoremmilla mutta myös vanhemmilla naisilla tuntuu oleva hieman epärealistiset käsitykset parisuhteesta. Esimerkiksi se, että naisella on/olisi jokin oikeus aanella se, mitä mies saa vapaa-ajallaan harrastaa. Minun mielestä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kukaan ei voi sanella/käskeä, vaan kyllä kaikki lähtee ihan omista kiinnostuksen kohteista. Ainakin miehenä kokosin tilanteen hieman erikoiseksi, jos alkaisin (hypoteettisesti) naiselle sanelavvapaa-ajan harrastuksia. No, itse tunnen harrastetuttavapiiristä parikin tapausta, jotka laitoivat harrastuksia sanelevat eukot kierrätykseen.


    • Anonyymi

      Kyllä se elämä siitä laiskistuu vieläkin enemmän usko pois. Voisi melkein sanoa että tulee ikäänkuin stoppi kaikelle tekemiselle.

    • Mä kirjotin tästä jokin aika sitten. Että vaikka tää on tietenkin jollain lailla murheellinen tilanne ettei oo parisuhdetta ja perhettä. Niin vaikka pääni ympäri mietin, miten ois voinu menetellä toisin. Niin en ymmärrä, että mihin väliin sen parisuhteen ois laitanu tai sitten että ois hirveesti aikaa tuhlannu parisuhteen hankkimiseen. Ja jos miettii tilannetta nyt, niin ei edelleenkää oo aikaa eikä ees energiaa. Ihan täys työ että saa omatkin asiat pysyyn järjestyksessä.

      • No mä hommailin perheen ja suhteen nuorempana... mutta ei silloin ollut näin kiireistä arjessa, vaikka tuli tehtyä töitä, harrastettua ja vielä vietettyä iltaa kavereiden kanssa yms.

        Nyt periaatteessa 1/3 elämästä nukutaan, 1/3 tehdään töitä ja jotain muuta mitä keksii.

        Ja 1/3 on ihan sitä pyykinpesua, siivousta, arkitouhua jne.

        Tuota mitä työn 1/3 elämästä lisäksi keksii jonkun kanssa on todella vähän... tunteja kuukaudessa ehkä?


      • No mä hommailin perheen ja suhteen nuorempana... mutta ei silloin ollut näin kiireistä arjessa, vaikka tuli tehtyä töitä, harrastettua ja vielä vietettyä iltaa kavereiden kanssa yms.

        Nyt periaatteessa 1/3 elämästä nukutaan, 1/3 tehdään töitä ja jotain muuta mitä keksii.

        Ja 1/3 on ihan sitä pyykinpesua, siivousta, arkitouhua jne.

        Tuota mitä työn 1/3 elämästä lisäksi keksii jonkun kanssa on todella vähän... tunteja kuukaudessa ehkä?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä hommailin perheen ja suhteen nuorempana... mutta ei silloin ollut näin kiireistä arjessa, vaikka tuli tehtyä töitä, harrastettua ja vielä vietettyä iltaa kavereiden kanssa yms.

        Nyt periaatteessa 1/3 elämästä nukutaan, 1/3 tehdään töitä ja jotain muuta mitä keksii.

        Ja 1/3 on ihan sitä pyykinpesua, siivousta, arkitouhua jne.

        Tuota mitä työn 1/3 elämästä lisäksi keksii jonkun kanssa on todella vähän... tunteja kuukaudessa ehkä?

        Se on katsos niin, että nuorempana vain opiskeltiin ja hengattiin nuoruutta muuten. Silloin jaksoi vielä uteliaana toista ihmistä. Nyt painaa ikä, talo, työ, velvollisuudet, ikääntyvät läheiset kaikki. Vuorokaudet ovat niin täynnä, että olen todenteolla miettinyt, miten ihmiset pystyvät enää parisuhteeseen? Eläkkeelläkö sitten uudestaan? Vaikka haluaisi ei yhteiskunnan takia pysty jos meinaa pitää arkipaletin pystyssä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on katsos niin, että nuorempana vain opiskeltiin ja hengattiin nuoruutta muuten. Silloin jaksoi vielä uteliaana toista ihmistä. Nyt painaa ikä, talo, työ, velvollisuudet, ikääntyvät läheiset kaikki. Vuorokaudet ovat niin täynnä, että olen todenteolla miettinyt, miten ihmiset pystyvät enää parisuhteeseen? Eläkkeelläkö sitten uudestaan? Vaikka haluaisi ei yhteiskunnan takia pysty jos meinaa pitää arkipaletin pystyssä!

        Toiselle pitäisi ihan oikeasti olla aikaa ja ajatusta ja pysähdystä, mutta sitä ei ole. Jos rakkautta meinaa, siihen pitäisi olla mahdollisuus keskittyä. En ainakaan itse pysty keskittymään vaativaan työhön ja rakkaushommiin yhtä aikaa. Töiden takia olen stressaantunut, väsynyt ja kiukkuinen niin sekö puoli pitäisi jollekin näyttää? Enkä mä osaa näytelläkään muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toiselle pitäisi ihan oikeasti olla aikaa ja ajatusta ja pysähdystä, mutta sitä ei ole. Jos rakkautta meinaa, siihen pitäisi olla mahdollisuus keskittyä. En ainakaan itse pysty keskittymään vaativaan työhön ja rakkaushommiin yhtä aikaa. Töiden takia olen stressaantunut, väsynyt ja kiukkuinen niin sekö puoli pitäisi jollekin näyttää? Enkä mä osaa näytelläkään muuta.

        Siinä kuviossa pitäisi toisen rakastaa aika ehdoitta ja käsittää se elämä. Hyväksyä paljon. Antaa anteeksi paljon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä kuviossa pitäisi toisen rakastaa aika ehdoitta ja käsittää se elämä. Hyväksyä paljon. Antaa anteeksi paljon.

        Ehkä joku etäsuhde, että silloin tällöin panostaisi sitten siihen yhteiseen aikaan. Pakko olisi harvemmin nähdä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se on katsos niin, että nuorempana vain opiskeltiin ja hengattiin nuoruutta muuten. Silloin jaksoi vielä uteliaana toista ihmistä. Nyt painaa ikä, talo, työ, velvollisuudet, ikääntyvät läheiset kaikki. Vuorokaudet ovat niin täynnä, että olen todenteolla miettinyt, miten ihmiset pystyvät enää parisuhteeseen? Eläkkeelläkö sitten uudestaan? Vaikka haluaisi ei yhteiskunnan takia pysty jos meinaa pitää arkipaletin pystyssä!

        Varmaan sitten rollaattorilla kaartaa jonkun dementoituneen Martan luo ukkotalossa ja joka tunti hurmaa sen uudellleen. :oD


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä joku etäsuhde, että silloin tällöin panostaisi sitten siihen yhteiseen aikaan. Pakko olisi harvemmin nähdä.

        Sellainen "rusinat pullasta"-homma. Ei liikaa suunnitelmia, ei tutustua sukulaisiin, lapsiin, ei kehenkään muuhun kuin siihen toiseen ja rauhassa. Jotain laatuaikaa silloin tällöin ja hyvät yöt puhelimessa. :o)
        Sitten jos joskus on jotain ja siitä tulee jotain, niin sit miettii.... :oD


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on katsos niin, että nuorempana vain opiskeltiin ja hengattiin nuoruutta muuten. Silloin jaksoi vielä uteliaana toista ihmistä. Nyt painaa ikä, talo, työ, velvollisuudet, ikääntyvät läheiset kaikki. Vuorokaudet ovat niin täynnä, että olen todenteolla miettinyt, miten ihmiset pystyvät enää parisuhteeseen? Eläkkeelläkö sitten uudestaan? Vaikka haluaisi ei yhteiskunnan takia pysty jos meinaa pitää arkipaletin pystyssä!

        Olet nero, koska ajattelet käytännön kautta. Parisuhde ja rakkaus on tosiaan aivan erilaista sen mukaan mitä ihmisellä jo on ja mitä on ollut kauankin ennen nykyparisuhdetta.

        Meillä töissä vaihtuu ihmiset jatkuvasti. Työkaveriystäväni totesi, ettei häntä kertakaikkiaan huvita tutustua enää keneenkään, ei jaksa, eikä koe sitä millään tavalla mielekkääksi. Hänellä on mies, yksi ex mies, kaksi aikuista lasta, muutamia vanhoja ystäviä, joihin pitää yhteyksiä, se riittää vallan mainiosti.

        Ajattelin ensin että onpa hurja näkemys. Myöhemmin totesin, että niinhän se menee paljolti minullakin. On toisaalla asuva miesystävä, yhteiselo ei tule kuulokaan enää, sitä oli ex miehen kanssa lähelle 30v, aivan riittävästi. On myös aikuiset lapset, joihin pidän yhteyksiä aika tavalla, ja tämä jos mikä vie vapaa-aikaa. Muutamia lähiystäviä, sukulaisia nuorempia ja vanhempia. Sukulaisiin kuuluu myös ex miehen suku.

        Nyt olen myös urani huipulla, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Töihin menee vähintään 8h päivässä, ja usein myös vapaa-ajalla ajattelen työtäni, sen haasteita ja kivempiakin asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toiselle pitäisi ihan oikeasti olla aikaa ja ajatusta ja pysähdystä, mutta sitä ei ole. Jos rakkautta meinaa, siihen pitäisi olla mahdollisuus keskittyä. En ainakaan itse pysty keskittymään vaativaan työhön ja rakkaushommiin yhtä aikaa. Töiden takia olen stressaantunut, väsynyt ja kiukkuinen niin sekö puoli pitäisi jollekin näyttää? Enkä mä osaa näytelläkään muuta.

