Se on ihan hirveää. Muuten olen eteenpäin pyrkivä, itsevarma, tosin nyt palaudun. En pysty aloittamaan keskustelua kun pelkään että toinen häipyy paikalta ja taas tuli rukkaset.
Miksi olen niin ujo
Anonyymi-ap
16581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ota muutama ramali alle,pari tivaa ja pullo camppinaa.niin kyllä juttu lähtee.saat samalla naistakin niin paljon kun jaksat painaa.naiset tykkää fiksuinta jutuista.
Hieno idea.
Spugen surkea ulosanti
Tässä vinkki...mee jämpsän porttiin puremaan munkkia tekarijengiläisten kanssa
Ehkä sun kannattaisi harjoitella sillä lailla, että koetat aloittaa keskusteluja monenlaisten ihmisten kanssa eri paikoissa ilman painetta seurustelusta tai rukkasista. Yksi hyvä tapa on se kuuluisa small talk säästä, uutisista... Monesti auttaa myös se, että kysyy keskustelukumppanilta jotain ja jos keskustelukumppani jatkaa keskustelua, osoittaa kysymyksin olevansa kiinnostunut hänen työstään, opinnoistaan, kotipaikkakunnastaan... Ole vain rohkeasti oma, ujo itsesi. Kaikki eivät pidäkään kovaäänisistä päällepäsmäreistä. Ja voihan myös joku toinen ujo ihminen arvostaa aloitettasi. Älä myös pelkää rukkasia, me kaikki olemme niitä pinon saaneet. Kaikkea hyvää sinulle.
Jämpsässä ei kannata aloittaa yhtään mitään on sen verran sisäsiittoinen tuppukylä
serkun n... mielipide.
Osui ja upposi kjäh kjäh kjäh 🤣😅
Huono paikka tämä Jämsä harjoitella sosiaalisia taitoja. Paitsi jos olet paikallisia, niin ehkä sulle vastataan. Muuten on kuin seinille puhuisi.
No en oo paikallisia, Ja huomattu on tuo seinille juttelu.
Sijaitsetko koneella?
Jos näyttää, että tästä vois tulla jotain niin kannattaa avata sepalus ja näyttää millaista olis tarjolla.
ella kännistä löysällä m..... todella suloisella eleganssilla.
Minä myös olin nuorempana niin ujo etten uskaltanut avata suutani missään. Sain kerran aikuisiällä koulussa esiintyessäni jopa paniikkikohtauksen ja vapisin luokan edessä ja meinasin tukehtua.
Sitten ammattiin jo valmistuttuani aloin miettiä, miksi olen niin arka. Miksi en koe sanomisiani yhtä arvokkaiksi ja tärkeiksi kuin toisten puheet?.Vaikka tunsin, että minulla olisi paljon asiaa puhuttavana.
Pikku hiljaa aloin rohkaistua ja vähän kerrallaan ottaa osaa keskusteluihin. Tätä en ole katunut vaan huomasin, että mielipiteilläni on merkitystä.
Ymmärrän, että kynnys on suuri, mutta pienin askelin kannattaa totuttautua itselle pelottaviin tilanteisiin, Yllättävin huomio minulle oli se, että samankaltaista itsensä väheksyntää potee moni muukin keskuudesssamme. En siis ollutkaan ainoa.
Eli yhteenvetona; Ramalia, ja muita opioideja naamaan ja pari pulloa halpaa viiniä kyytipojaksi sitten kylille poronsarvet päässä ja mulkku esille heilutellen sitä ja työrukkaset käsissä ja munkki huulessa haastattelemaan kaikkia naisia joita vastaan tulee ja välillä itse naurunpyrskähdyksiä päästellen hillua ympäri kylää ja vittuilla kylillä kaikille huutaen slava ukrainiaa. Ja aamulla herätä jostain..
Olipas antoisa keskustelu.
Jep jep otteita skitsofreenikon päiväkirjasta