Itsensä inhoominen

jos kilot masentaa, niin voisit yrittää laihduttaa... mä oon "yrittäny" laihduttaa, mut tuloksetta, ja mul on suht sama tunne ko sulla...(ja noi laihat kaverit vaan pahentaa asiaa, eikö?)
HUOH!

Minäkin olen ylipainoinen. Olen saanut parissa kuukaudessa pois 4,5 kg, mutta nyt laihdutukseni on tyssähtänyt. En vain voi olla erossa kaikesta karkista ja sipsitä ja muusta hyvästä. Kävin ekan kuukauden ajan lenkillä, mutta nyt sekin on jäänyt.

Tedän tuntee, itseinhon siis. On täällä muitakin sellaisia, ketkä vihaavat omaa ulkonäköään. Olenkin huomenna päättänyt aloittaa säännöllisen lenkkeilyn. =)

Ei siinä oikein muu auta kuin se, että yrität muuttaa asennoitumistasi itseesi. Yritä ajatella positiivisesti, kiinnitä huomiotasi siihen, mikä sinussa - niin luonteessasi ym. kuin ulkonäössäsi - on hyvää, äläkä mieti niin paljon vikojasi.

Äläkä ajattele olevasi ruma, koska sinulla on hiukan ylimääräistä painoa, ja olet aika lyhyt. Voit olla silti kaunis, eivät läskit ja lyhyys sinusta välttämättä rumaa tee. Ota sekin huomioon, ettei kaikilla ihmisillä ole samanlaiset mielipiteet siitä, millainen tyttö/poika näyttää hyvältä ja millainen rumalta. On poikia (oletan, että olet tyttö), joiden unelmien tyttö ei ole mikään hoikka, vaan pyöreämpi, ja sellainen kohtuullisen lyhyt kuten sinä. Heidän silmissään näytät varmasti kauniimmalta kuin hoikat kaverisi. Minäkin voin ihan rehellisesti sanoa, että kuulostat minusta mitoiltasi upealta.

Kun katsot itseäsi peilistä, niin sen sijaan, että ajattelisit "hyi saatana mikä vitun läski", ajattele vaikka, että olet "sopivasti lihava", sellainen mukavan pehmeä ja hieman pyöreä tyttö, mistä jotkut unelmoivat.

mä inhosin itteeni vähän eri syystä ku sä... siis mä pidin itteeni ihan vitun läskinä ja rumana ja otin kaiken tosissani mitä mulle sanottiin... mua kiusattiin kuolussa... neljännelt kuudennelle ja sinä aikana mulle sanottiin nii paljo kaikkee paskaa, et mun itsetunto oli ihan maassa... mä katsos uskoin KAIKEN mitä ne sano... mä oon nyt vaan 155 cm pitkä, koska laihdutin sillon nii paljon... Mä oon vieläki älyttömän yliherkkä ja herään usein öisin siihen et kuulen niit juttui mitä mulle sillon sanottiin ja taas pari päivää inhoon itteeni, koska mä uskon vakaasti et se et mua on kiusattu johtuu musta... mussa täytyy olla jotain vikaa, ku ne kerta haukkuu...
No, joka tapauksessa... siit ku kiusaaminen loppu on nyt kaks vuotta ja mä oon saanu paljon hyviä uusia ystäviä ja niiden avulla jaksan, mut tärkeintä on se, et mä oon oppinu, et ulkonäöllä ei loppujen lopuks oo mitään merkitystä... koska jos mä en esim. saa sitä jätkää jonka mä haluisin sen takii et en oo missi, en mä sitä jätkää kyl haluukkaa, koska sisin on se tärkeín...

Koita jaksaa ja yritä vaik listata itestäs kaikki hyvät puolet ja ajattele niitä... ja sulla on hoikkia kavereita, jos ne on kerran oikeesti kavereita, ni mitä valii sil ulkomuodol on..?

Yritä pärjätä...

Mulle voi mailata:
[email protected]

Oot just niinku minä.
Mulla itteni inhoominen johtuu haukkumisista, muta muuten juttus oli ku mun suusta. Oon 168 senttiä pitkä ja painoa OLI 72 kiloa, nykyisin n. 51-52 kiloa ja tälläkin hetkellä juon omenaviinietikkaa hampaat mustana että laihtuis vielä että joskus kuulis kehuja ja vois olla itestään ylpeä. Toki mäkin olen ylpeä laihdutetuista kiloistani...mutta ei se näytä riittävän. Elimistö on jo niin paskana ettei normaalisti enää voi laihduttaa, ja se vituttaa lisää.

En varmaan koskaan saa ittetuntoani kohoamaan mihinkään. Kai meidän pitää vaan kärsiä.

Tuohan on ihan normaali paino. Ei kenenkään tarvitse olla langanlaiha.