        Tuo "aikaa" on aika liukuva määre. Itse en kaipaa enää vaan suorastaan ahdistuisin kenenkään jatkuvasta läsnäolosta.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Sellainen "rusinat pullasta"-homma. Ei liikaa suunnitelmia, ei tutustua sukulaisiin, lapsiin, ei kehenkään muuhun kuin siihen toiseen ja rauhassa. Jotain laatuaikaa silloin tällöin ja hyvät yöt puhelimessa. :o)
        Sitten jos joskus on jotain ja siitä tulee jotain, niin sit miettii.... :oD

        Minulla on miesystävä, jonka kanssa olen ollut reilusti yli 10v. Kun molemmilla on ex, aikuiset lapset, omat ystävät/kaverit, tietysti sukulaiset, niin näin on hyvä. Todella harvoin olemme tekemisissä toistemme ystävien tai sukulaisten kanssa, ei ehdi ilman stressiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on miesystävä, jonka kanssa olen ollut reilusti yli 10v. Kun molemmilla on ex, aikuiset lapset, omat ystävät/kaverit, tietysti sukulaiset, niin näin on hyvä. Todella harvoin olemme tekemisissä toistemme ystävien tai sukulaisten kanssa, ei ehdi ilman stressiä.

        Jep.

        Joskus teinkin häällä aloituksen, missä tuumasin, että olisi hyvä sellainen "sopimussuhde". Sovittaisiin asioita kuin aikuiset. Missä nähdään, milloin nähdään jne. Sitten vaikka, että ei tavata sukulaisia, perhettä, eikä suunnitella tulevaisuutta yhdessä. (Vielä...ehkä joskus n. 100 vuoden päästä vaikka 😁)
        Sitten vaikka vuorotellen toisen ja sit toisen luona...koittaa kaikki pistää puoliksi, niin ei tulis puolin ja toisin toraa.

        Noh... sopiahan vois mitä vaan...pääasia olisi, että homma toimisi kuin vanha junan vessa Riihimärn kohdilla. 😁


    • Anonyymi

      Minusta tässä on pääosin kyse valinnoista. Siihen riittää aina aikaa mitä pitää oikeasti tärkeänä.

      Toinen asia on tietysti lähtökohdat, tuuri ja talouteen vaikuttavien valintojen onnistuminen. Ongelma useimmilla ihmisillä ei ole nimittäin työ tai sen puute, vaan rahan puute.

      Itse olen ollut aina laiska ja koettanut katsoa pitkälle. Nykyään on aikaa pötkötellä muorin kanssa kahdestaan kotona ja välillä virkistäytyä muuallakin :)

      Ja sen verran laiska olen naistenkin kanssa ollut, että matka-ajat on aina minimoitu. Ei niiden takia reuhumaan alettu nuorenakaan.

      Mm. tuollainen talon lämmitysmuoto on täysin valintakysymys, maksaako sen selkänahallaan ja ajallaan, vai selvällä rahalla.

      • Joo. Valinnoistahan se aina on hengenlähtökin kiinni...pitääkö mielestään käärmettä myrkyllisenä vai ei. 🤣


    • Kyllähän arjen kiireet oman haasteensa parisuhteelle asettaa. Eritoten, jos asutaan erillään saati eri kaupungeissa, voi yhteinen aika olla todella kiven alla. Vielä haastavampaa on, jos tarpeet yhdessäolosta poikkeaa merkittävästi toisistaan.

      Itse koen, että minulla olisi kyllä aikaa parisuhteelle nykyään. Lapsi on isällään joka toinen viikko, pystyn tekemään etätöitä jne eli arkeni on siinä mielessä melko joustavaa. Tietenkin minulla on kotityöt ja omat harrastukset, mitkä vievät oman aikansa, mutta olisi aivan mahtavaa, jos voisi yhdistää harrastuksia miehen kanssa eli esim käydä polkujuoksemassa tai salilla yhdessä. Kaikki tämä tietenkin on vaikeampaa, jos etäisyys on suuri.

      Eräs sinkkuystäväni sanoi hetki sitten mielenkiintoisesti, että moni hänen tuntemistaan sinkuista kokee jopa kuormittavana sen, että kun on lapsia, töitä ja muita kiireitä, niin omaa aikaa on rajatusti ja kun aloittaa suhteen, niin se oma aika pitäisi käyttää uuteen suhteeseen ja tämä on aiheuttanut monelle painetta. Eli tasapainottelu arjen ja parisuhteen välillä tuntuu aiheuttavan monelle päänvaivaa. Eihän se siltä saisi tuntua. Parisuhteen pitäisi mielestäni jollain tavalla keventää ihmisen eloa ja oloa, kun on hyvä olla toisen ihmisen kanssa.

      • No ei sinäällään lisättävää...

        Mutta usein elämässä voi sattua yhtä jos toista. Noissa orastsva suhde saattaa ottaa siipeensä.

        Jotenkin mä uskon, ettei ihmiset keskimäärin ymmärrä minkälaista toisen elämä oikeasti on? 🤔
        Varsinkin siinä alkuhuumassa vaikka sanoisikin toiselle vähän "reunaehtoja", niin niitä ei kovin moni osaa konkretisoida, ennenkuin törmää sinne rajalle...🤔


      • Disseisback kirjoitti:

        No ei sinäällään lisättävää...

        Mutta usein elämässä voi sattua yhtä jos toista. Noissa orastsva suhde saattaa ottaa siipeensä.

        Jotenkin mä uskon, ettei ihmiset keskimäärin ymmärrä minkälaista toisen elämä oikeasti on? 🤔
        Varsinkin siinä alkuhuumassa vaikka sanoisikin toiselle vähän "reunaehtoja", niin niitä ei kovin moni osaa konkretisoida, ennenkuin törmää sinne rajalle...🤔

        Orastava suhde on kyllä herkillä kaikenlaisille häiriöille, kun vankkaa perustaa ei ole vielä ehtinyt muodostumaan. Toisaalta uskon, että molempien joustavuus, halu ymmärtää ja tietenkin aidot tunteet kantavat kyllä vähän karikkoisemmankun alun jälkeen, mutta hankalampaa se kyllä on, kun toista ja toisen elämää ei vielä voi tuntea niin syvällisesti.

        Tuo on varmaan totta, että on vaikea nähdä toisen elämän ja arjen todellisuutta. Eritoten, kun molemmilla on jo elämää elettynä, niin voi olla vaikeaa ymmärtää "mistä tuulee?". Tässä kuitenkin auttaa varmaan se, että iän myötä asioihin oppii yleensä suhtautumaan maltillisemmin. Ei tee niin hätiköityjä johtopäätöksiä, ei vedä hernettä nenään niin helposti, osaa ehkä kuunnella toista paremmin ja asettaa omat tarpeet sivuun silloin, kun se on tarpeen . Ei se silti kyllä helppoa ole. Olen itsekin miettinyt tuota, että millaisessa elämäntilanteessa miehen pitäisi olla, jotta minun elämäni voisi yhdistää hänen elämänsä kanssa niin, että molemmat olisimme tyytyväisiä tilanteeseen. Ja sitten taas joskus mietin, että mietin näitä ihan liikaa, että kyllä ne asiat aina tavalla tai toisella uomansa löytää 😁


      • Aletheias kirjoitti:

        Orastava suhde on kyllä herkillä kaikenlaisille häiriöille, kun vankkaa perustaa ei ole vielä ehtinyt muodostumaan. Toisaalta uskon, että molempien joustavuus, halu ymmärtää ja tietenkin aidot tunteet kantavat kyllä vähän karikkoisemmankun alun jälkeen, mutta hankalampaa se kyllä on, kun toista ja toisen elämää ei vielä voi tuntea niin syvällisesti.

        Tuo on varmaan totta, että on vaikea nähdä toisen elämän ja arjen todellisuutta. Eritoten, kun molemmilla on jo elämää elettynä, niin voi olla vaikeaa ymmärtää "mistä tuulee?". Tässä kuitenkin auttaa varmaan se, että iän myötä asioihin oppii yleensä suhtautumaan maltillisemmin. Ei tee niin hätiköityjä johtopäätöksiä, ei vedä hernettä nenään niin helposti, osaa ehkä kuunnella toista paremmin ja asettaa omat tarpeet sivuun silloin, kun se on tarpeen . Ei se silti kyllä helppoa ole. Olen itsekin miettinyt tuota, että millaisessa elämäntilanteessa miehen pitäisi olla, jotta minun elämäni voisi yhdistää hänen elämänsä kanssa niin, että molemmat olisimme tyytyväisiä tilanteeseen. Ja sitten taas joskus mietin, että mietin näitä ihan liikaa, että kyllä ne asiat aina tavalla tai toisella uomansa löytää 😁

        Pitää huomioida omat rajat ja kertoa niistä suoraan, mutta ystävällisesti toiselle...silleenhän se menisi.

        Monethan puhuu, ettei jaksa mitään säätöö.... no sehän tulee siitä, jos ei puhuta halki ja poikki faktoja.

        Hitto....vuonna 2020 oli aika lähes tarkalleen näitä aikoja kuumetta ja lentsua ja taas on....alituista sairastelua kaikenlisäksi...tosin oon kyllä töissä, kun huomasin täällä, että aika pöökelö olo, niin 37,7 oli lämpöä, kun äsken mittasin. :oD
        Kinttuja kolottaa ja nokka tuntuu siltä, kun ois vetänyt kloorivettä kunnolla nenän kautta uimahallissa...kurkku karhea.... Onkohan tämä nyt se kauanodoteltu korona? :oD


      • Disseisback kirjoitti:

        Pitää huomioida omat rajat ja kertoa niistä suoraan, mutta ystävällisesti toiselle...silleenhän se menisi.

        Monethan puhuu, ettei jaksa mitään säätöö.... no sehän tulee siitä, jos ei puhuta halki ja poikki faktoja.

        Hitto....vuonna 2020 oli aika lähes tarkalleen näitä aikoja kuumetta ja lentsua ja taas on....alituista sairastelua kaikenlisäksi...tosin oon kyllä töissä, kun huomasin täällä, että aika pöökelö olo, niin 37,7 oli lämpöä, kun äsken mittasin. :oD
        Kinttuja kolottaa ja nokka tuntuu siltä, kun ois vetänyt kloorivettä kunnolla nenän kautta uimahallissa...kurkku karhea.... Onkohan tämä nyt se kauanodoteltu korona? :oD

        Tuohan se pelastaisi monta suhdetta, kun osattaisi ja uskallettaisi puhua. Puhuminen voi tuntua vaikealta, jos tuntee olonsa kovin haavoittuvaksi. Sen yli pitäisi kuitenkin päästä, jos meinaa saada suhteen toimimaan.

