Mieheni nuoremman pojan kehitys hieman huolestuttaa, tai ehkä lähinnä ihmetyttää minua. En tokikaan ole mikään ekspertti lasten kehityksen suhteen, mutta hän vain on mielestäni aivan liian lapsellinen ikäisekseen. Poika on jo 10, uskoo joulupukkiin, leikkii pehmoleluilla ja toivoo niitä jatkuvasti lisää vaikka omistaa niitä jo aivan älyttömät määrät. Kun sanotaan ettei niitä jatkuvasti voi ostaa lisää, hän jankkaa ja jankkaa ja jankkaa asiasta joka välissä että sitä ja sitä on saatava.
Tuntuu myös että hän on ihan arkipäiväisissä asioissa täysin kykenemätön toimimaan ikäisellään tasolla, hän ei osaa oikein kunnolla lukea tai kirjoittaa ja minua ihmetyttää etteivät hänen vanhempansa kiinnitä tähän mitään huomiota, hänhän on vasta lapsi!? Mutta kyllä nyt 10 vuotiaan pitää osata lukea!? Hän myös valehtelee silmät loistaen tehneensä läksynsä vaikka tiedän ettei hän niitä ole tehnyt ja äänensävystäkin kuulee että nyt huijataan, mutta isä uskoo tietenkin.
Pojat ovat poikia, mutta hän ärsyttää isoveljeään ihan jatkuvasti ja jopa minua ärsyttää joten ymmärrän hyvin isoveljen turhautumisen ja suuttumisen. Hän ääntelee, huutelee ja on jatkuvasti äänessä ärsyttääkseen veljeään vaikka veli koittaa kiltistikin pyytää häntä olemaan hiljaa. Kun veljeltä sitten menee hermo ja sanoo vähän tiukemmin tai rumemmin niin pikkuveli lyö ja kun isänsä sitten menee komentamaan niin on pikkuveli niin uhria ja itkee ja yrittää syyttää veljeään.
Mieheni kanssa on turha asiasta keskustella koska hänen mielestään on vain hyvä että lapsi on lapsi mahdollisimman pitkään, mikä tietysti tiettyyn pisteeseen asti on ihan totta. Mutta itsellä alkaa voimat loppumaan katsoessa ja kuunnellessa tätä pian 11 vuotta täyttävää "pikkulasta".
Olenko siis tosiaan itse täysin kohtuuton ja väärässä ajatellessani että lapsi on liian lapsellinen vai onko vika vain minussa?
Tuntuu myös että hän on ihan arkipäiväisissä asioissa täysin kykenemätön toimimaan ikäisellään tasolla, hän ei osaa oikein kunnolla lukea tai kirjoittaa ja minua ihmetyttää etteivät hänen vanhempansa kiinnitä tähän mitään huomiota, hänhän on vasta lapsi!? Mutta kyllä nyt 10 vuotiaan pitää osata lukea!? Hän myös valehtelee silmät loistaen tehneensä läksynsä vaikka tiedän ettei hän niitä ole tehnyt ja äänensävystäkin kuulee että nyt huijataan, mutta isä uskoo tietenkin.
Pojat ovat poikia, mutta hän ärsyttää isoveljeään ihan jatkuvasti ja jopa minua ärsyttää joten ymmärrän hyvin isoveljen turhautumisen ja suuttumisen. Hän ääntelee, huutelee ja on jatkuvasti äänessä ärsyttääkseen veljeään vaikka veli koittaa kiltistikin pyytää häntä olemaan hiljaa. Kun veljeltä sitten menee hermo ja sanoo vähän tiukemmin tai rumemmin niin pikkuveli lyö ja kun isänsä sitten menee komentamaan niin on pikkuveli niin uhria ja itkee ja yrittää syyttää veljeään.
Mieheni kanssa on turha asiasta keskustella koska hänen mielestään on vain hyvä että lapsi on lapsi mahdollisimman pitkään, mikä tietysti tiettyyn pisteeseen asti on ihan totta. Mutta itsellä alkaa voimat loppumaan katsoessa ja kuunnellessa tätä pian 11 vuotta täyttävää "pikkulasta".
Olenko siis tosiaan itse täysin kohtuuton ja väärässä ajatellessani että lapsi on liian lapsellinen vai onko vika vain minussa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.