sinulle isä
sellaisena kuin olin
odotit niin paljon minulta
en pystynyt niihin saavutuksiin
olin vain tyttölapsi
rakkautta en sulta saanut
pelkoa sitä enemmän
Veljeni oli sinun lempilapsesi
hänelle osoitit kaiken huomiosi
mutta äiti oli minun puolustajani
häneltä sain rakkautta kaksinverroin
Monet olivat ne kerrat kun minut kielsit
sanoit että olin vaihtolapsi
Kun olin sairaalassa pitempään
et käynyt minua katsomassa
vaan äiti sen teki puolestasi
ja veljeni
Hän yritti suojella minua vihaltasi
mietin usein mitä olin tehnyt väärin
ehkä pelkkä olemassaoloni sinua ärsytti
Nyt kun sinua ei enää ole
olen pystynyt tekoihin
jotka ennen tuntui mahdottomilta
En sinua kuitenkaan vihaa
mutta en saa käydä haudallasi
sanoit kiroavasi minut jos sen teen
Taivaan Isä antakoon sinulle anteeksi
kun teit lapsuuteni ja nuoruuteni niin vaikeaksi
sellaisena kuin olin
odotit niin paljon minulta
en pystynyt niihin saavutuksiin
olin vain tyttölapsi
rakkautta en sulta saanut
pelkoa sitä enemmän
Veljeni oli sinun lempilapsesi
hänelle osoitit kaiken huomiosi
mutta äiti oli minun puolustajani
häneltä sain rakkautta kaksinverroin
Monet olivat ne kerrat kun minut kielsit
sanoit että olin vaihtolapsi
Kun olin sairaalassa pitempään
et käynyt minua katsomassa
vaan äiti sen teki puolestasi
ja veljeni
Hän yritti suojella minua vihaltasi
mietin usein mitä olin tehnyt väärin
ehkä pelkkä olemassaoloni sinua ärsytti
Nyt kun sinua ei enää ole
olen pystynyt tekoihin
jotka ennen tuntui mahdottomilta
En sinua kuitenkaan vihaa
mutta en saa käydä haudallasi
sanoit kiroavasi minut jos sen teen
Taivaan Isä antakoon sinulle anteeksi
kun teit lapsuuteni ja nuoruuteni niin vaikeaksi
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinulla onkaan ollut Tyty, minun isä kuoli tuberkuloosiin kun olin 8 vuotias, josta en paljoa muista
vanhemmat voivat aiheuttaa omalle lapselle paljon surua ja ihmettelyn aihetta koko elämän ajaksi. Olisko se tarkoituksellista,,,ei ehkä, mutta on käsittämätöntä miten joku lapsista on niin eri asemassa kuin toiset. Se voisi johtua joistakin vallinneista olosuhteista tai jotain sentapaista jos sitä yrittäisi jotenkin ymmärtää. Mutta ne on todella lujasti kiinni mielen syövereissä nää asiat, kun ei voi edes haudalla käydä kun pelko on niin kova vieläkin. Luulisin kyllä että jos itse haluat voit ihan hyvin mennä haudalle;psyykkaat vaan ja ajattelet asian oikein.Hyvää jatkoa Sinulle!!!(oletan että olet itse kokenut tuon kaiken)
omaa kokemusta ja tämä ei sisällä puoliakaan
siitä, voisin vaikka kirjoittaa kirjan lapsuudestani ja se ei ole mitään hauskaa luettavaa, koitan unohtaa
kaiken minkä muistat ja mikä mielessä pyörii, se ehkä auttaisi pääsemään eroo koko asiasta jossain vaiheessa. Voisit katsella sitä niinkuin ulkopuolisena ja ihmetellä mukana, että onko jollakin ollut noinkin vaikeaa...
jonka olen kokenut isäni puolelta vaikka haluaisin unohtaa
Olen itsekin miettinyt kirjoittaa paperille kaikki mutta se on tuntunut väärältä koska isäni ei elä enää ja omistan anteeksiantavan luonteen
mutta näen myös usein painajaisia lapsuudestani
ja olen kärsinyt ahdistuksesta koko ikäni
voit sen kirjoittaa "pois sisältäsi". Laitat sitten vaikka pöytälaatikkoon ja laatikon lukkoon niin se on poissa ajatuksistasi....
Parempi kuin terapeuttini "höpsötykset" aina pitäis jauhaa samaa asiaa hänen mielestään
Kiitos sulle kun välität
ne samat jutut pyörii aina mielessä, ethän sä pääse koskaan eroon niistä jos aina pitää "istunnossa" kaivella lisää samoja asioita. Mutta juttele nyt kuitenkin ensin sen terapeutin kans, mitä mieltä hän olis ....