        Säätö aiheutuu juurikin siitä, kun ei puhuta. Ei kerrota, mitä oikeasti haluaa eikä miltä tuntuu. Toinen sitten tekee omia päätelmiään ja soppa on valmis. Puhuminen kannattaa aina.

        Voi kurja, kuulostaa kyllä siltä, että joku kunnon pöpö on nyt päässyt iskemään. Todennäköisesti korona, sitähän on liikkeellä todella paljon. Mutta nyt pitäisi kyllä nopeasti päästä kotiin sieltä töistä. Saatko soitettua tuuraajaa?


      • Aletheias kirjoitti:

        Tuohan se pelastaisi monta suhdetta, kun osattaisi ja uskallettaisi puhua. Puhuminen voi tuntua vaikealta, jos tuntee olonsa kovin haavoittuvaksi. Sen yli pitäisi kuitenkin päästä, jos meinaa saada suhteen toimimaan.

        Säätö aiheutuu juurikin siitä, kun ei puhuta. Ei kerrota, mitä oikeasti haluaa eikä miltä tuntuu. Toinen sitten tekee omia päätelmiään ja soppa on valmis. Puhuminen kannattaa aina.

        Voi kurja, kuulostaa kyllä siltä, että joku kunnon pöpö on nyt päässyt iskemään. Todennäköisesti korona, sitähän on liikkeellä todella paljon. Mutta nyt pitäisi kyllä nopeasti päästä kotiin sieltä töistä. Saatko soitettua tuuraajaa?

        Näin on...

        No mä sinnittelen tään yön täällä, jos ensi yöksi sais tuuraajan. Pitää aamulla putsailla kaikki mihin mahdoolisesti koski, niin ei tarttuis muille.


      • Disseisback kirjoitti:

        Näin on...

        No mä sinnittelen tään yön täällä, jos ensi yöksi sais tuuraajan. Pitää aamulla putsailla kaikki mihin mahdoolisesti koski, niin ei tarttuis muille.

        Toivottavasti saat ensi yöksi tuuraajan, eihän sitä nyt kipeänä voi töissä olla.

        Nyt vain lepoa, lämmintä juomaa ja vitamiineja 😊 Toivotaan, että tauti viimeistään jouluksi väistyy!


      • Aletheias kirjoitti:

        Toivottavasti saat ensi yöksi tuuraajan, eihän sitä nyt kipeänä voi töissä olla.

        Nyt vain lepoa, lämmintä juomaa ja vitamiineja 😊 Toivotaan, että tauti viimeistään jouluksi väistyy!

        No ei nyt enää kovin pa.ka olo... mutta oonkin nyt huilannut. Katsellaan mitä pomo sanoo..toisaalta kyllä mä vielä sen yhden yövuoronkin voin tehdä...


      • Disseisback kirjoitti:

        No ei nyt enää kovin pa.ka olo... mutta oonkin nyt huilannut. Katsellaan mitä pomo sanoo..toisaalta kyllä mä vielä sen yhden yövuoronkin voin tehdä...

        Toivon todella, että pomo passitti sut sairauslomalle ja olet tällä hetkellä lepäilemässä. Hyvä kuitenkin, jos olo alkoi paranemaan lepäilemällä 🤗


      • Aletheias kirjoitti:

        Toivon todella, että pomo passitti sut sairauslomalle ja olet tällä hetkellä lepäilemässä. Hyvä kuitenkin, jos olo alkoi paranemaan lepäilemällä 🤗

        Vapaalla olen ja pomo ilmoitti, että on lomalla ens vuoteen, pärjäilkää. 🤣


      • Aletheias kirjoitti:

        Toivon todella, että pomo passitti sut sairauslomalle ja olet tällä hetkellä lepäilemässä. Hyvä kuitenkin, jos olo alkoi paranemaan lepäilemällä 🤗

        Niin tein vikankin yövuoron...

        Nyt normivapaat menosssa...


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin tein vikankin yövuoron...

        Nyt normivapaat menosssa...

        Jotenkin en yllättynyt 😁

        Hyvää ja rentouttavaa joulua sinne!


      • Aletheias kirjoitti:

        Jotenkin en yllättynyt 😁

        Hyvää ja rentouttavaa joulua sinne!

        Tjaa... mut korona se oli. 🙄

        Onneks kumpanakin työvuorona vaihdoin vuoron pihalla ja putsailin pinnat työpaikalta...tosin tään taudinhan voi saada mistä vaan nykyään...


      • Disseisback kirjoitti:

        Tjaa... mut korona se oli. 🙄

        Onneks kumpanakin työvuorona vaihdoin vuoron pihalla ja putsailin pinnat työpaikalta...tosin tään taudinhan voi saada mistä vaan nykyään...

        Koronaa on kyllä nyt järjettömästi liikkeellä. Meilläkin perheen joulua hieman varjostaa pari sairastumista, kun kaikki eivät nyt pääse mukaan joulun viettoon 😕

        Taudin voi tosiaan saada mistä vain enkä itse jaksa enää niin tarkka olla esim liikun normaalisti ihmisten ilmoilla, mutta hienosti ajateltu sulta, että putsasit pintoja muita ajatellen 👍🏻


      • Aletheias kirjoitti:

        Koronaa on kyllä nyt järjettömästi liikkeellä. Meilläkin perheen joulua hieman varjostaa pari sairastumista, kun kaikki eivät nyt pääse mukaan joulun viettoon 😕

        Taudin voi tosiaan saada mistä vain enkä itse jaksa enää niin tarkka olla esim liikun normaalisti ihmisten ilmoilla, mutta hienosti ajateltu sulta, että putsasit pintoja muita ajatellen 👍🏻

        No meillä on ollut tuo tapa, jos vähänkin on sairas, niin putsaillaan pinnat pesuaineilla ja mikrokuituliinalla.

        Meitä on niin vähän, että parikin jos sairastuu yhtäaikaa, ollaan Suomeksi sanottuna kusessa.


      • Disseisback kirjoitti:

        No meillä on ollut tuo tapa, jos vähänkin on sairas, niin putsaillaan pinnat pesuaineilla ja mikrokuituliinalla.

        Meitä on niin vähän, että parikin jos sairastuu yhtäaikaa, ollaan Suomeksi sanottuna kusessa.

        Teillä on tosiaan niin spesifinen toimenkuva, ettei ole helppo korvata. Tai siis taitaa olla mahdotin korvata ainakaan nopealla aiaktaululla. Itsellä työntekoa helpottaa, kun voi tehdä töitä omalta sohvalta käsin, niin flunssassakin pystyy tekemään edes kiireisimmät työt. Vatsatauti on toistaiseksi ollut ainoa, mikä on kaatanut niin tiukasti petiin, että silloin en ole pystynyt tekemään töitä yhtään, mutta flunssat on yleensä niin lieviä, että ainakin jotain pystyy tekemään.


      • Aletheias kirjoitti:

        Teillä on tosiaan niin spesifinen toimenkuva, ettei ole helppo korvata. Tai siis taitaa olla mahdotin korvata ainakaan nopealla aiaktaululla. Itsellä työntekoa helpottaa, kun voi tehdä töitä omalta sohvalta käsin, niin flunssassakin pystyy tekemään edes kiireisimmät työt. Vatsatauti on toistaiseksi ollut ainoa, mikä on kaatanut niin tiukasti petiin, että silloin en ole pystynyt tekemään töitä yhtään, mutta flunssat on yleensä niin lieviä, että ainakin jotain pystyy tekemään.

        No tiedätkö mikä pitää ihmisen pystyssä?

        P.ska, senkun ampuu kaiken pihalle, ei pysy pystyssä. 🤣


      • Disseisback kirjoitti:

        No tiedätkö mikä pitää ihmisen pystyssä?

        P.ska, senkun ampuu kaiken pihalle, ei pysy pystyssä. 🤣

        Onko tuo jokin paikallinen viisaus? 🤣 Vaikka onhan tuossa totuutta, jokainen meistä on yhtä nöyränä riittävän mojovan vatsataudin edessä 😄


      • Aletheias kirjoitti:

        Onko tuo jokin paikallinen viisaus? 🤣 Vaikka onhan tuossa totuutta, jokainen meistä on yhtä nöyränä riittävän mojovan vatsataudin edessä 😄

        Tavallaan... mutsi joskus teki havainnon aiheesta. 😄

        No puusta kun raapii sahanpurut pois se kaatuu, niin p.skan irroitus taas kaataa ihmisen...
        Sähkökoneista kun päästää savut, se ei toimi enää. Ja polttomoottorista äänet, ei toimi.,.

        Maailma on yllättävän simppeli periaatteessa...😁


      • Disseisback kirjoitti:

        Tavallaan... mutsi joskus teki havainnon aiheesta. 😄

        No puusta kun raapii sahanpurut pois se kaatuu, niin p.skan irroitus taas kaataa ihmisen...
        Sähkökoneista kun päästää savut, se ei toimi enää. Ja polttomoottorista äänet, ei toimi.,.

