*********************************************
Äiti kuule
mä olen nyt aika väsynyt.
Mun siivet on katkenneet
aikanaan ja ne on kovin arpiset.
Kasvukivut on jo aikaa siten lakanneet
ja aion katkaista napanuoran nyt.
Oletko valmis äiti?
Niin monta vuotta olen ollut
lapsi sinulle, ja kai vieläkin.
Ymmärrätköhän koskaan, että olen
jo kymmeniä vuosia ollut aikuinen.
Opitko koskaan puhumaan minulle
kuin aikuinen aikuiselle puhuu?
Olen ajatellut sinua.
Kaunistellut ja vääristellyt asioita
joita sinulle kerron, ihan vain siksi
ettei sinulla olisi paha mieli.
Olen jättänyt jotain kertomatta
jotta sinä et minua hylkäisi.
Olen elänyt ehdoillasi.
Olen muille perustellut ikävää käytöstäsi.
Selitellyt, että et sinä tarkoitta pahaa
vaikka oletkin kaikkia vastaan.
Olen iltaisin itkenyt kun en ole osannut
valita kenen puolella pitäisi olla.
Olen hyvin vähän sinulta pyytänyt.
Tuskin mitään. Käyn merkkipäivinä
ja hymyilen ja sanon hyvääkäsipäivää.
Kaikki pyyntöni, pienetkin, hylkäät.
Et halua juurikaan lastenlapsiasi nähdä.
Nyt on lapsilta koulu loppunut taas.
Naamat loistaen todistuksiaan
esittelevät, mutta eivät sinulle.
Sinun aikasi ei riitä edes minun lasteni
todistusten katsomiseen. Muutamaan sanaan.
Oletko valmis äiti?
Nyt aion tehdä sen mitä olen jo monta
vuotta halunnut tehdä.
Katkaisen napanuoran joka kuoliossa
on jo kymmeniä vuosia välillämme ollut.
En aio lähettää sinulle joulukorttia.
En aio tulla kylään merkkipäivänä
ja tuoda kukkapuskaa. En edes neilikkaa.
En aio soittaa tai vastata puheluihisi.
En aio. Enkä tee.
Menee varmaan jokin aika kun sen huomaat.
Ja sitten tulee viha. Mutta olen päättänyt
että olet minua henkisesti pahoinpidellyt
jo vuosia ja enää en taivu tahtosi alle.
Eikä muukaan perheeni. Sinä et kuulu siihen.
Helpotuksen huokaus purkautuu sisältäni.
Vihdoinkin olen vapaa. Ja onnellinen.
Mutta yhtä vielä kuitenkin pyydän....
Älä sinä sitten vanhainkodissa maatessasi
ihmettele miksi ihmeessä omat lapset saatika
lastenlapset eivät mummosta välitä
eikä kukaan tule käymään...
...miten voisin pakottaa
lapseni välittämään kun ei
sinulle ole koskaan heidän seuransa
kelvannut.
Kiitos minulle itselleni siitä
että vihdoin pääsen vapaaksi.
************************************************
Tämä tarina on tosi viimeistä lausetta myöten. :)
Äiti kuule
mä olen nyt aika väsynyt.
Mun siivet on katkenneet
aikanaan ja ne on kovin arpiset.
Kasvukivut on jo aikaa siten lakanneet
ja aion katkaista napanuoran nyt.
Oletko valmis äiti?
Niin monta vuotta olen ollut
lapsi sinulle, ja kai vieläkin.
Ymmärrätköhän koskaan, että olen
jo kymmeniä vuosia ollut aikuinen.
Opitko koskaan puhumaan minulle
kuin aikuinen aikuiselle puhuu?
Olen ajatellut sinua.
Kaunistellut ja vääristellyt asioita
joita sinulle kerron, ihan vain siksi
ettei sinulla olisi paha mieli.
Olen jättänyt jotain kertomatta
jotta sinä et minua hylkäisi.
Olen elänyt ehdoillasi.
Olen muille perustellut ikävää käytöstäsi.
Selitellyt, että et sinä tarkoitta pahaa
vaikka oletkin kaikkia vastaan.
Olen iltaisin itkenyt kun en ole osannut
valita kenen puolella pitäisi olla.
Olen hyvin vähän sinulta pyytänyt.
Tuskin mitään. Käyn merkkipäivinä
ja hymyilen ja sanon hyvääkäsipäivää.
Kaikki pyyntöni, pienetkin, hylkäät.
Et halua juurikaan lastenlapsiasi nähdä.
Nyt on lapsilta koulu loppunut taas.
Naamat loistaen todistuksiaan
esittelevät, mutta eivät sinulle.
Sinun aikasi ei riitä edes minun lasteni
todistusten katsomiseen. Muutamaan sanaan.
Oletko valmis äiti?
Nyt aion tehdä sen mitä olen jo monta
vuotta halunnut tehdä.
Katkaisen napanuoran joka kuoliossa
on jo kymmeniä vuosia välillämme ollut.
En aio lähettää sinulle joulukorttia.
En aio tulla kylään merkkipäivänä
ja tuoda kukkapuskaa. En edes neilikkaa.
En aio soittaa tai vastata puheluihisi.
En aio. Enkä tee.
Menee varmaan jokin aika kun sen huomaat.
Ja sitten tulee viha. Mutta olen päättänyt
että olet minua henkisesti pahoinpidellyt
jo vuosia ja enää en taivu tahtosi alle.
Eikä muukaan perheeni. Sinä et kuulu siihen.
Helpotuksen huokaus purkautuu sisältäni.
Vihdoinkin olen vapaa. Ja onnellinen.
Mutta yhtä vielä kuitenkin pyydän....
Älä sinä sitten vanhainkodissa maatessasi
ihmettele miksi ihmeessä omat lapset saatika
lastenlapset eivät mummosta välitä
eikä kukaan tule käymään...
...miten voisin pakottaa
lapseni välittämään kun ei
sinulle ole koskaan heidän seuransa
kelvannut.
Kiitos minulle itselleni siitä
että vihdoin pääsen vapaaksi.
************************************************
Tämä tarina on tosi viimeistä lausetta myöten. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyyneleet silmissä luin runosi, minun isäni oli saman tyyppinen ja kun hän sairastui ja odotti kuolemaa kielsi tulemasta hautajasiinsa
päättäväinen jos teet noin ja se on tietenkin oikein.Äidit osaavat ottaa lapsen(yleensä yhden)joka suostuu olemaan koukussa todella tiukkaan otteeseen. Ja aina hän on se herkempi tytär joka antaa itseään pompottaa koko aikuisikänsä kaiken muun kustannuksella. Aina pitää olla valmiina silloin kun äidillä on tarpeita ja kuitenkaan häneltä ei tule koskaan kehuja saatikka arvostusta.Sitä ainutta poikaa hän kyllä muistaa kehua kaikissa mahd yhteyksissä. Ja viimeistään silloin jos yrität tehdä asialle jotakin, alkaa hillitön marttyyriksi heittäytyminen ja siihen tyttären mieli yleensä heltyy ja alkaa sama vedätys taas ja jatkuu ja jatkuuuuuu.......