        Maailma on yllättävän simppeli periaatteessa...😁

        Oiva havainto äidiltäsi 😄 Noinhan se on, kannattaa siis pitää tukirakenteet kunnossa 😁

        Maailma on simppeli kunnes taas jokin sekoittaa pään. Yleensä miehet 🤣


      • Aletheias kirjoitti:

        Oiva havainto äidiltäsi 😄 Noinhan se on, kannattaa siis pitää tukirakenteet kunnossa 😁

        Maailma on simppeli kunnes taas jokin sekoittaa pään. Yleensä miehet 🤣

        No sä vaan et huomaa, että todellisuudessa sekoitat naisena miehen, joka sit sekoilee. 😁


      • Disseisback kirjoitti:

        No sä vaan et huomaa, että todellisuudessa sekoitat naisena miehen, joka sit sekoilee. 😁

        En tunnista lainkaan moista ilmiötä 😂


    • Anonyymi

      Sen luulisi olevan selvä, että uuden suhteen muodostaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän ihmisellä on jo muutenkin omaan elämäänsä kuuluvia menoja ja juttuja. Tilanne on usein se, että molemmilla on niitä omia juttuja ja tietenkin yhteensovittaminen on sitä hankalampaa mitä enemmän siitä palikoita on. Ongelman uudessa parisuhteessa muodostaa se, että sitä luonnollista yhdessäoloa ei ole, vaan se pitää aina luoda tyhjästä ja se automaattisesti aiheuttaa muutoksia niihin muihin juttuihin. Just tästä syystä aikuisten ihmisten uudet suhteet alkavat useinmiten paikoista, joissa sitä yhteistä aikaa ja mahdollisuus tutustua ilman erillistä aikatauluttamista syntyy ilman erikseen järjestämistä, eli siis töissä ja harrastuksissa jne.

      P.S. itselläni on hyvin paljon vapaa-aikaa, enkä tajua lainkaan ihmisiä, jotka paanattavat koko ajan p.räsuoli pitkänä.

      • Anonyymi

        P.P.S. Itseäni ihmetyttää eniten näissä sun (ja monen muunkin) jutuissasi se, että mä en ikinä huolisi elämääni taloa yms. joka veisi noin jumalattomasti aikaa. Mutta tämä ei tietenkään ole moite. Jokainen tekee sellaisia asioita, joista tykkää. Mä en suostuisi (enää) kuluttamaan aikaani asuntoon, joka söisi noin jumalattomasti aikaa ja energiaa. Tiedän ihmisiä, joille vanha talo on harrastus ja mikäs siinä. Olen mä itsekin aikanaan asunut vanhassa talossa, jossa oli jumalattoman iso piha, haja-asutusalueella. Silloin se oli tarkoituksella ja harkiten valittu investointi ja työmaa, johon kulutin paljon aikaani ja vaivaani, jotka muutin myöhemmin rahaksi myymällä sen talon. Mistään muusta syystä mä en olisi silloinkaan suostunut sillä työmaalla asumaan. Mä haluan asumisen olevan suht helppoa ja yksinkertaista, vaikka omakotitalossa asunkin.


      • Tuohon peräsuoli pitkällä painattamiseenkin ajautuu pikkuhiljaa...varmaan niillä valinnoillaan, mistä joku jo kirjoitti. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Tuohon peräsuoli pitkällä painattamiseenkin ajautuu pikkuhiljaa...varmaan niillä valinnoillaan, mistä joku jo kirjoitti. 😁

        Niinhän se menee. On mulla itsellänikin ollut kausia, kun vapaa-aika on ollut kortilla, mutta mulla ne ovat aina olleet sellaisia jo etukäteen mietittyjä aikoja ja hetkiä, Esimerkkinä talo ja pari asuntoa, jotka olen ostanut, rempannu ja sitten myynyt. Niihin on jo etukäteen laskettu, että olen sitten sen tietyn pätkän siinä projektissa kiinni aikalailla 24/7 ja sitten se myös loppuu omalla ajallaan ja olen taas vapaa siitä. Ajatuksella "hetken kestää, vaikka päällään seisten.".

        Mä olen muuten ehkä hieman erikoista ihmistyyppiä, koska mä suhtauduin oman muksuni vauva ja pikkulapsiaikaankin aikalailla juuri edellä kuvatulla tavalla. Mä en missään vaihessa, edes raskaana ollessa, elellyt pumpulipilvissä. Muistan miten mä ekan ultran jälkeen mietin, että no niin ja okei tässä on nyt sitten edessä seuraavat kolme vuotta, kun en nuku kunnolla tai juuri lainkaan ja mun stressinsietoni tullaan venyttämään äärimmilleen, mutta sitten se tulee helpottamaan. Kohdalleni sattui sitten helppo lapsi (tai niin mä sen ainakin koin, vaikka tiedän että mun läheiset eivät sitä mun kokemustani lainkaan tajua), eli pääsin paljon helpommalla kuin ne mun odotukseni olivat olleet. Mä olen valtaosan asioiden kanssa tuollainen, että mä mietin itsekseni sen pahimman, jonka keksin ja sitten varaudun siihen, että tämä on nyt sitten tätä "heIvettiä" tässä aikansa. 😀


      • Anonyymi kirjoitti:

        P.P.S. Itseäni ihmetyttää eniten näissä sun (ja monen muunkin) jutuissasi se, että mä en ikinä huolisi elämääni taloa yms. joka veisi noin jumalattomasti aikaa. Mutta tämä ei tietenkään ole moite. Jokainen tekee sellaisia asioita, joista tykkää. Mä en suostuisi (enää) kuluttamaan aikaani asuntoon, joka söisi noin jumalattomasti aikaa ja energiaa. Tiedän ihmisiä, joille vanha talo on harrastus ja mikäs siinä. Olen mä itsekin aikanaan asunut vanhassa talossa, jossa oli jumalattoman iso piha, haja-asutusalueella. Silloin se oli tarkoituksella ja harkiten valittu investointi ja työmaa, johon kulutin paljon aikaani ja vaivaani, jotka muutin myöhemmin rahaksi myymällä sen talon. Mistään muusta syystä mä en olisi silloinkaan suostunut sillä työmaalla asumaan. Mä haluan asumisen olevan suht helppoa ja yksinkertaista, vaikka omakotitalossa asunkin.

        No täällä leveysasteilla tähän aikaan rintamamiestalosta joudut maksamaan, että joku tässä asuisi. 🤣

        Tään talon arvo näiden kaikkien selkkausten jälkeen viime vuodina on tullut als kuin lehmän häntä...joskus tämän pelkkä vakuusarvo oli huonommassa kunnossa 120 t€ ja nyt tästä myydessä saa ehkä 40 t€... ei kehtaa ottaa hirveesti persnettoa...

        Ja sikäli tää on edullinen nyt vielä pitää...

        Makselen pois ja laitan systeemrjä paremmaksi... jos joskus maailma muuttuu tai ei oo enää niin velkaa tms. 😊


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän se menee. On mulla itsellänikin ollut kausia, kun vapaa-aika on ollut kortilla, mutta mulla ne ovat aina olleet sellaisia jo etukäteen mietittyjä aikoja ja hetkiä, Esimerkkinä talo ja pari asuntoa, jotka olen ostanut, rempannu ja sitten myynyt. Niihin on jo etukäteen laskettu, että olen sitten sen tietyn pätkän siinä projektissa kiinni aikalailla 24/7 ja sitten se myös loppuu omalla ajallaan ja olen taas vapaa siitä. Ajatuksella "hetken kestää, vaikka päällään seisten.".

        Mä olen muuten ehkä hieman erikoista ihmistyyppiä, koska mä suhtauduin oman muksuni vauva ja pikkulapsiaikaankin aikalailla juuri edellä kuvatulla tavalla. Mä en missään vaihessa, edes raskaana ollessa, elellyt pumpulipilvissä. Muistan miten mä ekan ultran jälkeen mietin, että no niin ja okei tässä on nyt sitten edessä seuraavat kolme vuotta, kun en nuku kunnolla tai juuri lainkaan ja mun stressinsietoni tullaan venyttämään äärimmilleen, mutta sitten se tulee helpottamaan. Kohdalleni sattui sitten helppo lapsi (tai niin mä sen ainakin koin, vaikka tiedän että mun läheiset eivät sitä mun kokemustani lainkaan tajua), eli pääsin paljon helpommalla kuin ne mun odotukseni olivat olleet. Mä olen valtaosan asioiden kanssa tuollainen, että mä mietin itsekseni sen pahimman, jonka keksin ja sitten varaudun siihen, että tämä on nyt sitten tätä "heIvettiä" tässä aikansa. 😀

        No mä en oo kyennyt ehkä yhtä realistiseen tai pikkuisen jopa "etukäteispessimistiseen ajattrluun". Oon vähän yltiöoptimistin tyyppinen. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No täällä leveysasteilla tähän aikaan rintamamiestalosta joudut maksamaan, että joku tässä asuisi. 🤣

        Tään talon arvo näiden kaikkien selkkausten jälkeen viime vuodina on tullut als kuin lehmän häntä...joskus tämän pelkkä vakuusarvo oli huonommassa kunnossa 120 t€ ja nyt tästä myydessä saa ehkä 40 t€... ei kehtaa ottaa hirveesti persnettoa...

        Ja sikäli tää on edullinen nyt vielä pitää...

        Makselen pois ja laitan systeemrjä paremmaksi... jos joskus maailma muuttuu tai ei oo enää niin velkaa tms. 😊

        Siksipä totesinkin, että se oli "tarkoituksella ja harkiten valittu investointi ja työmaa". Sen koko hankkimisen ja remontoinnin perusteena oli se, että se tulee olemaan vähintää helpohko myytävä ja siitä tulee voittoa. En olisi lähtenyt koko hommaan, jollei tilanne olisi ollut tuo. Tuo on suht helppoa, jos ei ole hankkimassa asuntoa itselleen, vaan nimenomaan remontti- ja myyntikohteen, mutta se vaatii monille radikaalia paikkakunnan ja alueen vaihtoa.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä en oo kyennyt ehkä yhtä realistiseen tai pikkuisen jopa "etukäteispessimistiseen ajattrluun". Oon vähän yltiöoptimistin tyyppinen. 😁

        Minäkin olen optimisti. Mua jopa moititaan aika usein siitä, miten mä löydän kaikesta jotain positiivista, vähintään sarkasmin ja hirtehishuumorin keinoin. Mutta etukäteissuunnittelussani olen ylitiörealisti. Pessimismin puolelle ei ole mitään tarvetta mennä, sillä realismi tuottaa jo ihan tarpeeksi karuja vaihtoehtoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        P.P.S. Itseäni ihmetyttää eniten näissä sun (ja monen muunkin) jutuissasi se, että mä en ikinä huolisi elämääni taloa yms. joka veisi noin jumalattomasti aikaa. Mutta tämä ei tietenkään ole moite. Jokainen tekee sellaisia asioita, joista tykkää. Mä en suostuisi (enää) kuluttamaan aikaani asuntoon, joka söisi noin jumalattomasti aikaa ja energiaa. Tiedän ihmisiä, joille vanha talo on harrastus ja mikäs siinä. Olen mä itsekin aikanaan asunut vanhassa talossa, jossa oli jumalattoman iso piha, haja-asutusalueella. Silloin se oli tarkoituksella ja harkiten valittu investointi ja työmaa, johon kulutin paljon aikaani ja vaivaani, jotka muutin myöhemmin rahaksi myymällä sen talon. Mistään muusta syystä mä en olisi silloinkaan suostunut sillä työmaalla asumaan. Mä haluan asumisen olevan suht helppoa ja yksinkertaista, vaikka omakotitalossa asunkin.

        Oma talo ei hassumpi harrastus, etenkään perinteisille miehille tai joillekin nykypariskunnillekaan. Monethan rempaavat aina uuden talon tai asunnon kun saavat edellisen valmiiksi. Toiset on Kanarialla osan vuodesta, toiset remppaa koko vuoden vuodesta toiseen. kai se on sellainen elämäntapa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma talo ei hassumpi harrastus, etenkään perinteisille miehille tai joillekin nykypariskunnillekaan. Monethan rempaavat aina uuden talon tai asunnon kun saavat edellisen valmiiksi. Toiset on Kanarialla osan vuodesta, toiset remppaa koko vuoden vuodesta toiseen. kai se on sellainen elämäntapa.

        Sen kun, jos tykkäät. Ei sua tietenkään kukaan kiellä tuosta tykkäämästä. Niin mäkin olen tehnyt, ostanut, rempannut ja sitten myynyt. Olen tehnyt sen neljästi, mutta en harrastuksena. Mulle se oli puhdasta bisnestä. Siedin veemäistä elämää, koska oli tavoite, joka saavutettiin. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö muut saa tehdä sitä vaikka loppuun saakka.


    • Anonyymi

      Toisilla on kiire, toisilla ei. Ja toiset jopa tykkää siitä, että kalenteri on täynnä ja aikaa ei jää...no, oikeastaan mihinkään?!

      Meillä jokaisella on aikaa vuorokaudessa saman verran ja jokainen itse päättää, mikä on tärkeää ja mihin aikansa käyttää. MInulla ei ole koskaan kiire vaikka teen paljon ja saan paljon aikaiseksikin, mutta tärkeintä on kuitenkin se vapaa-aika, jolloin olen vain tai tapaan ystäviäni, vietän aikaa perheen kanssa tai muuta yhtä tärkeää.

      • Joo. Jotkut tekee itselleen kiirettä, lähtemällä kaikenlaiseen mukaan, mutta osalla se tulee myös sattumuksien kautta..

        Mut mä en ymmärrä taas niitä, jotka sanoo, ettei oo mitään tekemistä. 😁
        Mörmöttävät peukaloitaan pyöritellen ja ihmettelevät, että onpa tylsää...😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo. Jotkut tekee itselleen kiirettä, lähtemällä kaikenlaiseen mukaan, mutta osalla se tulee myös sattumuksien kautta..

        Mut mä en ymmärrä taas niitä, jotka sanoo, ettei oo mitään tekemistä. 😁
        Mörmöttävät peukaloitaan pyöritellen ja ihmettelevät, että onpa tylsää...😁

        mä en ymmärrä taas niitä, jotka sanoo, ettei oo mitään tekemistä. 😁

        En minäkään. Ahdistaa pelkkä ajatus "ei mitään tekemistä" miehen seurasta. "Tuu jo kotiin, mulla ei ole mitään tekemistä".


      • Anonyymi kirjoitti:

        mä en ymmärrä taas niitä, jotka sanoo, ettei oo mitään tekemistä. 😁

        En minäkään. Ahdistaa pelkkä ajatus "ei mitään tekemistä" miehen seurasta. "Tuu jo kotiin, mulla ei ole mitään tekemistä".

        Joo,pitäis olla toisen lelu, tai huvitusmuoto. yyhh..


    • Parisuhde ei onnistu ilman kahta siihen motivoitunutta henkilöä. Motivoitunut ihminen ei koe suhdetta ja yhteisen ajan järjestämistä asiana joka ottaa enemmän kuin antaa. Suhteeseen motivoitunut kokee yhteisestä ajasta iloa.

      Pari voi asua yhdessä ilman, että läsnäolevaa aikaa on edes tunti viikossa. Etäsuhde, vaikka tapaaminen ei järjestyisi kuin 1-2 kertaa kuussa, voi pidennetty viikonloppu olla 2-3 vrk täyttä läsnäoloa. Ja väliaikoina viestit ja puhelut toimii. Rakastelunkin suhteen etäsuhde voi olla kertoja/kk laskien vilkkaampi kuin yhdessä asuen (riippuu täysin ihmisestä). Osalle myös virtuaali- tai puhelinseksi toimii varsin hyvin.

      Jos suhteeseen haluaa panostaa ja haluaa sen kestävän, suhteen pitää antaa niin paljon, että näkeminen palkitsee matkustamisesta huolimatta. Käytännössä se ei onnistu, jos elämä on täynnä, eikä mistään vanhasta halua luopua. Jos elämässä on jo kaikkea, eikä suhteelle löydy tilaa, voi sinkkuus olla parempi ratkaisu. Antamatta ei voi saada, eli suhteelle pitää olla valmis itsekin antamaan. Jos vain toinen osapuoli tahtoo, järjestää aikaa ja joustaa muissa menoissa, suhde tuskin kestää aikaa.

      Omakotitalo on työleiri, varsinkin jos sen lämmitys vaatii jatkuvaa työtä. Omakotitaloon sopii kaveriksi toinen aktiivinen puuhaaja, silloin töitä voidaan tehdä yhdessä. Isot keskeneräiset remontit ei ole kohtia, joissa uuden puolison integrointi elämään on kovin helppoa. Uusi ihminen turhautuu ja remontti ei edisty ollenkaan. Helpointa on ensin hoitaa remppaosasto kuntoon ja sitten vasta avata silmät seurustellulle, ehkä.

      Myös se kuinka valmis kumpikin on uuteen vaikuttaa. Itse vielä vuosi sitten olisin nähnyt seurustelun vahvasti arkea rasittavana. Ehkä viime keväänä vähitellen tuo alkoi muuttua ja nyt seurustelun näkee isona plussana elämään, vaikka se aikaa viekin.

      • Anonyymi

        "Isot keskeneräiset remontit ei ole kohtia, joissa uuden puolison integrointi elämään on kovin helppoa."

        Totta. Isot keskeneräiset remontit ovat kohtia, joita on usein vaikea integroida olemassaolevaankin parisuhteeseen, ainakin jos niiden valmistumisajankohta on epävarma ja aikataulut venyvät ja paukkuvat. Isot remontit (varsinkin itsetehtyinä) ovat yksi isoja parisuhteiden vaaranpaikkoja. Jos se remontti on edes tilattu ulkopuoliselta tekijältä, niin sen ulkopuolisen tekijän haukkuminen maanrakoon viivästystilanteessa, voi olla yhteishenkeä lisäävä tekijä (tämä viimeinen kohta on tietysti hirtehishuumorinen kevennys, jossa kuitenkin on hitunen totuutta mukana).


      • Joo. Mulls on tässä tönössä remonttia kyllä, sekin varmaan lisää kaikenlaista ajankulua, vaikka hetkeen ei tekisi siellä mitään.

        Mutta pohdin muutenkin tätä nykyarkea kautta linjan. Osa on tosikiireisiä.


      • Anonyymi

        Varmaan tosi paljon riippuu ihmisistä. Itse nautin naisena rempoista ja teen niistä oman osani. Minua ei haittaa elää keskellä keskeneräisyyttä ja työmaarojua. Se on kuitenkin vaikea paikka joillekin ja voi hankaloittaa pahastikin arkea, jos lapsia. Tietysti, jos ei osaa mitään itse, niin ei voi auttaa, eikä mitään edistää ja voi pahastikin käydä harmittamaan. Joskus en itsekään välitä jatkaa töitä, eivät ne rojut siinä lattialla ruokaa pyydä, on mielestäni hyvä kämppäkaverin toivotus :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan tosi paljon riippuu ihmisistä. Itse nautin naisena rempoista ja teen niistä oman osani. Minua ei haittaa elää keskellä keskeneräisyyttä ja työmaarojua. Se on kuitenkin vaikea paikka joillekin ja voi hankaloittaa pahastikin arkea, jos lapsia. Tietysti, jos ei osaa mitään itse, niin ei voi auttaa, eikä mitään edistää ja voi pahastikin käydä harmittamaan. Joskus en itsekään välitä jatkaa töitä, eivät ne rojut siinä lattialla ruokaa pyydä, on mielestäni hyvä kämppäkaverin toivotus :)

        Tietenkin on ihmisestä kiinni. Valtaosalla ihmisistä on kuitenkin kaikella rajansa. Aina ei kyse ole myöskään omasta halusta tai osaamisesta. Itse olen esimerkiksi ollut tilanteessa, jossa minun ei annettu auttaa, vaikka olin ennen tuota remonttia tehnyt yksiksenikin pari vastaavaa. Apuni ei kelvannut ja sen tarjoaminen aiheutti vain ristiriitoja. Remppa venyi ja venyi aivan kohtuuttomasti. Ei muakaan keskeneräisyys ja työmaaroju yleensä häiritse, mutta siinä kohtaa kun en ollut liki kahteen vuoteen päässyt omassa kotonani edes suihkuun, alkoi mittani olla melko täynnä. Tuohon kun lisätään se, että minun ei sallittu auttaa (lue tehdä se vaikka loppuun) tai edes palkata jotakuta toista tekemään (jos ei minun tekemiseeni luotettu), niin v-käyrä oli varsin korkealla. Omsta mielestäni mulla oli kyllä varsin pitkä pinna, kun sain vasta parin vuoden kohdalla tarpeekseni tilanteesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietenkin on ihmisestä kiinni. Valtaosalla ihmisistä on kuitenkin kaikella rajansa. Aina ei kyse ole myöskään omasta halusta tai osaamisesta. Itse olen esimerkiksi ollut tilanteessa, jossa minun ei annettu auttaa, vaikka olin ennen tuota remonttia tehnyt yksiksenikin pari vastaavaa. Apuni ei kelvannut ja sen tarjoaminen aiheutti vain ristiriitoja. Remppa venyi ja venyi aivan kohtuuttomasti. Ei muakaan keskeneräisyys ja työmaaroju yleensä häiritse, mutta siinä kohtaa kun en ollut liki kahteen vuoteen päässyt omassa kotonani edes suihkuun, alkoi mittani olla melko täynnä. Tuohon kun lisätään se, että minun ei sallittu auttaa (lue tehdä se vaikka loppuun) tai edes palkata jotakuta toista tekemään (jos ei minun tekemiseeni luotettu), niin v-käyrä oli varsin korkealla. Omsta mielestäni mulla oli kyllä varsin pitkä pinna, kun sain vasta parin vuoden kohdalla tarpeekseni tilanteesta.

        Et ole lainkaan ainoa. Tiedän vastaavia tapauksia ystäviltäni, vaikken tuossa niistä puhunut:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietenkin on ihmisestä kiinni. Valtaosalla ihmisistä on kuitenkin kaikella rajansa. Aina ei kyse ole myöskään omasta halusta tai osaamisesta. Itse olen esimerkiksi ollut tilanteessa, jossa minun ei annettu auttaa, vaikka olin ennen tuota remonttia tehnyt yksiksenikin pari vastaavaa. Apuni ei kelvannut ja sen tarjoaminen aiheutti vain ristiriitoja. Remppa venyi ja venyi aivan kohtuuttomasti. Ei muakaan keskeneräisyys ja työmaaroju yleensä häiritse, mutta siinä kohtaa kun en ollut liki kahteen vuoteen päässyt omassa kotonani edes suihkuun, alkoi mittani olla melko täynnä. Tuohon kun lisätään se, että minun ei sallittu auttaa (lue tehdä se vaikka loppuun) tai edes palkata jotakuta toista tekemään (jos ei minun tekemiseeni luotettu), niin v-käyrä oli varsin korkealla. Omsta mielestäni mulla oli kyllä varsin pitkä pinna, kun sain vasta parin vuoden kohdalla tarpeekseni tilanteesta.

        En ymmärrä miten v-käyräsi sieti kahden vuoden odottelua ilman suihkua! En olisi sietänyt sellaista vuotta ja oikeastaan en kahta viikkoa kauempaa! Kertakaikkiaan mahdoton edes ajatuksena minulle.

        Paljon lähes kaikkea muuta voin sietää liian pitkälle, mutten remontteja. Nuorena siedin niitä sen vuoksi, että isäni teki ne hyvin ja nopeasti lapsuudenkodissani (jonka itse oli rakentanut). Mies yritti meidän kotien rempoissa vehdata ja pitkittää, mutta isäni sanoi, ettei käy ja homma tehdään nyt valmiiksi pian. Pensseliin kyllä tartuin minäkin herkästi.

        Katson telkkarin unelmaremontteja yms ohjelmia, ja stressaan melkein niistäkin 🤣

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ymmärrä miten v-käyräsi sieti kahden vuoden odottelua ilman suihkua! En olisi sietänyt sellaista vuotta ja oikeastaan en kahta viikkoa kauempaa! Kertakaikkiaan mahdoton edes ajatuksena minulle.

        Paljon lähes kaikkea muuta voin sietää liian pitkälle, mutten remontteja. Nuorena siedin niitä sen vuoksi, että isäni teki ne hyvin ja nopeasti lapsuudenkodissani (jonka itse oli rakentanut). Mies yritti meidän kotien rempoissa vehdata ja pitkittää, mutta isäni sanoi, ettei käy ja homma tehdään nyt valmiiksi pian. Pensseliin kyllä tartuin minäkin herkästi.

        Katson telkkarin unelmaremontteja yms ohjelmia, ja stressaan melkein niistäkin 🤣

        - Sheena

        Siihen sietämiseen varmasti vaikutti se, että salilla voi käydä myös suihkussa.


    • Anonyymi

      Itse en tunne yhtään ainoaa ihmistä, joka olisi kiireinen minkään muiden syiden, kuin omien valintojensa seurauksena. Satunnaista kiirettä voi tulla itsestä riippumattomista syistä, mutta jatkuva kiire on omien valintojen vaikutusta. Jotkut eivät edes kykene (enää) toimimaan, ilman keinotekoista kiireentuntua. Moni ei myöskään itse tunnista niitä aikasyöppöjä ja huonoja käytänteitä omassa elämässään, jotka aiheuttava kroonista kiirettä. Poikkeuksena voisi ehkä ajatella vaikka nyt sellaisia, jotka joutuvat tekemään useampaa työtä tullakseen toimeen, mutta sellaiset ihmiset ovat kuitenkin harvassa Suomessa, jolle tuo olisi ehdoton pakko.

      • Anonyymi

        Kiireinen voi olla muiden ihmisten valintojen, vaativien elämäntilanteiden tai vaikka 90-luvun laman vuoksi. Aika moni 90-luvulla markan devalvoinnin johdosta sai rutosti enemmän työtä, vaikkeivät he sitä valinneet. Elämä on.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiireinen voi olla muiden ihmisten valintojen, vaativien elämäntilanteiden tai vaikka 90-luvun laman vuoksi. Aika moni 90-luvulla markan devalvoinnin johdosta sai rutosti enemmän työtä, vaikkeivät he sitä valinneet. Elämä on.

        - Sheena

        Sekin on oam valinta, että miten niihin muiden valintoihin suhtautuu ja reagoi. Sama elämäntilanteissa, se on ihan itsestä kiinni miten toimii ja mitä kiireitä ottaa omille niskoilleen. Elämä on valintoja, elämä on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekin on oam valinta, että miten niihin muiden valintoihin suhtautuu ja reagoi. Sama elämäntilanteissa, se on ihan itsestä kiinni miten toimii ja mitä kiireitä ottaa omille niskoilleen. Elämä on valintoja, elämä on.

        Tuo ei ole ollenkaan noin yksinkertaista miten sen esität. Reagointi tulee luonnostaan, se ei ole valinta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo ei ole ollenkaan noin yksinkertaista miten sen esität. Reagointi tulee luonnostaan, se ei ole valinta.

        Tietysti se on päätös. Se on aina päätös. Ihminen ei ole eläin, joka vain reagoi. Ihmisen osaa ajatella syyt ja seuraukset. Hassua, että osalla ihmisistä on noin vaikeaa kestää se kylmä totuus, että elämä on valintoja. Jos valitsee kiireen ja stressin, niin turha valittaa kiirettä ja stressiä. Jos taas ei halua kiirettä ja stressiä, niin kannattaa oikeasti tarkastella niitä omia valintoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo ei ole ollenkaan noin yksinkertaista miten sen esität. Reagointi tulee luonnostaan, se ei ole valinta.

        Jos oikeasti olet sellainen yksilö, joka vain ajelehtii ja reagoi sinne ja tänne, niin en yhtään ihmettele, jos on kiire ja stressi. Ota elämäsi haltuun ja lakkaa leikkimästä ajopuuta. Vaikka tilanne olisi mikä, niin tilanteen voi aina ottaa haltuun ja miettiä mikä on järkevää ja mikä ei. Elämä oikeasti on helppoa ja yksinkertaista. Ihmiset vain tekevät siitä tarpeettoman monimutkaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos oikeasti olet sellainen yksilö, joka vain ajelehtii ja reagoi sinne ja tänne, niin en yhtään ihmettele, jos on kiire ja stressi. Ota elämäsi haltuun ja lakkaa leikkimästä ajopuuta. Vaikka tilanne olisi mikä, niin tilanteen voi aina ottaa haltuun ja miettiä mikä on järkevää ja mikä ei. Elämä oikeasti on helppoa ja yksinkertaista. Ihmiset vain tekevät siitä tarpeettoman monimutkaista.

        Noinhan se juuri on. Ei siinä tietenkään ole mitään väärää, jos kaipaa elämäänsä pientä (tai vaikka isompaakin) kiirettä ja stressiä. Toiset tykkäävät siitä ja tarvitsevat sitä ja se on ihan ok, jos itse niin tahtoo, mutta jos alkaa tuntua liialliselta, niin kannattaa katsoa peiliin.

        Elämä tosiaan heittelee eteen monenmoista, mutta se miten niihin reagoi, on itsestä kiinni. Jos oma jaksaminen on liikaa koetuksella, niin sitten pitää tajuta höllätä ja päästää irti jostain. Ei sitäkään tietenkään kukaan kiellä, jos kokee, että on pakko kestää hammasta purren, kunnes on haudassa. Sekin on ihan luvallista.

        Nämä ovat niitä asioita, jotka ihmisen täytyy tajuta ja opia, yleensä kantapään kautta. Jollekin se vaatii burn outin tai useamman ja joltakin se voi vaatia, että fyysinen terveys pettää. Osa sitten oppii jo vähemmällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinhan se juuri on. Ei siinä tietenkään ole mitään väärää, jos kaipaa elämäänsä pientä (tai vaikka isompaakin) kiirettä ja stressiä. Toiset tykkäävät siitä ja tarvitsevat sitä ja se on ihan ok, jos itse niin tahtoo, mutta jos alkaa tuntua liialliselta, niin kannattaa katsoa peiliin.

        Elämä tosiaan heittelee eteen monenmoista, mutta se miten niihin reagoi, on itsestä kiinni. Jos oma jaksaminen on liikaa koetuksella, niin sitten pitää tajuta höllätä ja päästää irti jostain. Ei sitäkään tietenkään kukaan kiellä, jos kokee, että on pakko kestää hammasta purren, kunnes on haudassa. Sekin on ihan luvallista.

        Nämä ovat niitä asioita, jotka ihmisen täytyy tajuta ja opia, yleensä kantapään kautta. Jollekin se vaatii burn outin tai useamman ja joltakin se voi vaatia, että fyysinen terveys pettää. Osa sitten oppii jo vähemmällä.

        Eiköhän tuossakin ole, että harva kaipaa kiirettä ja jatkuvaa stressiä, ne ovat haitallisia terveydelle. Vuorokaudessa on kuitenkin aina 24 tuntia. Ei ole ollenkaan ihme, että joillain pienten tai hieman isompienkin lasten vanhemmilla on kiirettä hoitaa lapset, koti, ammattityönsä, harrastukset sun muut ja vieläpä jättää nukkumiseenkin 8 tuntia. Monelle yksinhuoltajalle on pelkkää työtä ja tuskaa selvitä omasta työstään lasten hoidon ohella. Siksi olisi aika hyvä, jos sinkut ymmärtäisivät olla syyttelemättä toisten kiirettä ihan turhaksi, omaksi valinnaksi. Tosiasia on se, ettei moni voi tai haluakaan jättää lapsiaan lastenkotiin tai jäädä työttömäksi, vaikka tämän yhdistelmän kanssa elääkin äärirajoillaan stressissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti se on päätös. Se on aina päätös. Ihminen ei ole eläin, joka vain reagoi. Ihmisen osaa ajatella syyt ja seuraukset. Hassua, että osalla ihmisistä on noin vaikeaa kestää se kylmä totuus, että elämä on valintoja. Jos valitsee kiireen ja stressin, niin turha valittaa kiirettä ja stressiä. Jos taas ei halua kiirettä ja stressiä, niin kannattaa oikeasti tarkastella niitä omia valintoja.

        Miksei saisi kiireessä ja stressissä valittaa kiireestä ja stressistä? Tottakai saa! Ihan niinkuin saa valittaa yksinäisyydestä vaikka on valinnut yksinäisyyden. Eikä kyse ole edes valittamisesta, vaan ainoastaan kertomisesta. Jotkut käsittävät kaiken valittamiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei saisi kiireessä ja stressissä valittaa kiireestä ja stressistä? Tottakai saa! Ihan niinkuin saa valittaa yksinäisyydestä vaikka on valinnut yksinäisyyden. Eikä kyse ole edes valittamisesta, vaan ainoastaan kertomisesta. Jotkut käsittävät kaiken valittamiseksi.

        Sen kun valitat sitten. Se tosin ei auta sua lainkaan. Sen kun uliset vaikka miten kovaa, mutta ongelma ratkeaa vain sillä, että teet sille jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei saisi kiireessä ja stressissä valittaa kiireestä ja stressistä? Tottakai saa! Ihan niinkuin saa valittaa yksinäisyydestä vaikka on valinnut yksinäisyyden. Eikä kyse ole edes valittamisesta, vaan ainoastaan kertomisesta. Jotkut käsittävät kaiken valittamiseksi.

        Ahaa, eli sä valitat pelkästä valittamisen iloista. No joo, kaltaisiasi riittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti se on päätös. Se on aina päätös. Ihminen ei ole eläin, joka vain reagoi. Ihmisen osaa ajatella syyt ja seuraukset. Hassua, että osalla ihmisistä on noin vaikeaa kestää se kylmä totuus, että elämä on valintoja. Jos valitsee kiireen ja stressin, niin turha valittaa kiirettä ja stressiä. Jos taas ei halua kiirettä ja stressiä, niin kannattaa oikeasti tarkastella niitä omia valintoja.

        Näet valinnat harvinaiset putkinäköisesti vain oman napasi ympäriltä.

        Kun ihminen on vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, valintaprosessi monimutkaistuu, pitää huomioida myös toisten valinnat, jotka vaikuttavat siihen mitä itse voi valita ja kuinka paljon stressiä tulee.

        Stressiä on myös kaikenlaista ja kaiken asteista. On hyvin epämiellyttävää kaaosstressiä, jolloin moni asia on solmussa itsestä johtumattomista tekijöistä. Parasta on omalla kohdallani joulustressi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa, eli sä valitat pelkästä valittamisen iloista. No joo, kaltaisiasi riittää.

        Fiksut ihmiset ymmärtävät valittamisen ja valittamisen eron.


    • Anonyymi

      Tän takia olis ihana olla puolison kanssa samassa duunissa :)

      • Kuka mistäkin tykkää. mutta mä en kestäs olla puolison kanssa samassa työssä. Tai eihän mulla oo puolisoo, mutta jos ois.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Kuka mistäkin tykkää. mutta mä en kestäs olla puolison kanssa samassa työssä. Tai eihän mulla oo puolisoo, mutta jos ois.

        Mä voisin kuvitella helposti tällaisen tilanteen :D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä voisin kuvitella helposti tällaisen tilanteen :D

        No sitten vaan työhakemusta sisään.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        No sitten vaan työhakemusta sisään.

        Niinpä, sitähän tässä oon tehnytkin.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Kuka mistäkin tykkää. mutta mä en kestäs olla puolison kanssa samassa työssä. Tai eihän mulla oo puolisoo, mutta jos ois.

        En minäkään kestäisi! Ihan extremeä oli satunnainen työskentely ex-miehen firmassa.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään kestäisi! Ihan extremeä oli satunnainen työskentely ex-miehen firmassa.

        - Sheena

        Kaikista pahinta olisi, että tulee ero ja sit joutuis kuitenkin katsomaan sen toisen menoa siinä työpäivät... Ei kiitos.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kaikista pahinta olisi, että tulee ero ja sit joutuis kuitenkin katsomaan sen toisen menoa siinä työpäivät... Ei kiitos.

        Iso firma, niin ei tarveis katella toisen naamaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iso firma, niin ei tarveis katella toisen naamaa.

        Tiedän yhden firman, jossa töissä pariskunta ja yksi muu. Pariskunta erosi, ja toinen puolisoista alkoi suhteilemaan tuon yhden muun kanssa. Firman toimintaan tuo ei vaikuttanut. Ihmiset ovat niin erilaisia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Iso firma, niin ei tarveis katella toisen naamaa.

        No jos toinen on Tanpereen pisteellä ja toinen Helsingissä, niin eipä varmaan haittais... Mutta eipä tule kaikkia firman tyyppejä pidettyä työkavereina...tai sitten niitä on Norjassa asti. :oD


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän yhden firman, jossa töissä pariskunta ja yksi muu. Pariskunta erosi, ja toinen puolisoista alkoi suhteilemaan tuon yhden muun kanssa. Firman toimintaan tuo ei vaikuttanut. Ihmiset ovat niin erilaisia.

        Eihän se saakaan vaikuttaa firman toimintaan. Jos ei pysty olemaan asiallisesti samassa paikassa, niin toinen varmaan sitten etsii uuden duunin. Tollainen tilanne kuulostais kyllä aika hankalalta, kieltämättä.


    • Anonyymi

      Yleisesti ottaen sanoisin, että vanhempana on paljon kiireisempää kuin nuorempana 🤷‍♀️ Tietysti riippuu jokaisen omista elämäntilanteista.

      Minulla oli nuorena kiirettä, suorastaan stressiä miten sovittaa aikataulut siten, että ehtii
      - käydä töissä toisella paikkakunnalla (opiskella)
      - harrastaa
      - ulkoiluttaa koiraakin jossain välissä, vaikka vanhemmat teki sen useammin kuin minä (koira oli minun)
      - hoitaa muita kotiasioita
      - matkustaa pitkälle tapaamaan siskoa
      - tavata poikakaveria
      - tavata ystäviä/kavereita, tai edes yhtä ystävää
      - käydä tapahtumissa, keikoilla ja discossa

      Nuorena tein usein myös kahta työtä. Silloin en todella ehtinyt mitään muuta kuin töitä. Aamulla ylös klo 6, töihin 8-16. Töistä toiseen ja klo 22 olin kotona > nukkumaan. Onneksi sain lapset tähän väliin, vaikka sekin oli tavallaan työtä 24/7 - olin avioliitossa oleva yksinhuoltaja. Raskasta oli, mutta palkitsevaa.

      Aina sitä kuvitteli, että kunhan tämä juttu on hoidettu, tulee enemmän aikaa tehdä sitä mistä tykkää. Vaan vieläkin odottelen sitä aikaa, sillä aina tulee jotain juttuja, jotain tekemistä ja järjestettävää väliin. Tai sitten tulee vain murheita, eikä jaksa kuin olla vaan, yrittää selviytyä huomiseen.

      Jos tällä hetkellä pitäisi päättää, en edes kuvittelisi etsiä uutta miestä elämääni, alkaa hissukseen riittää. Niin paljon on tekemistä/muita läheisiä ihmisiä ja niin vähän on aikaa omistautua vain itselleen ja nauttia elämästä. Elämä ei tosiaan jatku loputtomiin.

      - Sheena

      • No ei vanhemmiten vaan kaikki hyppäämiset hotsita.... Sitä on jo kerennyt rimpuilemaan sen verran, että riittää.

        Mua jo ahdistais, että pitäis alkaa selaamaan tinderiä tai vst. ja sitten käydä treffeillä jajajaja....

        Mutta puolenkymmnentä vuotta sitten oli vielä intoa ja sitä ennen....mietin, vaan että kiire sitä oli silloinkin ja varmaan jätti kaikkea itselle tärkeää, kuten lepäämisen välistä...ja siksipä se nyt kuullostaakin ihan hullulta. :oD

        Mutta tosiaan on tässä työtkin pikkuhiljaa lisääntyneet salavihkaa... vaikuttaa sekin ja sitten nämä kaikki hässäkät koronasta sotaan...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No ei vanhemmiten vaan kaikki hyppäämiset hotsita.... Sitä on jo kerennyt rimpuilemaan sen verran, että riittää.

        Mua jo ahdistais, että pitäis alkaa selaamaan tinderiä tai vst. ja sitten käydä treffeillä jajajaja....

        Mutta puolenkymmnentä vuotta sitten oli vielä intoa ja sitä ennen....mietin, vaan että kiire sitä oli silloinkin ja varmaan jätti kaikkea itselle tärkeää, kuten lepäämisen välistä...ja siksipä se nyt kuullostaakin ihan hullulta. :oD

        Mutta tosiaan on tässä työtkin pikkuhiljaa lisääntyneet salavihkaa... vaikuttaa sekin ja sitten nämä kaikki hässäkät koronasta sotaan...

        Joo ei ikinä mitään Tinderiä ja treffeille eieiei.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No ei vanhemmiten vaan kaikki hyppäämiset hotsita.... Sitä on jo kerennyt rimpuilemaan sen verran, että riittää.

        Mua jo ahdistais, että pitäis alkaa selaamaan tinderiä tai vst. ja sitten käydä treffeillä jajajaja....

        Mutta puolenkymmnentä vuotta sitten oli vielä intoa ja sitä ennen....mietin, vaan että kiire sitä oli silloinkin ja varmaan jätti kaikkea itselle tärkeää, kuten lepäämisen välistä...ja siksipä se nyt kuullostaakin ihan hullulta. :oD

        Mutta tosiaan on tässä työtkin pikkuhiljaa lisääntyneet salavihkaa... vaikuttaa sekin ja sitten nämä kaikki hässäkät koronasta sotaan...

        Työ työ työ, minulla on kaikki mitä tarvitsen, paitsi aikaa naiselle.
        Itkuvirreltä tuo kuulostaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työ työ työ, minulla on kaikki mitä tarvitsen, paitsi aikaa naiselle.
        Itkuvirreltä tuo kuulostaa.

        Minusta kuulostaa ihan normaalille. Ei ole mikään pakko naisille/miehille järjestää aikaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Työ työ työ, minulla on kaikki mitä tarvitsen, paitsi aikaa naiselle.
        Itkuvirreltä tuo kuulostaa.

        No kyllä se vaan nykyään on täällä leveysasteilla työ tärkeämpää pitää, kuin suhteilut...varsinkin kun mikään pakkorako ei ole. Penskat on jo ja kaikenlaista on koettu....mutta kiva se on leivän päälle saada muutakin kuin ylähuulta. :oD


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No kyllä se vaan nykyään on täällä leveysasteilla työ tärkeämpää pitää, kuin suhteilut...varsinkin kun mikään pakkorako ei ole. Penskat on jo ja kaikenlaista on koettu....mutta kiva se on leivän päälle saada muutakin kuin ylähuulta. :oD

        Sekin on valinta, että missä asuu. 🙃


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sekin on valinta, että missä asuu. 🙃

        No joillekin....tai oonhan mä joskus tehnyt valinnan ja nyt se ei vaikuta fiksulle, mutta näillä mennään....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työ työ työ, minulla on kaikki mitä tarvitsen, paitsi aikaa naiselle.
        Itkuvirreltä tuo kuulostaa.

        Itse olen sosiaalisessa työssä oleva nainen, puhun ja kuuntelen päivät pitkät. Kamala ajatuskin, että sitten vapaa-ajallakin pitäisi jatkaa samantahtista vuorovaikutusta toisen osapuolen kanssa. Siksi no strings attached, aika ajoin tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen, sopii minulle hyvin. Ei soittele kukaan perään.


    • Anonyymi

      Ei mun arki vaan ole yhtään työvoittoista.

      • Anonyymi

        Jos ei ole työssä niin sitten ei ole. Jos tekee täysiä työviikkoja tai jopa yli, niin työvoittoisempaa on. Työ on itselleni tärkeää ja pidän myös työkavereista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole työssä niin sitten ei ole. Jos tekee täysiä työviikkoja tai jopa yli, niin työvoittoisempaa on. Työ on itselleni tärkeää ja pidän myös työkavereista.

        Mutta aika paljon siellä työssä pitää yksinkin tehdä, nyt etenkin kun on uudet tehokkuusvaatimukset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole työssä niin sitten ei ole. Jos tekee täysiä työviikkoja tai jopa yli, niin työvoittoisempaa on. Työ on itselleni tärkeää ja pidän myös työkavereista.

        Olen työssä. Mutta olen valinnut tehdä osa-aikaista juuri jotta arki ei olisi työvoittoista. Valintoja, valintoja…


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole työssä niin sitten ei ole. Jos tekee täysiä työviikkoja tai jopa yli, niin työvoittoisempaa on. Työ on itselleni tärkeää ja pidän myös työkavereista.

        Niin ja siis mullekin työ on tärkeä, pidän työkavereistani. Mutta en halua, että työ syö kaiken aikani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen työssä. Mutta olen valinnut tehdä osa-aikaista juuri jotta arki ei olisi työvoittoista. Valintoja, valintoja…

        Turhaa löpinää valinnoista. Ihminen valitsee jotain tiettyä hyvin usein "koska voin" -periaatteella. Jos täytyy itse maksaa asuminen ja ruoka, niin "valinta" on kokopäivätyö.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Mutta aika paljon siellä työssä pitää yksinkin tehdä, nyt etenkin kun on uudet tehokkuusvaatimukset.

        Yksin pitää tehdä asiantuntijatyössäkin, mutta sosiaalisuus on tärkeää työpaikalla. Meillä voi tehdä etänä töitä lähes aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turhaa löpinää valinnoista. Ihminen valitsee jotain tiettyä hyvin usein "koska voin" -periaatteella. Jos täytyy itse maksaa asuminen ja ruoka, niin "valinta" on kokopäivätyö.

        Pesemällä omat kädet omista valinnoista voi tietysti aina kätevästi heittäytyä olosuhteiden armoille ja uhrimentaliteettiin. Valinta sekin.


    • Kyllä siinä varmasti olisi yhteensovittelemista. Etenkin jos toinen asuisi kaukana. Kerran kuussa löytyisi vapaapäivä lähteä toisen luona käymään. Ja rahaakin siinä menisi. Hyvä puoli olisi ehkä se, ettei suhde väljähtyisi niin nopeasti välttämättä, kun ei joka päivä näkisi. Yhteyttä täytyisi kuitenkin pitää molemminpuolin, että tunteet säiyisi.

    • Onhan se erilaista elää perhearkea kuin pitää kahta taloutta. Erään tuttavapariskuntani ratkaisu on, kun kummallakin on oma talo, että he asuvat yhdessä, mutta vuoroviikoin toistensa kodeissa. - Kyllähän nykyään on jo tavallisempaa sekin, että jos vanhemmat eroavat, niin pienet lapset eivät siirrykään aikuiselta toiselle, vaan vanhemmat asuvat vuoroviikoin lastensa luona perheen entisessä kodissa.

      Kaikki pariskunnat voivat sopia itsellensä sopivan tapaamisrytmin, jos eivät asu yhdessä. Etätyömahdollisuudetkin lisäävät vaihtoehtoja yhteisen arjen pyörittämiseen.

      Enpä sanoisi, että työ, asuminen ja harrastukset välttämättä rajoittaisi suhteessa elämistä, mutta toki ihmisillä saattaa oikeasti olla vaikka niin vaativa työ tai hankalat työajat, että ihan kenen tahansa kanssa ei senkään suhteen homma toimisi. - Molemminpuolista joustamista, mukavuudenhalusta tinkimistä ja mielikuvitusta. 😄 Siitä se lähtee 👍

      • Tai sit vaan voittaa lotossa paljon rahaa ja hommaa itselleen "Jamesin". :oD


      • Disseisback kirjoitti:

        Tai sit vaan voittaa lotossa paljon rahaa ja hommaa itselleen "Jamesin". :oD

        Niin.. ja "älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon" ;)


    • Anonyymi

      Kyllä se on.

    • Anonyymi

      Hommaat sinäkin kuule varakkaan muijan, niin voit sanoa piutpaut jollekin työlle tai mörskälle perähikiällä.

      Ei muuta kuin ihanaa yhteiseloa ja vapaa-aikaa vaan.

      Tällainenkin valinta kannattaa pitää avoinna :)

      Tietysti perintö tai lottovoitto auttaa kans.

      -keinovaginamies-

    • Anonyymi

      Pillu

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kumpi on sekaisempi - Koskenniemi vai Trump?

      Koskenniemi haukkui Trumppia A-studiossa, niin että räkä lensi suusta. Sen sijaan Trump puheessaan sanoi, että Grönlant
      Maailman menoa
      149
      2816
    2. Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina

      Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.
      Maailman menoa
      27
      2744
    3. Kaivattusi silmin

      Minkälaisen kuvan olet omasta mielestäsi antanut itsestäsi kaivatullesi?
      Ikävä
      180
      1587
    4. Miten kauan sulla menisi

      Jos tulisit mun luo tänne nyt kahvinkeittoon?
      Ikävä
      205
      1465
    5. "Pähkähullu ruhtinas" sanoi a-studiossa maailmanpolitiikan professori...

      ...Martti Koskenniemi Trumpista ja hänen toimintatavoistaan, vertasi 1600-luvulla eläneeseen Aurinkokuninkaaseen Ludwig
      Maailman menoa
      310
      1381
    6. Miksi me oikein

      Rakastuttiin?
      Ikävä
      97
      1353
    7. Riikka Purra perustelee hallituksen leikkauspolitiikkaa

      Odotukset ovat kovat, mutta puhe on poikkeuksellisen onttoa jopa hallituksen omalla mittapuulla. Vastuu työnnetään alas,
      Perussuomalaiset
      59
      1154
    8. Toivottavasti myös pysyy häkissä

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011754428.html 😡😡😡 tommosia saastoja sitä näyttää Suomussalmen suunnalta sikiävän �
      Suomussalmi
      15
      1138
    9. Kansalaispalkka ja maksuton joukkoliikenne

      Noilla pienillä parannuksilla saadaan Suomesta taas hitusen parempi paikka peruskansalaiselle, joka elää ekologisesti ja
      Maailman menoa
      71
      1108
    10. Martina ja Matias

      Mahtaako Martina yrittää saada Matiasta uudeksi sulhaseksi, niin saisi ne prinsessa häät, mitkä jäi pitämättä, kun Aussi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      211
      1029
    Aihe